What do you think?
Rate this book
Harhaanjohtajat - Vahvassa uskossa
Yliluonnolliset ihmeparantumiset, kaatumiset, kuolleista herättämiset ja kielilläpuhuminen ovat joissakin uskonnollisissa piireissä arkipäiväisiä ilmiöitä. Mistä oikein on kyse? Mikä saa ihmisen tavoittelemaan ekstaattisia tiloja? Miksi vakavasti sairaat ihmiset turvautuvat ahneisiin huijareihin?
Harhaanjohtajat käyttävät uskon varjolla säälittä seuraajiaan hyväksi. Karismaattisina pidetyt lahkojohtajat venyttävät maallisia lakeja. Lahkojen jäsenet tottelevat kritiikittä pahimmillaan narsistisia ja mielenterveydeltään horjuvia johtajiaan ja alistuvat mielivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Jäsenet luopuvat vapaaehtoisesti itsenäisyydestään ja vapaudestaan. Kollektiivin otteesta irti pääseminen on vaikeaa.
Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.
Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.
Harhaanjohtajat käyttävät uskon varjolla säälittä seuraajiaan hyväksi. Karismaattisina pidetyt lahkojohtajat venyttävät maallisia lakeja. Lahkojen jäsenet tottelevat kritiikittä pahimmillaan narsistisia ja mielenterveydeltään horjuvia johtajiaan ja alistuvat mielivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Jäsenet luopuvat vapaaehtoisesti itsenäisyydestään ja vapaudestaan. Kollektiivin otteesta irti pääseminen on vaikeaa.
Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.
Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.
247 pages, Hardcover
First published January 1, 2017
14 people are currently reading
121 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 36 reviews
February 4, 2019
Mielenkiintoinen aihe mutta huonosti kirjoitettu ja sekavasti jäsennelty kirja, joten valitettavasti lukukokemus jäi miinuksen puolelle. Kiinnostavinta oli erilaisten lahkojen kuvaus kirjan alussa, myöhemmin häiritsi jonkinmoinen sensaatiohakuisuus, yleistäminen, paikoin köykäisesti perustellut tieteelliset selitykset ja muutkin argumentit, sekä aika paljon korostettu jako "vahvauskoisiin" ja "tavallisiin evankelisluterilaisiin".
March 2, 2018
Vaikka olin lukenut tästä kirjasta jo kriittisiä arvioita, odotin silti ilmeisesti liikaa. Aihe on hyvin mielenkiintoinen ja siitä on tarpeellista kirjoittaa, mutta kirja ei ole onnistunut.
Kirja vaikuttaa siltä, että sitä ei ole kustannustoimitettu ollenkaan, siinä on turhaa toistoa, aihe poukkoilee ja siinä on jopa selkeitä asiavirheitä. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että käsittelee pääosin vapaata kristillisyyttä Suomessa, mutta kertoo kuitenkin milloin minkäkin lahkon toiminnasta ja onnistuu luomaan lukijalle kuvan, että lähes kaikki kirjan kuvaukset voisivat olla herätyskristillisistä seurakunnista. Lisäksi kirjassa hyvin paljon käytettyä käsitettä "vahvauskoiset" ei avata mitenkään, vaikka käsite on ilmeisesti kirjoittajan oma.
Tämä kirja yrittää antaa kuvan siitä, että taustalla on jopa hieman tieteelliseen tutkimukseen paneutumista, mutta hairahtaa kuitenkin varsin laajasti paljastuskirjaksi. Kumpikaan rooleista ei toteudu kunnolla. Ajoittain kohtalaisen mielenkiintoista tekstiä, josta olisi saanut hyvääkin aikaiseksi tiivistämällä ja keskittymällä tarkasti vaikkapa siihen suomalaiseen herätyskristillisyyteen.
Kirja vaikuttaa siltä, että sitä ei ole kustannustoimitettu ollenkaan, siinä on turhaa toistoa, aihe poukkoilee ja siinä on jopa selkeitä asiavirheitä. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että käsittelee pääosin vapaata kristillisyyttä Suomessa, mutta kertoo kuitenkin milloin minkäkin lahkon toiminnasta ja onnistuu luomaan lukijalle kuvan, että lähes kaikki kirjan kuvaukset voisivat olla herätyskristillisistä seurakunnista. Lisäksi kirjassa hyvin paljon käytettyä käsitettä "vahvauskoiset" ei avata mitenkään, vaikka käsite on ilmeisesti kirjoittajan oma.
Tämä kirja yrittää antaa kuvan siitä, että taustalla on jopa hieman tieteelliseen tutkimukseen paneutumista, mutta hairahtaa kuitenkin varsin laajasti paljastuskirjaksi. Kumpikaan rooleista ei toteudu kunnolla. Ajoittain kohtalaisen mielenkiintoista tekstiä, josta olisi saanut hyvääkin aikaiseksi tiivistämällä ja keskittymällä tarkasti vaikkapa siihen suomalaiseen herätyskristillisyyteen.
