Teryky

by Yuri Rytkheu

Wenn ein Polarjäger auf einer Eisscholle abtreibt, so geht eine Sage der Tschuktschen, wird er zum Teryky, zum fellbewachsenen Ungeheuer. Kehrt er zurück, ist es die Pflicht der Menschen, ihn zu töten.So recht glaubt keiner mehr an diese Legende. Als der Robbenjäger Goigoi nach einem Wetterumsturz auf einer Eisfläche ins Meer hinaustreibt, ist seine einzige Sorge, zu seiner Geliebten, zu seiner Sippe zurückzukehren. Nach langen Wochen der Verzweiflung, des Hungers und der Kälte setzt er wieder den Fuß an Land - und sieht mit Entsetzen sein Spiegelbild in einer Pfütze. Er ist zum Teryky geworden.

160 pages, Paperback

First published April 1, 1980

About the author

In Cyrillic: Юрий Рытхэу

Yuri Sergeyevich Rytkheu. He was a Chukchi writer, who wrote in both his native Chukchi and in Russian. He is considered to be the father of Chukchi literature.

Yuri Rytkheu was born on March 8, 1930 in the village of Uelen in the Far Eastern Territory (now the Chukotka Autonomous Okrug) in the family of a hunter-St. John's wort. His grandfather was a shaman. At birth, the boy was given the name Rytkheu, which means "unknown" in Chukchi. Since the Soviet institutions did not recognize the Chukchi names, in the future, in order to obtain a passport, the future writer took a Russian name and patronymic, and the name "Rytkheu" became his last name.

Rytkheu graduated from a seven-year school in Uelen and wanted to continue his studies at the Institute of the Peoples of the North, but due to his age he was not among those who were seconded to this university. Therefore, he decided to independently go to Leningrad for training. This path stretched over several years. In order to earn money for travel and life, the future writer was hired for various jobs: he was a sailor, worked on a geological expedition, participated in the hunting game, was a loader at a hydro base.

Rytkheu studied at the literary faculty of Leningrad State University from 1949 to 1954. The writer was a little over 20 years old when his stories appeared in the almanac "Young Leningrad", and a little later in the magazines "Ogonyok", "Young World", "Far East", the youth newspaper "Smena" and other periodicals. In 1953, the publishing house "Young Guard" published his first collection of short stories in Russian "People of Our Coast" (translated from Chukotka by A. Smolyan). During his student days, Yuri Rytkheu was actively involved in translation activities, translated into Chukchi the tales of Alexander Pushkin, the stories of Leo Tolstoy, the works of Maxim Gorky and Tikhon Syomushkin. In 1954 Rytkheu was admitted to the Writers' Union of the USSR. Two years later, in Magadan, his collection of stories "The Chukotka Saga" was published, which brought the writer recognition not only of Soviet, but also foreign readers.

Reviews

[Kick Boelens · Rating 4 out of 5]

Mooi verhaal, gebaseerd op folklore van een klein volk dat woont tussen Rusland en Amerika.

[Jenny Kangasvuo · Rating 4 out of 5]

Vaikuttava pieni kertomus, joka perustuu tsuktsien teryky- eli ihmissusitarinaan. Rakkaus nuorten välillä ei pääse kukoistamaan, kun mies muuttuu jäällä ihmissudeksi ja lisäksi tapa vaatii, että merellä hävinneen miehen vaimo siirtyy veljen vaimoksi.

Kirja kuvaa vaivattomalla täsmällisyydellä elämää jään reunalla, rakennuksia, metsästystä, esineistöä ja tapakulttuuria, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä kirjailija itse eli lapsuutensa ilmeisesti hyvin samanlaisissa olosuhteissa kuin kirjassa kuvataan.

Olen lukenut tämän joskus lukioikäisenä, oli ilo lukea se uudestaan. Voisi kaivaa muutkin Rytheun kirjat esiin taas.

[Kaj Roihio]

Eläimeksi muuttunut ihminen on ikivanha myytti ja suosituin kaikista on sudeksi muuttunut ihminen, ihmissusi. Oma ihmissutensa, teryky, on jopa Tšuktšien alkuperäiskansalla, joka asuttaa Koillis-Siperiassa koko Euraasian itäisintä niemimaata, Jäämeren ja pohjoisimman Tyynenmeren väliin tunkeutuvaa kielekettä. Teryky viis veisaa täysikuusta ja ukonhatusta, mutta merelle kadonnut kalastaja joutuu kirouksen uhriksi. Niinpä Goigoi, pienen heimonsa kalastaja, joutuu meren armoille eikä palaa ennallaan. Hemingwayn Vanhus ja meri on ilmeisesti ollut kirjailija Juri Rytheun mieleen, joskin aiheesta johtuen tässä on muutakin. Rytheu kirjoitti tarinansa 1970-luvun lopulla, Neuvostoliiton ollessa vielä voimissaan, ja suomeksi se julkaistiin Neuvostokirjallisuutta-sarjassa. Kannet ovat kovat ja paperi paksumpaa ja vahvempaa kuin kirjoissa tavallisesti. Ehkäpä jonkinlainen kumarrus suurta itänaapuriamme kohtaan. Itse kertomus puolestaan on kovin heppoinen, jäävuorityyli on toki toimiva, mutta se täytyy osata. Yksioikoinen, suoraviivainen tarina, jossa on yhtä paljon tarttumapintaa kuin jääpuikossa.

[Bas · Rating 5 out of 5]

A story that is lifelike as much as it is magical; the incredibly difficult life of Goigoi and his people is described with attention to detail and takes the reader on a fairytale-like adventure.

[FranziskaL · Rating 5 out of 5]

What an amazing read. I never read a book by Rytkheu and it was just so heartbreakingly fascinating.
The story of Goigoi and Tin-Tin is a great love story and yet it is about so much more. It is about trust, believing, family and the good and bad in people. I loved it.

[Torsten · Rating 4 out of 5]

Eine Tschuktschen-Legende: Durch das eisige Meer getrennt vom Festland entwickelt der Robbenjäger Goigoi sich zum Ungeheuer, von der Gemeinschaft verstossen und doch liebend ihr verbunden...