Lapset

by Satu Taskinen

Päivän kulun pitäisi olla selvä. Töiden jälkeen Navidin täytyy poistua luokkahuoneesta, ostaa lahja ja kortti lapsenlapselle ja ajaa syntymäpäiväjuhliin. Myös elämän kulun pitäisi olla kaikille selvä: itseä ja toisia tulee kunnioittaa, ei saa tuottaa kärsimystä, täytyy kantaa vastuunsa – oli se sitten miten pieni tai suuri tahansa. Mutta Navidin vointi on jostain syystä kovin kehno, Sara-vaimon poissaolo ahdistaa ja ajatukset pyörivät yhä laajenevina kehinä. Ja maailma ympärillä vasta pyöriikin: Eurooppa natisee liitoksissaan, eriarvoisuus kasvaa kaikkialla. Muutosten keskellä Navid yrittää saarnamiehen suuruudenhulluudella kurottaa oikeaan suuntaan, löytää parhaan mahdollisen tavan pelastaa kaiken sen, minkä ihmiset yhdessä voisivat pelastaa.

Tapahtumat kerrotaan Navidin sisäisen puheen kautta työpäivän loppumisesta iltaan. Satu Taskinen kuvaa nerokkaasti ajatuksen kulkua, ihmistä keskellä kaikista välttämättömimpiä ja kipeimpiä kysymyksiä. Miten tulisi elää, miten suhtautua kärsimykseen, miten auttaa muita, ja miten selvitä myös itse tästä kaikesta?
Romaani vaatii vimmalla hyviä tekoja ja heittäytymistä itsen ulkopuolelle. Mutta huutamisen sijasta Navid ja maailmamme esitetään siinä rakkaudella, koomisen paljaana ja kipeänä.

Lapset on hurja kirja. Se muuttuu yksinpuhelua ja yhtä ihmistä suuremmaksi, universaaliksi yritykseksi pysyä inhimillisenä ja elää oikein.

295 pages, Hardcover

First published January 1, 2017

Reviews

[Linnea]

Olipa hyvä kirja. Tajunnanvirran heiteltäväksi pääsemisessä kestää hetki, sen jälkeen ei tekisi mieli nousta kyydistä pois. Tämä kirja pitää lukea lähes yhdeltä istumalta, tai pitäisi, sillä flow-tila on olennainen. Lapset oli kirja, en tiedä, kaikesta, ei mistään, elämästä, rakkaudesta, luopumisesta, peloista, syntymäpäiväjuhlista, grillatusta kalasta.

[Amu · Rating 4 out of 5]

Aloittelin tätä kirjaa eilen seitsemän aikaan illalla, ajattelin vain vähän selata illan ratoksi. Sitten huomasin olevani sivulla 190 ja katsoin kelloa, se oli puoli yksi yöllä. Oli siis vetävä kirja. Taskisen tyyli kirjoittaa viehättää minua: se on yhtä aikaa vapaan oloista ajatuksenvirtaa ja hyvin järjestelmällistä. Kieli on nasevaa ja täsmällistä. Taskinen ei halveksi mitään elämässä, vaan havainnoi terävästi elämän pieniä, keskikokoisia ja suuria ilmiöitä. Lukuelämyksen päälle tuli himo matkustaa Wieniin.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja oli vaativa luettava. Siinä seurataan yhden miehen ajatuksenkulkuja yhden iltapäivän ajan, ja tekniikkana on tajunnanvirta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lähes 300-sivuisessa kirjassa ei juuri hengähdystaukoja ole. Koko kirja jakautuu ehkä viiteen kappaleeseen, muuten vain siirrytään ajatuksenlankaa pitkin eteenpäin, vaikka hengästyttääkin.

Kirja alkaa, kun opettajana toimiva päähenkilö lähtee koulusta keskellä aamupäivää. Hänen tavoitteenaan on päästä vastasyntyneen lapsenlapsen luokse tätä tervehtimään, mutta matkalle sattuu paitsi paljon ajatuksia, myös kaikenlaista muuta, mikä hidastaa etenemistä. Matkan aikana lukija oppii päähenkilön monologin kautta tuntemaan tämän, aina lapsuudesta nykyhetken mielentilan selittäviin tapahtumiin asti.

