What do you think?
Rate this book
Yön kantaja
Älä kerro kenellekään. Niin Amanda on tottunut sanomaan puhuessaan asioistaan. Älä kerro kenellekään. Mutta pitäisikö sen sijaan sanoa: Kerro kaikille.
Karu ja hellä kohtalotarina vie maailman metropoleista hullujen naisten saarelle.
Irtolaiselämää viettävä, levoton Amanda lentää kuumailmapallolentäjän rakastajattarena Pariisiin. Palattuaan Suomeen hänet passitetaan Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana.
Omalaatuisessa yhteisössä saaristolaiset, potilaat ja hoitajat elävät ikivanhojen kirjoittamattomien sääntöjen mukaan. Mutta Amanda on nukkunut tuhannen metrin korkeudessa ja antanut perhosparven laskeutua käsivarrelleen, eikä hänellä ole aikomustakaan sopeutua.
Katja Kallio (s. 1968) on kiitetty, tarkkavaistoinen ihmismielen kuvaaja. Yön kantaja on hänen kuudes romaaninsa. Kirjailijaa ovat inspiroineet todellisen Amanda Fredrika Aaltosen (1864-1918) elämänvaiheet. Aaltonen kapinoi kaikkia oman aikansa naisiin kohdistuneita odotuksia vastaan, ja päätyi Seilin saarelle vuonna 1891.
Karu ja hellä kohtalotarina vie maailman metropoleista hullujen naisten saarelle.
Irtolaiselämää viettävä, levoton Amanda lentää kuumailmapallolentäjän rakastajattarena Pariisiin. Palattuaan Suomeen hänet passitetaan Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana.
Omalaatuisessa yhteisössä saaristolaiset, potilaat ja hoitajat elävät ikivanhojen kirjoittamattomien sääntöjen mukaan. Mutta Amanda on nukkunut tuhannen metrin korkeudessa ja antanut perhosparven laskeutua käsivarrelleen, eikä hänellä ole aikomustakaan sopeutua.
Katja Kallio (s. 1968) on kiitetty, tarkkavaistoinen ihmismielen kuvaaja. Yön kantaja on hänen kuudes romaaninsa. Kirjailijaa ovat inspiroineet todellisen Amanda Fredrika Aaltosen (1864-1918) elämänvaiheet. Aaltonen kapinoi kaikkia oman aikansa naisiin kohdistuneita odotuksia vastaan, ja päätyi Seilin saarelle vuonna 1891.
380 pages, Hardcover
First published March 1, 2017
16 people are currently reading
339 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 58 reviews
June 1, 2017
Katja Kallion Yön kantaja on vahva ja koskettava historiallinen tarina naisesta, joka vietti suurimman osan elämästään Turun saaristossa Seilin saarella. Tarinan taustalta löytyy oikea henkilö Amanda Fredrika Aaltonen, joka eli vuosina 1864-1918. Amandaan liittyvät dokumentit ovat inspiroineet kirjailijaa kirjoitustyössä. Amanda ei sopeutunut ajankuvan naismuottiin, hän eli selkeästi väärällä vuosisadalla.
Katja Kallio on kirjoittanut nopeatempoisen elämän nuorelle Amandalle, joka 1800-luvulla katsottiin irtolaisuudeksi. Sairaiksi voitiin luokitella köyhät, moraalittomat, naiset, väkivaltaiset, rikolliset ja juopottelijat.
Kirja on oikea tietopaketti vanhoista hoitomuodoista kylmäkääreineen, pakkopaitoineen jne. Seilin työntäyteiset päivät pitivät Amandan hulluuskohtaukset vähissä, joka papereissa oli epileptinen kuukautishulluus. Lääkäreillähän ei ollut aikaa käydä katsomassa potilaita, joten he olivat hoitajien armoilla.
Amandan tarina koskettaa. Amandan kokema rakkaustarina koskettaa.
Katja Kallio on kirjoittanut nopeatempoisen elämän nuorelle Amandalle, joka 1800-luvulla katsottiin irtolaisuudeksi. Sairaiksi voitiin luokitella köyhät, moraalittomat, naiset, väkivaltaiset, rikolliset ja juopottelijat.
Kirja on oikea tietopaketti vanhoista hoitomuodoista kylmäkääreineen, pakkopaitoineen jne. Seilin työntäyteiset päivät pitivät Amandan hulluuskohtaukset vähissä, joka papereissa oli epileptinen kuukautishulluus. Lääkäreillähän ei ollut aikaa käydä katsomassa potilaita, joten he olivat hoitajien armoilla.
