Antti Tuisku on Suomen suurin poptähti, mutta kuka on Antti Tapani? Antti Tuiskun elämäkerta paljastaa, onko mahdollista säilyä omana itsenään läpi musiikkibisneksen hullunmyllyn.
Koko kansan tuntema Antti Tuisku on eri ihminen kuin yksityisyyttään varjeleva Antti Tapani, joka on selviytynyt koulukiusaamisesta, läheisriippuvuudesta ja vaikeista seurustelusuhteista. Yhtä kaikki hän on voitontahtoinen ja peräänantamaton, herkkä ja analyyttinen itsensä kehittäjä.
Antti Tuisku singahti vain 19-vuotiaana Siwan kassalta supertähteyteen ja saman tien ivan ja epäilyn kohteeksi. Hänet leimattiin nopeasti laulutaidottomaksi levy-yhtiön tuotteeksi. Keikoilla lavalle lentelivät pullot ja kolikot. Media revitteli. 14 vuoden kuluttua hän on suositumpi kuin koskaan.
Aluksi Antti uskoi itsekin, että pohjoiset juuret pitäisivät jalat maassa, eikä julkisuus muuttaisi häntä. Kun suosio Idols-menestyksen jälkeen notkahti ja väki kaikkosi keikalta, tapahtuikin kaikkea muuta. Antti löysi itsensä etsimässä selkääntaputtelua ja vahvistusta itsetunnolleen. Nousu uudelleen huipulle vaati paljon. Se vaati myös tutustumista siihen, kuka oikeastaan on.
Antti Aro (s. 1972) on toimittaja, joka rakastui musiikkiin, populaarikulttuuriin ja aikakauslehtiin jo nuorena. Myöhemmin intohimosta kehittyi pitkäaikainen työpaikkaromanssi mediamaailmassa.
Anton Vanha-Majamaa (s. 1988) on helsinkiläinen kirjailija ja journalisti, joka kirjoittaa popkulttuurista muun muassa Helsingin Sanomiin ja Imageen. Hän on tuttu ääni myös Radio Helsingin taajuudelta.
Antin avoimuudesta 5 tähteä, valitusta haastatteluformaatista 1 tähti. Ajat on kovat: kun poppareista ja muista tähdistä tehdään kirjoja kunnianhimolla, niin tällainen kysymys-vastaus-muoto tuntuu vain laiskalta ja paljastaa toimittajan työstä jotain sellaista limaista, joka tuntuu tarpeettomalta, kun kysymys on jonkun toisen elollisen elämäkerrasta.
Paikoin ihan kiinnostava elämäkerta, mutta toteutus oli sanalla sanottuna kömpelö ja se vei kyllä lähes kaiken kiinnostavuudestakin. Miksi tämä oli kirjoitettu tällaiseen haastattelumuotoon? Erityisen paljon mua ärsyttivät nuo haastattelijan kommentoinnit ja mielipiteet. Äh. No, tulipahan luettua.
Kuulin vuosia sitten huhun, että erään suomalaisen popmuusikon bussissa puhutaan uskonasioista paljon enemmän kuin keskiverto gospelbändin keikka-autossa. Viime vuonna WSOY julkaisi kirjailija ja toimittaja Anton Vanha-Majamaan ja muusikko Antti Tuiskun vuoropuhelusta ponnistavan elämäkerran tästä suomalaisesta popin supertähdestä.
Kirja on mielenkiintoinen sukellus nuorena pinnalle nousseen rovaniemeläisartistin sielunmaisemaan. Teos taiteilee veitsen terällä: keitä ovat julkisuuden henkilö Antti Tuisku ja tiukasti yksityisyyttään varjeleva Antti Tapani? Kuinka paljon heillä on yhteistä, ja missä menee suomalaisen supertähden elämässä raja julkisuuden ja yksityisyyden välissä? Vaikka kirjan alkupuolella muusikko muistuttaa siitä, että hän on hyvin tarkka tämän rajan vartioimisessa, ja hänen juristinsa tulisi lukemaan kirjan ennen sen julkaisua, on kirja kuitenkin nimetty sillä nimiparilla, jota hän käyttää siitä yksityisemmästä puolestaan: Antti Tapani. Ehkäpä tämä kirja on kuitenkin eniten, mitä Antti Tuisku on koskaan itsestään musiikin ulkopuolella antanut?