Kirja on kunnianhimoinen ja toimivakin yritys sukeltaa yhden ihmisen ajatuksiin ja tuottaa niistä yleistettäviä teemoja kuten ihmisen yhteisöllisyys. Välillä se kuitenkin harhautuu liian kirjaimellisesti ajatusten harhateille tavalla, joka ei enää palvellut mielestäni sen puoleen esteettistä kuin eettistäkään tässä teoksessa. Intensiivinen ja haastava lukukokemus, joka ei kuitenkaan täysin vienyt mukanaan.

[Elina Mustikkakummun Anna · Rating 4 out of 5]

Alussa olin aika ymmälläni, että mikähän tämä kirja nyt oikein on. Mutta sitten pääsin vauhtiin enkä olisi malttanut lopettaa lukemista. Aika lailla hämmentävä kirja Lapset on, enkä oikein osaa sanoa siitä mitään analyyttista tai syvällistä, vaikka kirjan lopettamisesta alkaa olla jo vuorokausi. Jäljen tämä jätti ja kestäisi varmasti toisenkin lukukerran. Tai oikeastaan jopa sen vaatisi.

[Sanni · Rating 4 out of 5]

”Ehtiikö ihmiskunta ikinä kasvaa aikuiseksi, kun jokainen lapsi aloittaa taas alusta? Tekee jo niin monta kertaa tehdyt ja toistuvat virheet aina uudestaan. Luulee niitä omikseen. Mutta kun ei ihminen usko kuulopuheita. Kaikki on itse koettava.”

[Timo Tiilikainen · Rating 3 out of 5]

as a stream of consciousness novel it is a work of master craftsman or -woman . That makes it difficult to read - for me . The thoughts of the protagonist meander as they should but I lost track many a time. I have been reading this book for over three years off and on. I read the German edition.

[Riikka Koo · Rating 2 out of 5]

Kauniita lauseita, mutta raskas lukea. Koska tekstissä ei ole juuri lainkaan taukoja, ei sitä ehtinyt ajatella tai sulatella.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Tajunnanvirtainen yhdenpäivänromaani, jossa tavoite on selvä – pitäisi lähteä töistä, hakea lahja kaupasta ja päästä ajoissa lapsenlapsen syntymäpäiville. Asiat eivät kuitenkaan mene niin helposti, vaan tekeminen törmää erilaisiin vastoinkäymisiin ja matkan varrella lukijalle selviää, ettei päähenkilö Navidin elämässä kaikki muutenkaan ole aivan kohdallaan ja elämänhallinta täydessä tikissä.

Tiivistä tekstiä, koko kirja koostuu noin kolmesta tai neljästä kappaleesta, eli tekstiä virtaa ja virtaa, mutta ajatukset kieppuvat sen verran kiinnostavilla radoilla, että Lapset on paitsi luettava, myös mielenkiintoinen.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Tämä tajunnanvirtaan rakentuva kirja oli paikoitellen todella haastavaa luettavaa, mutta tarina oli kiehtova, ja yksittäiset kohdat olivat todella upeita. Lukukokemus oli ristiriitainen - pitäisikö lukea lauseita yksitellen vai päästää mielensä lentämään, juuttumatta yksityiskohtiin? Päädyin jälkimmäiseen lukutyyliin.

[Eetu Karppanen · Rating 1 out of 5]

Harvoin on kirjojen lukeminen tälläistä tervanjuontia kuin tämän kanssa oli. Joko tajunnanvirtainen teksti ei vain soveltunut itselle tai sitten en päässyt sisään laisinkaan mitä, miksi ja kenelle tämä oli suunnattu? Muista arvioista päätellen olen vähemmistössä, joten ehkä en vain ymmärtänyt tästä jotain mitä olisi pitänyt? Harmi.

[Salla W · Rating 5 out of 5]

Hieno hieno kirja!