What do you think?
Rate this book
Poika: murha seitsemännellä luokalla
Kun Hege aloittaa yläasteen Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa, hän kuulee ensimmäisen kerran Teemu Vallasta. Silloin tämä on jo kuollut. Historian opettajan ja koulun terveydenhoitajan poika on menehtynyt kesällä insuliinin yliannostukseen koulun opettajien perinteisellä mökkireissulla, jolle on tällä kertaa osallistunut poikkeuksellisesti myös Teemu ystävänsä Elian kanssa. Omia teitään kulkeva Hege tutustuu uudessa koulussaan taideluokalla opiskelevan Eliaan, jonka kanssa päätyy pohtimaan Teemun kuolemaa. Oliko se sittenkään tapaturma? Hegen on pakko puhua asiasta enolleen Olalle, joka toimii Helsingin poliisin murharyhmässä rikostutkijana.
Kirja liikkuu lähes kartoittamattomalla alueella, nuorille lukijoille kirjoitetun henkirikoksen parissa. Romaani täyttää jännittävyydessään ja rikostutkinnan kuvauksessaan kaikki aikuisdekkarin tunnusmerkit, vaikka kirjan pääasiallinen näkökulma onkin nuorilla. Ja ennen kaikkea kirja on todellinen page turner!
L. K. Valmu on Hämeenlinnassa syntynyt kirjailija, jonka kirjallinen kutsumus on saada houkuteltua lisää nuoria kirjojen pariin. Koukuttimena hän käyttää autenttisesti taustoitettuja tarinoita ja useita eri näkökulmia, niin nuorten kuin aikuistenkin.
Kirja liikkuu lähes kartoittamattomalla alueella, nuorille lukijoille kirjoitetun henkirikoksen parissa. Romaani täyttää jännittävyydessään ja rikostutkinnan kuvauksessaan kaikki aikuisdekkarin tunnusmerkit, vaikka kirjan pääasiallinen näkökulma onkin nuorilla. Ja ennen kaikkea kirja on todellinen page turner!
L. K. Valmu on Hämeenlinnassa syntynyt kirjailija, jonka kirjallinen kutsumus on saada houkuteltua lisää nuoria kirjojen pariin. Koukuttimena hän käyttää autenttisesti taustoitettuja tarinoita ja useita eri näkökulmia, niin nuorten kuin aikuistenkin.
293 pages, Hardcover
Published January 1, 2017
About the author
L.K. Valmu
4 books4 followersL.K. Valmu on Hämeenlinnassa syntynyt kirjailija, jonka kirjallinen kutsumus on saada houkuteltua lisää nuoria kirjojen pariin. Koukuttimena hän käyttää autenttisesti taustoitettuja tarinoita ja useita eri näkökulmia, niin nuorten kuin aikuistenkin.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 24 of 24 reviews
August 27, 2020
Oikein kiva nuortenjännäri.
Vähän kyllä jäi häiritsemään a) kirjoitusvirheiden määrä b) diabeteksen käsittely ja c) eikö jalkapallon EM-kisat ole tavallisesti alkukesästä ?
Vähän kyllä jäi häiritsemään a) kirjoitusvirheiden määrä b) diabeteksen käsittely ja c) eikö jalkapallon EM-kisat ole tavallisesti alkukesästä ?
April 3, 2017
Introvertti Hege haluaisi vain ja ainoastaan elää rauhassa, mutta yltiösosiaalinen äiti hössöttää ihan liikaa ja koulun vaihto pakottaa tutustumaan jälleen uusiin ihmisiin. Matikkaluokalla, poikien seurassa onkin onneksi odotettua rennompaa ja koulun lähellä asuvan hiljaisen rikospoliisienon kämppä tarjoaa hengähdyspaikan äidin intoilulta. Lukukauden edetessä Hegeä alkaa yhä enemmän kiinnostaa kesän aikana kuolleen, hänelle itselleen täysin tuntemattoman pojan outo kuolema. Hege tutustuu kuolleen pojan parhaaseen ystävään ja tämä on vakaasti sitä mieltä, ettei diabeetikko-poika olisi mitenkään vahingossa voinut pistää itseään hengiltä. Jännityskertoimia lisää myös se, että kuolemantapaukseen liittyy joukko opettajia, mm Hegen väritön luokanvalvoja.