Tuisku puhuu kirjassa rohkeasti, tai antaa ainakin hyvin vilpittömän vaikutelman suhtautumisestaan kirjan kirjoittamiseen. Musiikkibisneksen vaikeita puolia ei kirjassa vältellä ja henkilökohtaisien suhteiden kiemuroihin sukelletaan rohkeasti. Kirjan kirjoittanut Vanha-Majamaa rohkeasti haastattelee myös konfliktien toisia osapuolia ja näin onnistuu maalaamaan draamaa, jolla on jalat tukevasti arkielämässä. Lisäksi Antti Tuiskun musiikkiura on alkanut niin nuorella iällä, että elämäkerroissa usein pakkopullalta tuntuva lapsuuskuvaus soi harmoniassa kirjan kokonaisuuden kanssa.
Kristillisestä uskosta julkisesti puhuminen aiheuttaa suomalaisissa usein kiusallisia tunteita. Tuisku kertoilee usein vaikeasta suhteestaan uskoon avoimesti ja arkipäiväisesti. Se suhde on kokenut monia kolauksia ja sieltä ovat peräisin monet haavat. Kirja on näiltäkin osin omakohtainen ja riipivän rehellinen. Kristittynä lukijana en voi välttyä pelkäämästä, etten itsekin olisi mennyt samanlaisia haavoja toisille ihmisille aiheuttamaan. Kristillisen musiikin kenttää tuntevalle lukijalle Tuiskun kirja mainitsee paljon tuttuja nimiä. Sivuilla vilahtelevat niin Samuel Mäki-Kerttula, Jonas Olsson kuin Hanna-Maria Heleniuskin.
Antti Tapani käy läpi Antti Tuiskun tarinan alkaen kouluajoilta ja päättyen Mun on pakko twerkkaa -kiertueen aikoihin, jonka jälkeen Tuisku jäi tauolle musiikin parista. Teos on läpileikkaus Tuiskun uraan ja näkökulmansa tarjoaa artistin itsensä lisäksi kourallinen perhettä ja ammatillista lähipiiriä. Kirjasta on rajattu pois suurin osa Tuiskun yksityiselämästä, mutta tämä on tehty taitavasti siten, ettei kirjasta tunnu puuttuvan mitään ja jo alkumetreillä on perusteltu auki tämä rajaus ja valinta keskittyä artisti-Anttiin.
Haluaisin antaa enemmän tähtiä koska Antti on ihana mutta ei voi. En oikein tiedä mitä odotin kirjalta mutta ehkä enemmän kuitenkin kuin sain. Luin kirjan parissa päivässä. Se oli helppo lukuinen. Lempikohtiani olivat kohdat missä haastateltiin Antin vanhempia. Oli muutenkin kiva lukea pitkään fanitetun artistin elämästä. Tuntui kuitenkin todella pintaraapaisulta. Kirja oli todella paksu ja painava mutta totesin lopulta että tekstiä oli aika vähän koska kuvia js sivuja jossa vain biisin sanoja oli aika paljon. Lisäksi haastattelu tyyliin kirjoitetussa kirjassa tekstiä mahtui sivuilla paljon vähemmän. Olisin ehkä halunnut kuulla enemmän tästä viimeisestä kiertueesta ja muutenkin keikka elämästä. Oli kirja kuitenkin kiinnostava ja luin sitä mielelläni. Huonoihin kirjoihin en jaksa nimittäin aikaani tuhlata. Kiitos Antti ja kumppanit kirjasta!
Tässä elämäkerrassa oli paljon sellaista, mitä lajityypiltä odotan - eli tunnetta, paikoin rankkojakin hetkiä ja rehellisyyttä sekä tietysti uskottavan ”äänen” päähenkilölle. Toisaalta käytännössä kaikki ”yllättävä” oli jo ehditty mediassa spoilata, joten kirja antoi oikeastaan enää vain ajallista runkoa asioille. Oman julkisuuslinjansa mukaisesti Tuiisku jättää osan asioista piiloon ja avaa syitä tälle varsin onnistuneesti.
Kirjan kirjoittajan ja kohteen välinen dialogi on ihan hauska metodi viedä kerrontaa eteenpäin. Ärsyynnyin kuitenkin hiukan pitkiä jaksoja toistuvasta toisen persoonan kerronnasta ”sitten sinä teit näin”, en edes tiedä miksi se tuntui niin typerältä.