Amandan tarina koskettaa. Amandan kokema rakkaustarina koskettaa.
May 16, 2017
Kaunis, liikuttava, samastuttava, uskottava. Kerrassaan hurmaava!
April 2, 2018
Aihepiiriltään mielenkiintoinen kuvaus suomalaisen mielisairaanhoidon historiasta ja 1800-1900 -lukujen taitteen naiskuvasta. Vaikka Amandan tarina oli kirjallisesti niin kaunista ja rikasta kuin olla voi, en kuitenkaan voi sanoa nauttineeni lukukokemuksesta. Pitkästyin varsinkin alkuosassa ja myönnän jopa tavoistani poiketen nukahdelleeni tämä kirja käsissäni! Seilin saaren kuvaukset olivat ehkä turhan verkkaisia omalle mielenlaadulleni. Jotain jäi puuttumaan, olisin kovasti halunut pitää tästä vielä enemmän. Miljöön kuvaus joka tapauksessa herätti halun lähteä tutustumaan Seilin saareen.
May 5, 2018
Jossain alkuvaiheilla ajattelin, että en ehkä pidä tästä kirjasta hirveästi, mutta sitten kaikki loksahti paikoilleen, tyyli rauhoittui tai vei mukanaan ja itkuhan siinä tuli. Hyvä kirja.
February 28, 2020
Tämä kirja on ollut jo jonkun aikaa lukupinossa. Nyt viimein otin sen luettavaksi kun ystäväni Minna sitä on myös suositellut.
Kirja on fiktiivinen kertomus jossa kirjan tapahtumat ovat täysin kuviteltuja mutta kirjan Amanda on ollut oikeasti saarella hoidossa. Kirjailija on kuitenkin itse eräässä haastattelussa todennut että "oikea Amanda ja romaanin Amandan ovat jo kauan sitten irtaantuneet toisistaan."
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Selin saarelle, jossa pidettiin parantumattomasti mielisairaita hoidossa. Potilaat olivat hyvin erilaisia: järjeltään säikähtäneitä, raiskattuja, työn raskauttamia, epileptikkoja. Osa tuli varakkaammista yhteiskuntaluokista ja osa köyhimmistä. Usein varakkaimmat olivat niitä hyvin sairaita ja köyhemmät ei lainkaan. Periaate oli että kun saarelle joutuu, sieltä ei pääse pois. Terveimpiä kutsuttiin vapaakävelijöiksi, heillä oli erityisvapauksia liikkua vapaammin saarella. Potilaat joutuivat osallistumaan myös saaren töihin; palkatta kuitenkin.
Kirjan päähenkilö Amanda oli tuomittu irtolainen, pahamaineisessa Turussa kasvanut köyhä, isätön tyttö ja puheiden mukaan myös mahdollisesti amatööriprostituoitu. Hän kapinoi kaikkia lähes kaikkea vastaan ja päätyi Seilin saarelle 1891. Amandan puheissa hän lensi kuumailmapallolla ranskalaisen miehen kanssa ja päätyi mm. Ranskaan. Siellä he majoittuivat tämän siskon perheen luokse. Näitä puheita ei ole voitu todistaa.
Sellissä ollessaan Amanda myös kuvitteli pääsevänsä pois kunhan todistaa olevansa terve. Hän kapinoi sielläkin, yritti jopa karata pariin otteeseen. Eristys tuli tutuksi myös Amandalle. Ystävyyssuhteita luotiin, jopa rakkaus leimahtaa. Myös vihamiesten kanssa on tultava toimeen sillä yhteisö on pieni.
Ruoka saarella oli hyvin alkeellista. Silakkaa, lanttua, keittoa. Varsinkin silakan terveysvaikutuksista puhuttiin siihen aikaan paljon. Saaren luontoa kuvattiin kauniisti. Ja kirjaa lukiessa voi elää eri vuoden ajat näiden potilaiden kautta. Myös sen ajan karu hoito on uskomattoman alkeellista. Hoitajilla ei varmaan kenelläkään ollut virallista hoitajan koulutusta. Lääkäri kävi silloin tällöin tutkimassa potilaat. Ne jotka kuolivat saarella, haudattiin saarelle. Myös Amandan hauta on edelleen nähtävillä saarella.
Saarelle on mahdollista vieläkin tehdä tutustumiskäyntejä. Seilin saarella voi vierailla yhteysaluksella päivittäin ympäri vuoden lyhyttä kelirikkoaikaa lukuun ottamatta. Vieraileminen saarella on maksutonta. Seilissä järjestetään kesäkaudella päivittäin opastettuja kierroksia. Seilin museokirkkoon myös mahdollista tutustua mutta sinne on pääsymaksu. Itsekin haluaisin nyt kirjan luettuani käydä siellä kesällä vierailulla.
