What do you think?
Rate this book
Nöyryytys – Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä
Nöyryyttävät kokemukset ovat psykofyysisiä traumoja, jotka paranevat hitaasti. Nöyryytys tarkoittaa arvokkuuden kokemuksen riistämistä. Niiden tunnistaminen on välttämätöntä, kun halutaan parantaa työhyvinvointia tai kun pyritään auttamaan työuupumuksesta ja muista psyykkisistä oireista kärsivää ihmistä. Nöyryytykset vaikuttavat yksilöihin ja laajemmin myös kokonaisiin kansakuntiin. Nöyryyttävänä voidaan kokea työtoverin tai puolison suusta kuultu tölväisy, penkin alle mennyt esiintyminen, työttömäksi joutuminen, taloudellinen ahdinko tai sosiaalisen aseman menettäminen. Nöyryytyksessä ihminen kokee joutuvansa keinottomana vääryyden kohteeksi tai alistetuksi.
Juhani Mattila selvittää, miten nöyryytykset vahingoittavat ihmisen mieltä ja miten uusien nöyryytysten pelko estää häntä elämästä omana itsenään ja toteuttamasta omia mahdollisuuksiaan. Pahanolon taustalla olevien ongelmien tiedostaminen auttaa vapautumaan ja löytämään uudelleen aidon itsensä ja kokemuksen omasta arvokkuudestaan.
Juhani Mattila selvittää, miten nöyryytykset vahingoittavat ihmisen mieltä ja miten uusien nöyryytysten pelko estää häntä elämästä omana itsenään ja toteuttamasta omia mahdollisuuksiaan. Pahanolon taustalla olevien ongelmien tiedostaminen auttaa vapautumaan ja löytämään uudelleen aidon itsensä ja kokemuksen omasta arvokkuudestaan.
- GenresSelf Help
228 pages, Paperback
First published January 1, 2017
3 people are currently reading
31 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
April 7, 2020
Juhani Mattilan kirjassa nöyryytyksen ja sen kokemisen eri muotoja lähestytään monitahoisesti ja hyvin ammattimaisesti psykiatrin ja psykoanalyytikon näkökulmista. Kirjoittaja harjoittaa itsekin psykoanalyyttistä terapiaa, jonka tarkoitus on vapauttaa lukkiutuneita tunneprosesseja ja saada siten potilaan ajattelutapa ja toiminta raiteilleen. Huomattavasti halvempi menetelmä on kognitiivis-behavioristinen terapia, jossa pyritään ajatuksia ohjelmoimalla saamaan käytös hallintaan.
Rakenteeltaan teos on selkeästi jaoteltu eri lukuihin ja niiden alalukuihin. Aluksi lähdetään nöyryyttämisen tavoista ja kulttuureista, ja liikutaan elämän eri osa-aluilla työelämästä perheeseen. Sen jälkeen pohdiskellaan nöyryytyksen vaikutuksista yksilöön. Kolmanneksi palataan lapsuuteen ja sen aikaisiin traumoihin. Kuudes luku käsittelee murennettua omanarvontuntoa ja arvokkuuden uudelleen etsintää, kun on päästy irti häpeäntunteista ja muista minuutta kutistavista painajaisista.
Toisen nöyryyttäminen voidaan määritellä monella tapaa, ja usein siinä on ristiriitaisia valtasuhteita ja alistamista, lannistamista, mitätöimistä ja nujertamistakin. Mattila määrittelee sen moitteeksi, tölväisyksi, kritiikiksi, ylikävelemiseksi, ohittamiseksi ja nolaamiseksikin. Leimaavaa nöyryyttäjälle on toisen osapuolen kunnioituksen puute, ja se voi saada aikaan monenlaisia vaikutuksia mielipahasta itsetunnon pysyviin vaurioihin. Tahallinen nöyryyttäminen on selkeästi sanottuna ilkeilyä ja henkistä väkivaltaa. Työelämässä nöyryytyksen pelko pitää alaiset hiljaisina, ja he tekevät mukisematta kaiken, mitä pitää ja puolet vielä sen päälle.