Työpoliittinen kirja, sillä Roxette ei ole oikein tuttu nykyteineille ja olisi joskus hyvä olla muitakin esimerkkejä elämäkerroista ainaisten urheilijoiden lisäksi.
Haastattelumuoto aluksi ärsytti suunnattomasti. Pohdin, tekeekö tämä kuitenkin lukemisesta helpompaa jollekin. Joten en tyrmää täysin.
Tuiskun uraa en ole seurannut, mutta eihän tämä silti mikään revittelykirja ollut.
Olipa virkistävää lukea pitkästä aikaa elämänkerta! Näihin tartun niin harvoin. Tällä kertaa valitsin Anatuden ihan sillä perustein, että halusin testata Bookbeatin lukuominaisuutta ja tässä rytmitys sekä teksti oli helpohkoa. Ei ollut liian raskasta luettavaa pienehköltä kännykän näytöltä, vaikka ajatus karmi jo alkujaan. Yllätyin miten paljon kirja korosti sitä mielikuvaa, mikä mulla oli jo entuudestaan Tuiskusta. Sellainen missä Lapin asukin geenit vetää kilpaa suurkaupunkilaisgeenien kanssa. Taisin sillon Idolsissa kannattaa häntä, mutta sen jälkeen en ole seurannut uraa ollenkaan. Musiikki tuntui liian kaupallisesta itkuvongulta. Vasta En kommentoi -levyn julkaisun aikoihin heräsin, et hei mitä täällä tapahtuu, kun sattumalta kävelin Kampin torin ohi ja ihmettelin mikä tämä meteli on. Vilkaisin lavalle ja siellä Antti otti härskisti banaanilta suihin.. Olin häkeltynyt. Että nytkö se kasvoi aikuiseksi sieltä teiniballadeista tai kyllästyi tekemään aina samanlaista. Oikeastihan en ole kuullut kuin muutamia hittikappaleita aikaisemmilta levyiltä, joten mun mielikuva tuotannosta voi olla ihan päin honkia, mut En kommentoi -levy nosti Tuiskun kiinnostavien artistien joukkoon ja jopa tarkoituksella kuuntelin levyn läpi myöhemmin.
*Spoilers*
Yllätyin miten vähän kirja yllätti tai herätti ajatuksia, mutta sieltä nousi muutama kohta esiin. Ensin oli aikaisemman seurustelukumppanin raskaus, joka päätyi aborttiin. Hätkähdin ajatellessani, että kuinka lähellä saattoi olla, ettei koko Tuiskun Idols -uraa olisi koskaan toteutunut. Veikkaan, että pienen vauvan kanssa ei olisi ollut samanlaista helpoutta ja paloa ravata Helsingissä kilpailuissa ja myöhemmin tekemässä levyä. Olisi saattanut mennä tärkeysjärjestys uusiksi. Toinen kiinnostava huomio oli myöhemmin esiin tullut selän kasvain. Mietin sitä lukiessa, että oikeestiko vielä nykypäivänä julkkikset pystyy pitämään jotain noin hyvin omana tietonaan ja salassa medialta? Mitä kaikkea muuta Suomen julkkiksille kuuluu kulissien takana ilman, että media saa siitä vihiä? Oloni oli tavallaan helpottunut, koska en erityisemmin arvosta roskalehdistöä ja sitä, että toisten elämällä retostellaan.
Antti Tuiskun lopetuspäätöksen jälkeen kiinnosti tutustua artistin uraan tarkemmin. Tiesin lähinnä sen, mitä Vain Elämää -ohjelmassa on kerrottu, joten Tuiskun uran vaiheikkuus yllätti. Pidin siitä, että kirjassa oli haastateltu monia ihmisiä, joilla on ollut osansa Tuiskun elämän ja uran varrella. Näin kirjaan saatiin monipuolisempia näkökulmia.
Koin kuitenkin kirjan muodon ongelmalliseksi. Kirja oli suurimmilta osin litteroituja haastatteluja, joiden seuraaminen oli etenkin äänikirjana todella haastavaa ja raskasta. Ensimmäisen luvun kuunneltuani siirryin lukemaan kirjan e-kirjana. Lyhyet auki kirjoitetut pätkät olivat paljon mielekkäämpiä lukea.