Kirja oli positiivinen yllätys, paljon ajatuksia herättävä.
Kirja on fiktiivinen kertomus jossa kirjan tapahtumat ovat täysin kuviteltuja mutta kirjan Amanda on ollut oikeasti saarella hoidossa. Kirjailija on kuitenkin itse eräässä haastattelussa todennut että "oikea Amanda ja romaanin Amandan ovat jo kauan sitten irtaantuneet toisistaan."
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Selin saarelle, jossa pidettiin parantumattomasti mielisairaita hoidossa. Potilaat olivat hyvin erilaisia: järjeltään säikähtäneitä, raiskattuja, työn raskauttamia, epileptikkoja. Osa tuli varakkaammista yhteiskuntaluokista ja osa köyhimmistä. Usein varakkaimmat olivat niitä hyvin sairaita ja köyhemmät ei lainkaan. Periaate oli että kun saarelle joutuu, sieltä ei pääse pois. Terveimpiä kutsuttiin vapaakävelijöiksi, heillä oli erityisvapauksia liikkua vapaammin saarella. Potilaat joutuivat osallistumaan myös saaren töihin; palkatta kuitenkin.
Kirjan päähenkilö Amanda oli tuomittu irtolainen, pahamaineisessa Turussa kasvanut köyhä, isätön tyttö ja puheiden mukaan myös mahdollisesti amatööriprostituoitu. Hän kapinoi kaikkia lähes kaikkea vastaan ja päätyi Seilin saarelle 1891. Amandan puheissa hän lensi kuumailmapallolla ranskalaisen miehen kanssa ja päätyi mm. Ranskaan. Siellä he majoittuivat tämän siskon perheen luokse. Näitä puheita ei ole voitu todistaa.
Sellissä ollessaan Amanda myös kuvitteli pääsevänsä pois kunhan todistaa olevansa terve. Hän kapinoi sielläkin, yritti jopa karata pariin otteeseen. Eristys tuli tutuksi myös Amandalle. Ystävyyssuhteita luotiin, jopa rakkaus leimahtaa. Myös vihamiesten kanssa on tultava toimeen sillä yhteisö on pieni.
Ruoka saarella oli hyvin alkeellista. Silakkaa, lanttua, keittoa. Varsinkin silakan terveysvaikutuksista puhuttiin siihen aikaan paljon. Saaren luontoa kuvattiin kauniisti. Ja kirjaa lukiessa voi elää eri vuoden ajat näiden potilaiden kautta. Myös sen ajan karu hoito on uskomattoman alkeellista. Hoitajilla ei varmaan kenelläkään ollut virallista hoitajan koulutusta. Lääkäri kävi silloin tällöin tutkimassa potilaat. Ne jotka kuolivat saarella, haudattiin saarelle. Myös Amandan hauta on edelleen nähtävillä saarella.
Saarelle on mahdollista vieläkin tehdä tutustumiskäyntejä. Seilin saarella voi vierailla yhteysaluksella päivittäin ympäri vuoden lyhyttä kelirikkoaikaa lukuun ottamatta. Vieraileminen saarella on maksutonta. Seilissä järjestetään kesäkaudella päivittäin opastettuja kierroksia. Seilin museokirkkoon myös mahdollista tutustua mutta sinne on pääsymaksu. Itsekin haluaisin nyt kirjan luettuani käydä siellä kesällä vierailulla.
Kirja oli positiivinen yllätys, paljon ajatuksia herättävä.
April 12, 2017
Tälle romaanille voitaisiin antaa jokin palkinto jo tässä vaiheessa vuotta!
Vahvasti omaääninen teos Seilin saaresta, sairaudesta ja terveydestä, mielisairauden hoidosta (ja "hoidosta"), osattomuudesta, alistumisesta, rakkaudesta, vapaudesta ja siitä, kun vapaus viedään, naishistoriasta ja naisista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja toivosta ja toivottomuudesta ja - oi, tämä oli vain niin hieno. Teos kysyy myös tärkeitä kysymyksiä mm. siitä, mitä "hulluus" tarkoittaa, kenellä on oikeus se määritellä ja kenen tarinat ansaitsevat tulla kuulluiksi. Kirjailija vaikuttaa tehneen myös laajaa, huolellista taustatyötä hahmonsa ja miljöönsä kanssa. Ihminen, lue tämä!
