What do you think?
Rate this book
Ruskeat Tytöt: tunne-esseitä
”Minä olen ihan koko ajan olemassa riippumatta rasismista ja valkoisuudesta.”
Ruskeat tytöt -esseekokoelma on ensimmäinen suomenkielinen kirja ruskealta tytöltä ruskeille tytöille. Se perustuu samannimiseen, palkittuun blogiin ja käsittelee identiteettiä, kauneutta, hiphopia ja vanhemmuutta sukupuolen, etnisyyden ja luokan risteymästä käsin.
Ruskeat tytöt -esseekokoelma on ensimmäinen suomenkielinen kirja ruskealta tytöltä ruskeille tytöille. Se perustuu samannimiseen, palkittuun blogiin ja käsittelee identiteettiä, kauneutta, hiphopia ja vanhemmuutta sukupuolen, etnisyyden ja luokan risteymästä käsin.
236 pages, Paperback
First published January 1, 2017
51 people are currently reading
920 people want to read
About the author
Koko Hubara
9 books39 followersKoko Hubara is the founder of Ruskeat Tytöt Media, a freelance writer, a translator and a teacher of writing. Her debut, Ruskeat tytöt, an essay collection, was published in 2017.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 128 reviews
October 2, 2017
Lukekaa tämä.
Tämä ei ole kirja minulle, vaan ruskeille tytöille ruskealta tytöltä. Mutta silmiä avaava teos kenelle tahansa silmänsä aukaisemaan kykenevälle.
Tunne-esseitä toden totta, sen verran tunteisiin kävi.
Tämä ei ole kirja minulle, vaan ruskeille tytöille ruskealta tytöltä. Mutta silmiä avaava teos kenelle tahansa silmänsä aukaisemaan kykenevälle.
Tunne-esseitä toden totta, sen verran tunteisiin kävi.
November 2, 2017
Ruskeat Tytöt on keskustelunavaus sille, minkälaista on elää Suomessa ruskeana tyttönä tai ruskeana poikana tai ylipäätään muuna kuin vaaleaihoisena suomalaisena. Kirja on myös paljon muuta, ja siinä tulee esille Kokon elämä kokonaisuutena, oman identiteettinsä löytäneenä ihmisenä. Kirjoittajalla on myös huumoria, joten kirja ei ole synkkää monologia, vaan koukuttavaa ja sujuvaa tekstiä itkuineen ja nauruineen.
Koko Hubaran löytää myös Rusket Tytöt-blogistaan, jossa pohditaan ajankohtaisia asioita laajalla katsantokannalla. Blogista löytyy myös mm. kirja-arvosteluja, sillä hän on intohimoinen lukija. Ruskeiden Tyttöjen sivuilla on myös viitteitä eri teoksiin, ja teos, joka vaikutti häneen syvällisesti oli Toni Morrisonin Sinisimmät silmät.
Koko Hubaran löytää myös Rusket Tytöt-blogistaan, jossa pohditaan ajankohtaisia asioita laajalla katsantokannalla. Blogista löytyy myös mm. kirja-arvosteluja, sillä hän on intohimoinen lukija. Ruskeiden Tyttöjen sivuilla on myös viitteitä eri teoksiin, ja teos, joka vaikutti häneen syvällisesti oli Toni Morrisonin Sinisimmät silmät.
December 27, 2017
Kirjan sisältö on varmaan jo monille mediasta tuttu: Hubara kirjoittaa kokemuksia ja ajatuksia siitä, millaista on olla suomalainen useaan vähemmistöön kuuluva nainen (otsikon mukainen "ruskea tyttö"). Hän kirjoittaa mm. arjessa kokemastaan rasismista; rakenteellisista ongelmista; vaikeuksista löytää samaistumisen kohteita mediasta, jonka ihmiskuva on melkein kokonaan valkoinen.
Kirjan alaotsikkona on "tunne-esseitä", ja se on oikeastaan aika hyvä kuvaus sisällöstä. Nämä eivät ole perinteisiä esseitä, jossa yritettäisiin retoriikan ja perusteluiden avulla välittää jokin näkökulma. Jos arvioisin näitä perinteisen esseen kriteerein, niin päätyisin pitämään kirjaa heikkona. Hubara ei oikein perustele väitteitään kunnolla, eikä teksti ole kirjallisesti kovin korkeatasoista. Hubara vaihtaa usein peräkkäisissäkin lauseissa tyyliä: ajatuksenvirranomaisista virkkeistä lyhyisiin, manifestimaisiin lauseisiin, ja siitä feministisen tai antirasistisen teorian selittämiseen. Joskus se toimii tehokeinona, mutta usein äkkikäännökset tiputtivat minut kyydistä. Mutta Ruskeat tytöt ei ole esseekokoelma, vaan tunne-esseitä, joten tämä kritiikki ei olisi ihan reilu.