May 10, 2017
Uskontojen Uhrien Tuki ry:n puheenjohtaja Terho Miettinen on kirjoittanut yhdessä toimittaja Raija Pellin kanssa paljon keskustelua herättäneen kirjan Harhaanjohtajat - vahvassa uskossa. Teos käsittelee karismaattista kristillisyyttä ja sen parissa esiintyviä epäkohtia.
Teos alkaa historiallisten liikkeiden kuten korpelalaisuuden ja kartanolaisuuden esittelyllä. Nämä liikkeet on hyvä tuoda esiin, jotta lukijalle muodostuu kuva siitä, että myös tällaisen uskonnollisuuden suhteen kyse on tietyn tyyppisten ilmiöiden jatkumosta. Mietin kuitenkin, kuinka hyvin keskivertolukijat ymmärtävät lukemaansa ja suhteuttavat sen muihin ilmiöihin, jos suomalaisten keskimääräinen tietoisuus suljetuista uskonnollisista yhteisöistä liittyy lähinnä lestadiolaisten lapsilukuun ja tulkintoihin television katselusta.
Nykyajan karismaattisen kristillisyyden esittely keskittyy yleisimmin tunnettuihin yhteisöihin ja henkilöihin. Teoksessa nostetaan esille sekä yksiselitteisiä faktoja kuten tietoja rahan käyttämisestä ja luotettavia uutislähteitä että paljon tulkinnanvaraisempia kertomuksia siitä, mitä eri yhteisöissä, saarnaajien toiminnassa ja yksittäisissä kohtaamisissa on tapahtunut.
Faktat voi kuka tahansa tarkastaa kirjallisuusviitteiden avulla, mikä on kirjan ansio. Kokemuksien käyttäminen elävöittää teoksen sisältöä, mutta kokemukset eivät ole varsinaisesti faktoihin perustuvaa todistelua suuntaan tai toiseen. On hyvä, että informantteja ei ole esitelty käytännössä ollenkaan, koska heidän yksityisyydensuojansa on tärkeä. Sen sijaan informanttien määrän ja taustayhteisöt olisi ollut hyvä tuoda esiin jo ennen kirjan loppua.
Tämän kirjan kohderyhmää ovat karismaattisista yhteisöistä lähteneet henkilöt ja muu kiinnostunut yleisö. Vertaistukena teos on paikallaan. Toivon, että suuri yleisö suhtautuisi teokseen asiallisesti eikä sitä käytettäisi vain uskonnollisten ilmiöiden kauhistelun ja paisuttelun apuvälineenä. Karismaattisten yhteisöjen kriittinen arvioiminen on paikallaan, mutta sen tulee perustua järkeviin väitteisiin.
Teos alkaa historiallisten liikkeiden kuten korpelalaisuuden ja kartanolaisuuden esittelyllä. Nämä liikkeet on hyvä tuoda esiin, jotta lukijalle muodostuu kuva siitä, että myös tällaisen uskonnollisuuden suhteen kyse on tietyn tyyppisten ilmiöiden jatkumosta. Mietin kuitenkin, kuinka hyvin keskivertolukijat ymmärtävät lukemaansa ja suhteuttavat sen muihin ilmiöihin, jos suomalaisten keskimääräinen tietoisuus suljetuista uskonnollisista yhteisöistä liittyy lähinnä lestadiolaisten lapsilukuun ja tulkintoihin television katselusta.
Nykyajan karismaattisen kristillisyyden esittely keskittyy yleisimmin tunnettuihin yhteisöihin ja henkilöihin. Teoksessa nostetaan esille sekä yksiselitteisiä faktoja kuten tietoja rahan käyttämisestä ja luotettavia uutislähteitä että paljon tulkinnanvaraisempia kertomuksia siitä, mitä eri yhteisöissä, saarnaajien toiminnassa ja yksittäisissä kohtaamisissa on tapahtunut.
Faktat voi kuka tahansa tarkastaa kirjallisuusviitteiden avulla, mikä on kirjan ansio. Kokemuksien käyttäminen elävöittää teoksen sisältöä, mutta kokemukset eivät ole varsinaisesti faktoihin perustuvaa todistelua suuntaan tai toiseen. On hyvä, että informantteja ei ole esitelty käytännössä ollenkaan, koska heidän yksityisyydensuojansa on tärkeä. Sen sijaan informanttien määrän ja taustayhteisöt olisi ollut hyvä tuoda esiin jo ennen kirjan loppua.
Tämän kirjan kohderyhmää ovat karismaattisista yhteisöistä lähteneet henkilöt ja muu kiinnostunut yleisö. Vertaistukena teos on paikallaan. Toivon, että suuri yleisö suhtautuisi teokseen asiallisesti eikä sitä käytettäisi vain uskonnollisten ilmiöiden kauhistelun ja paisuttelun apuvälineenä. Karismaattisten yhteisöjen kriittinen arvioiminen on paikallaan, mutta sen tulee perustua järkeviin väitteisiin.