Vahvasti omaääninen teos Seilin saaresta, sairaudesta ja terveydestä, mielisairauden hoidosta (ja "hoidosta"), osattomuudesta, alistumisesta, rakkaudesta, vapaudesta ja siitä, kun vapaus viedään, naishistoriasta ja naisista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja toivosta ja toivottomuudesta ja - oi, tämä oli vain niin hieno. Teos kysyy myös tärkeitä kysymyksiä mm. siitä, mitä "hulluus" tarkoittaa, kenellä on oikeus se määritellä ja kenen tarinat ansaitsevat tulla kuulluiksi. Kirjailija vaikuttaa tehneen myös laajaa, huolellista taustatyötä hahmonsa ja miljöönsä kanssa. Ihminen, lue tämä!
September 4, 2017
Ajattelin, että pitäisin tästä kirjasta, koska olen itse psyk. sairaanhoitaja ja kiinnostunut historiasta, mutta en pitänyt! Kuuntelin kirjan äänikirjana ja jouduin kuuntelemaan pitkiä pätkiä useaan kertaan, koska kirja oli niin pitkästyttävä, että nukahdin. Kieli oli paikka paikoin kaunista, mutta erittäin epätasaista ja välillä alatyyliin sorruttiin urakalla. Ei kolahtanut!
January 20, 2020
3,5 tähteä.
Tässä kirjassa oli paljon hyvää: kieli oli lumoavan kaunista ja tuoretta, Amanda Fredrika Aaltonen oli mielenkiintoinen, monipuolinen, särmikäs, koskettava ja yksinkertaisesti erittäin hyvin kirjoitettu hahmo, jossa oli paljon tarttumapintaa, ja kirjassa esiin nostetut naiskohtalot koskettivat, ahdistivat ja saivat surulliseksi.
Valitettavasti kaiken yllä mainitun lisäksi kirja oli välillä myös todella tylsä ja siinä oli vaikea edetä. Ehkä se johtui kirjan rakenteesta: en oikein missään kohtaa päässyt käsiksi kirjan juoneen. Siitä puuttuivat selkeä alku ja keskikohta, tarina haahuili eteenpäin (mutta ei tapreeksi, jotta haahuilua olisi voinut pitää tyylikeinona) ja siitä puuttui intensiivisyyttä ja rytmiä. Arvailin koko ajan, mikä merkitys tällä hahmolla tai tuolla tapahtumalla olisi kokonaisteokselle, mikä oli todella raskas tapa lukea. (Ja miksi teos sisälsi yhtäkkiä yhden luvun Amandan äidin kertomana, mutta ei koskaan enempää?)
Koska itse lukukokemus oli niin hankala, annan teokselle 3,5 tähteä, vaikka alussa mainittujen asioiden takia se ehkä ansaitsisi enemmänkin.
Tässä kirjassa oli paljon hyvää: kieli oli lumoavan kaunista ja tuoretta, Amanda Fredrika Aaltonen oli mielenkiintoinen, monipuolinen, särmikäs, koskettava ja yksinkertaisesti erittäin hyvin kirjoitettu hahmo, jossa oli paljon tarttumapintaa, ja kirjassa esiin nostetut naiskohtalot koskettivat, ahdistivat ja saivat surulliseksi.
Valitettavasti kaiken yllä mainitun lisäksi kirja oli välillä myös todella tylsä ja siinä oli vaikea edetä. Ehkä se johtui kirjan rakenteesta: en oikein missään kohtaa päässyt käsiksi kirjan juoneen. Siitä puuttuivat selkeä alku ja keskikohta, tarina haahuili eteenpäin (mutta ei tapreeksi, jotta haahuilua olisi voinut pitää tyylikeinona) ja siitä puuttui intensiivisyyttä ja rytmiä. Arvailin koko ajan, mikä merkitys tällä hahmolla tai tuolla tapahtumalla olisi kokonaisteokselle, mikä oli todella raskas tapa lukea. (Ja miksi teos sisälsi yhtäkkiä yhden luvun Amandan äidin kertomana, mutta ei koskaan enempää?)
Koska itse lukukokemus oli niin hankala, annan teokselle 3,5 tähteä, vaikka alussa mainittujen asioiden takia se ehkä ansaitsisi enemmänkin.
Read
July 12, 2017Tämä kirja eli ja muutti muotoaan lukuprosessin aikana. Alku on jysäyttävä, mutta kun Amanda päätyy Seilin saarelle, tarinankerronta hidastuu ja jopa tylsistyy. Vaan loppua kohden tarinan kauneus ja karmeus aukenee uudella tavalla ja pompottaa lukijaa mukanaan. Raaka on mielenterveyshoidon historia, ja naisen paikka siinä. Mutta ei tämä mikään kauhutarina ole, vaan historiallinen romaani ja huolellista proosaa.