Tämä ei ole myöskään manifesti, vaikka se toisinaan vaikuttaa vähän sellaiselta. Hubara tuntuu julistavan jotain. Mutta manifestissa yritetään kuitenkin kertoa enemmän tai vähemmän koherentti maailmankuva ja kehoittaa toimintaan. Ruskeat tytöt ei ole manifesti. Se kuvaa kirjailijan tunteita ja kokemuksia, eikä se ole sellaisena johdonmukainen. Kirjan eri esseet ovat ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta kenelläpä ei olisi ristiriitaisia ja epäjohdonmukaisia tunteita.
Tämä ei ole elämänkerta, vaikka Hubara kirjoittaa melkein pakonomaisen oloisesti itsestään, elämänsä yksityiskohdista ja omasta identiteetinetsinnästään. Mutta Hubara selvästi ajattelee, että hänen elämänsä detaljit eivät kerro vain hänestä itsestään. Ne ovat ikkuna rodullistetun elämään tai ehkä representaatiota toisille ruskeille tytöille, oli kyse miten yksityiskohtaisista muisteluista tahansa. Ja se onnistuukin tarjoamaan tällaisia ikkunoita aika ajoin. Sain tästä joitain uusia näkökulmia, ja ehkä opin ymmärtämään sellaisia kysymyksiä, joiden olemassaolosta en ollut aiemmin tietoinen.
Nämä ovat siis tunne-esseitä. Minä en vain osaa suhtautua sellaisiin täysin vakavasti. Minulle ne näyttäytyivät rönsyilevinä, poukkoilevina, epäloogisina ja - valittavina. Hubara haluaa varmaan välittää oikeutetun vihaisuuden tunnetta, muttei oikein onnistu. Jatkuva oman kokemuksen märehtiminen ja oman peilikuvan etsiminen on minun näkökulmastani turhauttavaa.
En siis suuresti pitänyt kirjasta, mutta osittain se johtuu tietty siitä, etten ole varsinaisesti kirjan kohdeyleisöä. En tosin ole ihan varma kirjan tarkoitetusta kohdeyleisöstä. Välillä Hubara väittää kirjoittavan toisille rodullistetuille, välillä spesifimmin toisille ruskeille tytöille. Hyvin usein hän kuitenkin selvästi kuvailee kokemuksiaan sellaisille, joilla ei vastaavia kokemuksia ole, ts. valtaväestön edustajille. Jälleen aika poukkoilevaa.
Mutta joka tapauksessa joku 15-vuotias ruskea tyttö varmasti saisi tästä kirjasta ihan erilaisia - ja positiivisempia - kokemuksia kuin minä.
Kirjan alaotsikkona on "tunne-esseitä", ja se on oikeastaan aika hyvä kuvaus sisällöstä. Nämä eivät ole perinteisiä esseitä, jossa yritettäisiin retoriikan ja perusteluiden avulla välittää jokin näkökulma. Jos arvioisin näitä perinteisen esseen kriteerein, niin päätyisin pitämään kirjaa heikkona. Hubara ei oikein perustele väitteitään kunnolla, eikä teksti ole kirjallisesti kovin korkeatasoista. Hubara vaihtaa usein peräkkäisissäkin lauseissa tyyliä: ajatuksenvirranomaisista virkkeistä lyhyisiin, manifestimaisiin lauseisiin, ja siitä feministisen tai antirasistisen teorian selittämiseen. Joskus se toimii tehokeinona, mutta usein äkkikäännökset tiputtivat minut kyydistä. Mutta Ruskeat tytöt ei ole esseekokoelma, vaan tunne-esseitä, joten tämä kritiikki ei olisi ihan reilu.
Tämä ei ole myöskään manifesti, vaikka se toisinaan vaikuttaa vähän sellaiselta. Hubara tuntuu julistavan jotain. Mutta manifestissa yritetään kuitenkin kertoa enemmän tai vähemmän koherentti maailmankuva ja kehoittaa toimintaan. Ruskeat tytöt ei ole manifesti. Se kuvaa kirjailijan tunteita ja kokemuksia, eikä se ole sellaisena johdonmukainen. Kirjan eri esseet ovat ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta kenelläpä ei olisi ristiriitaisia ja epäjohdonmukaisia tunteita.
Tämä ei ole elämänkerta, vaikka Hubara kirjoittaa melkein pakonomaisen oloisesti itsestään, elämänsä yksityiskohdista ja omasta identiteetinetsinnästään. Mutta Hubara selvästi ajattelee, että hänen elämänsä detaljit eivät kerro vain hänestä itsestään. Ne ovat ikkuna rodullistetun elämään tai ehkä representaatiota toisille ruskeille tytöille, oli kyse miten yksityiskohtaisista muisteluista tahansa. Ja se onnistuukin tarjoamaan tällaisia ikkunoita aika ajoin. Sain tästä joitain uusia näkökulmia, ja ehkä opin ymmärtämään sellaisia kysymyksiä, joiden olemassaolosta en ollut aiemmin tietoinen.
