Eero etsii omaa tupaa, kun isän ryyppääminen on alkanut karata käsistä. Ratkaisu asuntopulmaan löytyy yllättävän läheltä. Millainen on Eeron eka kerta? Onni löytyy pakkasyönä, mutta kiilaako opiskelu vällin?
Petteri Tikkasen Eero-sarja saa jatkoa. Viides osa esittelee miehen ikään ehtineen päähenkilön, jonka elämä ottaa uuden suunnan.
Tutustuin tähän sarjaan aika sattumalta, kun katsoin Sarjakuva Finlandian voittaneita sarjoja ja päätin lainata niitä kirjastosta. Yksi kirjoista oli Eero ja kun sarjis oli lyhyt ja vetoava, nappasin hyllystä samantien kaikki sarjan kirjat.
Tikkasen piirrostyyli on yksinkertaista, mutta ei pelkistettyä ja yllättävän yksityiskohtaista. Pidän siitä, miten samoja elementtejä kuljetetaan useammassakin kirjassa.
Tarina on "slice of life" eli vain kuvauksia jokapäiväisestä elämästä. Sarjassa on kuitenkin hyvin joustava ajan kuvaamistyyli eikä jokaista elämänvaihetta käydä läpi, vaan se etenee hyppien. Mietin itse, saanko sarjasta yliannostuksen, kun luen sen putkeen, mutta sarja toimi hyvin ja sen tyyli sekä aiheet pysyivät tuoreena eivätkä alkaneet toistaa itseään.
Sarjan parasta antia on se, miten sulavasti se näyttää hahmoja. Hahmot eivät tunnu hahmoilta, vaan ihan tavallisilta ihmisiltä, joiden elämästä nähdään palanen. Sarja on tytön ja pojan kasvutarina, mutta sitä ei tarvitse lukea aikajärjestyksessä. Omat suosikkini sarjassa olivat Eero sekä Autoerotiikkaa.
Eeron elämää on tullut seurattua vuosikausia lämmöllä ja suurimmalta osin ymmärrykselläkin. Nyt on aika katsoa viimeisetkin kortit, hyväksyä vääjäämätön ja lähteä. Eka kerta on kyllä <3.