Shaky Ground

by Alice Echols

Alice Echols has never shied away from controversy. Long before it was fashionable, she wrote searing critiques of antiporn feminism. Her subsequent books about the 1960s are trenchant and provocative, and written with unflinching honesty. Now she maps an alternative history of contemporary American culture, taking on such subjects as hippies, gay/lesbian and women's liberation, disco and the racial politics of music, and artists as diverse as Joni Mitchell and Lenny Kravitz. Echols upends many of our bedrock assumptions about American culture since the 1950s, challenging in particular the notions that the '60s represented a total rupture with the past and that the '70s marked the end of meaningful change.

Genres: History

304 pages, Paperback

First published December 26, 2001

About the author

Alice Echols is a cultural critic and historian. A specialist of the 1960s, Echols is a professor at the University of Southern California.


Associate Professor of English, Gender Studies and History

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 2 out of 5]

Alice Echolsin "Uhoa ja unelmia: 60-luvun jälkijäristyksiä" (Like, 2003) hankittua opiskeluvuosina omaan kirjahyllyyn, sillä olin pitänyt kovasti hänen kirjoittamastaan elämäkerrasta Janis Joplin - Paratiisin arvet. Luin kirjan silloin, enkä kamalasti jaksanut siitä innostua, eikä rehellisesti sanottuna mikään ollut muuttunut noin kahdessakymmenessä vuodessa.

Feministisen seksuaali- ja identiteettipolitiikan historiaa käsittelevät esseet olivat silloin muinoin ja edelleen tänäkin päivänä aika pitkäpiimäisiä, mutta tässä on kyllä todettava, että vika saattoi olla lukijassa. Ehkä kirjoituksista olisi saanut enemmän irti, mikäli oma yleissivistys olisi paremmalla tasolla? Maallikon silmin päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että kovin paljon riitelyä, eripuraa ja lokerointia on saatu mahtumaan tähänkin eri leireihin jakautuneeseen skeneen. Niin, ja että lesbokulttuurifeministeistä lukeminen ei välttämättä tarkoita sitä että omistaisi tunnukset Ylilaudalle tai muulle likatunkiolle!

No joo, vähän tylsänpuoleinen oli siis lukukokemus. Echolsilla itsellään kyllä oli varsin hyviä ajatuksia, kuten tämä seuraava:

Ennen kaikkea meidän olisi myönnettävä tietävämme sukupuolisuudesta aivan liian vähän käydäksemme ristiretkelle sen rajoittamiseksi. Seksuaalisuutta ei tule kahlita, vaan on selvitettävä, millaiset olosuhteet parhaiten takaavat naisille sukupuolisen itsemääräämisoikeuden, turvan ja mielihyvin, sekä pyrittävä luomaan sellaiset. (s. 177)

Echolsin hippiliikettä ja populaarimusiikkia käsittelevistä teksteistä pidinkin sitten enemmän, vaikka joku Lenny Kravitz ei tunnukaan enää tänä päivänä järin ajankohtaiselta hahmolta. Kiinnostava oli erityisesti essee "Maa järkkyy: populaarimusiikin muutokset diskovuosina", jossa käsiteltiin pääasiallisesti mustaa musiikkia ja identiteettipolitiikkaa.

Niin, mitä tästä nyt osaisi sanoa? Ei ollut siis ihan minun kirjani, mutta kannattaa tähän tarttua, mikäli feminismin ja erillisten vähemmistöjen historia kiinnostaa. Fiksumpi lukija osaisi myös sanoa, mahtavatko kirjan ajatukset olla jo vähän vanhentuneita tai muuta vastaavaa.

[Craig Werner · Rating 4 out of 5]

Alice Echols is one of the best historians of the 1960s and this collection of essays is definitely worth the read. For those who know Echols' other books, there's not a lot new, but if you don't have her on your radar, this is a pretty good place to start. The piece on the Summer of Love is a gem.

[Rowan Bradley · Rating 4 out of 5]

I actually only read "Hope and Hype in the Sixties Haight-Ashbury for class but I'm counting it

[Pihla · Rating 3 out of 5]

Paljon akateemisempi kuin oletin. Parasta antia oli eri muusikkojen haastattelut kirjan viimeisessä osassa.

[Colleen · Rating 3 out of 5]

Alice Echols wrote an outstanding book about Janis Joplin and rock ‘n roll that is one of my very favorite books. As a result, this series of essays and articles she authored called to me.
When the women’s lib movement hatched, Echols was there participating, observing and chronicling.
She believes that historians have inaccurately characterized what happened and downplayed the movement’s significance.
I wish the writing here had more pizzazz. It’s as exciting as a textbook read by a college professor at 8:00 am.

[Peacegal · Rating 3 out of 5]

This was a decent collection of essays, even if a little over-steeped in academia-speak, and not all are about the 1960s. the best essay was the first, which revealed some interesting facts about the 1960s counterculture.

[Monica]

Echols' scholarly essays on feminism, the hippie era, disco and more. Fun to compare her popular writing (the Janis Joplin bio) with her academic writing. The academic work isn't too obtuse or off-putting.