Vaaniiko oopperan kulisseissa murhaaja? Veitsenterävän Karl Axel Björkin tutkimukset viettelevät lukijansa Agatha Christien hengessä.
Kun Björk marraskuussa 1921 istuu oopperan yleisössä, esiintyjiä ja katsojia kohtaa kauhea yllätys: muka puukotettu Carmen ei nouse ottamaan vastaan suosionosoituksia, vaan on todellisuudessakin kuollut.
Koska Björk on ollut itse murhapaikalla, poliisi sallii hänen osallistua tutkintaan, joka osoittautuu haastavaksi: sisäisten kahnausten repimässä oopperassa arvailut, huhut ja solvaukset ovat jo alkaneet lennellä. Kun sattuu toinen, edellistä erikoisempi kuolemantapaus, ooppera suistuu hysterian valtaan.
Jaksaa lukea ajankuvan takia. Henkilöhahmot hieman junnaa paikoillaan, vähän pitäisi säpinää saada aikaiseksi johonkin suuntaan. Kaikki langanpäät Björkin henkilökohtaisessa elämässä roikkuu ilmassa kirja kirjan jälkeen.
Virpi Hämeen-Anttilan Koston kukat jatkaa Karl Axel Björkin tarinaa 20-luvun Helsingissä. Tällä kertaa tutkitaan nuoren oopperalaulajattaren murhaa. Vaikka kirjan keskiössä onkin murha ja sen tutkiminen, itse pidän enemmän Hämeen-Anttilan tavasta kuvata tuon ajan Helsinkiä ja Suomen poliittista ilmapiiriä. Jotenkin sivuja lukiessa voi aistia jännittyneisyyden eri yhteiskuntaluokkien ja poliittisten mielipiteiden edustajien välillä. Mielenkiintoisen lisänsä luo myös kuinka kirjassa johdatetaan tarinaa Ritaluoman kohtaloa kohti. Samoin oman mausteensa luo Björkin omat ristiriitaiset tunteet perheeseensä ja sukuunsa nähden. Suurena Björk-fanina pisteitä kirjalle 5/5 ja menee haasteen kohtaan 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.
Karl-Axel Björk jatkaa poliisin avustamista kun oopperassa kesken esityksen ammutaan nuori ja lupaava laulajatar. Kalle on itse paikalla katsomossa ja on ensimmäisenä paikalla. Tapaus on todella kimurantti eikä poliisi eikä Kalle meinaa saada asiasta mitään tolkkua. Onneksi Kallen naisystävä on kiinnostunut ja osaa hankkia tärkeellisiä tietoja joiden avulla tapaus viimein selviää. Kallea myös mietityttää kahden naisen tapailu. Lisäksi hänen kimppuunsa käydään, mutta onneksi jiu-jitsun taidot muistuvat mieleen eikä käy kovin pahasti. Hyvää salapoliisiviihdettä 20-luvun Helsingissä. Tykkään, musta jostain syystä aika hidaslukuista mulle.
Oopperaan sijoittuva tapaus oli kiehtova teatterimaailman ystävälle, mutta en pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin sarjan aiemmista osista.
Dialogi oli jotenkin arvattavaa ja imelää ja juoni eteni hitaasti, eivätkä juonenkäänteet ja loppuratkaisukaan sisältäneet sen suurempia yllätyksiä. Ida Helander, joka on mielestäni kaikkein ärsyttävin henkilöhahmo, oli tässä kirjassa aiempaa isommassa roolissa, eli siitäkin miinuspisteitä :D
Hämeen-Anttila jatkaa tutulla linjalla. Björk ratkoo poliisin apuna oopperassa tapahtunutta murhaa. Samaan aikaan hän on uhattuna entisten "tuttujen" suunnalta. Eletään myös kiihkeiden poliittisten tapahtumien aikaa niin itänaapurissa kuin Suomessakin. Pidän erityisesti Helsingin kuvauksesta kirjoissa.
Hupsista, se tuli sitten luettua! Ostin kirjan Suomalaisen alesta (5e). Eilen aloitimme tutkimukset ja tänään saimme murhaajan kiinni. Virpi Hämeen-Anttilan teksti on helppolukuista, ja dekkarin miljöö, 1920-luvun Helsinki, kiehtova. Tällä kertaa murha tapahtui oopperassa, siitä lisäpisteitä. Jos haet kevyttä ja jännää luettavaa, lue tämä kirja.
