Saralla on ärrävika. Hän on vältellyt r-kirjainta koko kouluaikansa. Kahdeksan vuotta toivottomana päättyneen puheterapian jälkeen hän muuttaa Irlantiin, koska englanniksi r on yleensä pehmeä puolivokaali. Mutta mikä muuttuu, kun nainen lakkaa olemasta Sara, teräväreunainen heinä, ja hänestä tulee neljäs Raamatussa mainittu nainen, Sarah. Voiko identiteetti olla yhden kirjaimen varassa? Sara ihastuu kuvankauniiseen, r-kirjainta pariisilaisittain sorauttavaan huonekaveriinsa Celineen. Dublinia kiertävän jouluisen roadtripin aikana hänen on pakko selvittää, onko hänellä rohkeutta rakastaa ja olla oma itsensä.
Kielillä puhumisen taito on herkkä ja kiehtova romaani nuoren naisen identiteetistä, ystävyydestä ja rakkaudesta isolla ärrällä. Kahdessa aikatasossa kulkeva romaani kuljettaa lukijaa kepeästi ja varmasti kohti loppuhuipennusta, jossa ei ole mitään vääjäämätöntä.
Nelli Hietala (s. 1981) on aiemmin julkaissut kolme kiitettyä romaania aikuisille ja yhden nuortenkirjan. Hietala on opiskellut kirjallisuutta ja informaatiotutkimusta ja työskennellyt kirjastovirkailijana ja tarjoilijana. Nykyisin hän on kokopäiväinen kirjailija.
Kieli kirjan aiheena on oikeastaan tylsin mahdollinen. Kuin puuseppä veistäisi puusta puun tai taidemaalari maalaisi kuvan tyhjästä kanvaasta, kuin laulaja laulaisi laulun laulun laulamisesta. Jokainen kirja kertoo jo periaatteessa valmiiksi kielestä, joten sille teoksen aihepiirin omistaminen yksinään on täydellisen yhdentekevää. Ihan kiva kirjoittaja Hietala on, mutta ehkä ensi kerralla joku toinen aihe.
Ärrävikainen Sara muuttaa Irlantiin, joska englanninkielessäs vikaa ei niin huomaa. Hän työskentelee ravintolassa ja asuu kämppiksinä yhdessä Celinen kanssa. Joulunpyhät kuluvat jännällä autoreissulla jolla ei ole päätä eikä häntää ja hänen ja Celinen välillä tapahtuu jotain... 5 vuotta myöhemmin Sara yrittää löytää Celinen ja käy vanhoilla kulmilla ja muistelee viiden vuoden takaisia tapahtumia. Tarina etenee kummassakin ajassa ja muodostaa mielenkiintoisen retken mieleen ja muistoihin. Löytyykö Celine ja miksi hänet pitäisi löytää?
Tässä oli mielenkiintoisia ajatuksia kielestä ja identiteetistä, mutta varsinainen tarina oli aika ohut. Ehkä ennemminkin 3,5 tähteä, mutta meni nyt kolmeen.
Nelli Hietalan Kielillä puhumisen taito on tarina paitsi nuoruudesta, rakkaudesta ja minuuden etsinnästä, myös syväluotaava katsaus kieleen.
Päähenkilö, Sara, on ärrä-vikansa takia muuttanut Irlantiin, koska englannin kielessä R-äännetään eri tavalla kuin koto-Suomessa. Hän kertoo vuoroin nykyhetkestä, vuoroin takaumina viisi vuotta aiemmin tapahtuneeseen. Hän on etsimässä kadottamaansa yhteyttä Irlannissa tapaamaansa ranskalaiseen Celineen.
Muisteluosioissa ollaan road tripillä, jonka aikana Sara pohtii suhdettaan Celineen. Välillä hän fantasioi tämän kanssa olemisesta, mutta tilanteet muuttuvat nopeasti ja Sara palaa Suomeen saamatta varmuutta mitä heidän välillään tapahtui. Viisi vuotta myöhemmin hän yrittää etsiä jonkun, joka tietäisi, missä Celine on tai kuinka tämän voisi tavoittaa.
Minun oli helppo samaistua Saraan siltä osin, että olen itsekin ollut ala-asteella puheterapiassa ärrän takia. Jos kirja olisi loppunut samalla nuotilla kuin se kokonaisuutena soi, olisin antanut sille yhden tähden vähemmän, mutta aivan viimeisten sivujen toiveikkuus sai minut pitämään tarinasta enemmän.
Mielenkiintoisia lauseita: Waitress, waiter, waiting staff. Odottajat. Pidän ajatuksesta, että kuulun ammattikuntaan, jonka tehtävä on odottaa. Hienoissa paikoissa se on odottelun lisäksi ihmeiden tekemistä, vaikkei sitä välttämättä huomaa. Huomaamattomuus on osa ihmettä.