May 21, 2018
Entinen helluntailainen, nykyisin ilmeisesti Uskontojen Uhrit ry:ssä toimiva Terho Miettinen on kirjoittanut yhdessä toimittaja Raija Pellin kanssa teoksen, johon on koottu lähinnä suomalaisen vapaan ja herätyskristillisyyden menneisyydestä ja nykyisyydestä pahimmat ongelmat, väärinkäytökset, rikokset, häikäilemättömyydet sekä henkiset, fyysiset, seksuaaliset ja taloudelliset hyväksikäytöt. Toimintaa ja erityisesti sitä, miksi ihmiset suostuvat tällaiseen hyväksikäyttöön, eivätkä ilmianna uskonnollisia johtajiaan, selitetään pääosin psykologisilla ja psykoanalyyttisillä tulkinnoilla. Lopussa annetaan vielä ohjeita siitä, miten voi vapautua ja päästä irti painostavasta ja tukahduttavasta uskonnollisesta yhteisöstä. Suurin osa käsitellyistä tapauksista ja ilmiöistä oli ennestään tuttuja, joskin yksityiskohdat tarkentuivat. Kokonaisuudessa teos oli melko sekava ja hyppelehtivä yhdistellessään haastattelupuheenvuoroja, lehtijuttuja, henkilökuvauksia ja tutkimuskirjallisuutta välillä melko tarkoitushakuisellakin tavalla. Kuvatut ilmiöt ja väärinkäytökset ovat varmaankin totta ja varmasti aiheesta on syytä keskustella, mutta mitä tai ketä palvelee kaikenlaisen "vahvauskoisen" eli käytännössä konservatiivisen, useimmiten karismaattisen kristillisen uskonnollisuuden sisältä löytyvän monenlaisen ongelmallisuuden kirjon niputtaminen yhteen. Tekstistä löytyvät pääosin käytetyt lähteet. Haastatteluista - miten toteutettu, missä aineistoa säilytetään yms - olisi ollut hyvä olla enemmän tietoa, vaikka luonnollisesti haastateltavien anonymiteettiä suojellen.
August 21, 2017
Kirjassa käsitellään karismaattisia, vapaita ja herärysliikkeitä sekä karismaattisia ilmiöitä. Pääasiallinen suhtautuminen kirjoittajilla on rationaalinen ja tieteellinen maailmankuva ilmiöitä selitettäessä. Myös psykologiaa ja sosiaalipsykologiaa käytetään kiinnostavasti. Mutta mielestäni asenne on liiankin järkiperäinen, kaikkia ilmiöitä ei voida kuitenkaan nykytieteellä selittää. Monia ilmiötä sen vuoksi halveksitaan mielestäni turhankin rajusti. Jotkin ilmiöt selitetään psykosomaattisiksi, vaikka käsittääkseni termistä ollaan luopumassa; ihminen on erottamaton psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Samoin kaikki vaihtoehtoiset hoitomuodot heitetään romukoppaan huuhaana. Lisäksi kirjan teksi on paikoitellen melko puisevaa lukujen esittelyä. Mutta aiheeltaan kirja on toki tärkeä ja kiinnostava.
July 18, 2017
Luin ensimmäiset sata sivua ja sitten selailin ja lueskelin sieltä täältä. Kirjallisilta ansioiltaan ei ehkä maailman mahtavin mestariteos. Itseä kiinnostivat lähinnä alun kuvaukset lahkoista ja niiden sisällä tapahtuneista hulluista jutuista. Paljon peruskamaa esim. selityksiä siitä, mitä karismaattisten lahkojen käyttämät metodit yms tarkoittavat. Jos on aiheeseen yhtään perehtynyt, ei varmaankaan jaksa ihan sellaista lukea. Parempia samaisesta aiheesta tehtyjä teoksia on myös suomeksi, esim. Aila Ruohon kirjoista saa jo paljon enemmän. Mutta silti mielenkiintoinen julkaisu. Kirjoittaispa joku entinen koivuniemeläinen jonkin elämäkerran, lukisin heti.
April 22, 2019
Hyvää: Kirjan 1. jakson historiikki (s. 17-76) käsittelee kompaktisti hihhulilahkot kartanolaisuudesta Patrick Tiaiseen. Tämä osuus kirjasta on hyvä.
Huonoa: Loput kirjasta on köyhkäistä yleisesti uskonnon- ja erityisesti kristinuskon vastaista pamflettia, jonka terävin kärki on suunnattu helluntailaisuuteen, josta toinen kirjoittajista oli hiljattain irtautunut. Analyysi jää pinnalliseksi eikä raflaavimmille väitteille löydy lähteitä. Psykologisten termien käytöstä huolimatta kumpikaan kirjoittaja ei ole psykologi.
Huonoa: Loput kirjasta on köyhkäistä yleisesti uskonnon- ja erityisesti kristinuskon vastaista pamflettia, jonka terävin kärki on suunnattu helluntailaisuuteen, josta toinen kirjoittajista oli hiljattain irtautunut. Analyysi jää pinnalliseksi eikä raflaavimmille väitteille löydy lähteitä. Psykologisten termien käytöstä huolimatta kumpikaan kirjoittaja ei ole psykologi.
