What do you think?
Rate this book
Väki #1
Muistojenlukija
Urbaania fantasiaa Itä-Helsingissä
16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.
Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen queergenderiin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun naapuri Miika, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.
Muistojenlukija avaa Elina Rouhiaisen uuden urbaanin fantasiatrilogian. Sarjan ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta.
16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.
Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen queergenderiin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun naapuri Miika, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.
Muistojenlukija avaa Elina Rouhiaisen uuden urbaanin fantasiatrilogian. Sarjan ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta.
387 pages, Hardcover
First published August 1, 2017
31 people are currently reading
744 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 130 reviews
Read
June 15, 2017Tää on ihan jees.
May 14, 2020
Luettu uudelleen 14.5.2020:
Kuuntelin äänikirjana, olin unohtanut paljon joten tuli tarpeeseen. Nyt voin jatkaa seuraaviin osiin. Kirja saa helpot 5 tähteä❤️🙏🏻
————————————
Pohdin neljän ja viiden tähden välillä, joten sanotaan tässä vaiheessa 4,5 tähteä!
Siis miksi odotin vuoden, että luen tämän? Niin laadukasta ja koukuttavaa nuortenkirjallisuutta. Ja kotimaista sellaista <3 jeee! Aistienvartijaa pitäisi pieni hetki malttaa odottaa, vaikka se olisikin jo Bookbeatissa luettavissa, mutta haluan fyysisen kappaleen omaan hyllyyn!
Kuuntelin äänikirjana, olin unohtanut paljon joten tuli tarpeeseen. Nyt voin jatkaa seuraaviin osiin. Kirja saa helpot 5 tähteä❤️🙏🏻
————————————
Pohdin neljän ja viiden tähden välillä, joten sanotaan tässä vaiheessa 4,5 tähteä!
Siis miksi odotin vuoden, että luen tämän? Niin laadukasta ja koukuttavaa nuortenkirjallisuutta. Ja kotimaista sellaista <3 jeee! Aistienvartijaa pitäisi pieni hetki malttaa odottaa, vaikka se olisikin jo Bookbeatissa luettavissa, mutta haluan fyysisen kappaleen omaan hyllyyn!
May 28, 2020
KUI TÄÄ ON NII HYVÄ
Read
November 7, 2020Czytanie książki przypomina zaprzyjaźnianie się - czasem od razu łapie się wspólnym grunt, czasem trzeba przepracować i przegadać godziny nim połączy Was prawdziwa więź.
Moja znajomość z "Väki. Lato skowronków" zdecydowanie przypominała tę drugą sytuację. Prawdziwa historia, która się w niej kryje, jest kompletnie inna niż ta przedstawiana na blurbie. Ba, jest kompletnie różna od oczekiwań, które się przed nią stawia. Pierwsze dwieście stron przepełnione jest pewnego rodzaju niepokojem, nutą naiwności i konsternacji. Fabuła i bohaterowie są intrygujący, jednak w tamtym momencie ciężko byłoby mi powiedzieć, że ich zwyczajnie lubię. Sympatia do nich pojawiła się dopiero później, gdzieś w połowie całej historii. Ktoś powie, że to strasznie późno, inni uznają, że dzięki temu mieliśmy czas na wprowadzenie do świata i myśli postaci.
Bo trzeba przyznać, że to jest świat zupełnie różnych od tego przedstawianego w popularnych tytułach z gatunku YA. O Finlandii rzadko kiedy się czyta, a to zupełnie inna mentalność i zupełnie inne życie. Zresztą to nawet nie jest najmocniejszy argument, który by mówił, że ta książka jest inna. Ale o tym za chwilę.
O ile wtedy zaczęłam naprawdę wciągać się w Väki, o tyle dość szybko zrozumiałam, że po tej książce nie można się czegokolwiek spodziewać. Autorce udaje się historię poprowadzić w taki sposób, że nieważne jakie założenia się postawi fabuła skręci w kompletnie innym kierunku i czytelnika zaskoczy. Dzięki czemu nie nudziłam się ani razu, choć wartkich akcji zbyt wielu się nie uświadczy. Jednak ta 'pomysłowość' sprawiała, za wiecznie byłam zantrygowana co dalej.
Przyznam, że wątek pojawiający się pod sam koniec nie do końca mnie zadowalał. Nie w takim sensie, iż był źle poprowadzony czy pojawił się od czapy, jednak to nie był ten rodzaj historii, który lubię. Ale to tylko subiektywna opinia na ten temat.
Jeżeli sięgnie się nieco głębiej w historię autorki można znaleźć, iż Väki zdobyło wiele nagród i słów uznania. Z blurbu wynika, iż to dość przeciętna historia fantasy, nic nowatorskiego. Więc dlaczego?
Powód jest dość prosty. To nie do końca jest książka fantasy.
Owszem, element magiczny pojawia się regularnie. Ale nie napędza on całej historii, nie jest jej niepodważalnym fundamentem. Wszelkie nadprzyrodzone umiejętności są tylko katalizatorem dla tego, co ta historia ma przekazać.
'Väki' nie istnieje po to, by poprowadzić Kiuru w świat magii i nadać jej tytuł bohaterki. 'Väki' jest komentarzem, wariacją na temat współczesnego świata. To historia o marginesie społeczeństwa, o biedzie, szemranych ścieżkach kariery i braku komfortu. To nie jest tytuł, który będzie wychwalał ciężką pracę i osiągnięcia - on zmusza do otwarcia oczu. Nie boi się powiedzieć o dyskryminacji, o problemach i wadach współczesnego systemu, o przywilejach i rzeczach, na który zwykły człowiek klasy średniej nie wpadnie. Kiuru trafia tam gdzie trafia nie po to, by wyciągnąć drugoplanowych postaci z 'dołu hierarchi', a po to, by samej zmierzyć się z niesprawiedliwościami. By nauczyć się więcej o świecie. By przestać być obojętnym.
