Spuuki Spaidermän ja raju nonna

by Pirkko Saisio

Spuuki Spaidermän ja raju nonna on kokoelma hyväntuulisia pieniä tarinoita, joita Saisio kertoo tyttärenpojastaan. "Riehaantunut isoäiti" on kirjannut ylös huomioitaan niin Helsingissä kuin isoäitien talvenviettopaikassa Madeiralla. Kirjan aikana Kolmivuotiaasta kasvaa Viisivuotias, ja Viisivuotiaasta tulee Isoveli. Nonnan muistelukset ovat hilpeää ja liikuttavaa luettavaa. Mukaan mahtuu muun muassa jouluun ja Jeesukseen liittyvää teologista pohdintaa, Risto Räppääjän herättämiä taidefilosofisia kysymyksiä ja eettisiä pulmia Viisivuotiaan ryhdyttyä kasvissyöjäksi. Saision vilpitön kiinnostus ja ihailu vilkkaan mielikuvituksen omaavaa lapsenlasta kohtaan tarttuu myös lukijaan, joka pääsee rajun nonnan kanssa kurkistamaan ihmeelliseen ja arvaamattomaan maailmaan.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, Audiobook, Family

193 pages, Hardcover

First published January 1, 2017

About the author

See also Saisio's pseudonyms: Jukka Larsson, Eva Wein

Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.

Reviews

[Elina · Rating 3 out of 5]

Lyhyet päiväkirjamaiset merkinnät tekivät tästä nopean lukea. Hauskoja juttuja - niinkuin lasten sanomiset ja tekemiset usein. Ihana lämpö isovanhemmam suhteessa lapsenlapseensa.

[Sara · Rating 3 out of 5]

Ai kauhee, nauroin monta kertaa ääneen!

Teos koostuu ilmeisesti pääasiassa Saision lapsenlapsiaan koskevista Facebook-merkinnöistä. Aika monta statusta on pikkuisista tullut kirjoitettua. Muoto muistuttaa kuitenkin perinteistä päiväkirjaa päivämäärineen. Teos on koottu yhteen yleisön pyynnöstä.

Lähtökohdat ovat siis vähän laiskat, ja teoksen varsinaiseksi "taiteilijaksi" voisi väittää Saision vanhempaa lapsenlasta, joka töhöttää menemään ja ennen kaikkea laukoo aidosti hauskoja juttuja. Saision ansio on tietenkin juttujen pohjustus ja tunnelman välittäminen lukijalle. Mutta periaatteessa tällaisen kirjan voisi kirjoittaa joku muukin, joka vain ehtii ja jaksaa kirjata lasten sanomisia ja tekemisiä ylös. Tietenkin Saisiolla on sellaista draaman tajua ja kertojan lahjat, joiden rinnalla suurin osa kalpenee. Mutta tämä ei ole leimallisesti Saisiota sillä tavalla kuin hänen kaunokirjallinen tuotantonsa.

Teos tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa Saision siviilielämään. Piirtyy kuva varsin etuoikeutetun ihmisen elämästä ja yllättävänkin perinteisistä arvoista ja tavasta hahmottaa maailmaa. Binäärinen sukupuolikäsitys välillä kieltämättä harmittaa.

Teos on joka tapauksessa loistavaa luettavaa sellaiselle, joka kaipaa hetken hengähdystaukoa korona-arjen huolista ja joka osaa arvostaa lasten toilailuja. Nauroin monen monta kertaa, erityisesti lapsenlapsen räpeille ja tietenkin myös kakka- ja pippelijutuille. Osa jutuista piti kuunnella useampaan kertaan, ja aina vain nauroin. Erityisen herkullinen on loppupuolen Venus vs. Jeesus -juttu, jota lukiessa Saisiota itseäänkin naurattaa. Äänestä kuulee. Ja Saision itsensä lukemat kirjat ovat aivan omia taideteoksiaan! Saisio on kyllä todella taitava lukija, ja tarina saa vertaansa vailla olevaa syvyyttä, kun hän sen lukee.

