De stÃrsta frågorna berÃr var och en av oss Vad skriver du om nufÃrtiden? var det en avlägsen släkting som frågade. Jag tvekade, jag blev generad fÃr jag hade precis bÃrjat på något nytt, jag visste ännu knappt själv vad det var jag skrev om. Tja, det är väl det lilla ämnet livets mening jag råkat halka in på , svarade jag, lättsamt och som jag hoppades avvärjande. Min släkting uppfattade inte ironin. Hon pausade och när hon fortsatte såg hon smått bekymrad Då måste det vara något religiÃst? Egentligen inte , sa jag. Genom egna upplevelser och reflektioner, omvärldsanalys och filosofiska resonemang skriver Mazzarella fram en essäbok full av insikter och ställer nya frågor i en värld av gråskalor och skarpa ÃverflÃd och flyktingstrÃmmar, globalisering och murar, våldsamma dataspel och kärlek i realtid Ãver kontinenter. Kapitlen bär namn som Om världsbild, Om det onda, Om fÃrlåtelse, Om medkänsla, Om det goda. På sitt alldeles unika sätt gÃr Mazzarella det lärda och abstrakta fattbart och konkret de stora tankarna berÃr var och en av oss. Hos Mazzarella fÃrstår vi hur.
Hankin kirjan innostuneena, en edes ole ihan varma miksi. Luin sitä myös pääosin innostuneena, lumoutuneena Mazzarellan taitavasta sanankäytöstä ja vähän siitäkin, että voin lukea tätä ruotsiksi. Toisaalta lukeminen oli surullista, elämän tarkoitusta käsitellään tässä niin harmaiden asioiden kautta ja maailman pahuus, epäloogisuus nousee vahvasti esiin. Pidin kuitenkin.
Mazzarella skriver att denna bok kommit till utifrån okunskap och ett nyfiket sökande. Det märks – som alltid – att Mazzarella är en nyfiken själ som inte räds att ta sig an de stora frågorna. En av orsakerna till varför jag fascineras gång på gång. Den här gången blir det lite väl "utsvävande" mellan varven, men återigen ett tanketänjande verk.
Äsch! Det började så bra! Inledningen var den bästa essän jag läst på länge. Men sedan skedde en snabb övergång till ett moraliserande över våld, ondska och samtiden utan att gå in på djupet av dem. Och att sluta med en annan författares ord känns som något redaktören borde ha avfärdat.
Mazzarella on kieltämättä hyvin lukenut ja sivistynyt ihminen, hänen esseitään on ilo lukea. Ei ole mitään turhaa hömppää, vaan älykästä, ajattelemaan pistävää pohdintaa.
Elämän tarkoitus on aiheena melko haastava (ja kyllä, myös 42 mainitaan…). Pidin enemmän aiemmin lukemastani (joskin uudemmasta) teoksesta Emmekö voisi elää sovussa. Elämän tarkoituksessa oli paljon raskaita teemoja kuten pahuus ja suru. Enkä ehkä saanut kaikesta muustakaan ihan otetta.
Mazzarellaa on aina ilo lukea. Harvoin muistan jälkikäteen niitä ahaa-elämyksiä, joita lukiessa tulee - mutta luotan siihen, että jotakin viisauksista suodattuu mieleen joka tapauksessa.
I love Merete Mazzarella. Everything she does is so pure and effortless. It feels like a conversation with a very wise friend, who is very interested in just about everything. She is fearless, yet warm. This was a study of moral and ethics. It didn't turn its head from ugly things: there was pieces from Eichmann in Jerusalem, from the drowned immigrant to the two persons who tortured a little girl to death. I'm endlessly interested in the evil, darker side of the human nature. This is a very rough and ugly book. It is also very well arranged and it is extremely beautiful. An example from the book: if a Swedish child is about to drown in a puddle on the Kindergarten yard and a man is watching the child die in indifference, smoking a cigarette and walking away, does the man get a sentence? Yes – it is forbidden to smoke a cigarette on Kindergarten premises. I particulary love the way she is putting herself on these pages. I'd say she is my favourite writer. One of them, at least. I guess the meaning of life is on these pages, in the conversation. To conversate is to be interested, to be curious, to be kind. To not turn your head. Can't argue with that.