To jest keirunek, którego nie spodziewałam się ujrzeć w tego typu powieści. Niemniej również dlatego nie umiem jej ocenić w skali jak bardzo mi się podobała. To tytuł, który jednocześnie bawi i uświadamia, sama historia jest równo wyważona między interesującą fikcją a prawdziwym życiem.
Doprawdy niezwykła i jedyna w swoim rodzaju, inteligentna i do bólu prawdziwa.
Moja znajomość z "Väki. Lato skowronków" zdecydowanie przypominała tę drugą sytuację. Prawdziwa historia, która się w niej kryje, jest kompletnie inna niż ta przedstawiana na blurbie. Ba, jest kompletnie różna od oczekiwań, które się przed nią stawia. Pierwsze dwieście stron przepełnione jest pewnego rodzaju niepokojem, nutą naiwności i konsternacji. Fabuła i bohaterowie są intrygujący, jednak w tamtym momencie ciężko byłoby mi powiedzieć, że ich zwyczajnie lubię. Sympatia do nich pojawiła się dopiero później, gdzieś w połowie całej historii. Ktoś powie, że to strasznie późno, inni uznają, że dzięki temu mieliśmy czas na wprowadzenie do świata i myśli postaci.
Bo trzeba przyznać, że to jest świat zupełnie różnych od tego przedstawianego w popularnych tytułach z gatunku YA. O Finlandii rzadko kiedy się czyta, a to zupełnie inna mentalność i zupełnie inne życie. Zresztą to nawet nie jest najmocniejszy argument, który by mówił, że ta książka jest inna. Ale o tym za chwilę.
O ile wtedy zaczęłam naprawdę wciągać się w Väki, o tyle dość szybko zrozumiałam, że po tej książce nie można się czegokolwiek spodziewać. Autorce udaje się historię poprowadzić w taki sposób, że nieważne jakie założenia się postawi fabuła skręci w kompletnie innym kierunku i czytelnika zaskoczy. Dzięki czemu nie nudziłam się ani razu, choć wartkich akcji zbyt wielu się nie uświadczy. Jednak ta 'pomysłowość' sprawiała, za wiecznie byłam zantrygowana co dalej.
Przyznam, że wątek pojawiający się pod sam koniec nie do końca mnie zadowalał. Nie w takim sensie, iż był źle poprowadzony czy pojawił się od czapy, jednak to nie był ten rodzaj historii, który lubię. Ale to tylko subiektywna opinia na ten temat.
Jeżeli sięgnie się nieco głębiej w historię autorki można znaleźć, iż Väki zdobyło wiele nagród i słów uznania. Z blurbu wynika, iż to dość przeciętna historia fantasy, nic nowatorskiego. Więc dlaczego?
Powód jest dość prosty. To nie do końca jest książka fantasy.
Owszem, element magiczny pojawia się regularnie. Ale nie napędza on całej historii, nie jest jej niepodważalnym fundamentem. Wszelkie nadprzyrodzone umiejętności są tylko katalizatorem dla tego, co ta historia ma przekazać.
'Väki' nie istnieje po to, by poprowadzić Kiuru w świat magii i nadać jej tytuł bohaterki. 'Väki' jest komentarzem, wariacją na temat współczesnego świata. To historia o marginesie społeczeństwa, o biedzie, szemranych ścieżkach kariery i braku komfortu. To nie jest tytuł, który będzie wychwalał ciężką pracę i osiągnięcia - on zmusza do otwarcia oczu. Nie boi się powiedzieć o dyskryminacji, o problemach i wadach współczesnego systemu, o przywilejach i rzeczach, na który zwykły człowiek klasy średniej nie wpadnie. Kiuru trafia tam gdzie trafia nie po to, by wyciągnąć drugoplanowych postaci z 'dołu hierarchi', a po to, by samej zmierzyć się z niesprawiedliwościami. By nauczyć się więcej o świecie. By przestać być obojętnym.
To jest keirunek, którego nie spodziewałam się ujrzeć w tego typu powieści. Niemniej również dlatego nie umiem jej ocenić w skali jak bardzo mi się podobała. To tytuł, który jednocześnie bawi i uświadamia, sama historia jest równo wyważona między interesującą fikcją a prawdziwym życiem.
Doprawdy niezwykła i jedyna w swoim rodzaju, inteligentna i do bólu prawdziwa.
September 15, 2017
Pidin Muistojenlukijasta ihan älyttömän paljon ja tämä on ehdottomasti paras suomalainen YA-kirja, jonka olen lukenut. Muutamat ärsytykset aiheutti ainoastaan Kiuru (päählö) nössöydellään, mutta hänen hahmonsa kehittyi hienosti tarinan aikana. 4.5 tähteä ja toivottavasti jatko-osassa riittää potkua.
May 7, 2020
Tosi kiinnostava taika systeemi, kaikinpuolin monipuoliset hahmot ja mukaansatempaava juoni!
August 7, 2020
Ei voi muuta sanoa kuin että rakastuin.
Tästä kirjasta erityisen tekee sen sisältämä erilaisuus. Kirjan henkilöt ovat kaikki erilaisista taustoista, eri kulttuureista ja uskonnoista sekä täysin erilaisista yhteiskuntaluokista. Myös sukupuoli ja seksuaalivähemmistöt olivat vahvasti läsnä keskustelussa ja päähenkilöiden elämässä, yhden heistä ollessa aromanttinen ja genderqueer.
