Löytyykö Kielisestä apua Allmaan asukkaille, lempeille gnoomeille, jotka ovat joutuneet hiisien orjiksi?Allmaan lähettiläs, vanha vaskitsa, on tullut henkensä uhalla hakemaan Kielisestä apua Allmaan asukkaille. Allmaan asiat ovat huonosti, eikä avaimenkantajaa ole näkynyt pitkiin aikoihin. Lopulta Kielisestä löytyy ihmisiä, joissa on Allmaan tuoksu, yhdessä hyvin vahva ja muissa niin heikko, ettei sitä edes huomaisi ellei olisi niin tarkka haistaja kuin vaskitsa.Avaimenkantaja Mosse ei muista, miten avainta pitäisi käyttää ja Allmaan porttikin on piilossa. Allmaahan on kuitenkin päästävä. Täytyy löytää reitti ja täytyy valita sopivat henkilöt vaaralliselle matkalle.Huiman Avaimenkantaja-trilogian toinen osa vie lukijan maan alle, gnoomien asuttamaan Allmaahan, jossa auringon edessä on Taivazalan tuulettarien kutoma huntu. Hiidet ovat tuhoamassa Allmaan asukkaat ja rauhan, ja tarvitaan kielisläisten ja gnoomien kaikki rohkeus ja oveluus hiisien voittamiseksi.
Sari Peltoniemi (born 1963) has published many books for children and young people, whilst her science fiction and fantasy short stories have been published in several magazines.
Her novels have twice been shortlisted for the Finlandia Junior Prize (the annual prize for the best Finnish novel for children and young readers). Her fantasy novel Hirvi (Elk) won the Kuvastaja-prize for best Finnish fantasy novel in 2001.
In addition to this she has written the lyrics to numerous rock songs.
Peltoniemi’s texts often deal with the weakest, most vulnerable members of society, people upon whose lives myth and fantasy begin to enroach. Finnish mythology is especially close to her writing.
Peltoniemi´s childrens book Kerppu ja tyttö (Dog and her girl) is published in Japan, Germany and Poland.
Allmaan vaskitsa on kevyen nuorisofantasiatrilogian keskimmäinen osa. Kielisen kylän koulun kellarista on kummallisesti kadonnut ruokaa ja maksuksi on jätetty kolikontapainen. Samaan aikaan vaskitsa tekee pitkää matkaa kuljettaen tärkeää avunpyyntöä. Pian koulukaverukset Miranda, Veera ja Otto päätyvät muutaman aikuisen kanssa aivan uuteen maailmaan, Allmaahan, jossa asuu pieniä, kummallisia ja lempeitä gnoomeja. Mutta gnoomeilla ei ole asiat hyvin. Hiidet terrorisoivat heitä.
Sari Peltoniemen fantasiasarja taantuu yllätyksettömän perusfantsun tasolle oivallisen "Taivazalan joutsen" avauksen jälkeen. Uudet hahmot eivät nouse esimerkiksi avauskirjan Oprin tasolle eikä Mirandaa, Veeraa tai Ottoa juurikaan rakenneta eteenpäin. Poissa loistavat myös sivuteemat, joita Peltoniemi oli mainiosti kirjoittanut Taivazalan joutseneen.
Siltikin Allmaan vaskitsa on hyvin kulkevaa ja helposti luettavaa tavaraa. Avausosa vain latasi odotukset korkeammalle.
Mukava jatko Taivazalan joutsenen aloittamalle sarjalle. Kolmas osakin täytyy lukea. Leppoisaa nuortenkirjallisuutta, on tässä synkätkin hetkensä, mutta kokonaisuus on kuitenkin aika valoisa.
Pikkuisen helposti ratkeaa paikkapaikoin jutut, deus ex machinan henki on vahva, ja minusta Taivazalan joutsen oli pykälän verran maagisempi, mutta lykkäisin sen ensin ja sitten tämän jatkoksi aivan surutta kohderyhmän eli satumaisista tarinoista kiinnostuneiden alakoululaisten luettavaksi.
Sari Peltoniemen "Allmaan vaskitsa" (Tammi, 2017) on Avaimenkantaja-sarjan toinen osa, jossa lapsikolmikko Veera, Olavi ja Miranda sekä muut Taivazalan joutsenesta tutut henkilöt matkaavat maanalaiseen valtakuntaan auttaakseen lempeitä gnoomeja, joita hirmuiset hiidet orjuuttavat ja sortavat.
Sarjan avausosa oli mielestäni himpun verran parempi, mutta ihan mukavan jännittävä tarina se tämäkin oli, huolimatta yhdestä deus ex machina -henkisestä ratkaisusta. Kirjailija ei aliarvioi nuorta lukijaa, eikä epäröi jättää joitakin tarinan osia avoimiksi. Lapsilukija tykkäsi kirjasta paljon, ja toivoi, että Peltoniemi tekisi sarjalle vielä jatkoa. No, yksi osa on ainakin vielä tiedossa!