Ihan kelpo dekkari. Tarinaa kehiteltiin näppärästi ja kertojanäkökulma vaihtui usein. Loppuratkaisu ei kuitenkaan ollut ihan niin karmea kuin odotin/toivoin kannen perusteella ja pohdinkin pitkään tuuppaanko kirjan nuorten vai nuorten aikuisten hyllyyn. Sijoitin kirjan lopulta kokeeksi na-hyllyyn (13-18v) ja vinkkasin saman tien kaseille. Kaksi kappaletta meni heti lainaan, toinen opettajalle. Tätä vois kyllä mielestäni ihan hyvin vinkata myös kutosille.
Ihan kelpo dekkari. Tarinaa kehiteltiin näppärästi ja kertojanäkökulma vaihtui usein. Loppuratkaisu ei kuitenkaan ollut ihan niin karmea kuin odotin/toivoin kannen perusteella ja pohdinkin pitkään tuuppaanko kirjan nuorten vai nuorten aikuisten hyllyyn. Sijoitin kirjan lopulta kokeeksi na-hyllyyn (13-18v) ja vinkkasin saman tien kaseille. Kaksi kappaletta meni heti lainaan, toinen opettajalle. Tätä vois kyllä mielestäni ihan hyvin vinkata myös kutosille.
April 16, 2017
Ihan pätevä nuortendekkari. Hege aloittaa uudessa yläkoulussa joka on nousukkaiden ja menestyjien lasten kansoittama. Kesällä on yksi koulun oppilas kuollut mökillä ja juttu on tutkittu ja todettu tapaturmaksi. Hege on nörtti ja epäsosiaalinen, mutta ei niin epäsosiaalinen etteikö juttu kiinnostaisi häntä. Yhdessä kuolleen pojan kaverin, Elian, kanssa Hege tutkii tapausta ja juttu avataankin uudelleen. Kaikki syytetyt ovat Hegen koulun opettajia plus Elia. Näkökulmat vaihtuvat, motiiveja löytyy, mutta aliibeja niinkään. Vähitellen juttu kehiytyy auki ja murhaaja tekee ratkaisevan virheen...
Kolme ja puoli tähteä joka pyöristyy tällä kertaa neljään.
Kolme ja puoli tähteä joka pyöristyy tällä kertaa neljään.
Read
October 3, 2017Alkuasetelma – opettajien kesäretkellä murhattu oppilas – on ihan oivallinen ja henkilöissä, etenkin päähenkilö Hegessä, potentiaalia, mutta aika löysin ratkaisuin kirja on rakentunut. Olisin kaivannut jäntevöittämistä niin henkilömäärään kuin tapahtumiinkin. Toimintaa saa tovin odotella, ja sekin on nopeasti hoideltu. Mutta saattaahan tämä toki innostaa arvoitusdekkareiden pariin, ja hyvä niin!
May 22, 2017
Ehkä kolme puoli tälle dekkarille, mutta juoni oli kyllä hyvä ja etenkin pidin erilaisista, mielenkiintoisista henkilöhahmoista niin aikuisten kuin lasten puolella.
January 26, 2022
Satuin löytämään tämän kirjan katsoessani sopivia kirjoja luettaviksi netissä, lähes 300 sivun pituus kuitenkin mietitytti aluksi kun lukenut vain about 200 sivuisia kirjoja (viime lokakuussa sain kipinän kirjojen lukemiseen vaikken ollut melkein koskaan lukenut ns. kunnon kirjoja vaikka lukionkin kävin joitakin vuosia sitten)
Mutta itse asiaan: kirja ei ollut loppujen lopuksi yhtään liian pitkä, vähän harmitti kun se päättyi. Kokonaisuudessaan kirja oli ihan kivaa luettavaa vaikka kirjoitusvirheet hyppäsi silmille aina, mutta niitä sattuu vaikka kuinka oikolukisi kirjan. About 200 sivun jälkeen jo veikkasin murhaajaa ja oikeaan osui, tietty kirjailija oli vähän epäilyksiä yrittänyt ohjata myös muihin henkilöihin. Loppuratkaisua en sentään arvannut, se oli kyllä vähän vaisu. Jäin kaipaamaan kertomusta siitä milloin ja miten tekijä pääsi piikittämään insuliinia Teemuun. (muistaakseni sitä ei kertaakaan kerrottu kirjassa).