Se miten erilaisuutta käsiteltiin oli vapauttavaa. Siitä ei tehty pääasia vaikka se oli koko ajan läsnä. Erilaisuus onnistuttiin ”normalisoimaan“. Se ei tuntunut vieraannuttavalta tekijältä vaan ennemminkin sai kiinnostumaan.
Myös kirjan juoni vaikutti mielenkiintoiselta ja tempaisi hetkessä mukaansa. Tämän kirjan aikana tuntui kuitenkin, että saatiin aikaan vain pintaraapaisu siitä mitä on vielä tulossa, mutta toisaalta se onkin sarjoille tyypillistä. Sen verran se sai kuitenkin aikaan että en jaksa odottaa saavani seuraavaa kirjaa käsiini!
Rakastuin tähän kirjaan ja eritysesti näihin hahmoihin:
Bollywood ansaitsee kaiken respectin ja haluiaisin vain kuulla niin paljon lisää hänen tarinastaan. Tuntui, että joka kerta kun hän avasi suunsa, tuli sieltä ulos jotakin vaikuttavaa.
Dai kyllä antoi oman säväyksensä tarinaan. Hänessä parasta oli ehkä kirjan aikana tapahtunut kehitys. Alussa nähtävästä varautuneesta ja vihaisesta pojasta oli lopussa paljastunut moniuloitteinen ja jopa lempeä persoona.
Nelu toi vakautta rauhallisuudellaan. Hän tuntui olevan järjen ääni porukassa. Neluun oli ehkä vähän vaikea vielä saada yhteyttä mutta jokin hänessäkin kiehtoo. Toivottavasti hänestö kuullaan vielä lisää.
Ja sitten vielä tietenkin Kiuru, jolla oli ärsyttävät hetkensä mutta joka osasi hajottaa asioita ympärillään (vaikkakin yleensä pakon sanelemana) myös sanoa ja tehdä juuri oikeat asiat tilanteissa. Kiurun voinat myös kiehtoivat, sillä muistojen näkeminen lintuina ihmisten ympärillä ei ole ehkä mikään tavallisin supervoima!
September 15, 2017
Pähkäilin tovin neljän ja viiden tähden väliltä. Päädyin viiteen tähteen etäännyttämällä itseäni siitä, miten jotkin asiat jäivät epäselviksi – tämä on Väki-sarjan aloitusosa, tietenkin kysymyksiä jää!
Voi, kaikki se representaatio! Kirjallisuus on oikeastaan kautta aikain ollut valkoisten cishetskujen temmellyskenttä. Jos ei-valkoisista ja/tai ei-cissukupuolisista ja/tai ei-heteroista kirjoitetaankin, se on ulkopuolelta kauhistelua ja karnevalisointia, performanssia performanssin perään. Muistojenlukijan hahmokokoelma on hienon monipuolinen sortumatta kiintiömeininkiin. Bollywood on moniulotteinen hahmo, jolla on luonnetta ja menneisyys ja tulevaisuus, ei pelkkä aromanttinen genderqueer. Ja Dai on... no, Dai on Dai, ei pelkkä Romanian romani. Genderqueerius on olennainen osa Bollywoodin hahmoa, romanius olennainen osa Dain hahmoa, mutta kummassakaan tapauksessa hahmo ei nojaa pelkästään yhteen ominaisuuteen. Dai on kipua, herkkyyttä ja hellyyttä; Bollywood on nokkeluutta ja sulavaa käytöstä.
Ah. Kerrassaan ilahduttava kirja. Lue tämä!
Voi, kaikki se representaatio! Kirjallisuus on oikeastaan kautta aikain ollut valkoisten cishetskujen temmellyskenttä. Jos ei-valkoisista ja/tai ei-cissukupuolisista ja/tai ei-heteroista kirjoitetaankin, se on ulkopuolelta kauhistelua ja karnevalisointia, performanssia performanssin perään. Muistojenlukijan hahmokokoelma on hienon monipuolinen sortumatta kiintiömeininkiin. Bollywood on moniulotteinen hahmo, jolla on luonnetta ja menneisyys ja tulevaisuus, ei pelkkä aromanttinen genderqueer. Ja Dai on... no, Dai on Dai, ei pelkkä Romanian romani. Genderqueerius on olennainen osa Bollywoodin hahmoa, romanius olennainen osa Dain hahmoa, mutta kummassakaan tapauksessa hahmo ei nojaa pelkästään yhteen ominaisuuteen. Dai on kipua, herkkyyttä ja hellyyttä; Bollywood on nokkeluutta ja sulavaa käytöstä.
Ah. Kerrassaan ilahduttava kirja. Lue tämä!
November 12, 2018
Kiuru ajatteli sanoja ja sitä, miten petollisia ne olivat. Kuitenkin juuri sanoihin hän luotti enemmän kuin mihinkään muuhun. Niistä hän haki lohtua joka kerta, kun todellisuus jäi aavistuksen vajaaksi odotuksiin nähden.
Laadukasta ja niin mukaansatempaavaa kotimaista nuortenkirjallisuutta. Hahmojen kirjo on ihan mahtava, kaikki on ehkä aavistuksen siloteltua mutta silti niin kiinnostavaa, ja aijai miten creepy fiilis jäi väkevistä. Urbaani fantasia on todella kiinnostava genre, etenkin kun nämä paikat Helsingissä ovat kovin tuttuja itsellekin. Odotan seuraavaan osaan tarttumista jo ihan hurjasti!