December 12, 2020
Laadukas katsaus suomalaisiin kristillisiin herätysliikkeisiin ja niiden ongelmiin. Kirjoittajien taustat tehdään heti alussa selväksi ja kautta linjan kirjoitetaan perusteellisesti, mutta yleistajuisesti. Vertailu historiallisten ja nykyhetkessä vaikuttavien liikkeiden välillä on erityisen kiinnostavaa ja antaa perspektiiviä!
Yksi tähti pois voimakkaasta Lauermaan nojaamisesta ja siten psykologisoinnista.
Yksi tähti pois voimakkaasta Lauermaan nojaamisesta ja siten psykologisoinnista.
November 7, 2017
Heikosti jäsennelty ja muutenkin viimeistelemätön kirja kiinnostavasta aiheesta.
October 23, 2017
Mielenkiintoinen, joskin varsin poleeminen ja yksipuolinen keskustelunavaus uskon varjopuolista. Vaikka monessa kohdin analyysi osuu oikeaan, kokonaisuus niputtaa monet erilaiset karismaattisuuden muodot turhan yksioikoisesti samaan kasaan. Ehkä Miettisen omat kokemukset vaikuttavat sen verran vahvasti läpi, että hänen on vaikea löytää enää omasta entisestä taustayhteisöstään sen rakentavaa, kehittyvää ja keskustelevaa puolta.
Vaikka kirjallisena tuotoksensa Harhaanjohtajat onkin vähän köykäinen, on se silti lukemisen ja pohtimisen arvoinen kokonaisuus.
Vaikka kirjallisena tuotoksensa Harhaanjohtajat onkin vähän köykäinen, on se silti lukemisen ja pohtimisen arvoinen kokonaisuus.
February 7, 2019
Entisenä vapaakirkollisena vahvauskoisena tämä oli minulle merkittävä ja terapeuttinen lukukokemus. On hämmentävää, kun hengellisestä väkivallasta kertova kirja kertoo pitkälti omasta elämästä.
Kirjan suurin virhe on kykenemättömyys tehdä eroa tietoisesti uskontoa ja statustansa hyväksi käyttävien ja viattomien, itse harhaanjohdettujen harhaanjohtajien välillä. Kaikki uskonnolliset johtajat eivät ole narsisteja, sadisteja tai psykopaatteja, edes vapaissa suunnissa, ja tarpeeton rinnastaminen kulttijohtajiin saa täysin sivuuttamaan kysymyksen siitä, miten hyvään pyrkivä ja hyväksi uskomaansa jumalaa palveleva ihminen päätyy hengellisen väkivallan käyttäjäksi. Katkerana ateistinakin uskon, että entisen seurakuntani ja kirkkokuntani johtajat ovat viattomasti pyrkineet sielujen pelastamiseen ja siten siihen, minkä uskovat olevan parasta jokaiselle ihmiselle. Olen itsekin ollut mukana kaikenlaisessa käännytystoiminnassa sun muussa, enkä kollektiivisen osallistumiseni myötä usko selviäväni puhtain paperein syytöksistä. Kuka tietää, oikeilla korteilla olisin saattanut itsekin päätyä jonkintasoiseksi hengelliseksi auktoriteetiksi.
Tilivelvollisena tulisi pitää yhteisöä ja sen epätervettä oppia; valtaosaa yksilöistä, johtajat mukaanlukien, voi syyttää lähinnä naiiviudesta ja kykenemättömyydestä kyseenalaistaa yleensä lapsuudesta asti ohjelmoitua oppijärjestelmää. Tämä systeemiin sisäänrakennettu vinoutuma, jossa väkivaltaa käytetään täysin tiedostamatta ja jossa koko usko pohjautuu epäterveille käsityksille mm. minän kuolettamisesta ja profetioista sekä muista jumalan sanana nähdyistä subjektiivisista kokemuksista, on vaarallisempaa kuin narsistinen kulttijohtaja. Vapaiden suuntien oppijärjestelmä on itsessään sairas.
Kirja on myös heikosti toimitettu, ja lennokas teksti muistuttaa enemmän blogikirjoitusta kuin tietokirjaa. Aiheen henkilökohtaisuus nostaa kahden tähden kirjan kuitenkin kolmeen; luin tämän melkein yhtä kyytiä, ja koen saaneeni siitä paljon. On ihanaa, että myös suomalaisesta skenestä kirjoitetaan, ja että minun elämäni määrittävin kokemus, 19 vuotta vapaakirkossa, tehdään näkyväksi ja ymmärrettäväksi.
Kirjan suurin virhe on kykenemättömyys tehdä eroa tietoisesti uskontoa ja statustansa hyväksi käyttävien ja viattomien, itse harhaanjohdettujen harhaanjohtajien välillä. Kaikki uskonnolliset johtajat eivät ole narsisteja, sadisteja tai psykopaatteja, edes vapaissa suunnissa, ja tarpeeton rinnastaminen kulttijohtajiin saa täysin sivuuttamaan kysymyksen siitä, miten hyvään pyrkivä ja hyväksi uskomaansa jumalaa palveleva ihminen päätyy hengellisen väkivallan käyttäjäksi. Katkerana ateistinakin uskon, että entisen seurakuntani ja kirkkokuntani johtajat ovat viattomasti pyrkineet sielujen pelastamiseen ja siten siihen, minkä uskovat olevan parasta jokaiselle ihmiselle. Olen itsekin ollut mukana kaikenlaisessa käännytystoiminnassa sun muussa, enkä kollektiivisen osallistumiseni myötä usko selviäväni puhtain paperein syytöksistä. Kuka tietää, oikeilla korteilla olisin saattanut itsekin päätyä jonkintasoiseksi hengelliseksi auktoriteetiksi.
