"Kaunis, tyylikäs, ulospäin suuntautunut, monipuolisesti kyvykäs, voimakas persoona, erinomainen esiintyjä... minun äitini. Todellisuudessa luonnehäiriöinen narsisti." -Meri
Narsisti osaavat hurmata puhe taidoillaan ja peittää jälkensä. "Narsisti keskellämme" auttaa kiusattua tunnistamaan tilanteensa kartoittamalla narsistien tyypillisiä käyttäytymistapoja.
Tätä kirjaa varten on haastateltu yli 150 ihmistä heidän kiusaamiskokemuksistaan. Vertaiskertomusten lisäksi asiantuntija puheenvuoronsa antavat mm. professori Liisa Keltinkangas-Järvinen, psykiatri Jorma Tähkä ja professori Jouko Lönnqvist.
"Narsisti keskellämme" on hyödyllinen kaikille, jotka työssään joutuvat hoitamaan narsistien aiheuttamia ongelmia: asianajajille, työterveyshoitajille, työsuojeluvaltuutetuille, poliisille, opettajille, esimiehille...
Kirja pohtii narsismia myös laajemmin koko länsimaista kulttuuria riivaavana ilmiönä.
FM Brita Jokinen on ollut Yleisradiossa toimittajana yli kolmekymmentä vuotta. Hänen ohjelmasarjansa "Kiusaaja keskellämme" uusittiin yleisön pyynnöstä neljä kertaa. Sarjan saama yleisöpalaute oli pohjana vuonna 2007 ilmestyneelle samannimiseltä kirjalle, josta "Narsisti keskellämme" on selviytymistarinoilla laajennettu ja ajankohtaiseksi päivitetty laitos.
"Kirjan avulla tunnistin esimieheni narsismin" - Eräs kiusattu
Toimittaja Brita Jokisen narsismia käsittelevä kirja (2012) olikin yllättävän monipuolinen, ja teos perustuu tekijän edellisellä vuosikymmenellä pitämäänsä radiosarjaan, jossa aiheena oli narsismi ja sarjan nimi oli ”Kiusaaja keskellämme”. Sarja oli suosittu, ja voidaan varmaan todeta, että Suomessa on valtava määrä ihmisiä, joilta puuttuu tyystin toisten ihmisten kunnioitus ja eettisen ja moraalisen käyttäytymisen sääntöjen edes alkeellinen hallinta.
Kirjoittaja kuului ainakin julkaisuaikana Narsistien tuki ry:n toimintaan, ja varmaan myös sitä kautta on saatu lukuisa määrä varsinkin työelämästä narsistien uhrien kohtaloita ja selviytymistarinoita. Sopiviin väleihin on sijoitettu haastateltujen omakohtaisia kokemuksia, psykiatrien ja psykologian professorien kommentteja. Näissä narsismikirjoissa on yleensä aina sellainen rajaus, että luonnehäiriöiset ja narsistiset (jopa psykopaattiset) ihmiset ovat vain demonisoituja, eikä heidän näkökulmaansa tarkastella ollenkaan heidän lähtökohdistaan. Ikään kuin selityksenä on lähes aina, että narsistit ovat kaikki tyystin sisältä rikkinäisiä ja heikkoja ja toistavat ja lapsuudessa opittua kaavaa ja että he ovat parantumattomia luonnevikaisia, jotka kannattaa pitää oman mielenterveyden kannalta pitää niin kaukana kuin mahdollista eikä uskoa mitään teeskenneltyä potaskaa tai panna kampoihin ottaa näiltä luulot pois, toisin sanoen taistella omista oikeuksistaan eikä alistua narsististen manipulaattorien mielivallan kohteeksi.
Itse teos on jaoteltu kahteentoista osaan, ja suurin osa keskittyy työelämään, jonkin verran myös parisuhteeseen ja lasten ja vanhempien väliseen suhteeseen melko niukasti. Jorma Tähkää siteerataan aika paljon, ja perimmältään narsistimainen käyttäytyminen määritellään tässä kiusaamiseksi tai henkiseksi väkivallaksi, jolla on tarkoitus nujertaa sen kohteeksi otettu. Sellaiseksi voi kirjan esimerkkien perusteella joutua kuka vain, yleensä tunnolliset, kiltit ja omaa pomoaan fiksummat ja paremmin työelämässä suoriutujat, sillä narsistihan ei tunne katumusta teoistaan, ja yleensä tällaiselle tyypille tuottaa sadistista tyydytystä toisten alistaminen ja mitätöiminen. Työelämästä moni tunnistanee narsistisen pomon keräävän ympärilleen myötäilijöitä, joilla ei ole omia mielipiteitä ollenkaan eikä varsinkaan mitään esimiestä vastaan sanottavaa missään vaiheessa. Tällaiset hiljaiset alistujat ovat tyytyväisiä olotilaansa ja tekevät kaikkensa miellyttääkseen, sillä onhan oma toimeentulo kyseessä ja voidaan pelätä itsekin joutuvan sylkykupiksi sen kiusatun tilalle, kun sellainen on savustettu firmasta pihalle mielenterveyden romahdettua. Sitä ennen on viety työltä kaikki mielekkyys narsistisessa alistamis- ja tuhoamisprosessissa.