Laadukasta ja niin mukaansatempaavaa kotimaista nuortenkirjallisuutta. Hahmojen kirjo on ihan mahtava, kaikki on ehkä aavistuksen siloteltua mutta silti niin kiinnostavaa, ja aijai miten creepy fiilis jäi väkevistä. Urbaani fantasia on todella kiinnostava genre, etenkin kun nämä paikat Helsingissä ovat kovin tuttuja itsellekin. Odotan seuraavaan osaan tarttumista jo ihan hurjasti!
January 22, 2018
Rouhiainen on kirjoittanut koskettavan ja tarkkanäköinen tarinan, joka pohjustaa kiinnostavasti tulevia osia. Vaikka tarinassa on mukana hitunen taikaa, miljöö on hyvin realistinen ja aiheet yhteiskunnallisia. Rouhiainen vaikuttaa kehittyneen huimasti kirjoittajana. Kiinnostuneena odotan jatkoa.
June 28, 2021
Täähän oli hyvä! Lukaisin parilta istumalta, tykkäsin enemmän kuin Susirajasta! Väki jäi ehkä vielä vähän epämääräiseksi, mutta eiköhän siihen saada jatko-osissa selvyys. Tykkäsin myös monipuolisesta henkilökaartista! Kiuru tosin oli ajoittaisesta samaistuttavuudesta huolimatta jotenkin ärsyttävä päähenkilö :D Romanikulttuuria ja Kiurun suhdetta siihen olisin toivonut käsiteltävän enemmänkin.
January 22, 2018
Nyt kun olemme päässeet lopullisesti vampyyreista ja keijuista niin tervetulleita ovat nämä uudet kummajaiset, joista ei heti alusta lähtien tiedä, mitä ne on. Ja kotimainen kumma on aina ilo.
Aikas rakkaustäyteinen tämä nyt kuitenkin on. Liekö se hyvä vai huono asia. Vinkkarin kannalta tietysti hivenen harmittaa, sillä totuushan on, että hyviä lukijoita tämä kiinnostaa. Heikoille ehkä kuitenkin aavistuksen liian haastava. Mutta jos unohdan vinkkarin itsestäni niin kelpo kirja. Annukka Salaman sarja tästä väkisin tulee mieleen ja vertaamatta ei voi olla.
Kolme ja puoli ja ahmivat (siis kirjoja, ei ruokaa) tytöt kohderyhmänä. Toimii.
Aikas rakkaustäyteinen tämä nyt kuitenkin on. Liekö se hyvä vai huono asia. Vinkkarin kannalta tietysti hivenen harmittaa, sillä totuushan on, että hyviä lukijoita tämä kiinnostaa. Heikoille ehkä kuitenkin aavistuksen liian haastava. Mutta jos unohdan vinkkarin itsestäni niin kelpo kirja. Annukka Salaman sarja tästä väkisin tulee mieleen ja vertaamatta ei voi olla.
Kolme ja puoli ja ahmivat (siis kirjoja, ei ruokaa) tytöt kohderyhmänä. Toimii.
January 20, 2018
Saisinko trilogian toisen osan nyt heti, kiitos! Mun ei ollut tarkoitus lukea tätä loppuun tälleen keskellä yötä, mutta en pystynyt lopettamaan kesken.
Muistojenlukijan hahmot ovat todella diverseja ja hyvin kirjoitettuja persoonia, tykkäsin. Yleensä lukemani suomalaiset kirjat sijoittuvat joko kaupunkeihin joita en tunne kovin hyvin tai fantasiamaailmoihin tai sitten ne ovat historiallisia romaaneja. Oli siis cool lukea nykypäivän Helsingistä, vaikka en Itä-Helsinkiä kovin hyvin tunnekkaan. Ja innostuin aika paljon siitä, että hahmot kävivät Vantaalla, jossa itse asun :D
Todella ajankohtainen ja yhteiskuntakriittinen urbaani YA fantasia, odotan innolla seuraavaa osaa!
Muistojenlukijan hahmot ovat todella diverseja ja hyvin kirjoitettuja persoonia, tykkäsin. Yleensä lukemani suomalaiset kirjat sijoittuvat joko kaupunkeihin joita en tunne kovin hyvin tai fantasiamaailmoihin tai sitten ne ovat historiallisia romaaneja. Oli siis cool lukea nykypäivän Helsingistä, vaikka en Itä-Helsinkiä kovin hyvin tunnekkaan. Ja innostuin aika paljon siitä, että hahmot kävivät Vantaalla, jossa itse asun :D
Todella ajankohtainen ja yhteiskuntakriittinen urbaani YA fantasia, odotan innolla seuraavaa osaa!
June 8, 2022
Rakastin tätä kirjaa! Siinä on niin paljon asioita joista pidin. Monimuotuisuutta on kirjassa laajasti mm hahmot tulevat eri kulttuureista, yhteiskuntaluokista, uskonnoista. Lisäksi kirjassa on ihanasti seksuaalisuuden monimuotoisuutta, mutta sitä viilata kasvoja silmiin. Hahmot olivat ihania ja tarina samalla kamala sekä surullinen, mutta myös siinä oli paljon iloisia hetkiä. Lopetus oli todella sydäntä raastava. Kirjassa on myös paljon viisautta sekä tosi hyviä keskusteluja. Moni asia herätti ajatuksia ja laittoi miettimään. En malta seuraavan osan lukemista!
December 25, 2018
Tykkäsin tosi paljon, mukavaa lukea pitkästä aikaa suomalaista kirjallisuutta. Ja vielä näin hyvää! En malta odottaa, että pääsen lukemaan seuraavan osan!