"- - ei sellaista ole olemassakaan. Hyvää naista. Ei sellaista naista olekaan joka ihan oikeasti kelpaisi, ja jota arvostettaisiin. Ei vaikka nainen olisi ihan millainen tahansa."
"- - ei sellaista ole olemassakaan. Hyvää naista. Ei sellaista naista olekaan joka ihan oikeasti kelpaisi, ja jota arvostettaisiin. Ei vaikka nainen olisi ihan millainen tahansa."
July 2, 2018
Yön kantajan kerronta on osin runollista ja ajasta irrallista (vaikka tapahtumat käytännössä sijoittuvatkin historialliseen aikaan).
Kaipasin juoneen hiukan selkeämpää päämäärää, jotta saisin nykyisellä pätkälukutyylilläni tarinasta paremman otteen. Tämä oli hyvin monisävyinen ja ehkä jopa tulkinnallinen teos josta jäi kuitenkin vähän häilyvä fiilis. En ihan rakastanut, mutta ainakin tämä oli miellyttävän erilainen kirja
Kaipasin juoneen hiukan selkeämpää päämäärää, jotta saisin nykyisellä pätkälukutyylilläni tarinasta paremman otteen. Tämä oli hyvin monisävyinen ja ehkä jopa tulkinnallinen teos josta jäi kuitenkin vähän häilyvä fiilis. En ihan rakastanut, mutta ainakin tämä oli miellyttävän erilainen kirja
April 19, 2017
Lähes täydellinen kirja, jossa on todella kiinnostava aihe ja uskottava päähenkilö. Tarina rakentuu hyvin ja kirjan ajankuva on luotettavaa. Kaikkein parasta on kuitenkin kieli: se soljuu, koskettaa ja tulee lähelle. Täytyy myöntää, että romaanin upeus yllätti minut. Kiitos lukuelämyksestä Katja Kallio!
August 18, 2025
todella voimakas tarina ja aiheeltaan hyvin raskaskin lukea, vaikka teksti oli myös hyvin kaunista. seilin saari ja historia ovat kiinnostaneet mua pitkään ja tämä kirja ehdottomasti lisäsi mun mielenkiintoa päästä joku päivä tutustumaan saareen konkreettisesti.
April 22, 2017
Aluksi tuntui etten pääse kirjaan lainkaan mukaan mutta sitten otti mukaansa täysin. Kaunista vaikkakin rumaa.
Read
March 1, 2018Epäröin tarttumista, koska kirjaa on hehkutettu niin että pelkäsin pettymistä. Ylitti kuitenkin odotukset ja pidin hurjasti! Runollinen, pureva, surullinen ja vapautta hehkuva yhtä aikaa.
April 21, 2020
Kiinnostava ja kiehtova tarina.
June 23, 2017
Ristiriitaisin tuntein lopetin Yön kantajan lukemisen. Alussa en tahtonut saada tekstistä kiinni, ajattelin jo luovuttaa. Kun päästiin Seilin saarelle, tarina vei mukanaan. Asiaan saattoi vaikuttaa seikka, että olen käynyt saarella kymmenisen vuotta sitten. Aikanaan Seilin saarelle mentiin omien arkkulautojen kanssa: sieltä ei palattu. Olen tehnyt työtä ns. poikkeavien ihmisten parissa 1970-luvun alkupuolelta tähän päivään asti. Kun ajattelen suhtautumista erilaisuuteen runsas 40 vuotta sitten, niin ajattelen, että kirjan ihmiset olivat aika lempeitä vaikka toimittiin houruinhoitolaitoksessa suljetuissa olosuhteissa edellisen vuosituhannen vaihteessa. Hoitajien vallankäyttö näkyy kirjassa vaatimattomana. Odotin julmempaa kuvausta ihmissuhteista.
"Elämää muistuttava elämä oli muuttunut elämäksi. Halusi hän tai ei." (s. 372). Nautin eniten Kallion kielestä ja kirjan loppupuolella hän loi tunnelman, jossa vanhakin liikuttui.
Ristiriitaa aiheutti myös aksentti voilà-sanan päällä; siinä oli painovirhe joka kerta! :)
"Elämää muistuttava elämä oli muuttunut elämäksi. Halusi hän tai ei." (s. 372). Nautin eniten Kallion kielestä ja kirjan loppupuolella hän loi tunnelman, jossa vanhakin liikuttui.