Nämä ovat siis tunne-esseitä. Minä en vain osaa suhtautua sellaisiin täysin vakavasti. Minulle ne näyttäytyivät rönsyilevinä, poukkoilevina, epäloogisina ja - valittavina. Hubara haluaa varmaan välittää oikeutetun vihaisuuden tunnetta, muttei oikein onnistu. Jatkuva oman kokemuksen märehtiminen ja oman peilikuvan etsiminen on minun näkökulmastani turhauttavaa.
En siis suuresti pitänyt kirjasta, mutta osittain se johtuu tietty siitä, etten ole varsinaisesti kirjan kohdeyleisöä. En tosin ole ihan varma kirjan tarkoitetusta kohdeyleisöstä. Välillä Hubara väittää kirjoittavan toisille rodullistetuille, välillä spesifimmin toisille ruskeille tytöille. Hyvin usein hän kuitenkin selvästi kuvailee kokemuksiaan sellaisille, joilla ei vastaavia kokemuksia ole, ts. valtaväestön edustajille. Jälleen aika poukkoilevaa.
Mutta joka tapauksessa joku 15-vuotias ruskea tyttö varmasti saisi tästä kirjasta ihan erilaisia - ja positiivisempia - kokemuksia kuin minä.
March 17, 2020
Jos oot miettinyt, että miltä tuntuu kun representaatiota ei omalla kohdalla tapahdu, tästä saa hyvän näkövinkkelin asiaan.
April 20, 2017
Tässä tekstikokoelmassa vahvasti henkilökohtainen on vahvasti poliittista.
"Ruskealta tytöltä ruskealle tytölle" omistettu kokoelma haastaa lukijan ajattelemaan omia etuoikeuksiaan ja tarjoaa tärkeitä näkökulmia muun muassa toiseuteen ja toiseuttamiseen, identiteettiin, rakenteelliseen ja arkiseen rasismiin, sukupuoleen ja kulttuuriin. Etuoikeutetun ei ole aina helppoa kuulla näitä kriittisiä ääniä (ja hyvä niin) tai tarkastella omaa asemaansa suhteessa niihin (eikä pidäkään olla), mutta on äärimmäisen tärkeää, että ne kuuluvat.
Lisäksi tekstit käsittelevät muitakin varsin vaiettuja aiheita kuin vain valkoiseen ylivaltaan ja rodullistamiseen liittyvää problematiikkaa. Se sisältää tärkeitä puheenvuoroja mm. naisen paikasta ja representaatiosta hiphop-skenessä (aihe, jota olen itsekin paljon pohtinut), kirjallisuudesta, äitiydestä ja seksismistä.
Toivon, että minulla on joskus mahdollisuus kiittää Koko Hubaraa tästä kirjasta kasvotusten. Todella tärkeitä puheenvuoroja, joita uskon ja toivon kuulevani jatkossakin vielä paljon lisää. Tällaisia kirjoja ja tällaisia keskusteluja meidän varsin valkoinen kirjallisuutemme ja kulttuurimme kaipaa!
"Ruskealta tytöltä ruskealle tytölle" omistettu kokoelma haastaa lukijan ajattelemaan omia etuoikeuksiaan ja tarjoaa tärkeitä näkökulmia muun muassa toiseuteen ja toiseuttamiseen, identiteettiin, rakenteelliseen ja arkiseen rasismiin, sukupuoleen ja kulttuuriin. Etuoikeutetun ei ole aina helppoa kuulla näitä kriittisiä ääniä (ja hyvä niin) tai tarkastella omaa asemaansa suhteessa niihin (eikä pidäkään olla), mutta on äärimmäisen tärkeää, että ne kuuluvat.
Lisäksi tekstit käsittelevät muitakin varsin vaiettuja aiheita kuin vain valkoiseen ylivaltaan ja rodullistamiseen liittyvää problematiikkaa. Se sisältää tärkeitä puheenvuoroja mm. naisen paikasta ja representaatiosta hiphop-skenessä (aihe, jota olen itsekin paljon pohtinut), kirjallisuudesta, äitiydestä ja seksismistä.
Toivon, että minulla on joskus mahdollisuus kiittää Koko Hubaraa tästä kirjasta kasvotusten. Todella tärkeitä puheenvuoroja, joita uskon ja toivon kuulevani jatkossakin vielä paljon lisää. Tällaisia kirjoja ja tällaisia keskusteluja meidän varsin valkoinen kirjallisuutemme ja kulttuurimme kaipaa!