April 10, 2020
Huh huh taas. Mitähän tästä sanois. Pitkästä aikaa kirja, jota ei ihan oikeasti pystynyt laskemaan käsistään ja olis halunnut lukea kaikki vessatauotkin. Samaistuttava päähenkilö, monenlaisia tyyppejä, luokka- ja muuta yhteiskunnallista pohdintaa, genderqueer-hahmo, aromanttinen hahmo, ei-valkoisia hahmoja useita, jne. Skarppia pohdintaa etuoikeuksista ja länsimaisesta maailmasta, mutta samalla todella todelliselta tuntuvaa elämää Itä-Helsingissä. Tässä on jotain heterorakkaustarinayritystä, mut sekin on tehty jotenkin niin, ettei edes ärsyttänyt.
Iskä tutkii lintuja työkseen ja Kiuru näkee muiden ihmisten muistot lintuina -joo, kyllä siitä saa plussaa. Linnut <3
Miksi se toinen osa tulee vasta syyskuussa???
Iskä tutkii lintuja työkseen ja Kiuru näkee muiden ihmisten muistot lintuina -joo, kyllä siitä saa plussaa. Linnut <3
Miksi se toinen osa tulee vasta syyskuussa???
April 3, 2020
Tää oli aivan loistava. Olisin rakastanut tätä teininä, ja näin aikuisenakin uppouduin tarinaan täysin ja ahmin kirjan muutamassa päivässä. Tunnistin päähenkilö Kiurussa paljon samaa 16-vuotiaan itseni kanssa, mikä varmasti osaltaan edesauttoi sitä miten tarina vei mukanaan. Tykkään tämäntyyppisestä fantasiasta, joka sijoittuu todelliseen maailmaan fantasiaelementeillä höystettynä. Tässä myös tapahtumat etenivät sopivalla vauhdilla; toisaalta mielenkiinto pysyi yllä ja lukemista halusi jatkaa jotta saa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta kuitenkin hahmoihin ehtii tutustua eivätkä tapahtumat vyöry liian kovalla vauhdilla eteenpäin.
January 13, 2021
4,5! Upea, taitavasti rakennettu, hienot henkilöt, herkullisia kielikuvia! Kuuntelin toisen kierroksen äänikirjana ja tämähän oli jopa parempi kuin mitä muistin, vaikka ensimmäiselläkin kerralla tykästyin paljon.
October 23, 2017
Elina Rouhiaisen uusimman kirjan Muistojenlukijan kannessa on lintuja. Linnuilla on kirjassa suuri merkitys, sillä ne kertovat kirjan päähenkilölle Kiurulle mitä muistoja ihmisillä on.
Muistojenlukija on nuortenkirja, joka on täynnä salaisuuksia, fantasiaa, mytologiaa, mystiikkaa, mutta joka kertoo nuorista, eri maiden nuorista, jotka ovat kokoontuneet Helsingin Vuosaareen. Osa heistä etsii oman piirin ihmisiä, mutta se voi olla vaarallista, sillä Väki etsii heitä myös. Muistojenlukija on Väki-trilogian aloitusteos.
Kiuru tutustui ystäviin, joilla oli samantyyppisiä ominaisuuksia kuin hänellä. Kiuru on muistojenlukija. Tämmöinen ominaisuus oli kuitenkin vaarallinen, sillä Väki halusi tämmöiset ihmiset itselleen tai tehdä jotain heille.
Elina Rouhiaisen Muistojenlukija jäi jännittävään kohtaan, joten toisen Väki-sarjan kirjan odottelu alkoi heti, kun sain kirjan takakannen laitettua kiinni. Mukava ja runsaasti juonikäännöksiä sisältävä kirja, jonka tapahtumat kiihtyivät loppua kohden.
Muistojenlukija on nuortenkirja, joka on täynnä salaisuuksia, fantasiaa, mytologiaa, mystiikkaa, mutta joka kertoo nuorista, eri maiden nuorista, jotka ovat kokoontuneet Helsingin Vuosaareen. Osa heistä etsii oman piirin ihmisiä, mutta se voi olla vaarallista, sillä Väki etsii heitä myös. Muistojenlukija on Väki-trilogian aloitusteos.
Kiuru tutustui ystäviin, joilla oli samantyyppisiä ominaisuuksia kuin hänellä. Kiuru on muistojenlukija. Tämmöinen ominaisuus oli kuitenkin vaarallinen, sillä Väki halusi tämmöiset ihmiset itselleen tai tehdä jotain heille.
Elina Rouhiaisen Muistojenlukija jäi jännittävään kohtaan, joten toisen Väki-sarjan kirjan odottelu alkoi heti, kun sain kirjan takakannen laitettua kiinni. Mukava ja runsaasti juonikäännöksiä sisältävä kirja, jonka tapahtumat kiihtyivät loppua kohden.
February 3, 2018
Muistojenlukija on mainio nuortenkirja, jossa 16-vuotias Kiuru löytää muitakin ihmisiä, joilla on samankaltaisia yliluonnollisia kykyjä kuin hänellä. Kiurulla on kyky lukea ihmisten muistoja, muilla taas omanlaisensa kyvyt. Toisten samankaltaisten kohtaaminen on Kiurulle iso muutos elämään, etenkin kun nämä uudet ystävät ovat kaukana valtaväestöstä.