Ristiriitaa aiheutti myös aksentti voilà-sanan päällä; siinä oli painovirhe joka kerta! :)
October 25, 2020
Mulla oli kovat odotukset kirja kuvauksen perusteella koska aihe oli kiinnostava mutta jo heti alkuun tajusin ettei tämä kirja ehkä tule lunastamaan odotuksia ja niinhän siinä kävikin. Kirjan teksti oli paikoitellen ihan sujuvaa mutta välillä vähän teennäistä ja kirja oli muutenkin jotenkin sekavan oloinen aina välillä. Sanoisin että keskinkertainen, kyllä sen nyt luki muttei syntynyt mitään sen enempää.
May 12, 2024
Tästä tykkäsin. Katja Kallio on ikisuosikki, joten olihan jo aikakin lukea taas joku hänen kirjoistaan. Ihan alku oli vähän kankea, mutta loppua kohden meni koko ajan paremmaksi. Koskettava tarina, joka kasvaa edetessään, vaikka päähenkilön elämä ikään kuin pysähtyy. Nyt tekee mieli matkustaa Seilin saarelle ja lukea aiheesta lisää. Kirjan kansikuva on minusta jotenkin harhaanjohtava, koska suuri osa kirjasta kuitenkin sijoittuu Seilin saarelle.
Huomaan totuttaneeni itseni salakavalasti koukuttaviin, nopeatempoisiin ja moninaisia juonenkäänteitä sisältäviin kirjoihin. Keskittyminen herpaantuu nopeasti, jos kirja onkin rauhallisemmin etenevä tai tasainen, ja kerronta kuvailevaa ja hitaammin sisäistettävää. Epäilemättä ruutuajan (ja vähien yöunien) vaikutusta tämäkin, joten lisää hitaita kirjoja, vähemmän ruutua!
Huomaan totuttaneeni itseni salakavalasti koukuttaviin, nopeatempoisiin ja moninaisia juonenkäänteitä sisältäviin kirjoihin. Keskittyminen herpaantuu nopeasti, jos kirja onkin rauhallisemmin etenevä tai tasainen, ja kerronta kuvailevaa ja hitaammin sisäistettävää. Epäilemättä ruutuajan (ja vähien yöunien) vaikutusta tämäkin, joten lisää hitaita kirjoja, vähemmän ruutua!
September 12, 2017
Seilin saarelle toimitettiin ensin spitaalisia, sitten yhteiskunnan mielisairaiksi määrittelemiä naisia (aluksi miehiä myös). Seiliin tultiin jäädäkseen ja näiden naisten vaatimattomat hautakivet löytyvät edelleen pienen puukirkon takaa. Tämä teos kertoo Amandan tarinan ja samalla monen muunkin naisen tarinaa. Vääränlaisen naisen, joka hiljalleen vuosien saatossa sopeutui saarielämään niin, ettei enää kaihonnut nuoruutensa Pariisiin tai Turkuun. Mielikuvitus, muistot ja kirjallisuus pitivät häntä elämässä kiinni. Ja saarelaisen pieneen elämään tottui niin, että siitä tuli elämä. Elämä, jossa oli vaikea tehdä eroa terveen ja sairaan välille. Kauniisti kirjoitettu kertomus unohdetuista naisista.
November 19, 2017
Riipaiseva tarina, jossa Katja Kallion teksti soljuu kauniisti.
"Amandalle tärkeintä oli, että löytyi jokin keino jolla hän pääsi itsestään ja elämästään eroon. Kaikesta siitä epäonnistuneesta mitä hänen nimensä oli asettunut tarkoittamaan.
Ja tästä hänen päälleen sammuneesta ajasta. Se ei ollut menossa mihinkään, eikä sen alta päässyt pakoon. Hän makasi sen alla kykenemättä liikkumaan, puoliksi tukehtuneena. Ei mahtunut edes itkemään. Ainoa konsti oli kuvitella liikkuvansa jossakin muualla, toisessa paikassa, toisten ihmisten parissa. Ajatella niiden ajatuksia. Lukiessaan hän unohti päällään raskaana retkottavan ajan."
"Amandalle tärkeintä oli, että löytyi jokin keino jolla hän pääsi itsestään ja elämästään eroon. Kaikesta siitä epäonnistuneesta mitä hänen nimensä oli asettunut tarkoittamaan.