Narsismin tunnistamisen vaikeutta pohditaan myös monelta kannalta, ja tulee hyviä esimerkkejä, miten työpaikkailmapiirin selvittelyt ovat useinkin ihan hukkaan heitettyä aikaa, sillä taitavat manipulaattorit osaavat esittää ulkopuolisille ja omille esimiehilleen omaa näytelmäänsä, ja yleensä työsuojelu on ihan voimaton. Kirjan lopussa on vielä muutamia kertomuksia, mitä narsistien entisille uhreille ja mielenterveyskuntoutujille oikein kuuluu, kun on selvitty kurimuksesta. Tekijä tuskailee, ettei vastauksia tullut kuin kourallinen, sillä aika harva enää haluaa koskaan palata elämänsä ehkä traumaattisimpiin kokemuksiin niistä toivuttuaan. Saattaa olla, että tuonkaltainen synkkä varjo voi seurata koko loppuelämän ja haittaa ihmisiin luottamista, kun on joutunut tallotuksi ja ehkä vuosikausiksi henkisen väkivallan kohteeksi yrittäessään säilyttää mielenterveytensä, omanarvontuntonsa ja minuutensa rippeet.
Kirja antaa hyviä vinkkejä, milloin kannattaa pakata matkalaukut tai tyhjentää työpöytä, kunhan osaa tunnistaa itseensä kohdistetun henkisen väkivallan, jollainen voi olla sanallista tai sanatonta, lisäksi kaikenlainen alistaminen, painostaminen, pilkkaaminen, nimittely, uhkailu, kiroilu, huutaminen, vähättely, pelottelu, häirintä, alentuvasti kohteleminen ja vähitellen lisääntyvä kontrolloiminen. Moni onkin varmaan huomannut kaveripiirissä, työpaikalla ja perheessä tyypin, jolla on kova kilpailuhalu, ja tällainen voi olla alkuun ihan viattoman oloista, mutta se voi muuttua vaivihkaa kateudeksi, pakonomaiseksi voittamisen haluksi ja siten osoittaa omaa paremmuuttaan, ja tällöin narsistinen henkilö saa nimenomaan tyydytystä toisen päihittämisestä. Tällaiset kaappinarsistit (ja ihan sadistitkin) osaavat piilottaa toisinaan taitavasti oman mielensä pimeän puolen jopa läheisiltään, ja tavoitteena on oman kontrollin ja hallinnan lisääminen ja toisen nujertaminen. Lisäksi tunnetaan helposti katkeruutta ja kateutta toisten menestyksestä eikä niistä osata iloita lainkaan.
Narsistinen käyttäytyminen ja muiden ihmisten henkinen pahoinpitely on ennen kaikkea pahuutta, ja tällaisilta ihmisiltä puuttuu kokonaan eettinen minuus. Narsistin tavoitteena on usein toisen ihmisen tuhoaminen, keinoja kaihtamatta, ja omille teoille etsitään oikeutusta toisen virheistä ja oman mielen nyrjähtäneestä tavasta ymmärtää maailmaa ja tehdä kauheuksia tuntematta lainkaan empatiaa. Narsistinen ihminen ei kykene asettumaan toisen asemaan, ja usein tällaiset ajattelevat ikään kuin muiden olevan vain heidän tarpeitaan varten. Narsististen vanhempien kiusatut lapsetkin voivat kärsiä koko elämänsä ajan, kun heiltä on viety jo lapsuudessa itsetunto ja heidät on manipuloitu heikoiksi ja avuttomiksi pelkureiksi, jotka eivät osaa aikuisenakaan pitää puoliaan.
Hyvä perusteos narsismista. Kerrankin jotain muutakin kuin narsismia parisuhteessa. Pidin erityisesti siitä, että kirja keskittyy narsismiin työelämässä ja perheessä.
En edes jaksanut lukea loppuun, kun sisältö oli aika tuttua jo itselle. Suosittelen kyllä lukemaan jos on epäilyksiä että joku saattaisi olla narsisti tai omata narsistisia piirteitä.