Mielenkiintoisia lauseita:
Viidenkymmenen vuoden päästä minäkin saatan vielä hyvin olla elossa, ja silti maailma, jossa kerran elin, on jo kadonnut. Mitä helvettiä oikein tapahtui? Miten se tapahtui niin nopeasti ja miksi? Näin tuoreet rauniot herättävät levottomuutta: saatan itsekin elää aavekaupungissa mutten vain tiedä sitä vielä.
Keskustelu ihmisen kanssa jota ei näe enää ikinä, mitä järkeä siinä on? Vai onko nimenomaan siinä järkeä? Ihmeellistä miten paljon ihmisiä maailmassa on. Miten ystävällisiä me toisillemme yleensä olemme, päinvastaisesta käsityksestä huolimatta, ilman mitään varsinaista syytä. Jokin sitoo yhteen meitä kaikkia, sitä jotakin on mahdotonta tavoittaa sanoilla, ja silti sitä yrittää, sen takia minäkin kirjoitan.
Että tämä Jumalan omin käsin luoma maa kuitenkin ällistyttävää kyllä on niin arvoton, että sitä saa kohdella miten mielii, porata öljyä luonnonsuojelualueilta, polttaa hiiltä, syöstä hiilidioksidia ilmakehään, valuttaa myrkkyjä pohjavesiin.
Olen kiitollinen siitä, että aivoissani on myös jotain jollain tapaa yksityisempää ja intiimimpää kuin nämä puolen maailman jakamat amerikkalaiset muistijäljet.