April 22, 2017
Vaikka tätä kirjaa ei ole kirjoitettu missään määrin minulle (valkoiselle kantasuomalaiselle, joka haluaisi ajatella että rasismin saisi kytketyksi pois päältä jos vain jaksan ravata mielenosoituksissa ja istua metrossa huivipäisen naisen vieressä), olen hemmetin iloinen, että sain sen lukea. Helena Anhavan runo/aforismi/kehoite kuuluu näin: "Kirjoita niinkuin puhut ja hengität, joka päivä eri lailla." Hubara osoittaa tämän ohjenuoran toimivaksi. Tunne-esseekokoelman teksteistä osa on pamfletinkaltaisia, osa lähentelee proosaa. Tekstit ovat henkilökohtaisesti eittämättä, mutta selfielinssi katsoo kirjoittajaa ja aihettaan lukemattomist kulmista ja etäisyyksiltä. Osa kirjoituksista kosketti kyyneliin, osa nostatti sapenmaun suuhun yhteiskunnallisesta vitutuksesta. Epäilen, että tämä opus on monelle samalla tapaa käänteentekevä lukukokemus kuin Saara Turusen Rakkaudenhirviö oli minulle.
August 1, 2017
'Minun tarinani ei ole se, kun ohikulkijat vetelevät minua silmäripsistä, kun ihmiset koskettelevat kyselemättä hiuksiani, ja kertovat minulle kuinka olen manteli ja maitokahvi ja mokkalatte ja vadelmasuklaa ja seepra ja panda ja hevonen ja apina ja kookospähkinä ja Oreo-keksi.'
'My story is not how passersby pull my eyelashes, when people touch my hair without asking and tell me how I'm an almond and coffee with milk and a mocha latte and raspberry chocolate and a zebra and a panda and a horse and a monkey and a coconut and an Oreo.'
This is the first book I actually reserved from the local library. I queued for it for nearly two months and I was lucky to still get it while I'm here for the summer. That I will allow to speak volumes of how much I wanted to read it. I would have happily queued for this for two years, if I needed to.
I don't know where I should start in talking about this. There's so much I want to say, because everything in this book is important and the only way I'll get through it all is by writing the book again, here. I'll try my best to say what matters the most. Bear with me, please.
Let me just tell you up front that Ruskeat Tytöt ('Brown Girls') is a very personal work, one born out of necessity. The author wrote this book because there wasn't a work like it when she needed one in her life. She wrote it because there's not enough representation of people like her; girls who have lived in Finland her whole life but are the 'wrong' colour and therefore are treated like strangers.
This book talks about both racism and feminism, hence the two parts of the name. More accurately, it's about intersectional feminism; the idea that various aspects of our lives affect us at the same time. As in, the author's is both a girl and brown at all times, and both of these things make her often invisible in the media and affect how other people view her.
The author Koko Hubara is also the founder of Ruskeat Tytöt, the first Finnish 'from us to us' media for brown girls. There's some information about it in English here if you're interested. It matters because the representations given to us in the media are always coloured by whether or not the author understands the implications of race in their work. We white people don't always think about that, because we don't grow up constantly thinking about our own whiteness in a world where we perceive it to be the norm. I get that now, having read this book.
The book is divided into chapters about different subjects; the way girls are (and black girls aren't) portayed in media, 30 facts about Yemen, sexual violence is sexual violence, the way the collection of statistics in Finland makes brown girls seem nonexistent. They're all important things, and I think it's vital that we acknowledge them as problems and maybe even some as solutions. Therefore I'd like to suggest that reading this is almost as important even if you're not a Brown Girl. I say 'almost as' because to a Brown Girl this could be a lifeline, while to me it's something I want to make a change in.
'Näen itseni näköisiä ihmisiä suomalaisessa mediassa yleensä vain silloin, kun aiheena ovat turvapaikanhakijat, islamisaatio, terrorismi, tyttöjen ympärileikkauset, raiskaukset ja muut suututtavat tragediat, samaan aikaan kun valkoisilla ihmisillä on nähtävänään ja kulutettavanaan esitystapoja enemmän kuin taivaalla on tähtiä.'
'I see people that look like me in Finnish media usually only when the topics are asylum seekers, islamisation, terrorism, the circumcision of girls, rapes and other tragedies to make you angry, meanwhile white people have ways of representation to use and to spend more than there are stars in the sky.'
I also want to tell you that the language of this book is amazing; it's beautiful and thoughtful and deeply touching. It's not amazing 'for a brown person' or anything like that (I feel like mentioning this is important just in case anyone thought anything different); it's absolutely gorgeous for any person and I wish I could formulate my thoughts half as well. It's one of the best-written books I'll read this year.
I decided, after thinking about it for a couple of days, to rate this 4/5. It's because it sometimes jars a bit, which isn't an experience Just because I didn't give this a full 5/5 doesn't mean that I don't think this is one of the most important books I will read this year. It doesn't mean that you shouldn't read it no matter who you are or where you are, regardless of the constraints of your colour or gender or preconceptions. Of course, the language can be a problem, but I'm sure Brown Girls feel these things no matter where they are. And us White Girls and Boys can always be better. Also, this is a book I'll buy for my own shelf without any qualms when I see it. I want to have a copy of it to give to my friends to read.
