Kiitettyjen realististen poliisiromaanien mestari Jarkko Sipilä on jälleen ajankohtaisten ilmiöiden äärellä. Syvälle haudattu on hänen suositun Takamäki-sarjansa seitsemästoista dekkari.
Komisario Takamäen johtama Helsingin rikospoliisin murharyhmä on yrittänyt selvittää Joni Mannerhovin katoamista. Kaikki johtolangat ovat päätyneet umpikujaan. Tutkinta saa vauhtia, kun Alepan ryöstänyt pikkurikollinen paljastaa vihjeen tuomiota alentaakseen. Tapaus paljastuu paljon pahemmaksi kun poliisit osasivat odottaakaan.
ällä kertaa komisario Takamäki ryhmineen selvittää koko maata järisyttävää kirjepommien sarjaa. Aika satunnaisille yksityisille henkilöille on lähetetty kirjepommeja, joista osa ehtii räjähtää aiheuttaen uhreja. Kun pommipaketteja tutkitaan, paljastuu niistä yhden henkilön DNA:ta - henkilön, joka on sattumalta ollut tutkimuksen kohteena jo useita viikkoja kadonneena henkilönä ja jonka katoamista oli juuri alettu epäillä henkirikokseksi. Miten hän voi noihin pommeihin liittyä? Kadonneella miehellä on nuorena ollut yhteys ympäristöaktiiveihin ja näyttää siltä, että hän on melko äskettäin ollut yhteydessä ainakin yhteen tuon ajan ystävistään. Voisiko tässä olla terroritekojen tausta. Samalla mies näyttää käyneen tapaamassa myös hämärää äärioikeistolaista aktivistia. Kumpi äärilaita mahtaa olla tekojen takana? Vai onko kyseessä joku ihan muu tuntematon taho? Vaihteeksi kyseessä hiukan sarjansa keskitason alapuolella oleva kirja. Juonen uskottavuus ei ollut mitenkään erityisen hyvällä tasolla, itse asiassa kyseessä ehkä oli koko sarjan älyttömin tarina. Jotenkin myös kirjan yleinen vetävyys vaikutti huonolta ja se tuntui jotenkin hätäisesti kirjoitetulta. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli pieni pettymys.
Kevyt sadepäivän välipala raskaamaan lukemisen lomaan. Perus-Takamäki, joka ei herättänyt juuri tunteita hyvässä eikä pahassa. Kaikki tutut palikat olivat paikoillaan, juoni ei ollut liian kaukaa haettu, tarina eteni suhteellisen soljuvasti. Se, mihin kiinnitin huomiota, oli helsinkiläismiljöiden tolkuttoman pikkutarkka kuvaus - tapahtumapaikojen tienoot oli kuvattu yksittäisten talojen rappausmateriaalia ja -väriä myöten. Tässä mentiin jo mielestäni yli sen, mikä olisi ollut tarpeen.
Ihan hyvä osa Takamäki-sarjaa. Pari pientä virhettä häiritsivät ja Suhonen oli turhan harmaalla alueella. Pommien seurauksista oli liian vähän. Olisin kaivannut enemmän jälkipuintia pommeista ja niiden etsimisestä.