Hukkuneet

Nordsa #1

by Jaakko Melentjeff

"Hän oli saanut käsiinsä uransa erikoisimman murhajutun. Murhasarja, jossa ei voinut vahvistaa, että kyse edes oli henkirikoksista. Kyllähän ihmisiä hukkui, mutta ei tällä tavalla: katoavat viikkokausiksi, löytyvät hukkuneina mutta ilman vettä keuhkoissa, väärän ja kaiken lisäksi myös kadonneen henkilön paperit taskussa."

Porin eteläpuolelta merestä löytyy ruumis, jolla on taskussaan suomalaisen miljonäärin henkilöllisyyspaperit. Kuolemassa on jotain muutakin hämärää. Kun Reykjavikista löytyy samalla oudolla tavalla hukkunut mies mukanaan Ruotsiin johtavat henkilöllisyyspaperit, soivat poliisin hälytyskellot ympäri Pohjoismaita. Onko kyseessä sarjamurhaaja? Pohjolan poliisivoimilla on käsissään kaikkien aikojen kimurantein juttu.

Entä kuka on Kolmisorminen mies?

Hukkuneet on kiihkeätempoinen esikoistrilleri, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää eikä pahuus aina löydy ilmeisimmästä osoitteesta.

Genres: Fiction, Crime

420 pages, Hardcover

First published February 22, 2017

Reviews

[Emmi · Rating 3 out of 5]

kauheen monta vähä ärsyttävää hahmoa

[Anne Holappa · Rating 4 out of 5]

Oltiinpa sitä monessa paikassa pitkin Pohjoismaita yhtäaikaa ja vuorotellen. Kirjan lukemattomat sivut alkoivat huveta ja ajattelin jo että mitenköhän tämä mahtaa päättyä kun homma on ihan levällään. No ihan mallikkaasti teos lopulta vedettiin finaaliin. Vähän turhaa toistoa ja jahkailua matkan varrella, mutta ei se niin häirinnyt. Todella hyvä esikoistrilleriksi.

[Marco Roth · Rating 5 out of 5]

Koukuttava ja älyllinen tarinankerronta, joka puhutteli sydäntä ja päätä. Tutut paikat ja autenttiset kuvaukset ajankohtaisiin uutisiin yhdistettynä oli lukukokemus, jossa jäi odottamaan jatkoa. Melentjeff on lupaavimpia kotimaisia dekkaristeja!

[Settembrini · Rating 4 out of 5]