Luin vuonna 2020 täydennetyn painoksen, saa nähdä, täydennetäänkö kirjaa vielä lisää nyt uran loputtua.
Tämä on niitä kirjoja, joita lukee silkkaa uteliaisuuttaan, ja tietää jo aloittaessaan (ja varsinkin lopettaessaan), että silkkaa viihdettä ja poppia vain. Ihan kivasti kirjoitettu ylipitkä haastattelu, kevyt, vaikka sivuttiin painavia asioita. Kirjan painoasu, 343 sivua, on kuitenkin liioittelua ja turhaa luonnonvarojen tuhlausta.
Antti on kirjassa ihanan avoin ja rehellinen, mutta aiemmissakin kommenteissa häirinnyt lehtijuttutyyliin tehty haastattelu ei purrut minuunkaan niin vahvasti, kuin nämä Antin elämän vaiheet olisivat voineet tarinanomaisemmassa muodossa purra. Kirja kuitenkin paikoin kosketti ja liikutti, varsinkin kun Antin uraa on seurannut sieltä aivan alusta saakka enemmän ja vähemmän.
Haastattelumuoto koko kirjassa? Yllättävän raskasta lukea tyylistä johtuen vaikka olikin mielenkiintoinen ja rehellinen valaisu Antti Tuiskun elämään. Antti Tuiskun elämä ja ura olisi ansainnut kyllä enemmän "toimitetun kirjan". Mutta nuori mieshän on, syntynee vielä muitakin "elämänkertoja".
Koko uran ajan Anttia seuranneena tämä kirja näytti Antin ihan uudessa valossa. Kappaleiden lyriikoiden taakse näki paremmin. Koko artistia ja henkilöä sen takana ymmärtää paremmin. Ei tämä pelkästää faneille ollut tehty, mutta fanina sain tästä paljon irti.
Vähän köpön oloinen kirja. Kyllä tästä jotain uutta tietoakin irtosi, mutta aika pitkälle pötkii jo taannoisella Hesarin artikkelilla ja se on vielä paremmin kirjoitettu.
Nopealukuinen, toisinaan hyvinkin mielenkiintoinen, mutta lopulta vähän kylmäksi jättävä elämäkerta. Tuisku puhuu kiitettävän avoimesti ja pidin erityisesti riittämättömyyden, epävarmuuden ja kateuden tunteisiin liittyvästä pohdinnasta, eipä sitä tullut ajatelleeksi, että Parkkosen Pete julkaisi videon, jossa vääntelehtii öljyttynä vain viikkoja ennen Anatuden hiihtovideoo. Niin väärin, niin väärin.
En oo varma, oisko tästä saanut enemmän irti, jos oikeasti fanittais Tuiskua, mutta mulle tästä jäi hassusti aavistuksen totinen kuva.
Aloitan toteamalla etten koskaan ole ollut Antti Tuisku-fani, "tuiskuttaja". Silti halusin lukea tämän kirjan, koska se kertoo paljon nykypäivän Suomen pop-scenestä. Kirjan tyyli, haastattelumainen, kysymys - vastaus, vuoropuhelu voi vaikuttaa laiskalta ratkaisulta. Se teki kuitenkin kirjasta helppolukuisen ja helposti lähestyttävän. Mielestäni näin on saatu tuotua Antin sekä Haastattelija-Antin persoonaa paremmin esiin. Heti kirjan alussa on osa, jossa haastattelijan ja haastateltavan välillä voi aistia erimielisyyttä ja se asettaa kirjaan tunnelman. Onneksi siitä on päästy yli ja tunnelmat muuttuvat kirjan edetessä. Niin hyvä teos ei ollut, että lukisin uudelleen. Voisin suositella henkilölle, joka on kiinnostunut Suomen popscenestä.
Fanitan Antti Tuiskua aina vain enemmän! Äänikirjana tämä oli kuitenkin hieman haastava kuunneltava, sillä haastattelumallinen teksti ei sovi niin hyvin yhden ihmisen luettavaksi. Hämmensi myös, kun ei aina tiennyt kumpi kirjoittajista puhui. Viihdyin kuitenkin kirjan parissa hyvin ja nostan Tuiskulle hattua.
