Kevään vallattomin romaani kertoo kirjastoautoa ajavasta Katista, joka ottaa tehtäväkseen hankkia työkaverilleen Mikalle tyttöystävän. Ja vaikkei hän varsinaisesti etsikään itselleen miestä, hän antaa lennossa puhelinnumeronsa Modern Talkingin Thomasin ja Dieterin risteymältä näyttävälle kaverille, johon törmää yöllä nakkikioskilla. Kesän huippukohdaksi muodostuvat festarit, joille Kati onnistuu agiteeraamaan bussilastillisen kirjaston asiakkaita ja muutaman muun tutun. Ennen kuin festareille ylipäänsä päästään, Kati joutuu tekemään joitakin omaperäisiä järjestelyjä, mutta mitäpä ei tyttö tekisi repäisevän festarimeiningin takia. Ja perillä sitä vasta sattuu ja tapahtuu!
Sirpa Saarikosken kirjassa Kesä kasiysi kuljettiin kirjastoauton matkassa, sillä päähenkilö Kati oli kirjastoauton kuski. Reipas sinkkunainen, joka tykkäsi rokista. Työkaveri Mika oli sen sijaan rauhallisempi tapaus, jolle Kati päätti hommata kesän kunniaksi tyttökaverin. Kirjastoala on kirjoittajalle tuttu työn puolesta, joten kaikki hauskuus yhdistettynä kirjastoautoon oli positiivista luettavaa. Mieluummin näin kuin tiukan asiallisesti.
Apua, että tuon Katin kanssa oli lystiä. Suupielet olivat melkein koko ajan korvissa kiinni. Kaikenlaista jännää satui ja tapahtui. Yksi mieleenpainuvimmista tapauksista oli, kun Kati pisti hiuksensa käpyjen ympärille, että saisi illaksi hurmaavat kiharat. Siitäkin voit lukea kirjasta. Lupaan, että hauskaa on. Tätä kirjaa ei tarvinut ottaa turhan vakavasti.
Hupaisa ja kevyt aikamatka 80-luvun loppuun. Kirjastoauton kuljettajan Katin kyydissä vietetty kesä on sympaattinen, vaikkakin ennalta-arvattava. Kasarielementtejä nostettiin välillä esiin jopa huvittavan korostetusti ja Katin rakkauselämä sai paukuttamaan päätä seinään, mutta välipalakirjana tämä oli ihan maistuva.
Tämä on jo viimeinen kesälomaviikko (!), joten oli kiva saada pehmeä lasku kirjastomaailmaan lukemalla kirjastoautoon sijoittuva kirja. :) Kuten monet ovatkin täällä kirjoittaneet, tapahtumat olivat melko ennalta-arvattavia ja päähenkilö ärsytti välillä, mutta kirja oli silti ihan viihdyttävä. Ja kirjastohan on aina pop!
Luin toistamiseen tämän kirjan ja oli yhtä hyvä kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kevyttä ja kivaa, ihana tarina kirjastoautoista ja kirjastotädin arjesta ja juhlasta. Mielestäni tyyli kirjoittaa on hauska ja päähenkilökin oli hupsu mutta samaistuttava. Jokseenkin ennalta arvattava loppu mutta sitä odottikin joten itse olisin ainakin pettynyt ellei loppu olisi ollut se mikä oli. Kannattaa ehdottomasti lukea!
Sirpa Saarikosken Kesä kasiysi on kesäisen kepeää romantiikkaa, johon minua houkutti tarttumaan Helmet-lukuhaasteen kohta syntymävuosikymmenelleni sijoittuvasta kirjasta. Lisäksi romaanin sijoittuminen kirjastoautolle herätti välittömästi kirjastonhoitajattaren kiinnostuksen. Kesä kasiysi on ennalta-arvattava mutta hyväntuulinen kirja, joka on omiaan nostalgiannälkäisille mökkilaiturilla lojujille.
Päähenkilö Kati on kuin moderni versio Jane Austenin Emman nimikkohahmosta: itsenäinen nainen, joka väittää, ettei ole etsimässä miestä, mutta puuttuu hanakasti muitten rakkausasioihin. Ainakin Mikalle, parhaalle kaverille kirjastoautosta, on löydettävä tyttöystävä, halusi tämä tai ei. Emman tavoin Kati on sokea näkemään ympärillään pyörivien todellisia kiinnostuksenkohteita, vaikka uskookin olevansa oikea amor.
Lisää vauhtia ja huumoria Saarikoski repii kesäfestareista, joille Kati on kiskomassa kaikki tuttunsa. Tarkoitus on vuokrata bussi, mutta tietenkin varaus menee mönkään ja reissuun lähdetäänkin kirjastoautolla. Henkilöhahmot heittävät jatkuvasti sanaleikkejä tavalla, joka välillä naurattaa ja välillä menee liialliseksi. Tärkeässä osassa on kasarinostalgia papiljotteineen, takatukkineen ja olkatoppauksineen. Omat muistoni alkavat vasta yhdeksänkymmentäluvun puolelta, joten osa nostalgisista viittauksesta meni minulta ohi hilseen. Viihdyttävän reissun Kesä kasiysi joka tapauksessa tarjoaa.
Ennakkoajatukseni kirjasta oli varsin innostunut: kirjastoauto, kirjoja ja 1980-lukua! No, olihan niitä kaikkia. Valitettavasti juonenkäänteet arvasi jo pelkän takakannen perusteella. Lukiessa ärsytti myös päähenkilö Katin, kirjastoautonhoitajan joka alkaa järjestää kollegansa Mikan rakkauselämää ja deittailee itse kummallista Topiasta siinä sivussa, tyhmyys - tai ehkä kirjailijan taitamattomuus: lukija arvaa tai suorastaan lukee monta käännettää ja asiaa, jotka Kati itse tajuaa vasta 100 sivua myöhemmin. Jännite ei siis pysy kasassa. Kivaa kirjassa oli reipas 80-luvun ajankuva, joka toisaalta meni välillä vähän yli ja liiallisuuksiinkin.
Kirjan tapahtumapaikkana kirjastoauto oli persoonallinen ja harvinainen. Jo ensimmäiseltä sivulta arvasi miten kirja tulee päättymään mutta ei se tahtia haitannut. Kirja tuntui supisuomalaiselta chick-lit -kirjallisuudelta, kevyttä ja helppolukuista viihdettä.
Ihan kiva kesäkirja 80-luvulta, plussana että sijoittuu kirjastomaailmaan. Tarina oli kiva ja tunnelma kepeä, vähän häiritsi että kirjoittaminen ei ollut kovin sujuvaa joten se himmensi tähtiä. Voin kuitenkin suositella kasari- ja kirjastofaneille :)
Jotenkin hyvin vaikea päättää tykkäsinkö kirjasta vai en tykännyt. Loppu oli arvattava ja se minua ei häirinyt ollenkaan, tykkään, kun kirjassa on onnellinen loppu. Mutta päähenkilön lapsellinen käytös jotenkin ärsytti välillä, ehkä se on vain minun ongelma.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Viehättävä tarina Suomen kesästä. Kirjan viehätysvoima on sen viattomuudessa: kasarin, kesäromanssin ja chicklitin aineksista syntyy viaton hyvä olo. Harmittomuudessaan täydellistä lomalukemista!
Kirjassa parasta oli 80-luvun tunnelma, tutut tuotemerkit ja vaatetyylit. Itse tarina oli kovin ennalta arvattava, eikä oikein löytynyt mitään erityisiä juonenkäänteitä.