Täällä kaikki ovet avautuvat Dubliniin. Juttu kynäilijöistä saattaa sen sijaan olla satua. Lyhemmässä mukaelmassa Englannista tuli käsky maalata ovet mustiksi, joten täkäläiset tekivät päinvastoin. Syystä tai toisesta sellainen asenne on aina miellyttänyt minua.
Hän hymisee vaimeasti pöytää siivotessaan. Niin hiljaa, ettei laulun sanoista saa selvää. Ääni tuntuu melkein tahattomalta, hilpeältä hengitykseltä.
Häiritsi tosi paljon, ettei kummallakaan päähenkilöistä ollut historiaa. Eikä ihmisen identiteetti voi rakentua pelkän ärrävian ympärille, vai voiko? Luin kirjan siirtolaisuuden ja Dublinin maisemien vuoksi, minusta kaksikielinen toteutus oli ihan ok, mutta saattaa samalla vieraannuttaa monia. Kevyt nuorten aikuisten teos, ehkä niille, jotka lukevat vähemmän ja haaveilevat välivuodesta ulkomailla.
Aineksiltaan kiinnostava ja kaunis. Runsas englannin kielen käyttö vain itselleni tökki, teki tekstistä jotenkin pirstaleista. En ihan tavoittanut henkilöiden sisäistä maailmaa täysin, mutta kuten sanottua, kirjan idea ja se, miten kirjassa pohdittiin kieltä osana identiteettiä, viehätti!
Ehkä oma englannin kielen taitoni on puutteellinen, koska en huomannut mitään kielioppivirheitä. Sen sijaan tämä kirja itketti ja kosketti, syystä jota en ihan tarkalleen nyt tiedä. Miten monien piilojen taakse ihmisen pitää kätkeytyä.
Ihan oli jees kirja. Vähän sekava kun pomppi viiden vuoden jakoissa mutta toisaalta ihan hyvä toteutustapa. Kivoja elementtejä, r. Ja hauska yksityiskohta että englannikieliset kohtaukset oli engalnniksi kitjoitettu. Helppo ja nopealukuinen hyvänmielen kirja.
Jos minun haaveeni kirjan kirjoittamisesta joskus toteutuu, haluaisin kirjoittaa tämänkaltaisen kirjan. Rakastin kaikkea tässä enkä voi uskoa, että löysin tämän vain sattumalta kirjastosta enkä ollut aiemmin kuullut koko kirjailijasta. Kaikkien pitäisi tietää Hietalasta.
Tässä kirjassa oli niin paljon hienoja asioita, lyyrisestä kielestä paikkojen kuvaukseen ja tunteiden koskettavuuteen. Teema, R, näkyi kaikessa ja kantoi koko kirjan läpi, mikä oli ihailtavaa: erityisesti se näkyi valituissa sanoissa (miten hienovaraisesti R:ää välteltiinkään ja miten paljon aloinkaan siihen kiinnittää huomiota!). Typografisesti kirja oli luova ja eri kyltit saivat näkemään kaupungin ympärilläni, samoin englanninkielinen puhe siirsi minut Irlantiin. Ja tämä lingvisti arvosti pohdintoja kielestä todella paljon.
Kaikkein eniten pidin kuitenkin siitä, miten tämä kirja resonoi minussa. En ole käynyt Dublinissa, mutta tapa, jolla Hietala siitä kirjoitti, siirsi minut omaan ulkomailla asumiseeni ja sai minut kaipaamaan Osloa todella kipeästi. Kuvaukset Celinestä saivat minut ajattelemaan oman elämäni ihmisiä. Minussa heränneet tunteet herättivät tämän kirjan eloon.
//Luettu uudelleen 2020, edelleen viiden tähden kirja.
Tykkäsin! Ihanan kaihoisa rakkaus- ja matkakertomus. Taisin tykästyä Nellin kirjoista eniten tähän (toisaalta Lintujen käytännöllisyydestä -novellikokoelma on ihan lukunsa myöskin). Nellin jokaisessa romaanissa on erikoinen, kiehtova tarina, ihailtavan mielikuvituksellinen kirjailija. Suosittelen!
Pieni tarina, mutta paljon asiaa. Hyvää pohdintaa identiteetistä ja erityisesti kielen vaikutuksesta identiteettiin ja siihen, miten ulkomailla vierasta kieltä puhuessaan voi olla ikään kuin aivan toinen ihminen.
Tarina etenee kahdella aikatasolla, joiden välille on luotu pienellä, alkuun lähes huomaamattomalla kielellisellä kikalla hieno ero. Huomasitko, mitä eroa eri aikatasojen kielessä oli? Todella hyvin keksitty ja taitavasti kirjoitettu.
Loppuratkaisukin oli hyvä; kuten luvattiin, lopussa ei oikeastaan ollut mitään vääjäämätöntä.