Tilivelvollisena tulisi pitää yhteisöä ja sen epätervettä oppia; valtaosaa yksilöistä, johtajat mukaanlukien, voi syyttää lähinnä naiiviudesta ja kykenemättömyydestä kyseenalaistaa yleensä lapsuudesta asti ohjelmoitua oppijärjestelmää. Tämä systeemiin sisäänrakennettu vinoutuma, jossa väkivaltaa käytetään täysin tiedostamatta ja jossa koko usko pohjautuu epäterveille käsityksille mm. minän kuolettamisesta ja profetioista sekä muista jumalan sanana nähdyistä subjektiivisista kokemuksista, on vaarallisempaa kuin narsistinen kulttijohtaja. Vapaiden suuntien oppijärjestelmä on itsessään sairas.
Kirja on myös heikosti toimitettu, ja lennokas teksti muistuttaa enemmän blogikirjoitusta kuin tietokirjaa. Aiheen henkilökohtaisuus nostaa kahden tähden kirjan kuitenkin kolmeen; luin tämän melkein yhtä kyytiä, ja koen saaneeni siitä paljon. On ihanaa, että myös suomalaisesta skenestä kirjoitetaan, ja että minun elämäni määrittävin kokemus, 19 vuotta vapaakirkossa, tehdään näkyväksi ja ymmärrettäväksi.
July 11, 2018
Uskonnollisuudessa on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta selvästi se voi mennä myös pahaksi. On kaikenmaailman hoitokokouksia ja muuta he hengellistä väkivaltaa - ja on olemassa ihan puhtaita kultteja. Mielijohteesta tartuin Miettisen ja Pellin kirjaan suomalaisista lahkojohtajista. Nämä eivät ole tavanomaisia uskonnollisia liikkeitä, vaan näihin liittyy hyvin voimakas hengellinen väkivalta ja seuraajien hyväksikäyttö.
Valitettavasti Harhaanjohtajat ei ole hirveän hyvä kirja. Siinä on kehno rakenne: se ensin esittelee eri lahkoja, sitten siirtyy puhumaan lähinnä Hofflerin ja Frommin teorioista siitä, miten lahkot toimivat psykologisesti. Tämän takua kirjassa on tarpeettoman paljon toistoa. Olisi ollut paljon parempi idea omistaa joka lahkolle yksi luku ja siinä yhteydessä esitellä teoriaa, käyttäen ko. lahkoa esimerkkinä.
Mistä sitten tunnistaa lahkon? Tähän ei ole mitään yksittäistä vastausta ainakaan tässä kirjassa, ja itse asiassa kirjoittajat tuntuvat patologisoivan kaikki psykologisesti vaikuttavat rituaalit. Kirjoittajat itsekin myöntävät, että esim. kielilläpuhuminen on ihmisille positiivinen kokemus, mutta pitävät sitä silti epäilyttävänä. Tässä heitetään kyllä vahvasti lapsi pesuveden mukana.
Mutta ehkä voi huoleti sanoa, että jos liikkeen johtaja väittää olevansa suoraan yhteydessä Jumalaan, on aika juosta karkuun.
Yleisesti ottaen tästä olisi voinut saada aikaan kiinnostavan kirjan, mutta Harhaanjohtajat ei tällaisenaan ole kovinkaan suositeltava. Ensimmäiset 60 sivua, jossa eri lahkot esitellään, oli kirjan parasta antia.
Valitettavasti Harhaanjohtajat ei ole hirveän hyvä kirja. Siinä on kehno rakenne: se ensin esittelee eri lahkoja, sitten siirtyy puhumaan lähinnä Hofflerin ja Frommin teorioista siitä, miten lahkot toimivat psykologisesti. Tämän takua kirjassa on tarpeettoman paljon toistoa. Olisi ollut paljon parempi idea omistaa joka lahkolle yksi luku ja siinä yhteydessä esitellä teoriaa, käyttäen ko. lahkoa esimerkkinä.
Mistä sitten tunnistaa lahkon? Tähän ei ole mitään yksittäistä vastausta ainakaan tässä kirjassa, ja itse asiassa kirjoittajat tuntuvat patologisoivan kaikki psykologisesti vaikuttavat rituaalit. Kirjoittajat itsekin myöntävät, että esim. kielilläpuhuminen on ihmisille positiivinen kokemus, mutta pitävät sitä silti epäilyttävänä. Tässä heitetään kyllä vahvasti lapsi pesuveden mukana.
Mutta ehkä voi huoleti sanoa, että jos liikkeen johtaja väittää olevansa suoraan yhteydessä Jumalaan, on aika juosta karkuun.