Tykkään lukea tällaisia pop-tähtien ja muiden elämänkertoja, mutta tämä ei kirjana ihan yltänyt esim Cheekin tai hiljattain lukemani Samu Haberin elämänkertojen tasolle. Kirjaan jostain syystä valittu kysymys/vastaus -formaatti tuntui välillä kuin lukisi jotain naistenlehden haastattelua. Toimittaja tunki väliin liikaa omia ajatuksiaan. Mutta loppujen lopuksi formaatti ei tuntunutkaan niin huonolta kuin etukäteen pelkäsin.
Tuiskun tarina oli ihan kiinnostava, mutta oliko hänen elämässään sittenkään tarpeeksi käänteitä kirjaa varten, kun jutun juurta piti repiä mm. hänen vanhempiensa nuoruusvuosista sekä myöhemmistä perheriidoista. Kuin myös uskon asioista. Oi miksi? Ja miksei Tuisku itse ole lukenut tätä äänikirjaksi?
Tuisku tuntui epävarmemmalta ja vaatimattomammalta kuin diivailevat Cheek ja Haber omissa tarinoissaan. Superstara hän kuitenkin on, ja kirjassa olisin kuitenkin kaivannut vielä syvällisempää kouraisua ja parempaa taustoitusta. Jotain diipimpää jäin kaipaamaan. Ja taitavampaa kirjoittajaa.
Kirjan uuteen painokseen lisätty loppuosa oli pitkälti uuden levyn ja tulevan stadion keikan buffaamista. Antti kertoo tarkoista suunnitelmistaan monta vuotta eteenpäin. Harmi että tuli pandemia ja kirjaan painetut suunnitelmat menivät ihan uusiksi...
Mutta kokonaisuutena yllättävänkin mielenkiintoinen elämänkerta.
Kirjan kerrontatapa on erikoinen ja muistuttaa enemmän lehden syvähaastattelua kuin elämänkertaa. Kirjassa on paljon mielenkiintoisia vilauksia verhon taakse, mutta paljon jää kertomatta. Tällaiset kohdat ärsyttävät yllättävän paljon ja vievät fiilistä. Kirjan ja lukijan välille ei synny täydellistä luottamussuhdetta. Kirjassa on annettu todella paljon tilaa Antin läheisten ja kollegojen haastatteluille. Parhaimmillaan ne kuljettavat mukavasti Antin tarinaa, pahimmillaan jäävät junnaamaan tyhjän päälle.
Antin urasta kerrotaan mukavan laajasti ja rehellisesti. ’Toisenlainen tie’ -ajasta olisi voinut tosin olla hieman lisää muistelmia ja taustatietoja. Nyt se lakaistiin floppina nopeasti maton alle.
Kirja tuli ahmittua parissa päivässä, mutta se ei ehkä ole täysin itse kirjan ansiota, vaan mielenkiintoa tietää Suomen suurimman pop-tähden elämästä ja urasta. Arvosanaan saattoi lipsahtaakin yksi fanitähti.
Ehkä se 5/5 kirja on sitten oikeasti rehellinen ja kokonaan Antin näkökulmasta kerrottu teos. Siihen asti keinun ja twerkkaan Anatuden tahtiin samalla antaumuksella kuin aina ennenkin.
En ole koskaan erityisemmin pitänyt Antin musiikista. Hänellä on muutama kappale, joista pidän ja se onkin oikeastaan siinä. Muistan vielä sen, kuinka hän oli Idolsissa ja katsoin sitä pienenä. Katsoin myös Tanssii tähtien kanssa-ohjelmaa kun hän voitti sen. Antti on siis ollut minulle muista syistä kiinnostava henkilö. Hänellä on kuitenkin ollut niin olennainen osa suomalaisessa musiikissa ja pidemmän aikaa. Siksi oli kiinnostavaa kuulla hänen elämästään lisää. Kirja on kirjoitettu erilaisilla tyyleillä. Välillä se on dialogia Antin ja kirjoittajan välillä, välillä se vain kertoo Antin elämästä ja välillä Antin läheiset ihmiset kertovat. Nämä kaikki tyylit sopivat kaikki kirjaan ja ne antavat tilaisuuden monipuoliselle kerronnalle. Ainoa asia, joka vähän häiritsi, oli se, että loppu tuntui vähän liian pitkältä mutta sekään ei ollut iso ongelma. Muuten kirja oli oikein kiinnostava.