[Samu · Rating 5 out of 5]

Haluaisin tietää ainoastaan sen, miten Pirkko Saision voisi adoptoida omaksi isovanhemmaksi?

Saision elämää lastenlasten kanssa kuusi vuotta. On ilahduttavaa lukea lasten tekemisistä, koska nehän usein ovat höpsöjä ja iloa täynnä, mutta erityisesti sydäntä lämmittää Saision omat sanomiset niihin liittyen. Kirja koostuu lyhyistä päiväkirjamerkinnöistä ja on nopealukuinen. Melkein toivoisi, että se ei loppuisi, mutta ehkä teini-Kuusivuotias ja Yksivuotias sekä Rekkari vielä seikkailevat jossain toisessa teoksessa myöhemmin.

Isovanhemmattomana sanoisin tälle kirjalle ison kyllän. <3

[Tiila · Rating 5 out of 5]

Tämä oli riemastuttavan ihana kirja isoäidin ja tyttärenpojan yhteisistä hetkistä. Saision Facebook-päivityksistä koottu teos sai hyvälle tuulelle. Kolme-Kuusivuotiaan nasevat ajatukset olivat hauskoja ja oivaltavia. Hänellä ja Pikkusiskolla vaikutti olevan rikas elinympäristö, josta ammentaa, ja jossa tutkia mitä erilaisimpia elämän ihmeitä. Mitä kekseliäisyyttä lapsista löytyykään, kun heidän ajatuksiaan kuunnellaan ja arvostetaan! Helmet-lukuhaasteessa asetan kirjan kohtaan 3: kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Saision tyyli kirjoittaa oli niin mukaansatempaava, että halu leikkiin ja hassutteluun virisi aikuisessakin.

[Kiki · Rating 5 out of 5]

Aivan älyttömän ihana kirja!
Kuuntelin tämän Saision itse lukemana, ja pelkästään äänen kuullessani tuli hyvä ja turvallinen olo. Välillä lukijan äänestä kuuli, että tapaukset hymyilyttävät edelleen. Totuuden sanotaan tulevan lapsen suusta, ja tätä kuunnellessani en voi olla kuin samaa mieltä. Nauratti, huvitti ja taas vähän nauratti. Parasta oli ehdottomasti ruotsiksi käyty keskustelu siitä, pitäisikö kuusivuotiaalle kertoa, että Joulupukkia ei ole olemassa.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Aivan ihana, hellyttävä, hauska! Vaikkei olisi mikään lapsijuttujen fani, niin tämä kyllä maistui ja naurattikin! Ihanaa yhteiseloa Rajulla Nonnalla ja Spuukilla Spaidermänillä. Suosittelen kaikille lapsellisille ja lapsenlapsellisille!

[Celestine · Rating 5 out of 5]

Olipas hauska ja suloinen kirja. Muutaman kerran hymähtelin ääneen.

[Ritva · Rating 5 out of 5]

Tämä oli ihana kirja. Lasten suusta poimitut jutut ovat sinällään klassikkoja hauskojen juttujen joukossa, mutta tässä oli välittyi myös isovanhemmuuden ihanuus.

[Anneli Renfors · Rating 5 out of 5]

Luulin, että tämä kirja olisi jotenkin toisenlainen. Satukirja tai jotain sellaista. Tämä oli ihana, hulvaton hauska yllätys, joka herätti valtavan lapsenlapsikuumeen. Mulla ei koskaan ollut lapsikuumetta, joten ei niitä lapsiakaan sitten tullut. Kyllä nyt harmittaa. Olisi ihanaa olla jonkun näsäviisaan viisivuotiaan mummo.