Ja tästä hänen päälleen sammuneesta ajasta. Se ei ollut menossa mihinkään, eikä sen alta päässyt pakoon. Hän makasi sen alla kykenemättä liikkumaan, puoliksi tukehtuneena. Ei mahtunut edes itkemään. Ainoa konsti oli kuvitella liikkuvansa jossakin muualla, toisessa paikassa, toisten ihmisten parissa. Ajatella niiden ajatuksia. Lukiessaan hän unohti päällään raskaana retkottavan ajan."
May 23, 2020
"Aamuyöt menivät niin kevyessä unessa, ettei se ollut unta ollenkaan vaan hiukan ohentunutta olemista. Päivisin pää oli lasia, kirkasta ja läpinäkyvää. -- Sellaista päätä piti kuljettaa ympäriinsä, liikuttaa nopsasti paikasta toiseen jottei se olisi hajonnut. Vauhti piti kappaleet kasassa."
" "Ei kai Pikku-Greta hänen selliinsä pääse", oli Amanda sanonut. Ja Josefina oli sanonut että ei ei, kun hän käy katsomassa ikkunasta Mariaa silmiin.
"Maria odottaa silmät auki että Pikku-Greta tulee. Pikku-Greta seisoo ikkunan takana ja he katsovat toisiaan silmiin puoli minuuttia tai minuutin. Se auttaa."
"Mihin se nyt auttaa", oli Amanda kysynyt. Josefina oli vastannut: "Hengissä pysymiseen." "
" "Ei kai Pikku-Greta hänen selliinsä pääse", oli Amanda sanonut. Ja Josefina oli sanonut että ei ei, kun hän käy katsomassa ikkunasta Mariaa silmiin.
"Maria odottaa silmät auki että Pikku-Greta tulee. Pikku-Greta seisoo ikkunan takana ja he katsovat toisiaan silmiin puoli minuuttia tai minuutin. Se auttaa."
"Mihin se nyt auttaa", oli Amanda kysynyt. Josefina oli vastannut: "Hengissä pysymiseen." "
October 17, 2024
Aloittaessani kirjan lukemisen, en ollut täysin vakuuttunut. Seilin saaren kuvaukset tuntuivat hieman päälleliimatuilta, saarella itse vierailleena tuntui siltä kuin rakennusten ja huoneiden yksityiskohdat olisi väen vängällä väännetty osaksi tekstiä. Olisin kaivannut siihen luontevuutta. Kirjan alkupuoliskon jälkeen tarina kuitenkin imaisi mukaansa. Ihmiskuvaukset ovat hienoja, ja Amandan hahmo syvä ja koskettava. Myös tarinan taustalla häilyvä yhteiskunnallinen kritiikki suomalaisten naisten asemasta syvensi kirjan merkitystä. En malttanut lopettaa kirjan lukemista lainkaan, ja viimeisen sivun jälkeen teki mieli vaan olla hetki hiljaa. Suosittelen!
June 28, 2018
Kaikkien kehujen ja ylstyksen jälkeen odotin jotain enemmän. En tiedä edes mitä, mutta jotain.
Aihepiiri oli mielenkiintoinen, ja tarina itsessään surullinen ja karu. Oli hurjan mielenkiintoista lukea suomalaisen mielisairaanhoidon historiasta ja 1800-1900 -lukujen taitteessa, aihepiiri kun oli minulle ennalta hieman tuntematon. Siis se, miten täällä Suomessa on toimittu. Vaikka koko ajan tapahtui jotain, juoni jäi hieman vajaaksi mielestäni. Alku oli hidas ja takkuileva, mutta loppua kohden kirja parani. Kirja jätti jälkeensä tyhjän olon ja kevyen surun tunteen Amandan vuoksi.
Aihepiiri oli mielenkiintoinen, ja tarina itsessään surullinen ja karu. Oli hurjan mielenkiintoista lukea suomalaisen mielisairaanhoidon historiasta ja 1800-1900 -lukujen taitteessa, aihepiiri kun oli minulle ennalta hieman tuntematon. Siis se, miten täällä Suomessa on toimittu. Vaikka koko ajan tapahtui jotain, juoni jäi hieman vajaaksi mielestäni. Alku oli hidas ja takkuileva, mutta loppua kohden kirja parani. Kirja jätti jälkeensä tyhjän olon ja kevyen surun tunteen Amandan vuoksi.
January 3, 2020
Ihan kiinnostava kuvaus Seilin saaren "hourulan" elämästä, ja siellä asuneen todellisen historian henkilön Amanda Aaltosen elämästä - tai pikemminkin kirjailijan tulkinnasta siitä, millaista se on ollut. Kirjan alku oli parempi, kuljetti ja piti mukanaan, mutta loppua kohden tekstistä tuli kovin luettelevan tuntuista ja esimerkiksi osa kuolleista potilaista tuli mielestäni mukaan vain mainintana, että he olivat kuolleet.