Jäi kyllä niin ristiriitaiset fiilikset tästä elämänkerrasta. Antista sai vähän itseriittoisen ja vähän jopa röyhkeän kuvan, mikä toisaalta on suotavaa poptähdeltä eikä muuttanut mun mielipidettä Antista huonompaan suuntaan ollenkaan. Iso ego ei ole ainut asia Antissa, hän on myös sydämmellinen, tunnollinen ja ahkera. Oli mielenkiintoista lukea Antin elämästä - vaikka tosin se mielenkiintoisuus alkoi siitä kun Antin ura aloitti laskun ja miten hän nousi uudelleen kaikista haasteista huolimatta. Suurimmat asiat, mitkä häiritsi oli tässä kirjassa: kysymys-vastaus formaatti, joka teki lukemisesta yksitoikkoista ja raskasta, ja se, että ei tullut viimeistely olo teoksesta. Antin elämää oltiin yritetty jakaa eri vaiheisiin, mutta jotenkin tämä ontui. Yhdessä vaiheessa oli paljon muutakin kuin vain, mitä sen titteli antoi ymmärtää. Vähän sekava teos.
Kirja, joka puhui paljon ja kertoi vähän. Alku oli lupaava, mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä kovemmalla kiireellä asiat käsiteltiin. Osa hyvin olennaisista asioista, kappaleista ja keskusteluista sivuttiin täysin lähinnä sivulauseissa. Esimerkiksi Anatude-kiertue kappaleineen oli lopulta niin pintapuolisesti käsitelty, että näin ei-fanina luulin sen käsittelevän toisiksi viimeistä levyä ja kiertuetta, eikä missään nimessä sitä, jonka "kaikki" tietävät. Miks näin oudot painotukset?
Kirja antoi Antista välillä kiusallisen tekopyhän kuvan, mutta paljonko vaikutusta oli toimittajan johdattelevilla kysymyksillä? En tiedä. Joka tapauksessa mielikuva Antti Tuiskusta sai jotenkin negatiivisen alavireen, mutta pidin kovasti omien heikkouksien käsittelystä.
Rovaniemi-lähtöiselle Antti Tuisku -fanille tämä oli hyvä lukukokemus. Enimmäkseen haastattelumuotoinen elämäkerta tuntui toimivan hyvin. Murteet, tunnelmat, epävarmuudet, vaikeudet ja onnistumiset välittyivät. Haastattelut olivat enimmäkseen neutraaleja, mutta sisälsivät paikoin myös hyvää kriittistä näkökulmaa (vaikea tosin sanoa kriittisyyden aitoudesta).
Kaikkinensa hieno kasvutarina yrittämisestä, määrätietoisuudesta, itseluottamuksesta ja sen puutteesta, heittäytymisestä, muiden miellyttämisestä ja lopulta itsensä löytämisestä.
Tätä lukiessa keväällä 2020 vaikuttaa Valittu kansa -levy täysin luonnolliselta jatkumolta kirjan tarinalle.
Olipa virkistävää lukea suomalainen elämänkerta! Antti Tuisku - koko Suomen Antti - ei varmaan monelle auennut ihan heti miksi minä olen tästä kirjasta kiinnostunut. Antin tuotanto on soinut meidän kaiuttimissa vasta viime vuosina enemmän, vaikka muistan edelleen pitäneeni Anan joululevyistä jo julkaisuaikaan. Oli upeaa päästä kulisseihin, lukea rankoista kiusaamis- ja parisuhdetaustoista, unohtamatta läheisriippuvuutta ja lapsuuden perheongelmia. Elämä kerroista voi aina oppia jotain, niin henkilöstä kuin itsestään. Tämä kirja ja lukukokemus olivat miltei terapeuttisia.
Sisältö oli ihan mielenkiintoista, mutta tökerö toteutustapa teki lukemisesta lähinnä vaivaannuttavaa. Antin kokemuksista ja näkemyksistä olisi saanut paljon enemmän irti, jos itse kirjoitustyö olisi toteutettu laadukkaammin. Nyt kirja oli lähinnä iltapäivälehti-tyyppinen haastattelu, jossa toimittaja yrittää nyhtää "paljastuksia" onnistumatta edes siinä. Ja hyvä ettei onnistunut. "Paljastelu" olisi vienyt kirjan vieläkin heikommalle tasolle. Harmittaa kovasti, että hyvä materiaali ei päässyt ansaitsemalleen tasolle.