Onni uusien ystävien löytämisestä ei kuitenkaan kestä pitkään, tilanne saa vakavia käänteitä ja ihmissuhteet ovat vaakalaudalla. Vaikeuksista huolimatta riittää kuitenkin romantiikkaa, kirjojen lukemisen ihailemista ja mielenkiintoisia henkilöitä.
Muistojen lukija on urbaania fantasiaa, joka tuntuu monin tavoin varsin ajankohtaiselta ja tätä päivää edustavalta – jo päähenkilöiden varsin kirjava joukko on selvästi nykyaikaa. Tämä ei ole pelkästään cisheteroiden seikkailua cisheteroiden maailmassa, mutta erilaisuudesta ei myöskään tehdä itsetarkoituksellista. Hyvää työtä, siis, ja odotan mielenkiinnolla, miten sarja tästä jatkuu.
Onni uusien ystävien löytämisestä ei kuitenkaan kestä pitkään, tilanne saa vakavia käänteitä ja ihmissuhteet ovat vaakalaudalla. Vaikeuksista huolimatta riittää kuitenkin romantiikkaa, kirjojen lukemisen ihailemista ja mielenkiintoisia henkilöitä.
Muistojen lukija on urbaania fantasiaa, joka tuntuu monin tavoin varsin ajankohtaiselta ja tätä päivää edustavalta – jo päähenkilöiden varsin kirjava joukko on selvästi nykyaikaa. Tämä ei ole pelkästään cisheteroiden seikkailua cisheteroiden maailmassa, mutta erilaisuudesta ei myöskään tehdä itsetarkoituksellista. Hyvää työtä, siis, ja odotan mielenkiinnolla, miten sarja tästä jatkuu.
May 9, 2020
Ihan kiinnostavaa taikaa ja hahmoja, mutta erityisen suuri hatunnosto yhteiskunnallisten ongelmien esiintuomisesta tavalla, jonka varmaan nuoremmatkin lukijat kokee selkeäksi ja informatiiviseksi syyllistämisen sijaan.
February 11, 2022
Na pewno była to przyjemna książka- szybko się czytało oraz fabuła była całkiem ciekawa. Jednak mam wrażenie, że niektóre wątki były niedoparcowane oraz końcówka (przynajmniej dla mnie) była przewidywalna. Ocena-3.3
May 30, 2020
VITTU TÄÄ OLI HYVÄ EN KESTÄ
October 21, 2021
Nyt kyllä kaduttaa etten lukenut aikaisemmin... Täähän oli todella hyvä!! Ja toimi äänikirjana loistavasti.
April 27, 2020
Tällä kertaa kuuntelin, oli ihanaa.
August 7, 2017
Elina Rouhiainen on yksi minun lempikirjailijoistani, sillä nautin aikoinaan kovasti lukiessani hänen Susiraja-sarjaansa: hän kirjoittaa mielenkiintoisesti ja tunteikkaasti, ja hänen luomiinsa maailmoihin on helppo uppoutua. Olen odottanut tätä kirjaa siis kuin kuuta nousevaa.
Kaikki Kiurun rakastamat asiat olivat sellaisia, joita yleisesti pidettiin hyödyttöminä. Hän rakasti kirjoja, neulomista, leipomista, mankelointia ja silittämistä. Sanaristikoiden täyttöä ja isoja teekuppeja. (s. 168)
Kirjan päähenkilö Kiuru on sympaattinen, samaistuttava, tavallinen tyttö, joka on aina ihaillut romaneja, heidän ylväyttään, yhteisöllisyyttään ja kauneuttaan. Hänen äitinsä ei kuitenkaan siedä sitä, sillä hän on aikanaan karannut romaniyhteisöstä kantaväestöön kuuluvan miehen matkaan, eikä haluaisi enää pitää yllä mitään siteitä alkuperäänsä. Kiurun erikoinen kyky lukea ihmisten muistoja tulee esille heti kirjan alkumetreillä. Hän havaitsee ihmisten muistot lintuina ja lintuparvina, ja tarvittaessa hän voi poimia muistoja käteensä, lukea ja poistaa niitä. Tällaisen muistojenlukutapauksen kautta Kiuru tulee tutustuneeksi romanipoika Daihin ja hänen kauttaan muihinkin Shangri-Lan siirtolaisiin, joilla on samantyyppisiä kykyjä kuin Kiurulla.
Bollywood on queer-henkilö ja aromanttinen, eli hän ei koskaan ihastu keneenkään. Tämä monisäikeinen, intialaistaustainen persoona haluaa itseään kutsuttavan they-proniminillä. Huomasin haastavani myös omat ennakkoluuloni ja tarpeeni lokeroida ihmisiä, sillä jostain syystä ajattelin Bollywoodin alussa olevan biologisesti miespuolinen. Kun hän jossain lauseessa mainitsee, ettei hänellä edes ole varaa ostaa tamponeja, häkellyin. Samoin käy Kiurulle, sillä hän ajattelee Bollywoodin olevan biologian lakien ulottumattomissa. Tämä häkellyksen jälkeen haastan itseni ajattelemaan Bollywoodia ainoastaan henkilönä, persoonana, en sukupuolena. Näin myös Rouhiainen itse sanoi Hel-YA-paneelissa ajatelleensa ja eläneensä tämän hahmon mielessään. Bollywood kärsii myös aistiyliherkkyyksistä ja välillä romahtaa päiväksi sängyn pohjalle. Bollywoodin kyky on vaikuttaa ihmisten aisteihin, eli hän saa vaikka ruusun tuoksumaan sonnalle tai oluen maistumaan mansikkapirtelölle.