Die schwedischen Krimis sind schon hinlänglich bekannt und höchst erfolgreich, die finnischen, bis auf einzelne Ausnahmen, derzeit noch deutlich weniger. Hier hat sich der Schweizer Antium Verlag des Romans «Die Ertrunkenen» von Jaakko Melentjeff angenommen. Der Roman spielt aber nicht nur in Finnland, sondern unter anderem auch in Schweden, Island und Tschechien. An verschiedenen Orten in verschiedenen Ländern werden Leichen von Ertrunkenen aufgefunden, die merkwürdigerweise die Papiere anderer Personen auf sich tragen. Da die Funde offenbar zusammenhängen, tritt die NORDSA in Aktion, eine (fiktive) staatenübergreifend operierende Polizeieinheit in Nordeuropa. Verschiedene Ermittler in den einzelnen Ländern werden aktiv, Paula Korhonen in Finnland, Annmari Akselsson mit ihren Kollegen in Schweden und Magnus Thor in Island, koordiniert durch Kalle Nordin bei der NORDSA. Melentjeff interessiert sich dabei nicht nur für den Kriminalfall als solchen, sondern auch für die persönlichen Hintergründe und Erlebnisse der Ermittler, was dazu führt, dass alles manchmal etwas viel wird.
Zu allem kommt nun noch die Geschichte der afghanischen Zwillinge Farah und Haris hinzu, die bruchstückhaft preisgegeben wird: sie haben zuletzt in Finnland gelebt, befinden sich jetzt aber in Prag, wo sie eine Mission auszuführen haben. Sie suchen einen ominösen «Dreifingrigen». Erst ganz am Ende des Buches wird aufgelöst, wie Haris’ und Farahs Mission mit dem Kriminalfall der Ertrunkenen zusammenhängt.
Die Geschichten der einzelnen Ermittler sind durchaus interessant und zeigen auf, dass jeder von uns irgendwo sein Päckchen zu tragen hat und unser Verhalten, das manchmal vielleicht merkwürdig und schwer nachvollziehbar scheint, davon beeinflusst ist. Die Entscheidung für weibliche Ermittlerfiguren (noch dazu einer jungen, unabhängigen Frau wie Annmari Akselsson) erinnert an einen Stieg Larsson, wobei aber Annmari Akselsson kein reines Abziehbild von Larssons Lisbeth Salander ist, durchaus eigene Wesenszüge besitzt. Eine andere rätselhafte Nebengeschichte, die aber im Roman bis zuletzt nicht aufgelöst wird, ist noch die spezielle Beziehung des Teamleiters Holmström zu Annmari respektive zu deren verstorbener Mutter, die ebenfalls Polizistin war. Man kann als Leser nur mutmassen.
Die skandinavische Mentalität kommt in zahlreichen Episoden und Situationen sehr gut zum Ausdruck, nicht nur im verbreiteten «Du». Dieses «Du» hat der Übersetzer belassen, auch an Stellen, wo es den deutschsprachigen Leser eher merkwürdig anmutet: Olavi Jääskeläinen, Beamter von der internen Untersuchungsstelle der Polizei, kommt vorbei, um Paula Korhonen zu ihrer missbräuchlichen (privaten) Nutzung des Strafregisters zu befragen, und natürlich duzt er sie, obwohl sie sich zuvor offenbar nicht gekannt haben: «Ich hoffe, dass du eine gute Erklärung dafür hast.» Oder der afghanisch-schwedische Konzernchef Kharoon Asefi, der von Annmari Akselsson und Kalle Nordin befragt wird und diese zwar anfänglich siezt, dann aber sogleich geduzt werden will.
Migration – auch dies ein Teil der skandinavischen Realität – spielt auf verschiedenen Ebenen auch eine wichtige Rolle. So treffen wir die rumänische Bettlerin vor der Markthalle in Turku, der Paula Korhonen regelmässig Geld gibt, aber auch die erwähnten afghanischen Zwillinge Farah und Haris sowie den erwähnten Kharoon Asefi und den Syrer Malek Ayman, Chef zweier Textilfirmen ebenfalls in Schweden.
Alles in allem eine spannende und durchaus unterhaltsame Lektüre, die jedoch einige Längen aufweist. Vielleicht gelingt Melentjeff bei einem allfälligen Nachfolgeroman eine stärkere Konzentration auf das Wesentliche. Es wäre ihm zu wünschen, denn das Erzählertalent und die Ideen besitzt er auf jeden Fall.

[Leena Korsumäki · Rating 3 out of 5]

Arvostelu: Ruumiin kulttuuri 2017:2

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Hukkuneet by Jaakko Melentjeff is an interesting revenge story related to human trafficking and in addition, a book about families. Especially female characters in the book are very well constructed, up to the level that it is difficult to believe they were invented by a man. Also, I loved how the characters were introduced far more in-depth than necessary for the main story. This promises good for the next books in this series. On the other hand, I feel the author revealed the motivation of the crimes and the connection between the crimes too late creating the feeling that this book ended too soon.

[AnuP · Rating 4 out of 5]

Olipahan juoni, harvemmin sitä on itse kysymysmerkkinä melkein viimeiselle sivulle saakka. Homma eteni mallikkaasti läpi koko kirjan. Esikoisdekkariksi tämä oli vahva aloitus ja nythän onkin jo tiedossa, että kirjat senkun paranee. Oikein hyvää suomalaista dekkarigenreä.