Yleisesti ottaen tästä olisi voinut saada aikaan kiinnostavan kirjan, mutta Harhaanjohtajat ei tällaisenaan ole kovinkaan suositeltava. Ensimmäiset 60 sivua, jossa eri lahkot esitellään, oli kirjan parasta antia.
January 13, 2024
Pelli ja Miettinen avaavat oivallisesti lahkojen mekanismeja ja samankaltaisuuksia, kartanolaisuudesta Nokia-missioon. Vahvuutena ovat varsinkin kirjoittajan taustan takia hänen syvällinen ymmärtämyksensä helluntailaisuuden ajatusmaailmasta.
Teologisessa opetettiin, että terve uskonnollisuus sallii myös negatiiviset tunteet, kun taas lahkot ja kultit eivät salli niitä. Harhaanjohtajat näyttää toteen tuon opetuksen uudelleen ja uudelleen. Parantumaton sairaus, epäonnistuminen, mielenterveyden ongelmat ja kielteiset kokemukset eivät ole sallittuja, niiden kieltäminen jättää jälkeensä traumoja, tunne-elämän ongelmia ja inhimillistä kärsimystä niin monella tasolla. Ei ihme, että lahkon taakseen jättäminen on niin kokonaisvaltaisen traumaattista.
On toki moneen kertaan sanottu, että ev. lut. kirkon isot rakenteet ja byrokraattisuus suojelevat ihmistä yksittäisten työntekijöiden mielivallalta. En vain ole tullut edes ajatelleeksi, että myös piispantarkastusten tarkoitus on suojella seurakuntaa hengelliseltä väkivallalta, niin ettei pienen seurakunnan kirkkoherra voi laittaa rahastuskulttia pystyyn. Oli helpottavaa huomata, miten piispat ovat uudelleen ja uudelleen todenneet, että hedelmistään puu tunnetaan, ja erottaneet pappeja väärän hengellisyyden seurauksena. Miettinen ja Pelli alleviivaavat useamman kerran, etteivät kaikki pienet uskonnolliset ryhmittymät ole lahkoja, mutta itsenäisessä liikkeessä vaara karismaattisen johtajan kulttiin on valtava. Myös uskonnollisissa yhteisöissä on syytä silloin tällöin kysyä "Kuka valvoo valvojia?"
Teologisessa opetettiin, että terve uskonnollisuus sallii myös negatiiviset tunteet, kun taas lahkot ja kultit eivät salli niitä. Harhaanjohtajat näyttää toteen tuon opetuksen uudelleen ja uudelleen. Parantumaton sairaus, epäonnistuminen, mielenterveyden ongelmat ja kielteiset kokemukset eivät ole sallittuja, niiden kieltäminen jättää jälkeensä traumoja, tunne-elämän ongelmia ja inhimillistä kärsimystä niin monella tasolla. Ei ihme, että lahkon taakseen jättäminen on niin kokonaisvaltaisen traumaattista.
On toki moneen kertaan sanottu, että ev. lut. kirkon isot rakenteet ja byrokraattisuus suojelevat ihmistä yksittäisten työntekijöiden mielivallalta. En vain ole tullut edes ajatelleeksi, että myös piispantarkastusten tarkoitus on suojella seurakuntaa hengelliseltä väkivallalta, niin ettei pienen seurakunnan kirkkoherra voi laittaa rahastuskulttia pystyyn. Oli helpottavaa huomata, miten piispat ovat uudelleen ja uudelleen todenneet, että hedelmistään puu tunnetaan, ja erottaneet pappeja väärän hengellisyyden seurauksena. Miettinen ja Pelli alleviivaavat useamman kerran, etteivät kaikki pienet uskonnolliset ryhmittymät ole lahkoja, mutta itsenäisessä liikkeessä vaara karismaattisen johtajan kulttiin on valtava. Myös uskonnollisissa yhteisöissä on syytä silloin tällöin kysyä "Kuka valvoo valvojia?"
April 19, 2022
Muusta kirjallisuudesta paljon yhteenvetoa. Jos olet lukenut useamman Hannu Lauerman teoksen ja tutustunut jo muuta kautta psykologian perusasioihin, huijauksiin ja niiden tekemiseen sekä massapsykologian perusasioihin, voit lopettaa noin kirjan puolen välin nurkilla. Jos taas suomalaisten uskonlahkojen historia on sinulle tuttua, mutta edellä mainittu uutta, aloita suunnilleen puolen välin nurkilla.
Kirja on yhteenveto suomalaisia uskonlahkoja, niiden historiaa, toimintaa ja uskonnon väärinkäyttöä. Samalla kirjassa käydään läpi miksi ja miten lahkot toimivat ja miksi niiden menetelmät ihmiseen purevat.
Jos aihe on uusi, saa tästä kirjasta rautaisannoksen perusasioita historiasta lähtien. Jos olet jo aiheeseen tutustunut, ei tämä kirja välttämättä anna merkittävästi uutta. Kirjassa on paljon yhteenvetoa muusta kirjallisuudesta (esim edellä mainittu Hannu Lauerma) ja se toimii toisaalta näin ollen myös yhteenvetävänä hakuteoksena.