Jos kukaan koskaan rakastaa mua noin, en satuta sitä ikinä --- (s.261)
Dain kyky on saada ihmiset nukahtamaan ja myös ujuttautua muiden uniin silloin, kun hän on itse hereillä. Hän voi luoda uniin maisemia omien muistikuviensa perusteella ja käydä keskusteluja unessa olevan henkilön kanssa. Kiuru saa tummasilmäisestä pojasta univieraan silloin tällöin. Dai on hämmentävä persoona: hän mieltyy tytöistä muttei viihdy kauaa saman tytön kanssa. Tästä huolimatta Kiuru huomaa pojan kohtelevan tyttöjä kunnioitavasti. Kiurun omat ennakkoluulot romanipoikien käyttäytymisestä joutuvat koetukselle. Kiuru ja Dai alkavat lähentyä kirjan lopussa, kun he huomaavat voivansa auttaa toinen toistaan: Kiuru auttaa karuista oloista kotoisin olevaa poikaa lukemisessa, Dai taas antaa vastapalvelukseksi hiukan toisenlaisia, fyysisiä kokemuksia Kiurulle. Alussa mukana ei ole romantiikkaa, mutta yhtäkkiä tunteet syvenevät ja tekevät lopullisista päätöksistä vaikeita.
"Minä haluan koskea sinua." Hän vain sanoi mitä ajatteli. Miten helppoa se oli.
"Koske sitten." (s. 318)
Shangri-Lassa asuu myös Dain isoveli Nela, jolla on kyky vaikuttaa ihmisten tunteisiin. Hänen alkoholismiaan sivutaan tarinan ohessa, ja vaikka koen tämän toki tärkeäksi aiheeksi, se tuntui ehkä jo liialta, ikään kuin kirjaan olisi pitänyt saada ujutetuksi vielä yksi sairaus lisää. Nela jäi minulle hiukan etäisemmäksi hahmoksi.
Samuel taas, Kiurun pitkäaikainen ystävä ja myöhemmin myös hetken aikaa hänen poikaystävänsä, osaa lukea ajatuksia. Kiuru esitteleekin Samuelille Shangri-Lan porukan, josta poika tuntuu kiinnostuvan ihmeen paljon. Samuelin erilainen, rikkaan pojan tausta aiheuttaa kuitenkin kahnausta ja alkaa ilmetä esimerksi Bollywoodin kanssa käydyissä poliittisissa keskusteluissa. Samuel saa myös ensimmäisenä tietää Väki-nimisestä salaseurasta, joka tuntuu jotenkin liittyvän myös näiden nuorten kykyihin. En tiedä, onko se tarkoituksellista, mutta minä sain heti aluksi Samuelista hyvin luotaantyöntävän vaikutelman, enkä yhtään innostunut hänen ja Kiurun välien lämpenemisestä. Ehkä hän on tarkoituksella juuri arpia täynnä olevan Dain vastakohta, mankeloituihin lakanoihin verrattavissa oleva, urheilullinen ja pikeepaitoihin pukeutuva poika.
Samuel oli upein poika, jonka Kiuru oli koskaan nähnyt missään, lehdet ja elokuvat mukaan lukien. Hän toi Kiurulle mieleen uima-altaat ja palmupuut. Kumpupilvet ja sinisen taivaan. kevätsateen, jonka jälkeen nurmikko alkoi vihdoin kasvaa ja kukat kukkia. Puhtaat, mankeloidut lakanat ja yöllisen viileyden, kun nukkui ikkuna auki. (s. 64)
Muistojenlukijassa esitellään Itä-Helsingin kolme puolta: Samuelin elämää varakkaiden vanhempien lapsena hienoissa puitteissa, toisaalta siirtolaisten elämää Shangri-Lassa, Kallahdenniemessä. Kolmas, näiden kahden väliin jäävä ulottuvuus on Kiurun toimeentulorajalla kituutteleva perhe, jonka sairaanhoitajana työskentelevä äiti on perheen ainoa työssä käyvä aikuinen, sillä isä ei ole onnistunut löytämään kuin lyhyitä työpätkiä. Kirja avaa mainiosti sitä, millaista on taistella päivästä toiseen selviytyäkseen, ja missä menee silloin moraalin raja. Kiuru joutuu pyörtämään moraalikäsityksiään liikkuessaan uusien ystäviensä seurassa. Samuelin ajatusten kautta tulee taas esille sellaisen henkilön ennakkoluulot ja suppea maailmankuva, jonka ei ole koskaan tarvinnut taistella selviytyäkseen päivästä toiseen.
"Rinkiin kuuluu aina viisi. Viisi erilaista väkeä: muisko, ajatto, uneru, tudas, aisto." (s.295)
Väki-organisaation uhka jää leijumaan taustalle. Kun Kiuru joutuu lopussa tekemään hyvin epämiellyttävän, ystäviinsä ja rakkauteensa liittyvän päätöksen, jää suru leijailemaan suljettuani kirjan kannet. Kirjan epilogi saa minut hyvin uteliaaksi ja samalla pelokkaaksi jatko-osien suhteen.
Kiuru toivoi, että hänelläkin olisi ollut parvi, jonka mukana lentää. Mutta oli myös lintuja, jotka lensivät yksin. Hänen täytyi olla se lintu. (s. 372)
Pidän kovasti siitä, miten Muistojenlukijassa käsitellään nuortenkirjoissa ennestään tuntematonta aluetta, romaneja ja siirtolaisia. Vaikka mukana on moraalisesti arveluttavaa toimintaa, varastamista ja huumeidenkaupittelua, ne ovat perustellusti esillä ja kuuluvat asiaan. Henkilöhahmot ovat persoonia, etenkin Kiurusta pidän kovasti. Äh, haluisin kirjoittaa tästä kirjasta vielä paljon enemmän, mutta minun on pakko rajoittaa arvioni pituutta. Sain tältä kirjalta mitä toivoinkin - uniikin aiheen, tunteita, kaunista kieltä, ajattelemisen aihetta - se riittää.