Merete Mazzarella, Elämän tarkoitus (Tammi, 2017) äänikirja, s. 255
Mazzarella on sivistynyt ja viisas nainen, jonka mietteitä on ilo kuunnella. Kirjaa kuunnellessani sain monia ahaa-elämyksiä ja oivalluksia. Mazzarella kertoo kirjassa paljon itsestään, mutta hän nivoo omat mietteensä ja kokemuksensa taitavasti osaksi jotain isoa kokonaisuutta. Kirjallisuudentutkijana hän usein peilaa asioita kirjojen ja elokuvien kautta, mutta lisäksi hän ihmettelee nykymaailman ilmiöitä ja kuvailee monia kiinnostavia, jopa järkyttäviä, tutkimuksia. Erityisesti mieleen jäivät karut keinot, joita psykologian nimissä on kokeiltu.
Näin työkiireiden keskellä oli mukava rauhoittua ja kuunnella viisaita sanoja. Kuitenkin kun pää on täynnä kaikkea muuta, tuntuu, etteivät asiat jää mieleen. Mazzarellaa luen ja kuuntelen jatkossakin, mutta valikoin ajankohdan viisaammin.
Jos kirjan nimi saa suhtautumaan skeptisesti, se on nyt vain hyvä. Koko kirjan voi heijastella oman ajattelun läpi, eikä tule olo, että tässä yritettäisiin nyt yhtä näkökulmaa ujuttaa. Kevyttä kesäpäivälukemista tämä ei ole, mutta sopivissa paloissa nautittuna ja ystävien kanssa peilattuna hyvää pohdiskeltavaa.
Aion ehdottaa tätä valveutuneille teineille, koska ote on sopivan keskustelevaa ja elämänmakuista. Ajankohtaiset uutisotteet saavat nuorenkin kokemaan olevansa osa tätä moraalimietintää - ja maailman tulevaisuutta.
Merete Mazzarella kirjoittaa pohdiskellen, esseemäisesti elämästä, vanhenemisesta, kirjallisuudesta ja lukemisesta. Ehkä olen alkanut enemmän pitää hänen kirjoittamistaan elämäkerroista, vaikka näitä filosofisempiakin kirjoja lukee ihan mielellään. Elämän tarkoitus on suuri asia, eikä se yhdessä kirjassa valmiiksi tulekaan.
Mazzarella pohtii elämän tarkoitusta niin monipuolisesti eri tekstejä käyttäen kuin pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita vain voi. Nivoo sujuvasti yhteen historiaa ja nykypäivää, klassisia ajatuksia, ajankohtaisia ongelmia ja henkilökohtaisia oivalluksiaan. Saa ajattelemaan!
Tämä kirja oli toinen Merete Mazzarellan kirja, jota yritin lukea. Ensimmäisen sain sisulla luettua alkuvuodesta 2017. Tämän kirjan päätin jättää kesken. Mazzarellan kieli ja tapa rakentaa kirja ei vain ole minulle "sopivaa tai istuvaa". Pitkiä lauseita, pitkiä kappaleita, pitkiä lukuja. Vaiketa lukea ja pitää omaa ajatusta yllä.
Tajusin, ettei minun tarvitse olla "kiltti tyttö" ja lukea kaikkia aloittamiani kirjoja loppuun. Voin aivan hyvin jättää kirjan kesken. Ehkä palaan siihen myöhemmin, kuukausien tai vuosien päästä tai sitten en koskaan. Jossain toisessa elämäntilanteessa Mazzarella tapa ilmaista asioita voi ollakin se minulle sopiva tapa. Nyt se ei ole, vaikka moni häntä kirjailijana kehuukin.