[Minni · Rating 5 out of 5]

Kolmevuotiaasta kuusivuotiaaksi tenava on totisesti kielellisesti kekseliäimmillään - no, teinivaiheesta tykkään myös. Olisipa itsekin ylöskirjannut kaikki kuolemattomat lausahdukset. Tai ehtiihän sitä sitten mummona, vähän vinkeämmästä vinkkelistä seuraten.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Kirjoitan tätä arviota vuosia ensilukemiseni jälkeen, ja väliin on mahtunut monta lukukertaa. Spuuki Spaidermän on yksi suosikkikirjoistani ikinä. Siihen ei tarvita muuta kuin Pirkko Saision kirjoitustyyli ja ne havainnot, jotka hän tekee elämästään lapsenlapsensa kanssa. Siinä yhdistyy arkinen kepeys, huumori, suuret tunteet (joita alle kouluikäisen elämään mahtuu), yleinen & yksityinen. Tykkään myös siitä, että kirjassa ei naureta lapsen hassutuksille eikä se ole myöskään mikään lässytys. Jotain se kertoo, että myös puoliso luki & tykkäsi - ja että monet kirjan sananparret on meillä jokaviikkoisessa käytössä.

[Aapo · Rating 4 out of 5]

Oikein kiva pieni-suuri kirja isoäitiyden riemukkuudesta. Pari vaaranpaikkaa tekstissä on, mutta niistä selvitään kuivin jaloin. Nimittäin joskus tämmöiset "hassuja lasten kommentteja" -genren kirjat jäävät liiaksi ihastelemaan niitä hassuja ja ihmeellisiä juttuja. Tässä tarina kuitenkin etenee ja mikä tärkeintä, mukaan tulee myös vähän vakavampia ja ristiriitaisia sävyjä, silti perusmyönteisen ja mukavan yleistunnelman säilyessä. Toinen etukäteen vähän huolestuttava tieto oli se, että tekstipätkät on alun perin julkaistu Facebookissa. Se ei välttämättä toimi, koska kirja on kirja ja FB on FB. Tässä kuitenkaan FB-tausta ei liiaksi pilkottanut tekstin taustalla, eli se ei häirinnyt, joskaan ei myöskään tuonut varsinaisesti lisäarvoa.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 4 out of 5]

Mun eka Saisio! Kirjan päähenkilöitä ovat Nonna ja hänen lapsenlapsensa, joka kasvaa tarinan edetessä Kolmivuotiaasta Nelivuotiaaksi, Kuusivuotiaaksi ja lopuksi Eskarilaiseksi. Tarina etenee Saision omien ja muunneltujen Facebook-merkintöjen mukana siten, että kokonaisuudesta tulee taidokkaasti rakennettu autofiktio. Nauroin pitkästä aikaa ääneen äänikirjaa kuunnellessa (totta kai pahimpaan ruuhka-aikaan ja metrossa, pahoittelut kanssamatkustajille) kuunnellessani lapsenlapsen ehdotuksia uuden pikkusiskon nimeksi.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Riemastuttava ja viihdyttävä kuvaus lapsen kehityksestä 1-6v ja toisaalta siitä, mitä isovanhemman ja lapsen suhde voi parhaimmillaan olla. Kuuntelin tätä autossa äänikirjamuotoisena, joten jäin vaille havaintoja kuvituksesta, joita tähän kirjaan ilmeisesti liittyy. Vaikka pidin tästä omakohtaisesta kuvauksesta kovasti, jäin toki miettimään, missä kulkee se raja, kuinka henkilökohtaisia asioita lapsenlapsesta kirjoitetaan kirjaan, onko lapsella oikeutta suojautua julkisuudelta?

[Laura · Rating 3 out of 5]

2,5 tähteä joka pyöristyy nyt kolmeen. Pirkko Sainio on nokkela sanailija ja se jo pelkästään ansaitsisi nuo kaikki tähdet. Kirja oli kepeää luettavaa ja sopiva välipalaluettava tauoilla. Mutta odotin kirjalta jotain ihan muuta takakansitekstin perusteella. Nappasin tämän kirjastosta ihan sen perusteella avaamatta kirjaa ja kuvittelin saavani eteen juonellisia pieniä tarinoita, en lyhyitä päivityksiä. Sillä aineksia olisi ollut pidempäänkin tarinointiin!