Tarkoitus lukea myös L.K. Valmun kaksi muuta kirjaa.
Mutta itse asiaan: kirja ei ollut loppujen lopuksi yhtään liian pitkä, vähän harmitti kun se päättyi. Kokonaisuudessaan kirja oli ihan kivaa luettavaa vaikka kirjoitusvirheet hyppäsi silmille aina, mutta niitä sattuu vaikka kuinka oikolukisi kirjan. About 200 sivun jälkeen jo veikkasin murhaajaa ja oikeaan osui, tietty kirjailija oli vähän epäilyksiä yrittänyt ohjata myös muihin henkilöihin. Loppuratkaisua en sentään arvannut, se oli kyllä vähän vaisu. Jäin kaipaamaan kertomusta siitä milloin ja miten tekijä pääsi piikittämään insuliinia Teemuun. (muistaakseni sitä ei kertaakaan kerrottu kirjassa).
Tarkoitus lukea myös L.K. Valmun kaksi muuta kirjaa.
July 20, 2026
Tykkäsin juonesta ja asetelmasta. Oli myös kiva, kun tarina kulki kertojanäkökulmaa vaihdellen, jolloin palapeli avautui lukijalle pikkuhiljaa. Hahmoja oli paljon, mutta ainakin itse pysyin hyvin mukana niissä.
Mutta. Kirjan kustannustoimitus oli jäänyt kyllä pahasti puolitiehen, monella tapaa.
- Lyöntivirheitä oli aivan liikaa, ja tahti vain kiihtyi kirjan loppua kohden. Tämä häiritsi lukukokemusta ja immersiota, koska lukeminen meni lähinnä virheiden bongailuksi.
- Poliisipomo Ristkarin nimi oli 30. luvussa melkein yhtä monta kertaa Ristakari kuin Ristkari. Yhden virheen antaisi anteeksi, mutta ei tällaisen pitäisi tässä mittakaavassa olla mahdollista.
- Sauhuta-verbin käyttö (tarkoituksessa: 'paasata; pauhata; saarnata') pisti liiallisuudessaan silmään. Yhden (tai korkeintaan kaksi) kertaa käytettynä tällainen persoonallisempi kuvaileva verbi olisi erittäin hyvin paikallaan, mutta muistaakseni laskin kuusi (6) sauhuamista, jolloin sen erikoisuus kääntyy jo itseään vastaan. (Mielestäni ei ollut myöskään uskottavaa, että nämä 13-vuotiaat nuoret käyttäisivät ko. verbiä puheenparressaan, mutta mitäpä minä täti-ihminen toisaalta tuommoisista tiedän.)
- Useat lukujen loput olivat aika töksähtäviä, niitä olisi voinut parantaa ja sujuvoittaa.
- Tekstissä oli joitain yksittäisiä epäloogisuuksia (tuli tunne, että ihan kuin ko. kohta olisi ollut ensin toisella lailla ja sitten muutettu, jolloin epäloogisuus oli vähän vahingossa jäänyt tekstiin)
Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli kuitenkin positiivinen, ja voin ihan hyvin suositella kirjaa keveiden YA-mysteereiden ystäville.
Mutta. Kirjan kustannustoimitus oli jäänyt kyllä pahasti puolitiehen, monella tapaa.
- Lyöntivirheitä oli aivan liikaa, ja tahti vain kiihtyi kirjan loppua kohden. Tämä häiritsi lukukokemusta ja immersiota, koska lukeminen meni lähinnä virheiden bongailuksi.
- Poliisipomo Ristkarin nimi oli 30. luvussa melkein yhtä monta kertaa Ristakari kuin Ristkari. Yhden virheen antaisi anteeksi, mutta ei tällaisen pitäisi tässä mittakaavassa olla mahdollista.
- Sauhuta-verbin käyttö (tarkoituksessa: 'paasata; pauhata; saarnata') pisti liiallisuudessaan silmään. Yhden (tai korkeintaan kaksi) kertaa käytettynä tällainen persoonallisempi kuvaileva verbi olisi erittäin hyvin paikallaan, mutta muistaakseni laskin kuusi (6) sauhuamista, jolloin sen erikoisuus kääntyy jo itseään vastaan. (Mielestäni ei ollut myöskään uskottavaa, että nämä 13-vuotiaat nuoret käyttäisivät ko. verbiä puheenparressaan, mutta mitäpä minä täti-ihminen toisaalta tuommoisista tiedän.)
