"Jos armeliaisuuden jumalatar on armelias, löydän sinun tuoksusi ja sitten sinut. En välitä vaikka siihen kuluisi tuhat vuotta. Enkä välitä, vaikka kohtaisimme vain hetken ajan, koska ajalla ei ole merkitystä. Vain rakkaudella on."
Rouva S. odottaa malttamattomana vierastaan. Kun Daniel saapuu, hän ei tunne vuokraemäntäänsä, eikä rouva sitä odotakaan. Perheen koira ei erehdy ja tunnistaa tulijan. Taloon astuu rouvan kuollut tytär, jälleensyntyneenä. Daniel on tullut Tokioon etsimään tuhannen vuoden takaista käsikirjoitusta. Sen kirjoittaja oli hoviin myyty nuori nainen, jonka poikkeuksellinen hajuaisti koitui hänen kohtalokseen. Vuokraemännällä on salaisuus. Se liittyy miehiin, joita hän kutsuu Tupuksi, Hupuksi, Lupuksi ja Aku Ankaksi. He kuuluvat paikalliseen mafiaan, jota kaikki pelkäävät. Rouva S:n mielessä on jotain muuta kuin pelko.
"Minä varmaan elän ikuisesti. Kostoon tulee samanlainen riippuvuus kuin päihteisiin. Vähän on aina liian vähän, eikä liika ole koskaan tarpeeksi."
Outo ja erikoinen kirja, jota lukiessani tuli tunne kuin katselisin abstraktia taulua, joka kiehtoo ja jossa on mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutten kuitenkaan tiedä, mitä se esittää. Tätä ei voinut lukea tavanomaisella sanasta sanaan -lukutekniikalla, vaan enemmän silmäillen, tunnelmaan sulautuen. Mielikuvani saman kirjailijan Viinakortista on, että se oli hyvin erilainen kirja, mutta muistikuvat siitä ovat näköjään hataria. Tämä kirja onnistui hämmentämään lukijaansa sen verran, että tähtien määrän antaminen on vaikeaa. Se voisi olla yksi tai viisikin, mutta ehkä laitan jotain siltä väliltä.
Rouva S. in an interesting book, but fell flat, sadly so. I enjoyed that it was set in Japan and Hilvo managed to blow life into Tokyo, although there were some weird things in it too (I've lived there so I would know). The book is divided into different narrators and the story line moves between Nene, our mysterious S., Daniel and then we also have Koichi. Nene's story is set in history and the court and all the others live in current time. Supposedly Daniel is an incarnation, but the whole thing isn't constructed well enough and thus Nene's story feels distant and not tied well enough to the main story. S's daughter has died and now she yearns for revenge and it's the core of the book along with yakuza. The revenge part was the best part by far. Daniel then was quite boring as a character and he too was distant in some sense making S. our only actually interesting character.
The flow of time bothered me. In what year(s) was the story set if S. had been almost twenty during the WW2? People are using cellphones, so she would we old as hell. Also, during Nene's time the capital wasn't Tokyo, which wasn't explained well. Since there was no time period you'd have to guess it was Kyoto because of Gion. The decision of dividing the narration worked so-and-so. The styles differ, which made the story somewhat epileptic and the beginning is extremely slow. There's just not enough pages to make the ending full, thus making it rushed and unsatisfying. The same thing happened with Hilvo's Viinakortti. Hilvo seems to love this narration mesh, but he cannot really make it work fully. Otherwise this was OK. Points for the theme if nothing else.
Upea, outo ja kiehtova tarina Rouva S:stä ja hänen perheestään, hajuaistin tärkeydestä ja tuhat vuotta sitten eläneen Nenen yhteydestä tämän päivän ihmisiin. Sisältää paljon japanilaisia tapoja ja perinteitä.
Outo, erilainen, kiehtova ja mielenkiintoinen kirja. Tällaiselle Japanista kiinnostuneelle tietysti mannaa, mutta myös tarinaa monesta eri näkökulmasta seurasi kiinnostuneena.