Pari tähteä pois, koska ei lupauksista huolimatta tarjoa minulle uutta sellaista joka ei olisi jo muualla vastaan tullut.
Kirja on yhteenveto suomalaisia uskonlahkoja, niiden historiaa, toimintaa ja uskonnon väärinkäyttöä. Samalla kirjassa käydään läpi miksi ja miten lahkot toimivat ja miksi niiden menetelmät ihmiseen purevat.
Jos aihe on uusi, saa tästä kirjasta rautaisannoksen perusasioita historiasta lähtien. Jos olet jo aiheeseen tutustunut, ei tämä kirja välttämättä anna merkittävästi uutta. Kirjassa on paljon yhteenvetoa muusta kirjallisuudesta (esim edellä mainittu Hannu Lauerma) ja se toimii toisaalta näin ollen myös yhteenvetävänä hakuteoksena.
Pari tähteä pois, koska ei lupauksista huolimatta tarjoa minulle uutta sellaista joka ei olisi jo muualla vastaan tullut.
May 17, 2021
Aihe on erittäin mielenkiintoinen, mutta käsittelytapa vähän kyseenalainen: millä perusteella evankelis-luterilaisuus on ”tavallista kristinuskoa” ja kaikki muu jotenkin oudoksuttavaa?
Kirjoittajat ottavat myös kantaa muihin hengellisiin ilmiöihin (yksisarvisia myöten), mutta jättävät epäselväksi, milloin ja minkälainen hengellisyys on ”hyväksyttävää” ja millä perusteella. Uskonnon varjolla tehdyt hyväksikäytöt ovat ehdottomasti tuomittavia, mutta mielestäni samaan läjään ei saisi liittää kaikkea ”vapaata hengellisyyttä” (ts. ei-luterilaisuutta). Usko on monelle ihmiselle elinehto ja elämän tasapainottaja ja kunhan se on vapaaehtoista ja avointa toimintaa ei sen arvosteluun pitäisi olla oikeutta. Tästä aiheesta toivoisin olevan muutakin kuin näin raflaavaa ja populistista kirjoittelua. Aihe on tärkeä, ja sitä pitäisi käsitellä vahvemmalla ja selkeämmällä otteella.
Kirjoittajat ottavat myös kantaa muihin hengellisiin ilmiöihin (yksisarvisia myöten), mutta jättävät epäselväksi, milloin ja minkälainen hengellisyys on ”hyväksyttävää” ja millä perusteella. Uskonnon varjolla tehdyt hyväksikäytöt ovat ehdottomasti tuomittavia, mutta mielestäni samaan läjään ei saisi liittää kaikkea ”vapaata hengellisyyttä” (ts. ei-luterilaisuutta). Usko on monelle ihmiselle elinehto ja elämän tasapainottaja ja kunhan se on vapaaehtoista ja avointa toimintaa ei sen arvosteluun pitäisi olla oikeutta. Tästä aiheesta toivoisin olevan muutakin kuin näin raflaavaa ja populistista kirjoittelua. Aihe on tärkeä, ja sitä pitäisi käsitellä vahvemmalla ja selkeämmällä otteella.
October 4, 2021
Kiinnostava teos, joskin käsittely on pintapuolista ja aiheeseen perehtyneelle kirja ei tarjoa erityisesti uusia näkökulmia. Lopussa sivutaan aiheita, kuten manipulaatiota, deprogrammaatiota ja lahkoista vapautumista, mutta varsin lyhyesti.
Eri lahkojen käsittelyssä yleistäminen on varsin yleistä ja kirjoitustyyli on jotenkin ehdoton. Lahkoja olisi voinut käsitellä tarkemmin - kun puhe eri osissa annetuista esimerkkihenkilöistä jää syystä salailevaksi, kirja tarvitsisisi hieman lisää substanssia tukemaan kirjoittajan omaa ajattelua. ¨
Perusteoksena ihan ok jopa asenteellisuuden huomioon ottaen. Itse olisin kuitenkin kaivannut kirjaan substanssia, syvällisyyttä ja näkökulmia.
Eri lahkojen käsittelyssä yleistäminen on varsin yleistä ja kirjoitustyyli on jotenkin ehdoton. Lahkoja olisi voinut käsitellä tarkemmin - kun puhe eri osissa annetuista esimerkkihenkilöistä jää syystä salailevaksi, kirja tarvitsisisi hieman lisää substanssia tukemaan kirjoittajan omaa ajattelua. ¨
Perusteoksena ihan ok jopa asenteellisuuden huomioon ottaen. Itse olisin kuitenkin kaivannut kirjaan substanssia, syvällisyyttä ja näkökulmia.
November 9, 2017
Suuren kohun saattelemana julkaistu kirja tarttui tärkeään aiheeseen, hengellisten yhteisöjen ja niiden johtajien harjoittamaan vallankäyttöön ja väärinkäytöksiin. Kirja on puettu tutkimuksellisen otteen saattelemana faktatiedon kaapuun. Valitettavasti kirjoittajat kuitenkin sortuvat osittain samaan, mistä syyttävät kirjan aiheena olevia uskonnollisia johtajia; omia ennakkoluuloja perustellaan osin huhu- ja kuulopuheilla. Kiinnostava ja tärkeä aihe, toteutus välttävä.