- Useat lukujen loput olivat aika töksähtäviä, niitä olisi voinut parantaa ja sujuvoittaa.
- Tekstissä oli joitain yksittäisiä epäloogisuuksia (tuli tunne, että ihan kuin ko. kohta olisi ollut ensin toisella lailla ja sitten muutettu, jolloin epäloogisuus oli vähän vahingossa jäänyt tekstiin)
Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli kuitenkin positiivinen, ja voin ihan hyvin suositella kirjaa keveiden YA-mysteereiden ystäville.
July 12, 2017
Ihan mielenkiintoinen teinidekkari. Kirjassa yritetään selvittää, kuoliko 13-vuotias poika insuliinin yliannostukseen vahingossa vai tarkoituksella - ja kenen toimesta.
Kiehtovasta asetelmasta huolimatta alku tuntui aika hankalalta ja hitaalta ja henkilöitäkin oli paljon. Suosittelisinkin tätä kirjaa lähinnä sujuvasti lukeville yläaste- ja lukioikäisille.
Päähenkilönä on mietteliäs Hege, joka on uusi oppilas hyväosaisten ja/tai erityisen lahjakkaiden nuorten yläkoulussa.
Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, mutta tapahtumia kerrotaan kerrallaan vain yhden henkilön vinkkelistä. Useimmiten se näkökulma on Hegen, mutta välillä lukija pääsee seuraamaan myös muita henkilöitä ja se piristi ehdottomasti kerrontaa, hyvä ratkaisu. :)
Pidin tätä diabeteksen, koulumaailman ja rikostutkinnan ympärille kudottua tarinaa mielenkiintoisena mutta ehkäpä hitusen kuivakkana, eli jonkinlaista jännitettä olisi saanut olla enemmänkin. Pisteet kuitenkin siitä että jännitettä ei yritetty saada aikaan puoliväkisin ymppäämällä mukaan vaikkapa joku ihastuminen!
Pääasia kirjassa siis oli nimenomaan pojan murhaajan henkilöllisyyden pohtiminen ja sellaisena tämä oli oikein toimiva. :)
Kiehtovasta asetelmasta huolimatta alku tuntui aika hankalalta ja hitaalta ja henkilöitäkin oli paljon. Suosittelisinkin tätä kirjaa lähinnä sujuvasti lukeville yläaste- ja lukioikäisille.
Päähenkilönä on mietteliäs Hege, joka on uusi oppilas hyväosaisten ja/tai erityisen lahjakkaiden nuorten yläkoulussa.
Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, mutta tapahtumia kerrotaan kerrallaan vain yhden henkilön vinkkelistä. Useimmiten se näkökulma on Hegen, mutta välillä lukija pääsee seuraamaan myös muita henkilöitä ja se piristi ehdottomasti kerrontaa, hyvä ratkaisu. :)
Pidin tätä diabeteksen, koulumaailman ja rikostutkinnan ympärille kudottua tarinaa mielenkiintoisena mutta ehkäpä hitusen kuivakkana, eli jonkinlaista jännitettä olisi saanut olla enemmänkin. Pisteet kuitenkin siitä että jännitettä ei yritetty saada aikaan puoliväkisin ymppäämällä mukaan vaikkapa joku ihastuminen!
Pääasia kirjassa siis oli nimenomaan pojan murhaajan henkilöllisyyden pohtiminen ja sellaisena tämä oli oikein toimiva. :)
July 17, 2017
L.K. Valmun eli muutaman lastenkirjan julkaisseen Leena Valmun "Poika: murha seitsemännellä luokalla" (Karisto, 2017) on nuorille suunnattu perinteinen rikosromaani, jossa ratkotaan fiktiivisessä Helsingin Klassisessa Yhteiskoulussa opiskelleen seitsemäsluokkalaisen pojan kuolemaa. Tarinaa seurataan ensisijaisesti introvertin Helkanooran eli Hegen näkökulmasta, mutta välillä ääneen pääsevät myös hänen rikospoliisi-enonsa ja oikeustieteen laitoksella työskentelevä kummitätinsä.
