Susanne on tilannut vauvan Intiasta ja Padman tehtävä on synnyttää se hänelle.
Vuodenajat oikuttelevat Pohjolassa: kuusi pitkää kevättä on vaihtunut suoraan syksyksi. Tv-meteorologi Peter tahtoisi vielä kerran ennustaa helleaallon saapuvan. Tuoko seitsemäs kevät vihdoin kesän tullessaan?
Seitsemäs kevät on viiltävän ajankohtainen episodiromaani maailmasta, missä pienetkin valinnat voivat johtaa merkittäviiin seurauksiin. Se vie lukijansa skotlantilaisiin puistoihin ja intialaiselle kohdunvuokrausklinikalle, tukholmalaisiin luksusasuntoihin ja pohjalaiseen mummonmökkiin.
Se on tutkielma ahneudesta, rakkaudesta ja unelmien hinnasta. Kuka maksaa lopulta laskun kenekin onnesta?
Ahdistuneita ja epämiellyttäviä ihmisiä, joiden tarinat alkavat novellimaisesti erillään, mutta lopulta limittyvät toisiinsa. Kaiken kehystää ilmastonmuutoksen uhka. Vaikuttava tunnelma, muttei ehkä ihan minun kirjani.
Episodiromaanin yhdistävänä lankana on ilmastonmuutos ja sen vaikutukset Pohjolan vuodenaikoihin. Talvet lämpenevät eivätkä keväät enää käänny kunnon kesäksi. Jokaisen luvun välissä on asiantunteva ilmastotietoisku. Romaanin kustakin henkilöstä kirjoitetaan erikseen, mutta heidän elämänsä risteävät jännittävästi keskenään. Tapaamme kaksi avioparia, toisen teini-ikäisen tyttären, sinkkunaisen sekä kohtuaan vuokraavan köyhän intialaisen naisen. Juuri nyt kevään korvalla ja takatalven taas kerran vesitettyä unelmia kevääntulosta kirja oli aivan täysosuma!
Neljä ja melkein viides tähti! Tekstiä tulossa, mutta nyt voi jo todeta, että tämä oli kyllä todella hyvä kirja. Kuulas, kirkas, tarkka kieli. Herätti ajatuksia esimerkiksi siitä, mitkä ovat Todellisia Ongelmia. Episodiromaanin rakenne toimi, vaikka vähän harmitti ihmisten (pakotetut) kytkökset toisiinsa, jotka eivät aina uskottavia. Vau.
Omalle lukulistalle Seitsemäs kevät tuli nimensä ja huikean hienon kansikuvansa ansiosta. Luulisin, että se on kukka, tikankontti tulee kuvasta mieleen. Kukat ja kevät ovat kaksi asiaa, jotka ovat lähellä sydäntäni, joten kirja on kuin keväälle tehty. Tosin kirjan aihepiiri ei koske kukkia. Aiheet liittyvät lähinnä ihmisten salaisiin paheisiin, aiheisiin, joista ollaan mieluummin hiljaa ja joista ei kerrota kenellekään. Kirjan henkilöt ovat sidoksissa toisiinsa jollakin tavalla, mutta lukijat voivat ottaa selville miten. Tällä kertaa harmitti, että kirja oli lyhyt, sillä kirjan henkilöistä ja heidän salaisuuksistaan olisin voinut lukea pitemmänkin kirjan, sillä ne salaisuudet olivat esim. kohdunvuokraus, mutta en spoilaa enempää. Lue ihmeessä Seitsemäs kevät!
Mielenkiintoisia lauseita: Koko loppuillan Peter miettii ajatusta salaisesta puutarhasta, missä kukaan ei ole käynyt kymmeneen vuoteen. Missä nuput puhkeavat, lehdet keräävät kastehelmiä, ritariperhoset ja ties vaikka pikkuapollot ja kannussinisiivet lentelevät kukasta kukkaan, aurinko vaihtaa paikkaa ja kuljettaa varjoja mukanaan, ruoho kasvaa ja kellastuu taas, eikä kukaan näe. Mitä hyötyä on kauneudesta, jota kukaan ei näe?
Tomas Tranströmerin runossa 'Vartio' "pakkasen puremat kevätkukat haravoivat ääneti metsää löytääkseen jonkun, joka katosi pimeään". Toivo lisääntyy kevään edetessä, ja sinivuokot ovat Tranströmerille "salakäytävä todellisiin juhliin".
Tyttö nousee istumaan ja purkaa lettinsä. Divin tukka ei ole musta, vaan ruskea ja kullankimmeltävä ja pörröinen, ja sen silmät ovat vaaleanruskeat niin kuin vastajauhettu kaneli, jonka sekaan on lorautettu tilkka kookoskermaa.
En ehkä tykkää episodiromaaneista, haluaisin tietää kaikista hahmoista ja tapahtumasarjoista lisää. Toisaalta tämä oli ehkä juuri siksi tosi onnistunut episodiromaani — kaikki kutoutui yhteen sopivasti, taustalla, välillä yllättäen ja joka kerta jonkin paljastuessa ilahduttaen.
Ahdistava ilmastonmuutosskenaario pysyi sekin mukana hyvin, vaikka suurimman osan teosta oli taustalla. Usea näkökulma toimi hyvin, toisille muutos on merkittävämpi kuin toisille.
Suosittelen, vaikka ei hirveästi omalla kohdalla herättänytkään tunteita — tosi hyvin kirjoitettu ja kiinnostavasti rakennettu teos kuitenkin.
Tämä episodiromaani piti todella otteessaan, sillä siinä yhdistyivät länsimaisen ihmisen ahneus, valintojen tekemisen tuska, näiden valintojen traagiset seuraukset ja kykenemättömyys kohdata niiden tuomaa todellisuutta. Ilmastonmuutos kietoo nämä teemat yhdeksi möykyksi, jota lukija jää hämmentyneenä pohtimaan. Pidin.
Jotain kolmen ja neljän tähden välillä. Loppua kohden varsinkin pidin kovasti. Mielenkiintoisia teemoja ja henkilöitä. Ajankohtainen. Rakenne sopi hyvin tähän, varsinkin kun hoksasi idean. Pidin siitä, että siirryttiin näkökulmasta toiseen, ja kuitenkin pysyttiin saman tarinan äärellä.
Mukava romaani, parani heti kun hoksasin jutun juonen. Ilmastonmuutos ei kyllä tarinassa ollut mitenkään oleellista, tai sitten en vain ymmärtänyt. Se miltä kaikki näyttää ulospäin, on vain kepeä verho ja sen takana vasta on elämä.