Siipirikon kuiskaus

Saamelaistrilogia #3

by Päivi Alasalmi

Talvi koettelee Aanaarin saamelaisperheitä, joista jokaisesta on tapettu isä, veli tai aviomies. Pirkkalaisten verilöylyn jälkeen kyläläiset ovat hajaantuneet, ja Soruia kantaa siitä syyllisyyttä. Hänen näkijänkykynsä voimistuvat, ja hän perii isältään tietäjän osan. Avuntarvitsijoita saapuu kaukaa, kun Soruian nimi kiirii ja alkaa herättää kunnioitusta, pelkoa sekä kateutta. Mutta Soruia ei saa rauhaa, sillä kuolleen Kaukomielen avoimiksi jääneet silmät vainoavat ja hän pelkää miehen palaavan tuonpuoleisesta. Lopulta pirkkalaiset tulevat, nyt Ruotsin kruunun veronkantajien kanssa, ja ylivaltaa on mahdoton vastustaa. Soruian kyvyt langettavat hänen ylleen epäilyn. Kirkon tuomio noituudesta on ankara.

Päivi Alasalmen aistivoimainen tarina herättää eloon saamelaiskulttuurin mystisen luontoyhteyden. Romaani kuvaa yhden ihmisen pelotonta taistelua mielivaltaista hallitsijaa vastaan sekä uhrautumista oman kansan ja rakkaiden puolesta. Tarinan maaginen huipentuma on sydäntäpakahduttavan kaunis. Siipirikon kuiskaus on Päivi Alasalmen historiallisten saamelaisromaanien trilogian päätösosa.

Genres: Historical Fiction, 16th Century, Fiction

368 pages, Hardcover

First published September 1, 2017

Reviews

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Päivi Alasalmen hurjan ja vahvan historiallisen Soruia –trilogian kolmas kirja on Siipirikon kuiskaus.
Soruia lähti elämään Alasalmen novellikirjasta Joenjoen laulu, jatkoi lentoaan Pajulinnun huudossa ja kertoo saamelaisten varhaisesta elämästä ja Soruian noitaelämästä 1500-luvun saamenmaalla, joka sekin kuului Ruotsi-Suomeen ja siten ruotsalaisille. Tosin saamelaisten kimpussa olivat myös venäläiset ja vainolaiset, joihin kuuluivat tanskalaiset ja norjalaiset. Saamelaisten peuroille, turkiksille ja muulle omaisuudelle oli kärkkäitä ottajia. 1500-luvun puolivälissä mukaan tulivat verottajat, ja verot nousivat vuosi vuodelta, joka vähensi riistaa metsistä huomattavasti. Lisäksi Lutherin oppien mukaan noituus piti kitkeä maasta pois.
Soruian isä oli shamaani, lapin noita. Hänen näkemisensä lahja oli periytynyt Soruialle, joka katsoi tulevaisuuteen, jos joku pyysi, paransi sairaita yrteillään ja loitsuillaan sekä auttoi synnytyksissä. Tällaisia taitoja katsottiin myös pahalla.
Kiitokset Päivi Alasalmelle hienosta kirja-trilogiasta, josta voimme lukea miten saamelaisten elinolosuhteet kapenivat 1500-luvulla.

[MarjaHannele · Rating 5 out of 5]

Tämä Alasalmen Soruiasta kertova trilogia parani kirja kirjalta. Äärettömän mielenkiintoinen tarina. Koko trilogia sai minut pohtimaan rahan vaikutusta ihmiseen, sitä valtaa, joka kullalla on, saada ihminen tuhoamaan kaiken ympäriltään. Toisaalta mietin miten uskonnon varjolla ollaan vuosisatojen aja tapettu sumeilematta eriuskoisia, vaikka jokainen väittää ymmärtävänsä, että ihmisarvo on perusarvo!
Nämä kirjan tapahtumat ovat olleet niin väkeviä ja tunteisiin käyviä, että ne ovat tunkeutuneet uniinikin. Pitkään aikaan en ole lukenut näin koskettavaa kotimaista sarjaa!