Kirja avaa hyvin erilaisia näkökulmia nöyryyttämiseen, ja moni onkin huomannut joutuneensa pahantahtoisten ihmisten pilkan ja pilan kohteeksi, ja silloin alistamista ja halventamista käytetään vallankäytön välineenä. Niin esimies kuin työtoverit saattavat ajaa nöyryytetyn henkisesti omaan karsinaansa ja nurkkaan häpeämään. Kotona vaimo vielä osoittaa kaapin paikan. Kun päästiin kotiin, vanhemmat vaativat lapsilta liiallista kiltteyttä, ja otetaan turhat luulot pois, jotta opitaan kunnioittamaan auktoriteetteja eli ensi alkuun vanhempia, ja intissä niistä lapsista koulitaan miehiä tai nykyään miesmäisiä naisiakin. Esimerkkinä käytetään muun muassa Alice Milleriä ja ”mustaa kasvatusta”, jossa lasta nöyryytetään muka hänen omaksi parhaakseen. Silloin käy helposti niin, että lapsi ei tunnistakaan omaa arvoaan, autonomiasta puhumattakaan, kun vanhemmat kontrolloivat kaikkea eikä lapsen omia tarpeita hyväksytä eikä tunnisteta. Lapsuuden painajaisissakin mieli jatkaa psyykkistä työtä, kun unessa täydennetään valveilla koettuja avuttomuuden tunteita.
Vaikka teos on kirjoitettu hyvin ja teksti on varsin sujuvaa, kirjallisuusviitteiden käyttö argumentoinnin tukena ei oikein toiminut. Dostojevskin Raskolnikovia psykologisoidaan ylitulkiten, ja samaa voi sanoa Idiootin Myskinistä. Joissakin kohdin ollaan turhankin suoraviivaisia tai liukastellaan kaltevalla pinnalla, kun nöyryytetyt lapset varttuvat vinoon, kun heistä tulee aikuisia. Syrjäytymisen syyt kaivetaan varhaislapsuudesta, ja ennen kuin huomataan, ollaan koukussa nettiin ja päihteisiin. Työuupumuksen taustoistakin löytyy tekijän mukaan liiallisten nöyryytysten nielemistä, ja tällöin ”mieli täyttyy työasioista ihan tukehtumiseen saakka”. Sellainen toisten sylkykuppina oleminen voi johtaa tyhjään masennukseen, jota määritellään niin, että on olemassa fyysisesti mutta ei psyykkisesti. Elämästä tulee vain sisällyksetöntä suorittamista ja selviytymistä. Mattilan mukaan pelot ja fobiatkin ovat suoria seurauksia alistamisen ja häpäisemisen eri muodoista.
Parisuhteissa ja muutenkin ihmissuhteissa joutuu olemaan tarkkana, ettei yritä korvata sisäistä tyhjyyttä ja nöyryytettynä olemisen kokemuksia kumppanilla, joka tarjoaa sellaista, mitä itseltä puuttuu: ”itsevarmuutta, edustavaa ulkonäköä tai hyvää taloudellista asemaa.” Sitten kun rahaa on enemmän kuin naapureilla, rapistunutta itsetuntoa voi tehostaa erilaisia luksustuotteita ostamalla ja liisatuilla citymaastureilla huristellen. Siitä voi helposti seurata vinoutunut minäkuva ja korotettu ylpeys, kun kerran on varallisuutta kertynyt hiukan enemmän. Illuusio omasta ylivertaisuudesta johtaa helposti siihen, että kuvitellaan itsellä olevan elämä muita paremmin ja tajuaa asiatkin paremmin kuin muut tolvanat.
Anteeksipyynnöstäkin opin uutta tai paremminkin sellaisista ihmisistä, jotka eivät osaa ja halua pyytää anteeksi toisten nöyryyttämistä ja muuta henkistä väkivaltaa. Anteeksipyytämisen psykologiaan liittyy sellainen nöyryytys, että pyytäjä myöntää tarvitsevansa toisen ihmisen hyväksyntää ja arvostaa edes jonkin verran. ”Katuva nöyrtyy myöntämään, ettei tule toimeen ilman kontaktia.”