For the Helmet 2017 reading challenge I put this in category 42: A debut book!
'My story is not how passersby pull my eyelashes, when people touch my hair without asking and tell me how I'm an almond and coffee with milk and a mocha latte and raspberry chocolate and a zebra and a panda and a horse and a monkey and a coconut and an Oreo.'
This is the first book I actually reserved from the local library. I queued for it for nearly two months and I was lucky to still get it while I'm here for the summer. That I will allow to speak volumes of how much I wanted to read it. I would have happily queued for this for two years, if I needed to.
I don't know where I should start in talking about this. There's so much I want to say, because everything in this book is important and the only way I'll get through it all is by writing the book again, here. I'll try my best to say what matters the most. Bear with me, please.
Let me just tell you up front that Ruskeat Tytöt ('Brown Girls') is a very personal work, one born out of necessity. The author wrote this book because there wasn't a work like it when she needed one in her life. She wrote it because there's not enough representation of people like her; girls who have lived in Finland her whole life but are the 'wrong' colour and therefore are treated like strangers.
This book talks about both racism and feminism, hence the two parts of the name. More accurately, it's about intersectional feminism; the idea that various aspects of our lives affect us at the same time. As in, the author's is both a girl and brown at all times, and both of these things make her often invisible in the media and affect how other people view her.
The author Koko Hubara is also the founder of Ruskeat Tytöt, the first Finnish 'from us to us' media for brown girls. There's some information about it in English here if you're interested. It matters because the representations given to us in the media are always coloured by whether or not the author understands the implications of race in their work. We white people don't always think about that, because we don't grow up constantly thinking about our own whiteness in a world where we perceive it to be the norm. I get that now, having read this book.
The book is divided into chapters about different subjects; the way girls are (and black girls aren't) portayed in media, 30 facts about Yemen, sexual violence is sexual violence, the way the collection of statistics in Finland makes brown girls seem nonexistent. They're all important things, and I think it's vital that we acknowledge them as problems and maybe even some as solutions. Therefore I'd like to suggest that reading this is almost as important even if you're not a Brown Girl. I say 'almost as' because to a Brown Girl this could be a lifeline, while to me it's something I want to make a change in.
'Näen itseni näköisiä ihmisiä suomalaisessa mediassa yleensä vain silloin, kun aiheena ovat turvapaikanhakijat, islamisaatio, terrorismi, tyttöjen ympärileikkauset, raiskaukset ja muut suututtavat tragediat, samaan aikaan kun valkoisilla ihmisillä on nähtävänään ja kulutettavanaan esitystapoja enemmän kuin taivaalla on tähtiä.'
'I see people that look like me in Finnish media usually only when the topics are asylum seekers, islamisation, terrorism, the circumcision of girls, rapes and other tragedies to make you angry, meanwhile white people have ways of representation to use and to spend more than there are stars in the sky.'
I also want to tell you that the language of this book is amazing; it's beautiful and thoughtful and deeply touching. It's not amazing 'for a brown person' or anything like that (I feel like mentioning this is important just in case anyone thought anything different); it's absolutely gorgeous for any person and I wish I could formulate my thoughts half as well. It's one of the best-written books I'll read this year.
I decided, after thinking about it for a couple of days, to rate this 4/5. It's because it sometimes jars a bit, which isn't an experience Just because I didn't give this a full 5/5 doesn't mean that I don't think this is one of the most important books I will read this year. It doesn't mean that you shouldn't read it no matter who you are or where you are, regardless of the constraints of your colour or gender or preconceptions. Of course, the language can be a problem, but I'm sure Brown Girls feel these things no matter where they are. And us White Girls and Boys can always be better. Also, this is a book I'll buy for my own shelf without any qualms when I see it. I want to have a copy of it to give to my friends to read.
For the Helmet 2017 reading challenge I put this in category 42: A debut book!
October 8, 2017
En ole kirjan kohderyhmää, mutta luin oppiakseni ja ymmärtääkseni.
February 14, 2021
Tämä kirja on kauhea sekamelska ilman kunnollista rakennetta, joka auttaisi lukijaa jäsentämään kirjaa. Alku tökkii pahasti mutta noin puolen välin jälkeen on jo tottunut Hubaran kerrontatapaan, ja pystyy sisäistämään tekstiä paremmin. Tekstin joukossa on kuitenkin kultajyviä, jotka tekevät tästä kirjasta lukemisen arvoisen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnastamme sekä ei-valkoisten naisten asemasta siinä. Kirja oli kiva äänikirjana niin kuuli kaikki kauniit hepreankieliset sanat ääneen lausuttuina.