May 20, 2020
Kirja olisi voinut olla paremmin viimeistelty. Kirjaa voi lukea sieltä täältä sen perusteella, mikä aihe itseä kiinnostaa. Tätä lukuprosessia olisi helpottanut, jos otsikot olisivat olleet kuvaavampia tai informatiivisempia luvun sisällöstä.
Annan kirjalle kuitenkin 4 tähteä, koska se tarjoaa tärkeää tietoa heille, jotka kokevat näitä asioita elämässään. Ulkopuoliselle ei välttämättä tarjoa yhtä paljon, mutta kirjan lukeminen oli puutteista huolimatta mielenkiintoinen lukukokemus.
Annan kirjalle kuitenkin 4 tähteä, koska se tarjoaa tärkeää tietoa heille, jotka kokevat näitä asioita elämässään. Ulkopuoliselle ei välttämättä tarjoa yhtä paljon, mutta kirjan lukeminen oli puutteista huolimatta mielenkiintoinen lukukokemus.
November 16, 2021
Aihe oli todella kiinnostava, mutta en tykännyt kirjan tyylistä. Tässä oli vähän sellainen tilanne, että asetettiin omat parhaat argumentit toisen huonoimpia vasten, eikä annettu mahdollisuutta puolustautumiseen. Odotin ehkä jotain puolueettomampaa ja analyyttisempää näkökulmaa. Osa väitteistä oli kärjistettyjä, ja jäi perustelematta. Mielenkiintoista pohdintaa oli kuitenkin paljon. Erityisesti huomiot musiikin merkityksestä uskonnollisen kontrollin välineenä olivat kiintoisia.
February 4, 2024
Olen vähän jäävi arvioimaan tätä, mutta entisenä helluntailaisena voin kyllä sanoa, että ns. vahvauskoisen seurakunnan osiot pitivät paikkansa lähes 100%:sti. En ollut aiemmin kuullut tuota "vahvauskoinen" - termiä. Erityisesti pidin Leo Mellerin kritiikistä, koska häntä ei saanut missään nimessä kritisoida helluntaipiireissä, kaiketi jumalan rangaistuksen pelossa. Myös muiden lahkojen kuvaukset olivat kiinnostavia. Erittäin hyvää ja sujuvaa tekstiä, jota oli helppo lukea.
October 6, 2023
Mielenkiintoinen katsaus suomalaisten kulttien historiaan ja nykyisyyteen, hyvin vedetty yhtymäkohtia tunnettuihin kansainvälisiin tapauksiin. Kirjan toimitus on huonoa, sekavaa ja tylsää - kaikki mielenkiintoinen on tungettu ensimmäiseen 80 sivuun ja kirjan loppu keskittyy liikaa pro gradu -tyyliseen tutkimusten ja ilmiöiden luettelointiin, joka on todella puuduttavaa.
May 12, 2025
Tiivistäisin kirjan näin: karismaattiset lahkot ovat yhteiskunnan harvoja osa-alueita, jossa eri väkivallan muodot ovat sallittuja. Väkivalta on hengellistä, emotionaalista ja taloudellista, usein myös seksuaalista ja fyysistä. Vaikeasti lähestyttävä aihe, mutta kirja onnistuu valottamaan hyvin, millaista on vahvauskoisin arki, ja millaisia psykologisia mekanismeja lahkojen pinnan alla piilee.
August 20, 2017
Pidin erityisesti siitä, että kirjassa tuodaan esiin psykologinen näkökulma siitä, miten ihminen suggestoituu, mikä pitää ihmisen kiinni lahkossa, kuinka pelolla hallitaan ja kuinka vapaudesta muodostu vankila.
August 19, 2025
On hyvä, että karismaattista vaikuttamista ihmisiin kritisoidaan. En vain tiedä, oliko tämä paras avaus siihen. Henkinen väkivalta ja ihmisten hyväksikäyttö sekä taloudellisesti että esimerkiksi terveyden kustannuksella on kuitenkin aina väärin.
May 25, 2017
Tämän aihepiirin kirjoista tämä oli kyllä heikoin esitys.
November 1, 2017
Mielenkiintoinen aihe, huonosti kirjoitettu kirja. 1.5 tähteä.
August 1, 2019
Aihe todella mielenkiintoinen, mutta sisältö poukkoilee ja on t��ynnä kirjoitusvirheitä.
December 28, 2019
Mielenkiintoinen aihe, valitettavasti kirja ei aivan pääse "ytimeen" kiinni vaan vaikutelmaksi jää ranskalaisin viivoin selitetyt pääpiirteet.
March 6, 2021
Aihe erittäin mielenkiintoinen, mutta kirja ei valitettavasti ole erityisen hyvin kirjoitettu. Kyllä tuon silti luki ilman suurempia ongelmia.
Read
March 6, 2021Todella mielenkiintoinen aihe, mutta jotenkin huonosti jäsennelty ja epätasainen kirjoitus.
Displaying 1 - 30 of 36 reviews