Kun lukija on kahlannut teoksen loppuun, ollaankin jonkin verran viisaampia tunnistamaan sosiopaatteja ja muita pelottavia tyyppejä, jotka nauttivat ihmisten alistamisesta ja heidän yläpuolelleen asettumisesta. Inhimillisen myötätunnon osaaminen onkin taitolaji, eikä se kaikilta luonnista. Liika kiltteyskin on toisaalta huono asia, ja tällöin voi altistua nöyryytyksille, kun ei pysty puolustamaan itseään toisten aggression kohteena. Yhtäältä vihan ja raivon tunteetkin voivat olla oiva energialähde taitajan hallussa ja yksi etappi kohti ehyttä itsetuntoa ennen kuin joutuu henkisesti aivan tallotuksi.
Rakenteeltaan teos on selkeästi jaoteltu eri lukuihin ja niiden alalukuihin. Aluksi lähdetään nöyryyttämisen tavoista ja kulttuureista, ja liikutaan elämän eri osa-aluilla työelämästä perheeseen. Sen jälkeen pohdiskellaan nöyryytyksen vaikutuksista yksilöön. Kolmanneksi palataan lapsuuteen ja sen aikaisiin traumoihin. Kuudes luku käsittelee murennettua omanarvontuntoa ja arvokkuuden uudelleen etsintää, kun on päästy irti häpeäntunteista ja muista minuutta kutistavista painajaisista.
Toisen nöyryyttäminen voidaan määritellä monella tapaa, ja usein siinä on ristiriitaisia valtasuhteita ja alistamista, lannistamista, mitätöimistä ja nujertamistakin. Mattila määrittelee sen moitteeksi, tölväisyksi, kritiikiksi, ylikävelemiseksi, ohittamiseksi ja nolaamiseksikin. Leimaavaa nöyryyttäjälle on toisen osapuolen kunnioituksen puute, ja se voi saada aikaan monenlaisia vaikutuksia mielipahasta itsetunnon pysyviin vaurioihin. Tahallinen nöyryyttäminen on selkeästi sanottuna ilkeilyä ja henkistä väkivaltaa. Työelämässä nöyryytyksen pelko pitää alaiset hiljaisina, ja he tekevät mukisematta kaiken, mitä pitää ja puolet vielä sen päälle.
Kirja avaa hyvin erilaisia näkökulmia nöyryyttämiseen, ja moni onkin huomannut joutuneensa pahantahtoisten ihmisten pilkan ja pilan kohteeksi, ja silloin alistamista ja halventamista käytetään vallankäytön välineenä. Niin esimies kuin työtoverit saattavat ajaa nöyryytetyn henkisesti omaan karsinaansa ja nurkkaan häpeämään. Kotona vaimo vielä osoittaa kaapin paikan. Kun päästiin kotiin, vanhemmat vaativat lapsilta liiallista kiltteyttä, ja otetaan turhat luulot pois, jotta opitaan kunnioittamaan auktoriteetteja eli ensi alkuun vanhempia, ja intissä niistä lapsista koulitaan miehiä tai nykyään miesmäisiä naisiakin. Esimerkkinä käytetään muun muassa Alice Milleriä ja ”mustaa kasvatusta”, jossa lasta nöyryytetään muka hänen omaksi parhaakseen. Silloin käy helposti niin, että lapsi ei tunnistakaan omaa arvoaan, autonomiasta puhumattakaan, kun vanhemmat kontrolloivat kaikkea eikä lapsen omia tarpeita hyväksytä eikä tunnisteta. Lapsuuden painajaisissakin mieli jatkaa psyykkistä työtä, kun unessa täydennetään valveilla koettuja avuttomuuden tunteita.
