Vaikka edellisestä lukukerrasta onkin pari vuosikymmentä, olen hämmentynyt, etten muistanut kirjan Unkariosuutta ollenkaan. Taattua kerrontaa, mutta jotenkin olisi ollut mukavaa tietää enemmän itse kunkin töistä, Sirkan pukimotyöstä, missä välissä Anna oli jatkanut opintojaan, Eevan opiskelusta yliopistossa, ja mitä se Kristiina siellä talouskoulussa opetti, miksi Kristiinan perheellä tuntui olevan rahasta pulaa, mitä Koskivuoren tehtaalla tehtiin, sellaista kaikkea. Mutta olisihan tämä paisunut sellaisiin tämänpäiväisiin kirjojen sivumääriin noilla asioilla, ja paljonhan tässäkin tuli tiedonjyviä olympialaisista 1952 Unkariin 1956. Jotenkin Sirkka ja Eeva olivat koko ajan kaukana toisistaan, vaikka välillä asuttiin saman katon allakin, eikä samaa yhdessä elämistä ollut, verrattuna ensimmäisiin kirjoihin.