[Jaana Angeria · Rating 2 out of 5]

Jaakko Melentjeff, Hukkuneet (Atena, 2017) s. 420

Lapin Kansassa oli välipäivien aikaan arvostelu Jaakko Melentjeffin uusimmasta teoksesta Jos et valvo. Se vaikutti kiinnostavalta, mutta tartuin kuitenkin esikoisteokseen. 

Hukkuneet alkaa hyvin tv-sarjamaisesti. Ensin ollaan Prahassa, sitten Porin kupeessa, sitten jo Tampereella, Tukholmassa ja lähes saman tien myös Reykjavikissa ja jälleen  Prahassa, Tampereella ja Tukholmassa. Romaanissa seurataan kahden nuoren aikuisen hämärähommia Prahassa ja muualla taas keskitytään enimmäkseen poliisien toimintaan. Sekä Porin eteläpuolelta että Reykjavikin lähistöltä löytyy hukkunut mies, ja kummankin henkilöllisyydessä on jotain kummallista. 

Tutkinta käynnistyy, ja kaikkiin rikoksiin liittyvien paikkojen henkilöt esitellään hyvin tarkasti eli tähän tapaan: "Paula Korhonen asui Amurissa, Metso-kirjaston takana kerrostalossa. Makuuhuoneen ikkunasta näkyi Näsinneulan leveä yläosa, mutta ei järvelle. 53-vuotias Paula Korhonen taisteli linjoistaan ja käveli vajaan puolen tunnin työmatkan aamuisin säästä riippumatta. Töissä hän käytti työtehtävien takia autoa. Älypuhelimesta löytyi MyFitnessPal-sovellus, jolla pystyi kätevästi seuraamaan päivittäistä kalorien kulutusta."

Kerronta ja tutkimus etenevät verkkaisesti, koska replikointia on paljon ja koska niin henkilöiden ulkonäöstään kuin taustoista tarinoidaan pitkästi. No, sinänsä huvittava tieto on, että venäläinen shakkimestari on kuuluisa vessaramppaaja (yli 50 kertaa pelin aikana).

Eniten pidin osioista, joissa kuvattiin Prahassa olevia kaksosia. Heidän tempauksissaan elin ajoittain mukana, jännitin ja pelkäsin. Tosin ajoittain meininki oli MagGyver-tyyliä. Myös lopetukseen petyin. Langat jäivät hieman löperöiksi, eikä lopun yllätyskään ollut mitenkään järisyttävä. 

Jos ei olisi ollut loma ja jos uudessa Helmet-lukuhaasteessa ei olisi ollut kohtana 6 "kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija", olisin varmaan luovuttanut alun jälkeen. Lukunautintoa haittasi myös se, että tekstissä oli harmillisen paljon kirjoitusvirheitä. Vaikka teoksessa vitsaillaan yhdysanoilla, kielten nimiä on kirjoitettu virheellisesti yhteen!

Jokin myös tökki kirjoitustyylissä. Tekstissä on minun makuuni liian paljon päälauseita ja tosiaan henkilökuvaus on jotenkin päälle liimattua. Ei minua kiinnosta, mitä jollakin on yllä, jos se ei mitenkään liity kerrontaan. 

Koska en ole dekkareiden enkä jännityskirjojen suurkuluttaja, arviointini voi olla turhankin julma. Näköjään monet nimittäin ovat kirjasta pitäneet ja siitä on käännösoikeudetkin myyty ainakin Saksaan.

[Susanna · Rating 2 out of 5]

Hieno monipolvinen ja tarkkaan mietitty juonikuvio, mutta auttamattomasti liian pitkäveteisesti kirjoitettu. Ei temmannut mukaansa ja kirja oli helppo laskea käsistä. Lisäksi koko juttu jäi pahasti keskeneräiseksi. Jatkunee seuraavassa kirjassa? No, yhtäkaikki, loppu jää levälleen ja siten pettymykseksi lukijalle. En aio lukea mahdollista seuraavaa osaa.