Vaikka teos on kirjoitettu hyvin ja teksti on varsin sujuvaa, kirjallisuusviitteiden käyttö argumentoinnin tukena ei oikein toiminut. Dostojevskin Raskolnikovia psykologisoidaan ylitulkiten, ja samaa voi sanoa Idiootin Myskinistä. Joissakin kohdin ollaan turhankin suoraviivaisia tai liukastellaan kaltevalla pinnalla, kun nöyryytetyt lapset varttuvat vinoon, kun heistä tulee aikuisia. Syrjäytymisen syyt kaivetaan varhaislapsuudesta, ja ennen kuin huomataan, ollaan koukussa nettiin ja päihteisiin. Työuupumuksen taustoistakin löytyy tekijän mukaan liiallisten nöyryytysten nielemistä, ja tällöin ”mieli täyttyy työasioista ihan tukehtumiseen saakka”. Sellainen toisten sylkykuppina oleminen voi johtaa tyhjään masennukseen, jota määritellään niin, että on olemassa fyysisesti mutta ei psyykkisesti. Elämästä tulee vain sisällyksetöntä suorittamista ja selviytymistä. Mattilan mukaan pelot ja fobiatkin ovat suoria seurauksia alistamisen ja häpäisemisen eri muodoista.
Parisuhteissa ja muutenkin ihmissuhteissa joutuu olemaan tarkkana, ettei yritä korvata sisäistä tyhjyyttä ja nöyryytettynä olemisen kokemuksia kumppanilla, joka tarjoaa sellaista, mitä itseltä puuttuu: ”itsevarmuutta, edustavaa ulkonäköä tai hyvää taloudellista asemaa.” Sitten kun rahaa on enemmän kuin naapureilla, rapistunutta itsetuntoa voi tehostaa erilaisia luksustuotteita ostamalla ja liisatuilla citymaastureilla huristellen. Siitä voi helposti seurata vinoutunut minäkuva ja korotettu ylpeys, kun kerran on varallisuutta kertynyt hiukan enemmän. Illuusio omasta ylivertaisuudesta johtaa helposti siihen, että kuvitellaan itsellä olevan elämä muita paremmin ja tajuaa asiatkin paremmin kuin muut tolvanat.
Anteeksipyynnöstäkin opin uutta tai paremminkin sellaisista ihmisistä, jotka eivät osaa ja halua pyytää anteeksi toisten nöyryyttämistä ja muuta henkistä väkivaltaa. Anteeksipyytämisen psykologiaan liittyy sellainen nöyryytys, että pyytäjä myöntää tarvitsevansa toisen ihmisen hyväksyntää ja arvostaa edes jonkin verran. ”Katuva nöyrtyy myöntämään, ettei tule toimeen ilman kontaktia.”
Kun lukija on kahlannut teoksen loppuun, ollaankin jonkin verran viisaampia tunnistamaan sosiopaatteja ja muita pelottavia tyyppejä, jotka nauttivat ihmisten alistamisesta ja heidän yläpuolelleen asettumisesta. Inhimillisen myötätunnon osaaminen onkin taitolaji, eikä se kaikilta luonnista. Liika kiltteyskin on toisaalta huono asia, ja tällöin voi altistua nöyryytyksille, kun ei pysty puolustamaan itseään toisten aggression kohteena. Yhtäältä vihan ja raivon tunteetkin voivat olla oiva energialähde taitajan hallussa ja yksi etappi kohti ehyttä itsetuntoa ennen kuin joutuu henkisesti aivan tallotuksi.
June 3, 2017
Erinomainen kirja, luin tämän alusta loppuun parissa tunnissa, koska en malttanut lopettaa!
Nöyryytys eri muodoissaan sekä työpaikoilla että parisuhteissa voi vaikuttaa voimakkaasti käytökseemme, ja jopa sairastuttaa meidät psyykkisesti. Tästä syystä lääkkeet eivät aina ole vastaus (ainakaan yksin!) ahdistukseen ja masennukseen vaan niiden tunnelukkojen "purkaminen".
Nöyryytys eri muodoissaan sekä työpaikoilla että parisuhteissa voi vaikuttaa voimakkaasti käytökseemme, ja jopa sairastuttaa meidät psyykkisesti. Tästä syystä lääkkeet eivät aina ole vastaus (ainakaan yksin!) ahdistukseen ja masennukseen vaan niiden tunnelukkojen "purkaminen".
June 11, 2017
No nyt löytyi terapeutti, joka ymmärtää minua täydellisesti!
Displaying 1 - 3 of 3 reviews