[Tuula · Rating 5 out of 5]

Haluaisin antaa viiden tähden lisäksi plussia, niin upea tämä Alasalmen saamelaistrilogian päätösosa on. Nautin lukemisesta, enkä haluaisi luovuttaa kirjaa vielä pois, mutta pitäähän antaa mahdollisuus muillekin! Mielenkiintoinen tarina Soruian elämästä, upea Lapin luonto ja ihmisen mystinen luontoyhteys on kaikki kuvattu kauniisti, koskettavasti, ronskisti ja raa'asti. Kauniisti on kuvattu mm. hyvästijättö tyttärelle: " -Elä sinä lastesi kanssa pitkä elämä. Minä olen kanssanne aina, vaikkei minua näy. Kun sanoin sen, tiesin sen olevan totta. Pysyisin aina jossakin lähellä. Auttaisin peuranmetsästyksessä ja johdattaisin peurat heidän luokseen. Lohduttaisin ja silittäisin tuulena hänen hiuksiaan, kun hänellä oli raskasta. Hyväilisin vetenä hänen huuliaan ja poskiaan, kun hän kumartuisi Pielpajärven rantaan juomaan..." Lukekaa itse.

[Katja Halonen · Rating 4 out of 5]

Kirja päättää Alasalmen Saamelaistrilogian ja oli mielestäni paras näistä kolmesta kirjasta. Tapahtumat sijoittuvat 1500-luvulle, jolloin saamelaisten rikkkauksiin pyrkivät käsiksi verojen muodossa niin ruotsalaiset, norjalaiset kuin venäläisetkin. Myös kiristinuskoa yritetään juurruttaa saamenmaalle luonnon jumalien sijaan.

Asetelma on jollain tavalla säilynyt meidän aikohimme saakka. Saamelaisia on meilläkin yritetty suomalaistaa enemmän tai vähemmän vielä 1900-luvulla. Lapset ovat käyneet koulua suomeksi ja asuneet viikot asuntolassa kaukana kotoa.

Kirja kuvaa sitä, miten länsimainen ihminen on ollut huono ymmärtämään erilaisuutta. Näkijät ja tietäjät on pyritty tuomitsemaan noitina, todisteet on vaikka tekemällä tehty. Kirjassa on fiktiivisen historian kuvauksen lisäksi myös fantasian piirteitä. Kuitenkaan kukaan ei voi kahlita saamelaisnaisen parantajan sielua.

[iina · Rating 4 out of 5]

”Me olimme täällä jo silloin, kun muut eivät vielä olleet.”

Vaikuttava päätösosa Alasalmen trilogialle. Kuten edellinenkin osa, tämäkin keskittyy vain Soruian ja hänen perheensä tarinaan 1500-luvun Lapissa. Tällä kertaa heidän elinpiiriään pienentävät niin pirkkalaiset kuin venäläiset ryöstelijätkin, ja Soruian vanhentuessa myös maailma hänen ympärillään muuttuu hurjaa vauhtia.

Harvoin luen kotimaista historiallista kirjallisuutta, mutta tätä trilogiaa suosittelen lämpimästi!

[Maria Laru · Rating 5 out of 5]

Sarjan viimeinen kirja viimeistelee kertomuksen Saamenmaasta. On kyllä hienoa että näitä saamelaisuudesta kertovia kirjoja on tullut luettavaksi. Pistää miettimään miksi alkuperäiskansoja joka paikassa kohdellaan huonosti ja alistetaan, pakotetaan valtaajien muottien mukaan elämään ja olemaan. Historia on ankeaa. Onneksi nykyajassa kumminkin jo osataan arvostaa.

[Riikka Koo · Rating 5 out of 5]

Olen rakastanut koko Soruian elämästä kertovaa trilogiaa, myös tätä riipivää kolmososaa. Tärkeitä ja ilmeisesti varsin uskollisesti ja kunnioittavasti tietoon perustuvia kirjoja saamelaisten historiasta (ja ensimmäisessä osassa myös nykypäivästä). Upeita kirjoja myös ihan vain kirjoina.

[Hanna · Rating 5 out of 5]

Kaunis, julma, riipaiseva, lohduton, lohdullinen ja sielukas. Tähän trilogian päätösosaan ei ole sanoja. Se on vain koettava. Huh!

”Lohduttaisin ja silittäisin tuulena hänen hiuksiaan - - Olisin pehmeä kanervakangas - - Leiskuisin nuotion valona - -”

[Emilia · Rating 4 out of 5]

Upea päätös hienolle saamelaistrilogialle. Pidän tällaisista historiallisista romaaneista, joiden parissa viihtyy ja sivistyy yhtä aikaa. Tämä päätösosa sai myös miettimään järkyttäviä mittasuhteita, joihin ihmisen julmuus joskus yltää.

[Tanja Pyhäjärvi · Rating 5 out of 5]

Trilogian loppuhuipennus. Elävää ihmisen ja luonnon kuvausta, ripaus seksiä ja mystiikkaa.

[Kaki · Rating 5 out of 5]

Elin täysillä mukana. Voi mikä Soruia-trilogian päätös.