September 5, 2017
Vaikka tätä ei ollut minulle kirjoitetut, eikä kuulunutkaan olla, pidin siitä valtavasti. Toivottavasti sen ensisijainen kohderyhmäkin on löytänyt tämän ja saa siitä sen kaiken, minkä Hubara on upeasti esseisiinsä kirjoittanut.
January 6, 2021
Ruskeat Tytöt on tosi tärkeä teos, toivoisin mahdollisimman monen lukevan tämän. Silmiä avaavia kirjoituksia elämästä, maailmasta ja yhteiskunnasta ruskean tytön näkökulmasta, tutkimuksiin pohjaavaa taustatietoa ja kontekstia unohtamatta. Oon lukenut Hubaran kirjoituksia aiemminkin ja ihailen häntä valtavasti. Hubara on todella lahjakas kirjoittaja, joka osaa tuoda teksteissään ilmi oman vihaisuutensa epäkohtien takia, mutta samalla välittää valtavan määrän tietoa ja on ainakin itselleni tuonut aivan uudenlaisia näkökulmia asioihin.
June 11, 2020
3.5/5
Ruskeat tytöt on silmiä avartava, henkilökohtainen ja tunteellinen teos. Erityisen kiinnostavia ovat esseet median yksipuolisuudesta ihonvärin suhteen ja rodullistuttujen naisten seksualisoimisesta. Näitä, ja muita kokoelmassa avattuja ongelmia on ollut vaaleaihoisena suomalaisena aivan liian helppo olla miettimättä, mutta jatkossa niihin tulee varmasti kiinnitettyä enemmän huomiota. Kirjoitustyylin koin tosin melko sekavaksi.
Ruskeat tytöt on silmiä avartava, henkilökohtainen ja tunteellinen teos. Erityisen kiinnostavia ovat esseet median yksipuolisuudesta ihonvärin suhteen ja rodullistuttujen naisten seksualisoimisesta. Näitä, ja muita kokoelmassa avattuja ongelmia on ollut vaaleaihoisena suomalaisena aivan liian helppo olla miettimättä, mutta jatkossa niihin tulee varmasti kiinnitettyä enemmän huomiota. Kirjoitustyylin koin tosin melko sekavaksi.
February 3, 2020
Kuuntelin äänikirjana. Luultavasti en olisi tarttunut tähän ilman Pohjoista lukuhaastetta. Onneksi luin! Tästä tuli itselleni tärkeä lukukokemus, koska kirja herätti ajatuksia, maailmankuvani avartui ja opin ymmärtämään Ruskeita Tyttöjä.
October 8, 2017
Erittäin tärkeä kirja jonka pitäisi olla pakollista luettavaa jokaiselle suomalaiselle, väristä ja sukupuolesta riippumatta. Olen jokseenkin vahingossa päätynyt lukemaan tänä vuonna paljon kirjoja (epä)tasavertaisuuden aihepiiristä (Roxane Gay, Rebecca Solnit, Alice Walker...) ja ne ravistelevat minua monin monin tavoin etuoikeutettua. Koko Hubaran kirja toi lukulistalle paljon lisää (Zora Neale Hurstonin esimerkiksi). Tässä kirjassa viehätti aihepiirien ennalta-arvaamattomuus, jokainen luku oli iloinen yllätys ja käsitteytapa rehellinen ja monipuolinen.
June 26, 2017
Kymmenen mainiota blogitekstiä/esseetä koottuna yhteen. Esseet on muuten parasta sähköistä reissulukemista: vaikka ajoittain reissaisi itsekseen, on kuin keskustelisi silti jonkun kanssa ja näppärästi voi netistä tutkia tarvittaessa tarkemmin jotain asiaa.
April 25, 2017
Rodullistettujen naisten arkipäivää ja ongelmia tässä valkoisessa Suomessa hienosti valottava teos.
December 17, 2018
En otroligt viktig bok om ett så otroligt viktigt tema. Förändrade mitt sätt att se på "bruna flickor". Otroligt ögonöppnande! LÄS DEN!
June 22, 2024
viimeinki luin vuoden tokan kirjan lolll.
tää sai mut vakuuttuu et esseekokoelmat voi olla hyvää luettavaa. rakastin miten täs puhuttiin tosi intersektionaalisesti ja tunnistettiin oma asema sekä alistettuna että alistajana! sai tuntemaan oloni nähdyksi mut myös samalla tosi kiitolliseksi et en oo jakanu isoa osaa niistä kokemuksista, mitä kirjailija on käyny läpi. joku oli kritisoinu tätä kirjaa kirjaston sivuilla siitä, että sen sijaan et kohderyhmä on ruskeat tytöt, ois sen pitänyt olla kaikki ihmiset koska sillä tavalla vähennetään rasismia. ensinnäkin tän kirjan tarkotus ei ollu vähentää rasismia, sen tarkotus oli tuoda se näkyväksi. toiseksi NOT EVERYTHING IS ABOUT YOU tän kirjan tarkotus oli näyttää ruskeille tytöille et ne ei oo yksin, ei opettaa valkosille rasisimista. en ymmärrä miten joku on lukenu tän kirjan niin et noin paljon on menny ohi... anyway pidin täst kirjasta tosi paljon!
