Yksi näistä pienimmistä

Lapponia #1

by Juha Ruusuvuori, Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori

"Jeesuksen veressä ja nimessä ovat syntisi anteeksiannetut"
Yksinäisyyteen voi tottua, jos sen on itse valinnut. Näin ajattelee karaokeen ja sikareihin mieltynyt pastori Janne Dunder, joka on vaihtanut uran maailmalla pestiin Kemin seurakunnassa.

Saara Julin on lastenpsykiatri, joka vietettyään viisi vuotta yksityisen lääkäriaseman johdossa päättää karistaa etelän pölyt jaloistaan ja muuttaa pohjoiseen hevostilalle. Samalla hän voisi olla lähellä Laila-siskoaan, seittimäisen lestadiolaisyhteisön keskellä elävää itsellistä naista.

Genres: Fiction, Finnish Literature

428 pages, Hardcover

First published January 1, 2017

Reviews

[MarjaHannele · Rating 1 out of 5]

Aiheesta olisi saanut enemmän. Pitkästyttävä, tarina alkoi oikeastaan vasta viimeisillä sivuilla. Pakkoluin lävitse.

[Ronja · Rating 3 out of 5]

Aviopari Juha Ruusuvuoren ja Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren ensimmäinen yhteinen teos aloittaa uuden Pohjois-Suomeen sijoittuvan Lapponia-romaanisarjan. Sarjan ensimmäinen osa Yksi näistä pienimmistä esittelee päähenkilöt, jotka ovat pastori Janne Dunder ja lastenpsykiatri Saara Julin. Dunder ja Julin ratkovat Julinin sisareen Lailaan kohdistuneita rikoksia sekä selvittävät samalla sitä, miten vanhoillislestadiolaisuus vaikuttaa pohjoisen yhteisön elämään.

Teos on monitasoinen ja sen juonet hajautuvat moniin suuntiin, ja osa juonista ei osu edes maaliin asti vaan ne jäävät irrallisiksi katkelmiksi. Toimitustyö on ilmeisesti jäänyt hieman kesken. Monenlaiset tapahtumat ja ihmiskohtalot antavat kuitenkin ajattelemisen aihetta. Tarinalla on kaikkitietävä kertoja, mutta joukossa on myös Lailan minä-muodossa olevia lyhyitä muistikuvia, jotka lähinnä kysyvät ja jättävät lukijan vaille vastausta. Loppua kohden Lailan irrallisilta tuntuvat muistikuvat alkavat hahmottua olennaiseksi osaksi juonta.

Kumpikaan kirjailijoista ei ole vanhoillislestadiolainen. Siitä huolimatta tarina kuitenkin linkittyy voimakkaasti vanhoillislestadiolaisuuteen. En koe tätä ongelmaksi, koska myös muillakin kuin yhteisön jäsenillä tai entisillä jäsenillä on oikeus ja mahdollisuus kirjoittaa lestadiolaisuudesta. Eri asia toki on, kuinka uskottavaa kerronta voi silloin olla. Joskus voi kuitenkin olla hyvä katsella suljettuja yhteisöjä niiden ulkopuolelta.

[Kaarina · Rating 2 out of 5]

Hyvät ainekset, potentiaalisesti kiinnostavat henkilöhahmot ja erityisen hieno päämäärä kuvata uskonnollisen yhteisön vinoutuneiden käytäntöjen pitkäaikaisia seuraamuksia yksilötasolla.
Yliselittäminen harmillisesti tukkii tekstin juoksua, ja outo ratkaisu yleiskielistää valtaosa henkilöiden puheesta jäykistää lukukokemusta.

[Johanna · Rating 2 out of 5]

Alku ja loppu oli dekkarimaisen jänniä, mutta puoliväli tuntui vähän junnaavalta. Liikaa yksityiskohtia jotka ei liittyneet mihinkään, kuten se että joka kohdassa piti mainita auton merkki ja malli, jolla kukin ajoi. Ehkä juju oli siinä että yksi ”sivuhenkilö” oli Merilapin maisemat ja tunnelma, joten jos siitä jaksaa lukea niin varmaan jaksaa kiinnostus pysyä yllä

[Tuula Syrjä · Rating 1 out of 5]

Sinnittelin sivulle 300 sivua ja luovutin. Löysää ja sekavaa vakavasta aiheesta, valitettavasti. Suututti oikein, että uhrasin tälle tekeleelle aikaani.

[Janina · Rating 2 out of 5]

En varmaan ollut ihan oikeaa kohderyhmää. Halusin lukea vaihteeksi dekkarin, mutta verkkaisuudessaan tämä kävi tuutulaulusta. Loppu"ratkaisu" erittäin ennakoitavissa.

[Kristiina · Rating 3 out of 5]

Sopivasti Suviseurojen aikaan. Ahdistava tunnelma, joskin yllättävän valoisa loppu.

[Kirsi · Rating 1 out of 5]

Sata sivua hukkaanheitettyä aikaa. Jos kirjaa ei huvita avata, niin ehkä on aika lopettaa sen lukeminen. Sekava. Ei saanut kiinni mistään. Aihe itsessään olisi ollut kiinnostava, mutta kesken jäi.

[Eitzu · Rating 3 out of 5]

Hyvä "dekkari". Ei nyt mikään huippu, mutta lestadiolaisuutta lieveilmiöineen hyvin kuvaava.

[Arja-täti · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintoinen aihe mutta nyt tarina hajoaa niin moneen suuntaan ettei kokonaisuus pysy kasassa. Harmillista.

[Tiina Mahlamäki · Rating 3 out of 5]

Juha Ruusuvuoren ja Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren yhteinen romaani, joka näyttäisi aloittavan kokonaisen sarjan. Tapahtumat sijoittuvat pohjoiseen, Kemin ja Posion seutuville, jossa kommunismi ja erityisesti vanhoillis-lestadiolaisuus muodostavat keskeisen kehyksen. Lailan tarina keriytyy auki pieni sirpale kerrallaan samaan aikaan kuin hänen siskonsa Saara ja tämän pastoriystävä Janne pyrkivät selvittämään Lailan outoa käytöstä. Juonessa on monia haaroja ja mihinkään johtamattomia sivupolkuja, mutta ehkä ne selviävät sarjan seuraavissa osissa. Raskaat asiat, kuten pedofilia ja syömishäiriö, käsitellään kovin ulkokohtaisesti. Pohjoisen luonto sen sijaan kuvataan kauniisti.

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Aluksi tarina junnasi paikallaan noin 200 sivua ja olin vähällä heittää kirveen kaivoon ja kirja sinne perään. Sitten tapahtui jotain, viimeiset 100 sivua luin yhdellä istumalla. Olen lukenut aiemmin Ruusuvuorelta Kaniikki Lupuksen ja pidin siitä niin paljon, että vielä parinkymmenen vuoden päästäkin muistuu mieleen asioita tuosta kirjasta. Ruusuvuori ei pettänyt nytkään. Tämä kirja oli hyvin erilainen. Psykologiaa, yksinäisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Hyvässä ja pahassa.