Nainen + 2 lasta + koti-isä + ura = melkoinen soppa.
Veera Vaahteran uutuusromaani Sopivasti sekaisin on hykerryttävän hauska kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun tunnollisen naisen mitta tulee täyteen.
Matleena Riikonen on äiti, vaimo ja kirjastotoimenjohtaja, joka on sietänyt muiden lapsellista käytöstä liian kauan. Enää hän ei aio siivota toisten sotkuja, ei kotona eikä työpaikalla, vaikka puoliso ja alaiset sitä odottaisivat. Hoitovapaalla oleva mies osaa kai itsekin käynnistää pyykinpesukoneen? Eivätkö aikuiset alaiset muka kykene ratkaisemaan pikkukiistojaan ilman että pomo juoksee jatkuvasti erotuomariksi? Hyvää tarkoittava kurinpalautus suistaa elämän kuitenkin kaaokseen, jonka keskeltä tuntuu löytyvän vain yksi pelastuskeino: huomaavainen ja huoliteltu Juhani.
Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa Vanhatalo kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita Jane Austenin, Hilja Valtosen ja Bridget Jonesin luoneen Helen Fieldingin jalanjäljillä.
Miellyttävä kirja, pidin. Toki tietysti melkein ennalta arvattavaa hömppää melkein mutta tähän hetkeen halusin lukea jotain kevyttä ja varmasti hyvää. Saman kirjoittajan edellisen kirjan lukeneena ajattelin tämän olevan sellaista ja niin se olikin. Kirjoitustyyli oli jouhevaa ja mukaansa tempaavaa ja vaikkei kirjassa sinänsä paljoa tapahtunutkaan niin ihan riittämiin. Alkuun oli vähän negatiivisia tuntemuksia henkilöhahmoista mutta nämä tuntemukset menivät pian ohi. Päähenkilö oli kuitenkin miellyttävä koko ajan. Luin kirjan yhteen menoon.
Ah, mä niin tykkään Veera Vaahteran kevyistä kirjoista! Ihanaa kotimaista hömppää hyvin kirjoitettuna. Oli herkullista lukea kirjastomaailmasta näin kirjastontätinä, ja olen kiitollinen ettei ole tuollaista työympäristöä meillä! Huh. Mutta varmaan tuollaistakin voi olla. Kiltti ja mukautuva Matleena saa tarpeekseen monesta asiasta ja päättää muutta elämänsä ja suhtautumisensa suuntaa. Mihin kaikkeen sitä ihminen pystyykään kun tulee mitta täyteen.
Ai että oli kiva tapa saada vertaistukea ammatissaan! Päähenkilö on kirjastotoimenjohtaja, joka ajautuu niinkin syvälle, että suunnittelee aiheuttavansa vesivahingon erääseen lähikirjastoon, joka pitäisi saada lakkautettua. Esimiestyökin on varsin epäkiitollista, kun lähikirjaston työntekijöiden välejä selvittämään joudutaan pomon lisäksi kutsua myös poliisit. Ainoa, mikä mua häiritsi oli termi sivukirjasto: kaikki kirjastolaiset tietävät, että puhutaan lähikirjastoista. Kirjan luettuani kiittelin mielessäni sekä omaa järkevää työyhteisöä että aviomiestä, joka, toisin kuin päähenkilön mies, osallistuu arjen pyöritykseen.
Illalla vauvannukuttamisen ohella kuunneltu äänikirja, joka osui sattumalta aika lähelle omaa elämää. Ihan viihdyttävä hömppäkuunneltava. Ei mikään maatamullistava teos, mutta iltakuunteluna toimi mukavasti. Juoni oli loppua kohden aika epäuskottava, mutta niin tämäntyyppisissä kirjoissa usein on. Lukisin/kuuntelisin lisääkin ko kirjailijaa.
Kirjan parasta antia lienee huvittava ja osuva ihmiskuvaus: päähenkilö Matleenan alaiset ovat aikamoisia tapauksia, ja ärsyttäviä tilanteita riittää. Valitettavasti kirjan varsinainen kertomus oli kuitenkin niin ennalta-arvattava, että siksi vain kolme tähteä - mielestäni Vaahteran aiemmat kirjat ovat tässä suhteessa olleet kekseliäämpiä.
Hauska kuvaus perhe-elämän ja uran yhteentörmäyksestä. Olevinaan aikuisten ihmisten keskenkasvuisuus välillä ärsytti ja välillä nauratti. Kivaa vaihtelua.
Tämä oli oikein mukavaa, viihdyttävää ja kevyttä kesälukemista. Kotimaista chick-litiä parhaimmillaan! Mukavaa ja kiinnostavaa oli sekin, että tarina sijoittui kirjastomaailmaan.
Tämä ei ollut aivan parasta ja terävintä Veera Vaahteraa, vaikka käsiteltävät teemat – naisjohtajuus, sivistyksen merkitys, perheen ja yhteiskunnan sukupuoliroolit ja -odotukset – ovatkin tärkeitä.
Kolmen tähden kevyt kesäkirja. Työyhteisöön ja -elämään liittyvää haastetta, identiteettikriisiä, lapsiperhe-elämää.. silti samastumispinta jäi jotenkin turhan niukaksi.
Kuuntelin tämän äänikirjana työmatkojen lomassa. Viihdyttävä kertomus ja plussaa kirjastomaailmaan sijoittumisesta. En yleensä pidä "chic lit"-tyyppisestä kirjallisuudesta, mutta Veera Vaahtera saattaa olla poikkeus.