Lukuvuoden alkaessa on koko yhteiskoulu varpaisillaan, sillä loppukesästä on yksi oppilaista kuollut. Seiskaluokkalainen Teemu Valla on menehtynyt otettuaan kesämökkireissulla yliannoksen insuliinia. Läsnä on ollut seitsemän yläkoulun opettajaa ja hänen paras kaverinsa. Tapaus on kirjattu ylös tapaturmana, mutta onko kyse siitä vai sittenkin henkirikoksesta? Sehän tarkoittaisi sitä, että joku koulun opettajista on tappanut oppilaansa...
Lukukokemus oli vähän kaksijakoinen. Tarina veti ihan hyvin mukanaan, mutta luullakseni se olisi toiminut yhtä hyvin pienemmällä henkilögallerialla: nyt esimerkiksi osa epäillyistä jäi aika etäisiksi. Loppuratkaisu ei sekään oikein tyydyttänyt, sillä .
Kaikesta huolimatta "Poika" on ihan mukiinmenevä rikosromaani, jota voisi ehkä suositella myös aikuisille lukijoille. Luullakseni romaanin voisi ottaa mukaan ainakin kahdeksasluokkalaisten genrevinkkaukseen.
Lukuvuoden alkaessa on koko yhteiskoulu varpaisillaan, sillä loppukesästä on yksi oppilaista kuollut. Seiskaluokkalainen Teemu Valla on menehtynyt otettuaan kesämökkireissulla yliannoksen insuliinia. Läsnä on ollut seitsemän yläkoulun opettajaa ja hänen paras kaverinsa. Tapaus on kirjattu ylös tapaturmana, mutta onko kyse siitä vai sittenkin henkirikoksesta? Sehän tarkoittaisi sitä, että joku koulun opettajista on tappanut oppilaansa...
Lukukokemus oli vähän kaksijakoinen. Tarina veti ihan hyvin mukanaan, mutta luullakseni se olisi toiminut yhtä hyvin pienemmällä henkilögallerialla: nyt esimerkiksi osa epäillyistä jäi aika etäisiksi. Loppuratkaisu ei sekään oikein tyydyttänyt, sillä .
Kaikesta huolimatta "Poika" on ihan mukiinmenevä rikosromaani, jota voisi ehkä suositella myös aikuisille lukijoille. Luullakseni romaanin voisi ottaa mukaan ainakin kahdeksasluokkalaisten genrevinkkaukseen.
August 23, 2018
Olipas koukuttava kirja, ahmin tän yhdeltä istumalta. Laaja hahmokavalkadi meni vähän sekaisin välillä kun ei aina muistanut kuka oli kuka, ja loppu oli vähän liian nopea, mutta muuten ei valittamista. Tykkäsin että tarinaa kerrottiin monen eri kertojan kautta, eikä vain muutaman päähenkilön. Hege oli mielenkiintoinen hahmo ja mielelläni lukisin hänestä enemmänkin. Iso peukku sille, että tarinaan ei väen vängällä tupattu mitään romanssia, vaan keskityttiin murhan selvittelyyn. Diabeetikkona arvostin myös sitä, että sairauteen liittyvät faktat olivat kirjassa täysin oikein. Sarjan toista osaa innokkaasti odotellessa.
September 28, 2018
Hyvin dekkarin perusrakennetta myötäilevä juttu. Ainahan nämä vie mennessään, kun haluaa tietää kuka on syyllinen ja miksi on siis tapettu 13-vuotias poika mökkireissulla insuliinilla. Mutta ei mikään hirveän sujuva luettava. Hirveästi nimiä ja ihmisiä, joita piti koko ajan miettiä, että oliko tämä nyt se bilsan vai matikan maikka. Loppuratkaisu oli ihan että häh. Lässähti tämä kyllä, mutta lähtee rikoskirjavinkkeihin silti, koska niin syvällä oltiin opehuoneen raadollisessa maailmassa.
May 28, 2020
Upea nuorten dekkari, jossa paljon asiatietoa poliisin työstä ja poliisilaboratorion työstä. Silti ei liian vaikeaselkoista vaan lisää kiinnostavuutta.