[Riitta · Rating 5 out of 5]

Siis tämähän oli aivan mahtava! Tove Janssonin Kesäkirjan jälkeen paras lukemani isoäiti-lapsenlapsi -kuvaus. Hersyvän hauska, viisas ja lämmin. Kuuntelin äänikirjaa Saision itsensä lukemana (hänen kommenttinsa ihan parasta!) ja ehkäpä kirjan hauskuus välittyi ratikassa myös kanssamatkustajille kun naureskelin itsekseni :)

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Saisio kuvaa lapsenlastaan (-lapsiaan, koska viimeisen vuoden on mukana myös Spuuki Spaidermänin Pikkusisko) lämmöllä. Lapsen oivallukset ja huomiot saavat isoäidinkin näkemään asioita uudesta näkökulmasta.

Tuli mieleen Tove Janssonin Kesäkirja.

[Maarit Kaija · Rating 4 out of 5]

Lapsen suusta ja lapsen kanssa - jutut muodostavat tässä Saision kirjassa hyvin kirjoitetun, iloisen ja hyväntuulisen kokonaisuuden. Toimii Saision itsensä lukemana äänikirjana hyvin. Helmet2020 haasteessa kohtaan iloinen kirja tai kirja, jossa on isovanhempia ja saarellakin ollaan aina välillä.

[Henna Kaukoniemi · Rating 5 out of 5]

Hauska! Oivaltavia lausahduksia lapsen suusta, höystettynä isoäidin (itse)ironisilla kommenteilla. Sopii luettavaksi monta kertaa

[Hanna-Kaisa · Rating 4 out of 5]

Sydämellinen, ihana, hauska.

[Terttu Mäkinen · Rating 4 out of 5]

Ihana kirja pikkupojan ja isoäidin yhteisestä matkasta 1 - 6 v. Itsekin samanpikäisen pojanpojan ja pikkusiskon mummuna Saision kirjaamat seikkailut tuntuivat ratkiriemukkaan tutuilta.

[Sirkkis · Rating 5 out of 5]

Pieni kevennys vakavan kirjallisuuden äärellä.
Hyvää tekevä kirja!

[Tuya · Rating 3 out of 5]

3.5

[Joan Owl · Rating 5 out of 5]

Ihan mahtava äänikirjasuositus kaverilta. Näin hauskaa minulla ei ole ollut pitkään aikaan.

[Sonja · Rating 5 out of 5]

Aivan ihana kirja! Hauskoja pieniä kurkistuksia isoäidin ja lapsenlapsen väliseen suhteeseen. Helppolukuinen ja hellyyttävä.

[Scarlett]

Hyvän mielen kirja. Jos joskus saan lapsenlapsia, toivon näin ihanan läheisiä ja lämpimiä välejä. Bussissa lukiessa naureskelin maskin takana.

[Päivi · Rating 3 out of 5]

Ei nyt ehkä tarinan kannalta niin hirveän tärkeä teos mutta sai naurahtelemaan ääneen ja se on harvinaista ja siksi ihastuttavaa!

[Petri Saarela · Rating 2 out of 5]

Muistelmateos Saision lapsenlapsen kasvusta muutaman vuoden ajalta. Arjen oloa ja eloa. Ehkä tämä tarjosi lapsiperhearkea vaille jääneelle jonkinmoisen tirkistyksen aiheeseen - tai sitten ei.

[Noora · Rating 5 out of 5]

Puhdasta iloa lusta loppuun. Isoäidin ja nelivuotiaan elämä.

[Anni · Rating 4 out of 5]

3,5 joka pyöristyy ylöspäin, koska tämä oli sympaattinen ja hauska. Somepäivityksistä koottu kirja on lajityypissään onnistunut tapaus.