tää sai mut vakuuttuu et esseekokoelmat voi olla hyvää luettavaa. rakastin miten täs puhuttiin tosi intersektionaalisesti ja tunnistettiin oma asema sekä alistettuna että alistajana! sai tuntemaan oloni nähdyksi mut myös samalla tosi kiitolliseksi et en oo jakanu isoa osaa niistä kokemuksista, mitä kirjailija on käyny läpi. joku oli kritisoinu tätä kirjaa kirjaston sivuilla siitä, että sen sijaan et kohderyhmä on ruskeat tytöt, ois sen pitänyt olla kaikki ihmiset koska sillä tavalla vähennetään rasismia. ensinnäkin tän kirjan tarkotus ei ollu vähentää rasismia, sen tarkotus oli tuoda se näkyväksi. toiseksi NOT EVERYTHING IS ABOUT YOU tän kirjan tarkotus oli näyttää ruskeille tytöille et ne ei oo yksin, ei opettaa valkosille rasisimista. en ymmärrä miten joku on lukenu tän kirjan niin et noin paljon on menny ohi... anyway pidin täst kirjasta tosi paljon!
April 12, 2020
Voimalla kirjoitettu tekstikokoelma siitä, millaista on erää valkoisuuden tuolla puolen ja miltä tuntuu, kun itsensä representaatiota ei löydy muualta kuin maahanmuuttokeskustelusta - teoksessa mm. rasismiin liittyvät diskurssit konkretisoituvat, tulevat iholle. Tämä valotti itselleni monia uusia näkökulmia, joita en tietoisesta rakenteiden purkamisen pyrkimyksestä huolimatta ole ehkä voinutkaan havaita valkoisuuteni läpi. Moni teksteistä kosketti siitä huolimatta (tai sen vuoksi) todella syvältä. Suosittelen teosta kaikille ihonväriin ja sukupuoleen katsomatta.
June 14, 2020
Helposti lähestyttävä ja avartava teos siitä miten vähän vähemmistö on edustettuna Suomessa ja miten rasismi ja ksenofobia on yhä vahvana osana monen elämää täällä.
Ja WAU mikä määrä vinkkejä mielenkiintoisista kirjailijoista ja artisteista kirja oli pullollaan! Pidin siitä että kirjassa oli niin henkilökohtainen ääni, mutta että se oli myös informatiivinen. Koko Hubaran kautta avautui minulle täysin toisenlainen Suomi ja se pisti miettimään asioita kirkkaammassa valossa.
Suosittelen!
Ja WAU mikä määrä vinkkejä mielenkiintoisista kirjailijoista ja artisteista kirja oli pullollaan! Pidin siitä että kirjassa oli niin henkilökohtainen ääni, mutta että se oli myös informatiivinen. Koko Hubaran kautta avautui minulle täysin toisenlainen Suomi ja se pisti miettimään asioita kirkkaammassa valossa.
Suosittelen!
August 21, 2020
Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu minulle. Teki oikeastaan tosi hyvää havahtua siihen aina välillä lukiessa. Minä olen valkoinen; tämä kirja on suunnattu Ruskeille Tytöille. Silti minun oli tosi hyvä lukea tämä kokoelma, vaikka olen jo aiemmin parhaani mukaan selvittänyt asioita, kuunnellut ja pyrkinyt elämään antirasistista elämää. Koko Hubaran esseet nostivat esiin paljon arjen rasismia ja niitä rakenteita, jotka tekevät ruskeana suomalaisena elämisestä vaikeaa.
Tärkeä kirja, joka nostatti uusia ajatuksia ja tajuamuksia siitä, miten paljon työtä Suomessa on vielä tehtävänä, jotta kaikki täällä asuvat voivat elää täyttä elämää.
Tärkeä kirja, joka nostatti uusia ajatuksia ja tajuamuksia siitä, miten paljon työtä Suomessa on vielä tehtävänä, jotta kaikki täällä asuvat voivat elää täyttä elämää.
May 23, 2020
Mielenkiintoinen kirja toiseuden kokemisesta monesta näkövinkkelistä. Teos tuo myös esille hienosti, miten monenlaista ja hierarkkista moninaisuutta on. Tulkitsen niin, että tärkeää on kohdata asiat sellaisenaan, ei vallitsevien tarinoiden kautta omaksuttujen mallien kautta. Se mitä tapahtuu, on totta, vaikka siitä oltaisiin hiljaa.
Minun makuuni kirja parani loppua kohden. Yleisenä statementtinä erinomainen, vaikka kaikilta osin ei minuun niin kolahtanutkaan.
Minun makuuni kirja parani loppua kohden. Yleisenä statementtinä erinomainen, vaikka kaikilta osin ei minuun niin kolahtanutkaan.