Ihanaa vanhan Helsingin kuvausta. Henkilöhahmojen persoonista tulee kirja kirjalta vähän enemmän esiin. Ja aivan mahtavaa, että kirjat sijoittuvat tarkasti historiallisiin tapahtumiin, niissä on ajan kieltä, tapoja ja tunnelmia, ja kaupunkikin kuvattuna sellaisena kuin se tuolloin (kaiketi) oli. Hatunnosto Hämeen-Anttilalle!
Tämä Hämeen-Anttilan dekkarisarja on minulle leppoisaa kuuntelemista työmatkoilla ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Helsingin ooppera rikospaikkana oli jännittävä, ja muutenkin pidän erityisesti 1920-luvun alun Helsingin elämänmenon kuvauksesta, joka Hämeen-Anttilalla on aina varmasti paikkansapitävää. Sarjan päähenkilötkin alkavat jo tuntua tutuilta, jatkan siis varmasti sarjan parissa.
Onneksi näitä on lisää! Mielenkiintoista, että politiikan historialliset käänteet tulevat vahvemmin mukaan Björkin ministeriötyön kautta. Mutta kokoknaisuutena tämä oli ehkä hieman edellisiä kevyempi.
Oopperamurhan selvittely sujui verkkaisesti, jännitys ei tiivistynyt. Poliisia sankarillisesti avustavaan Carl Axel Björkiin jäi etäinen suhde, muihin henkilöihin vielä etäisempi. Sisäministeri Ritavuoren kujanjuoksu ja yleinen poliittinen kuohunta Suomen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina sekä opastetut kävelykierrokset ympäri 1920-luvun Helsinkiä pitivät onneksi kiinnostusta yllä riittävissä määrin. Tuntui kuin Hämeen-Anttila olisi oikeastaan halunnut kirjoittaa aikakauden virtauksista, katukuvan muutoksesta, oopperasta, tataareista ym. mieluisista aiheista ja lisännyt mukaan jonkinlaisen perusrikoksen ja kasan fiktiivisiä henkilöitä, jotta kirja voisi olla osa dekkarisarjaa. 2,5 tähteä.
Taattua Hämeen-Anttilan Karl Axel Björk -sarjaa. Mukavaa ajanvietettä lukea tämän sarjan kirjoja. Jo yksistään se, että on dekkari, jossa ei mässäillä sairaalloisilla mielenvikasuuksilla ja niistä seuraavilla sadistisilla seksi- ja/tai väkivaltakohtauksilla.
Kirja kirjalta Virpi Hämeen-Anttilan dekkari sarja paranee. Björkin hahmo syvenee ja tulee tutummaksi. Jokaisessa teoksessa tutkitaan tarkemmin jotakin aikakauden piirrettä tai tapaa. Kiinnostavaa. Pidän myös siitä, että graaveilla yksityiskohdilla ei mässäillä.
Olipa ihanaa taas uppoutua historiaan - tässä osassa oli jotain todella mukaansatempaavaa, ja nyt kun hahmot tuntee entistä paremmin, oli helppo vain heittäytyä lukukokemukseen ja ryhtyä selvittämään rikosta. Olisipa jo seuraava kirja odottamassa, sillä nämä tuntuvat vain parantuvan kirja kirjalta!
Jälleen kerran luvassa oli jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä yöllisiä tunnelmakuvia Helsingistä kun Björk selvittelee murhaa Oopperassa. Ainoa huono puoli kirjassa on Ida, joka on ärsyttävä hahmo.
Kelpo jatko-osa Björk-dekkareille. Oopperamaailma oli mukava lisä ja 1920-luvun Helsinki on aina kiehtova tapahtumapaikka. Hämeen-Anttilan tekemä taustatutkimus on edelleen rautaista, joka tekee teoksista hyvin uskottavia.
Huomasin, että Björk alkoi tuntua miellyttävämmältä tässä kirjassa - tutummalta ehkä? Ja tarina eteni jotenkin jouhevammin kuin aikaisemmissa kirjoissa tai ehkä hitaampaan kerrontaan on alkanut tottua. Kaiken kaikkiaan miellyttävä lukukokemus ja ajankuva Helsingistä on aina yhtä mukavaa luettavaa.
Jos näitä malttaisi lukea yhden kerrallaan, tarkka kerronta vaatteista, ruoasta ja muusta ei alkaisi tökkiä. Hyvän puolelle kuitenkin. Odotan seuraavaa.
Ooppera- ja ajankuvauksesta paljon plussaa. Loppuratkaisu oli vähän liikaa teatraalinen "deus ex machina". Kirjan luettua jäi olo, että se oli osin kirjoitettu Ritavuoren murhan alkunäytökseksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.