Helmet 2020-lukuhaasteessa tämä sopisi useisiinkin kohtiin, mutta sijoitin sen kohtaan 15: Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö.
Helmet 2020-lukuhaasteessa tämä sopisi useisiinkin kohtiin, mutta sijoitin sen kohtaan 15: Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö.
March 8, 2022
mun sisko suositteli tätä kirjaa mulle ja oon yllättyny siitä kuin paljon pidin siitä, koska musta meillä on tosi erilainen kirjamaku. alku oli pientä pakkopullaa mut aika useet kirjat kai on. loppujen lopuks kirja oli niin mielenkiintoinen ja kauniisti kirjoitettu etten pystyny asettamaan sitä alas. elämän vääryys, epäoikeudenmukaisuus ja epäarvoisuus tässä kirjassa vaan iski päin kasvoja. miksei ihmisten vaan anneta olla ihmisiä?
anyways, iso suositus niin kaunokirjallisuuden kuin seilin historian ystäville. niin kaunis mutta myös sydäntäsärkevä ja aito.
anyways, iso suositus niin kaunokirjallisuuden kuin seilin historian ystäville. niin kaunis mutta myös sydäntäsärkevä ja aito.
January 12, 2019
Kuuntelin kirjan Bookbeatista ja päällimmäinen ajatus on hämmennys. Kieli oli kaunista, mutta tarinaa oli hankalaa seurata kuunnellen. Tapahtumat jäivät irrallisiksi toisistaan, kaikkea kummallista tapahtui, ihmisiä oli paljon. Se sekoitti. Olisin ehkä hidastanut tahtia, mutta kirjassa oli päästävä loppuun, jotta lukupiirikeskustelut onnistuisivat. Tämän voisi ottaa uudelleen luettavaksi joskus ihan paperiversiona, jos silloin tarinaan olisi helpompi tarttua.
August 12, 2023
Taitava, kaunis romaani. Erityisesti unettomuuden kuvaukset osuivat; tunnen olevani itsekin samanlainen yön kantaja kuin Amanda.
"Aamuyöt menivät niin kevyessä unessa, ettei se ollut unta ollenkaan vaan vain hiukan ohentunutta olemista."
Tämänkin kirjan pariin hakeuduin Seilissä käytyäni. Kun on itsekin kerran saaren polkuja kulkenut ja sellikäytävässä seisonut, tällaiset tarinat tulevat vieläkin lähemmäksi.
"Aamuyöt menivät niin kevyessä unessa, ettei se ollut unta ollenkaan vaan vain hiukan ohentunutta olemista."
Tämänkin kirjan pariin hakeuduin Seilissä käytyäni. Kun on itsekin kerran saaren polkuja kulkenut ja sellikäytävässä seisonut, tällaiset tarinat tulevat vieläkin lähemmäksi.
January 14, 2018
Tämä ei kyllä avautunut mulle. Mitä olivat ne naisiin kohdistuvat odotukset joihin Amanda ei halunnut mukautua? Olin alusta asti vähän hukassa eikä loppukaan selvittänyt mikä oli totta, mikä kuvitelmaa, mikä houreita ja mikä toiveita... Hyviä arvostelujahan tämä kirja on saanut ja varmaan onkin monen mieleen - kieli on sujuvaa ja lennokasta, runollistakin; ei vain vedonnut minuun.
Currently reading
May 12, 2020Olin tämän kirjan julkkareissa Kirjasto Kympissä, muttei tätä ollut varaa ostaa uutena kovakantisena, tietenkään. Nyt ostin äänikirjana. Ja myös e-kirjana. Nyt luen eekirjana, ja ostin todella surkean lukulaitteen jolla sitä voin lukea. Todella kiehtova, kauhea, ihana ja tärkeä tarina vapaasta ja itsenäisestä naisesta joka suljetaan saareke irtolaisena. Hurja matka
December 4, 2021
Alku oli ehkä hieman hidastempoinen, ja mietin, että pääseeköhän tarinaan kunnolla sisään. Sitten se imaisi mukaansa. Kallion teksti on kaunista, vivahteikasta ja kuvailevaa. Tarinassa Amanda ja sairaalan asukkaat mukautuvat nykyiseen elämäänsä parhaansa mukaan - välillä paremmin, välillä huonommin. Varmaa on vain ajan kuluminen ja Seili.
Displaying 1 - 30 of 58 reviews