March 26, 2019
Silmiäavaava kirja ruskean tytön elämästä valkoisessa Suomessa. Vaikea tunnistaa ja tunnustaa yhteiskunnan sisäänrakennettuja järjestelmiä, näin valkoisena miehenä. Se, että vanhoista rasisitisista vitseistä ihmiset siirtyvät käyttäytymään niin sikamaisesti kuin kirjassa kuvataan, on kyllä järkyttävää. Rasistiset vitsit joudun tunnustamaan niin kuin jokainen suomalainen ikäluokkani mies, mutta miten ihmisiä, varsinkaan pieniä lapsia, voi joku kohdella noin inhottavasti? Kiitos Koko Hubara tästä kirjasta.
October 26, 2017
Todella tärkeä kirja ja jopa historiallinen avaus suomalaisessa keskustelussa. Valkoisuus tulee (valkoisen) lukijan iholle, niinkuin pitääkin, lukiessa kokemuksia elämästä missä ulkonäkö ja tausta määrittelevät kaiken muiden silmissä. Ainoana miinuksena kirjoituksien epätasaisuus ja erityisen kummallinen toimituksellinen valinta laittaa heikoimmat kirjoitukset heti alkuun. Myöhemmin kirja lähtee kunnolla käyntiin ja sen toinen osa, Painajaiset, on vaikuttavaa luettavaa. Kirjoittaja on suunnannut kirjan toisille ruskeille tytöille, mutta sen pitäisi olla pakollista luettavaa erityisesti valkoisille pojille.
October 28, 2017
Loistava, särkevä ja korjaava kirja. Ei minulle kirjoitettu, mutta minunkin tärkeä lukea. Jollain tavalla viimeisen sivun jälkeen tuli olo, että en ole yksin. Hubaran kieli on soljuvaa ja tarvittaessa painottavaa ja toistavaa. Kielen tehokeinot ja lauserakenteet ovat kuitenkin balanssissa keskenään. Kieli tukee tematiikkaa, tematiikka luo kieltä. Tällaista esseistiikkaa olen tietämättäni kaivannut hyvin, hyvin pitkään.
September 8, 2017
Tunne-esseitä, jotka todellakin tuntuvat. Ryömivät suoraan rintalastan alle, ahdistavat ja oksettavat, vahvistavat ja ilahduttavat, ja (viimeistään Hubaran tyttärelleen kirjoittamat sanat) puristavat sydämen kasaan ja ravistelevat itkun ulos, vaikka ei näistä mitään ole minulle kirjoitettukaan. Ihanaa, että sain kuitenkin ne lukea.
March 8, 2018
Kirjoissa on parasta se, että pääsee käsiksi maailmoihin, joita ei tunne. En ole tämän kirjan kohderyhmää sillä en ole Ruskea Tyttö, mutta on hyvä että luin tämän. Koko Hubaran tekstit ovat mukaansatempaava sekoitus omakohtaista ja faktaa niin kuin hyvän esseen tuleekin olla, välillä vähän liian akateemista muttei koskaan yhtään tylsää.
April 3, 2018
Kirjan johdanto alkaa oireellisesti "Oven takana näkyy heijastuksestani huolimatta tekopirteä seinä[...]". Kirja onkin pääasiassa oman heijastuksen tuijottelua, ja maailmaa katsellaan sen läpi, kenties siellä näkyy jotain tekopirteää tai sitten kaameaa sortoa, kuten sitä, että Suomessa on yli 400 vuotta kirjoitettu kirjoja, jotka eivät käsittele Koko Hubaraa.
May 2, 2018
Koko Hubara valittiin vastikään vuoden yhteiskuntatieteilijäksi, ja jos kaikki vapaamuotoinen yhteiskuntatieteellinen kirjallisuus olisi näin vahvasti artikuloitua, omakohtaisesti perusteltua ja väkevästi esitettyä, muuta kirjallisuutta ei sitten oikeastaan tarvittaisikaan.
Erittäin suositeltavaa luettavaa kaikille.
Erittäin suositeltavaa luettavaa kaikille.
July 29, 2018
Näitä esseitä ei ole kirjoitettu minulle, ja se on täysin ok. Uskoisin kuitenkin niiden puhuttelevan vielä enemmän, jos olisin itse ruskea.
Hieman samaa tyyliä kuin Roxanne Gayn Bad Feminist -teoksessa, mutta valitettavasti Gayn teos on omasta mielestäni parempi. Tässä tosin hieno Suomi-näkökulma samaan aiheeseen.
Hieman samaa tyyliä kuin Roxanne Gayn Bad Feminist -teoksessa, mutta valitettavasti Gayn teos on omasta mielestäni parempi. Tässä tosin hieno Suomi-näkökulma samaan aiheeseen.
Displaying 1 - 30 of 128 reviews