Loppua kohti jännitys tiivistyy ja loppuratkaisu on yllättävä
Loppua kohti jännitys tiivistyy ja loppuratkaisu on yllättävä
May 16, 2021
Tässä ei oo sinäänsä mitään vikaa, mutta ei nyt miun osalta vaan kulje. On nyt useita viikkoja vaan roikkunu pöydänkulmalla, mutta ei kiinnosta jatkaa. Päätin nyt sitten jättää kesken. Katotaan jos joskus tuon vielä lukisin esim. E-kirjana.
September 2, 2017
Ei yhtään huono kirja. Murhamysteeri koulumaailmassa.
April 9, 2018
Pidin tästä nuortendekkarista aika paljon. Hyvät henkilöhahmot ja sujuva kerronta. Itselle tutut miljööt miellyttivät myös.
September 18, 2020
mihin kouluun palkataan opettaja jolta ei tarkisteta sotuu tai nimee????
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 17, 2021
Täysin käypä, realistinen nuortendekkari, mutta miksi kansi vie fiilikset 50-luvulle?!?
July 31, 2024
Kirjan tarina oli ihan mielenkiintoinen ja tykkäsin Hegestä ja Olasta (Hege vois ihan hyvin olla trans ;)) mutta kirjassa kuitenki esiintyi seksismiä ja yllättävästi n sana jostain syystä (?!)
April 9, 2025
Todella hyvä. Säilytti mielenkiinnon koko kirjan ajan.
April 2, 2025
Kyseessä on kutkuttavan jännittävä nuorten dekkari. Kirja imaisee lukijan samantien mukaan, ja etenee mukavan nopeasti. Loppuratkaisu ei ole myöskään tylsän ilmiselvä, vaan lukijaa johdatellaan oikeaoppisesti harhaan. Ainot miinukset, joistain kömpelöistä lauserakenteista. Juoni ja hahmot ovat kuitenki todella hyviä kirjassa.
June 12, 2020
Aikuisenkin lukijan näkökulmasta kiinnostava kevytdekkari. Loppuratkaisu ei ollut liian ennalta-arvattava ja kirjan päähenkilö on samaistuttava.
April 21, 2017
Poika - murha seitsemännellä luokalla on juuri sitä, mitä kirjan nimikin antaa ymmärtää: koulumaailmaan sijoittuva murhamysteeri, nuorten oma puhdasverinen dekkari, jossa rikosta ratkovat niin muutamat KLYK:in oppilaat kuin ammattilaiset, kuten Olavi Kujala, rikosylikonstaapeli ja päähenkilön Hege Kujalan eno, sekä Marja-Leena Pankakoski, Hegen kummitäti, joka toimii kemistinä oikeuslääketieteen laitoksella.
Kirjan päähenkilö, Helkanoora eli Hege Kujala, tuntee olonsa eksyneeksi aloittaessaan yläkoulun uusissa ympyröissä, Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa, jossa kaiken lisäksi ollaan kuohuksissa kesällä tapahtuneen oppilaan kuoleman takia. Teemu Valla on saanut kehoonsa liikaa insuliinia perinteisellä opettajien mökkireissulla, ja niin Teemun ystävä Elia kuin Hegekin alkavat epäillä, onko Teemun kuolema ollut vahinko. Erikoisena pidetty, taiteellinen Elia ja outolinnuksi itsensä tunteva, poikien kanssa viihtyvä Hege lyöttäytyvät yhteen ja päättävät onkia tietoja Teemun hypotettisesta murhasta englanninesitelmän varjolla. Kirjan juoni etenee hyvin dekkarimaisesti spekulaatioita, vääriä päätelmiä, johtolankoja ja lopussa tiivistyvää jännitystä tarjoten. Etenkin viimeksimainittu loistaa kirjassa edukseen. Romantiikkaa eikä kovin syvällisiä tunnekuvauksia kirjassa ei juuri ole.
