Sisällissodan naiskaartit – Suomalaisnaiset aseissa 1918

by Tuomas Hoppu

Suomen sisällissodassa arviolta 2600 naista tarttui aseisiin. Vain muutamat heistä taistelivat valkoisten puolella, ja varsinaiset naiskomppaniat syntyivät punakaartien yhteyteen. Osaltaan naiset ryhtyivät sotimaan Venäjällä syntyneiden naissotilaspataljoonien esimerkistä. Syyt ovat kuitenkin syvemmällä: naisen asema oli muuttumassa.Sotaan osallistuneiden naisten motiivia on perusteltu monilla, esimerkiksi taloudellisilla syillä. Kaikkein luontevin selitys näyttäisi sittenkin olevan se, että työväenluokkaiset naiset halusivat tukea vallankumousta taistelemalla ase kädessä miesten rinnalla, kirjoittaa Tuomas Hoppu.

Hoppu käy läpi aseistettujen naisten sisällissodan vahvalla historiatutkijan auktoriteetilla. Kirja on kattavin naiskaarteista tehty teos. Sen lopussa on myös listaus kaikista noin kolmestakymmenestä sisällissodan naiskaartista.

Genres: History, Nonfiction, War, Finnish Literature

315 pages, Hardcover

Published January 1, 2017

Reviews

[Ronja · Rating 3 out of 5]

Suomen sisällissodassa taisteli naisia omissa kaarteissaan. Teos kertoo, millaisissa oloissa nämä kaartit syntyivät ja mitä niistä tiedetään nykyään. Lisäksi sisällissodan jälkeisiä tapahtumia, kuten vankileirejä ja valtiorikosoikeudenkäyntejä käsitellään eri henkilöiden näkökulmasta.

Vaikuttaa siltä, että naiskaarteihin liityttiin monenlaisista syistä, joista yksi oli kaartiin kuulumisesta maksettava palkkio. Naiskaarteja perustettiin paljon juuri paikkakunnilla, joilla työläisnaisten toimeentulo oli heikkoa. Toki myös ensisijaisesti aatteen puolesta taistelevia oli riveissä.

Teos on aika kuivakka esitys teemasta. Se kuitenkin antaa ajateltavaa, erityisesti sen osalta mitä tapahtui sodan jälkeen. "Valtiorikostuomioistuimessa kaikki oli mahdollista", Hoppu toteaa lakonisesti.

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Tuomas Hopun "Sisällissodan naiskaartit : suomalaisnaiset aseissa 1918" (Gummerus, 2017) on hyvä perusteos Suomen sisällissodan aikaisista naiskaarteista, joista on toki aiemminkin kirjoitettu paljon, mutta usein joko vapaussota- tai luokkataistelupropagandan sävyttämänä. Hopun sävy on kiihkottoman puolueeton, kuten hyvässä tutkimuksessa kuuluukin, ja teoksessa kumotaan useita naiskaarteihin liittyviä myyttejä niin punaiselta kuin valkoiseltakin puolelta.

Pääpaino on luonnollisesti punakaartien toiminnassa, mutta kirjailija kuvaa teoksen alkupuolella myös valkoisella osapuolella ilmenneitä pyrkimyksiä aseistaa naisia, unohtamatta myöskään niitä muutamista innokkaita, jotka myös ottivat osaa aselliseen toimintaan.

Lievästä kuivakkuudestaan huolimatta kiinnostava kirja kaikille vuoden 1918 tapahtumista kiinnostuneille.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Kiinnostuin aiheesta kun kävin katsomassa TTT:ssa Tytöt 1918 -musikaalin tänä keväänä. Hopun teos on analyyttinen, mahdollisimman objektiiviseen kuvaukseen pyrkivä teos sisällissodan naiskaarteista. Ilmiö oli minulle aiemmin tuntematon, joten tämä toimi hyvänä perusteoksena. Hoppu kuljettaa tarinaa pääosin kronologisesti kaartien perustamisesta aina "miten heille sitten kävi" -osioon kirjan lopussa. Lähteitä ja viitteitä on vino pino, niin kuin akateemiselta kirjoittajalta voi odottaakin. Luettavuuden kannalta kirjan ongelma on se, että varsinaista tarinaa ei oikein pääse syntymään yksityiskohtien, kuten nimilistojen ja taisteluiden selostamisen, viidakossa. Lisäksi tein havainnon, että muutama karttalehti keskeisistä taisteluista olisi ollut paikallaan. Tampereen, Helsingin ja Kotkan taisteluiden kuvauksia pystyin seuraamaan hyvin, koska paikkakunnat ovat tuttuja, mutta muuten taisteluteksti jäi epämääräiseksi kun ei pystynyt hahmottamaan joukkojen liikkeitä.