March 17, 2018
Edit. Koska unohdin jotain todella oleellista, josta olin fiiliksissä jo ennen kuin aloin lukea tätä kirjaa. Saul Williams -lainaukset! Toimii myös suomennettuna, ja oi kyllä, hip hop -runous oli loistavasti nivottu osaksi tätä tarinaa.
Olin kuullut todella paljon hehkutusta tästä kirjasta ja aloitinkin lukemisen hieman varautuneesti. Mutta mikä positiivinen yllätys kansien välistä paljastuikaan! En ole enää aivan kohderyhmää, mutta en missään vaiheessa tuntenut itseäni yli-ikäiseksi lukijaksi. Toki tietyt teini-ikään ja kasvamiseen liittyvät kipuilut saivat hieman hymähtelemään ja ensirakastuminen ja siihen liittyvät kiemurat olivat ehkä hieman kliseisiä, mutta eivät haitanneet lukukokemusta. Perusidea ihmisistä, joilla on erilaisia kykyjä ja jotka tämän vuoksi ovat osittain haluttuja, osittain yhteiskunnan ulkopuolella on mahtava ja toimi todella hyvin. Muutenkin ulkopuolisuuden ja etuoikeuksien kuvaus oli vakuuttavaa ja kirjan parasta antia. Hahmot olivat kiinnostavia ja näkökulman vaihtelu aina silloin tällöin oli perusteltua ja toimivaa. Myös lopun cliffhanger takaa, että tulen tarttumaan seuraavaan osaan. Jos kotimainen nuortenkirjallisuus fantasiaelementeillä kiinnostaa, tälle kirjalle lämmin suositus.
Olin kuullut todella paljon hehkutusta tästä kirjasta ja aloitinkin lukemisen hieman varautuneesti. Mutta mikä positiivinen yllätys kansien välistä paljastuikaan! En ole enää aivan kohderyhmää, mutta en missään vaiheessa tuntenut itseäni yli-ikäiseksi lukijaksi. Toki tietyt teini-ikään ja kasvamiseen liittyvät kipuilut saivat hieman hymähtelemään ja ensirakastuminen ja siihen liittyvät kiemurat olivat ehkä hieman kliseisiä, mutta eivät haitanneet lukukokemusta. Perusidea ihmisistä, joilla on erilaisia kykyjä ja jotka tämän vuoksi ovat osittain haluttuja, osittain yhteiskunnan ulkopuolella on mahtava ja toimi todella hyvin. Muutenkin ulkopuolisuuden ja etuoikeuksien kuvaus oli vakuuttavaa ja kirjan parasta antia. Hahmot olivat kiinnostavia ja näkökulman vaihtelu aina silloin tällöin oli perusteltua ja toimivaa. Myös lopun cliffhanger takaa, että tulen tarttumaan seuraavaan osaan. Jos kotimainen nuortenkirjallisuus fantasiaelementeillä kiinnostaa, tälle kirjalle lämmin suositus.
April 12, 2020
Rakastin päähenkilöä, kieltämättä muun muassa siksi, että hän nosti pintaan muistoja itsestä 16-vuotiaana. Pidin siitä, ettei Kiurulle lähdetty maalaamaan överiä kehityskaarta lukutoukasta superräiskyväksi johtajatyypiksi. Kiuru kyllä kasvoi, mutta pysyi kuitenkin loogisena, luonteelleen uskollisena hahmona.
Eriarvoisuuden kysymykset olivat mielestäni nuortenkirjalle sopivasti esillä: jatkuvasti taustalla ja välillä selkeämmin näkyviksi sanoitettuina, mutta eivät kuitenkaan liian vahvasti lukijan naamaan hierottuina. Tarinan yliluonnollisesta elementistä, väestä, jäi vielä paljon kysymyksiä, mutta se on tietysti sarjan ensimmäiselle osalle luonnollista. Pidän aina siitä, kun fantasiaelementeissä ammennetaan suomalaisesta mytologiasta.
Eriarvoisuuden kysymykset olivat mielestäni nuortenkirjalle sopivasti esillä: jatkuvasti taustalla ja välillä selkeämmin näkyviksi sanoitettuina, mutta eivät kuitenkaan liian vahvasti lukijan naamaan hierottuina. Tarinan yliluonnollisesta elementistä, väestä, jäi vielä paljon kysymyksiä, mutta se on tietysti sarjan ensimmäiselle osalle luonnollista. Pidän aina siitä, kun fantasiaelementeissä ammennetaan suomalaisesta mytologiasta.
December 11, 2019
Koukuttava aloitus nuorten fantasiasarjalle. Henkilöhahmot poikkeavat valtaväestöstä ja köyhyyttä tarkastellaan monesta näkökulmasta. Aidosti jännittäviäkin tapahtumia on saatu mukaan. Jatkan näiden parissa äänikirjoina.
July 25, 2025
Byłam bardzo źle nastawiona do tej książki ale okazała się tak inna niż wszystkie
Bardzo skłaniająca do myślenia (chociaż nie ze wszystkimi postulatami stąd się zgadzam) i bardzo polecam
Bardzo skłaniająca do myślenia (chociaż nie ze wszystkimi postulatami stąd się zgadzam) i bardzo polecam
Displaying 1 - 30 of 130 reviews