Vajaa vuosi IRA:n – Irlannin tasavaltalaisarmeija – riveissä riittää avaamaan John McManusin silmät. Hän oli tullut mukaan isänmaanrakkaudesta, taistelemaan yhdistyneen Irlannin puolesta – ei surmaamaan viattomia ihmisiä, ei panemaan käytäntöön sadistisia rangaistuksia. Hän ei voi vetää liipaisinta tappaakseen ohimennen. Hän päättää paeta.
McManusia pidetään kuitenkin silmällä, hänen luotettavuuttaan on alettu epäillä. Hän on erilainen kuin muut, hän on käynyt kouluja ja puhuu toisella tavalla kuin muut, hän tekee turhia kysymyksiä. Ja McManus tietää liikaa IRA:sta, jotta hänet voisi päästää tekemään ilmiantoja. Kun hän kaikesta huolimatta pääsee livahtamaan hengissä heidän kynsistään, alkaa hellittämätön ajojahti: Belfastista halki Irlannin etelään ja edelleen Englantiin, kohti lopullista välienselvitystä.
Löysin Shaun Herronin "Pakene henkesi edestä" (Gummerus, 1974) -kirjan kirjaston kierrätyshyllystä ja nappasin sen mukaani, koska se näytti käsittelevän minua kiinnostavaa aihetta, Pohjois-Irlannin levottomuuksia. Lisäksi joskus sitä kaipaa ihan puhdasta aivot narikkaan -viihdettä. Olisiko tästä semmoiseksi?
Kirja kertoo Johnny McManus -nimisestä nuorukaisesta, joka idealismin puuskassaan liittyy IRA:n väkivaltaiseen siipeen, mutta tajuaa melko pian, ettei se ole häntä varten. Valitettavasti tasavaltalaisarmeijan kaverit eivät ole mitään nallekerholaisia, vaan kaikkeen ja vielä vähän enempäänkin kykeneviä sadisteja, eikä heidän kelkastaan ole mahdollista hypätä tuosta vaan... McManus joutuu pakomatkalle kintereillään keinoja kaihtamaton tappaja Powers.
Vuonna 1973 alun perin julkaistu "Pakene henkesi edestä" on kirjoitettu Pohjois-Irlannin levottumuuksien raivotessa karmeimmillaan: edellisenä vuonna kuolonuhreja oli ollut lähes viisisataa. Lieneekö juuri se syynä romaanin harvinaisen synkeään ja pessimistiseen maailmankuvaan? Toivo on kuollut tästä maailmasta, väkivalta peittää alleen järjen äänen, eikä koston kierteelle näy loppua. Loppuratkaisukin on melkoisen karu.
Jos kirjailija olisi ollut vähän taitavampi, olisi aineksista saanut irti ehkä muutakin kuin seksillä ja väkivallalla kuorrutetun eksploitaatioromaanin, mutta semmoiseksi tämä nyt lopulta jäi. Loppuun asti kirja oli silti luettava, vaikka irtolehtipainoksen kanssa ilmenikin pieniä ongelmia.