Kirjassa on todella monta näkökulmaa mukana, niin monien KLYK:in opettajien, oppilaiden kuin rikostutkinnassa mukana olevan Olan ja Mallankin. Sen ansioista lukijalle tulee hyvin monipuolinen kuva henkilöistä ja kirjan juonesta. Aikuislukijana nautin siitä, että sekä nuorten että aikuisten näkökulmat pääsevät esille. Toisaalta, koska henkilöitä on niin paljon, moni niistä jää melko ohueksi. Hegen kontrolloivasta äidistä on annettu melko yksipuolinen kuva, ja olisin kaivannut mieluusti myös hänen näkökulmaansa tarinaan. Myös tunnepuolella tarina jättää minut melko kylmäksi, enkä siis koe minkäänlaisia tunnemyrskyjä tätä lukiessani. Ehkä en niitä toisaalta kaivannutkaan, vaan uppouduin murhamysteerin jännittävään imuun.
Kirja tarjoaa tasaista, laadukasta jännitystä, ja on hienoa, että nuorillekin tehdään dekkarikirjallisuutta. Kirjailija L.K. Valmu on minulle ennestään tuntematon, mutta nimellä Leena Valmu hän on tehnyt muutamia lastenkirjoja. Hauskaa, olisin voinut vannoa, että nimikirjaimien takana olisi ollut mieskirjailija.
Kirjan päähenkilö, Helkanoora eli Hege Kujala, tuntee olonsa eksyneeksi aloittaessaan yläkoulun uusissa ympyröissä, Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa, jossa kaiken lisäksi ollaan kuohuksissa kesällä tapahtuneen oppilaan kuoleman takia. Teemu Valla on saanut kehoonsa liikaa insuliinia perinteisellä opettajien mökkireissulla, ja niin Teemun ystävä Elia kuin Hegekin alkavat epäillä, onko Teemun kuolema ollut vahinko. Erikoisena pidetty, taiteellinen Elia ja outolinnuksi itsensä tunteva, poikien kanssa viihtyvä Hege lyöttäytyvät yhteen ja päättävät onkia tietoja Teemun hypotettisesta murhasta englanninesitelmän varjolla. Kirjan juoni etenee hyvin dekkarimaisesti spekulaatioita, vääriä päätelmiä, johtolankoja ja lopussa tiivistyvää jännitystä tarjoten. Etenkin viimeksimainittu loistaa kirjassa edukseen. Romantiikkaa eikä kovin syvällisiä tunnekuvauksia kirjassa ei juuri ole.
Kirjassa on todella monta näkökulmaa mukana, niin monien KLYK:in opettajien, oppilaiden kuin rikostutkinnassa mukana olevan Olan ja Mallankin. Sen ansioista lukijalle tulee hyvin monipuolinen kuva henkilöistä ja kirjan juonesta. Aikuislukijana nautin siitä, että sekä nuorten että aikuisten näkökulmat pääsevät esille. Toisaalta, koska henkilöitä on niin paljon, moni niistä jää melko ohueksi. Hegen kontrolloivasta äidistä on annettu melko yksipuolinen kuva, ja olisin kaivannut mieluusti myös hänen näkökulmaansa tarinaan. Myös tunnepuolella tarina jättää minut melko kylmäksi, enkä siis koe minkäänlaisia tunnemyrskyjä tätä lukiessani. Ehkä en niitä toisaalta kaivannutkaan, vaan uppouduin murhamysteerin jännittävään imuun.
Kirja tarjoaa tasaista, laadukasta jännitystä, ja on hienoa, että nuorillekin tehdään dekkarikirjallisuutta. Kirjailija L.K. Valmu on minulle ennestään tuntematon, mutta nimellä Leena Valmu hän on tehnyt muutamia lastenkirjoja. Hauskaa, olisin voinut vannoa, että nimikirjaimien takana olisi ollut mieskirjailija.
April 29, 2017
Tämä olisi ollut loistava, jos tämä olisi ollut loistava. Mutta jo alussa jo vinkkarillakin on vaikeuksia pysyä tarinassa ja henkilöissä mukana, niin se ei kyllä suuria lupaa. Eteenpäin silti mentiin ja hyvä juttu tästä tuli. Olisiko kuitenkin voinut vielä vähän hioa? Tarinaltaan niin loistava kuitenkin vinkkausta ajatellen, että harmillista, että oli päästetty käsistä tällaisenaan. Otan silti vinkkauspakkiin mukaan, koska mehevä tarina. Mutta vähän harmittaa. Tai oikeastaan aika paljonkin.
Displaying 1 - 24 of 24 reviews