Tapahtuu se, mitä kesäisin tapahtuu: nuori mies ja nainen kohtaavat. Mies osaa pidättää hengitystä ja puhetta, nainen tahtoo enemmän kuin voi saada. He muodostavat perheen, koska niin kuuluu tehdä. Syntyy lapsia, jotka eivät saa kasvaa aikuisiksi.
Nuorella miehellä on sisko, hyvä ihminen, jonka kohtalon sanelee rakkaus Adolf Hitleriin. Alkaa sota, joka ei pääty rauhaan. He käyvät sitä kaikki, elämänsä loppuun saakka.
Liitto on tragikoominen romaani ihmisistä, joiden unelmia ja vaatimuksia elämä ei ota huomioon.
Se on tarina ihmisistä, jotka vahingossa urheina ja tietämättään sitkeinä selviävät yhdestä sodasta vain kohdatakseen seuraavan. He sopeutuvat, luopuvat ja selviytyvät, toistensa avulla ja toisistaan huolimatta.
Liitto on suuri tarina pienistä ihmisistä. Se naurattaa ja itkettää, on armoton ja armelias – yhtä kohtuuton kuin elämä itse.
Tuomas Kyrö is a Finnish author and comic book illustrator.
FI: Tuomas Kyrö on suomalainen romaaneja, kolumneja, pakinoita, draamaa sekä sarja- ja pilakuvia tuottanut kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Kyrö on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla vuonna 2005 ja Nuori Aleksis -palkinnolla 2006. Hänen teoksensa Liitto oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2005. Kyrö oli Eeva Joenpellon kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005–2009. Nykyisin hän asuu perheineen Janakkalassa.
Zadnjih godina na hrvatski je prevedeno nekoliko knjiga finskih autora, čija je radnja smještena u doba 2. svjetskog rata (Tommi Kinnunen, Katja Kettu, Kjell Westö). U ovom romanu, ratna zbivanja ostaju samo u pozadini i kao povijesni kontekst, a fokus je na likovima. Bitno je i - što je to savez, i tko ga sklapa. Roman započinje prologom, u kojem doznajemo imena nekih likova, ali u kojem su oni međusobnom odnosu, saznavat ćemo vrlo postupno. Upravo u tom postupnom otkrivanju leži glavna odlika čitanja ovog romana pa bi bilo šteta da ovdje napišem išta od njegovog sadržaja. Mogu reći samo da saveze sklapaju razni likovi, jedni s drugima, kako bi preživjeli, i to je glavni fokus radnje. Pojavljuje se tu i klasična ženska solidarnost, i tupasti (iako dobroćudni) muž, ima i tragičnih momenata, ali i takvih koji će vas na trenutak ganuti. Kako vrijeme u romanu odmiče, poglavlja su sve kraća, sve se brže izmjenjuju pripovjedne perspektive, i moja jedina zamjerka je prenagao rasplet, koji iz nekih aspekata djeluje kao najobičniji deus ex machina. Tu bih ipak od autora očekivala nešto više, prije svega bolju motivaciju završnih događanja. U cjelini, ipak, ovo je jako dobra knjiga, još jedan od onih slučajnih ulova u knjižnici koji me ugodno iznenadio.
Tässä kirjassa on kaikki, mikä yleensä auttaa minua jättämään edes jotain kirjoja hyllyyn: mieskirjailija, kotimaisuus, sota-aika, realismi, äijänäkökulma, Hitler (etenkin mukavana tyyppinä).
Jotenkin se lukupinoon eksyi, ja onneksi niin.
Kaikki tietävät kirjan perusjutut Finlandia-ehdokkuuden vuoksi, mutta siellä ei puhuttu hauskoista pop-musiikin lyriikkaviittauksista ihan väärissä paikoissa, ei tarpeeksi rujoudesta ja hellyydestä, tympeydestä ja julmuudestakaan.
Kirjan prologi luo odotukset, jotka kääntyvät päälaelleen. Oikeastaan kirjan järisyttävin puoli on muutos sekä henkilöiden että tapahtumien, tunteidenkin kohdalla. Hitaasti etenevä vääjäämättömyys muuttuu oikein valituilla sanoilla toiveikkaaksi - vain murskautuakseen uudelleen. Ihmiset tekevät, mitä on tehtävä - ja sitten joku karkaa ja kieltäytyy, muiden on astuttava ruotuun niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin.
Ei tästä tule arvostelua, niin hämmentynyt olen vieläkin. Sentimentaalisuutta löytyy, aidosti stereotyyppistä ja toimivaa sukupuoliroolia sekä oikein että nurin, syvää isänmaallisuutta. Jossain vaiheessa mielessä pyöri Täällä Pohjantähtikin. Silti: Kotimainen kirja, jossa uhrautuvaisuudesta ei aina tehdä hyvettä. Vau.
Jysäyttävä lukukokemus. Kertomus ihmisistä, jotka ovat perhettä, mutta joilla ei välttämättä ole mitään sanottavaa toisilleen. Kertomus sodasta, sotilaista, sotavangeista, kotirintamasta. Kertomus äitiydestä, menetyksestä, mielenterveydestä. Kertomus erään naisen rakkaudesta Adolf Hitleriin.
Olipa hyvä kirja. Jos Tuomas Kyrön tuotannon lukemisen on aloittanut Mielensäpahoittajasta, eli väärästä päästä, kuten minä, saa ihan yllättyä, miten vakavaa teksti on. Kirjailijat ovat juuri tällaisia kirjoja varten olemassa, ja vakavalla romaanilla on ehdottomasti paikkansa. Aihe on todella haastava, ja tällä tavalla käsiteltynä tiettyyn aikaan olisi saanut Kyrö kirjansa kirjaroviolle.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-2003: 148/148) (2004: 2/6) 2005: 5/6 1984-2023: 155/268
4/5. Kirja, joka oli varmaankin ihan ok/hyvä/erinomainen, mutta joka ei kuitenkaan jättänyt minkäänlaista kommentoimisen tarvetta. Ei kiitettävää, ei moitittavaa. Onneksi en ole kriitikko, jonka täyty sanoa jotakin silloinkin, kun ei oikeasti olisi mitään sanottavaa.
Ensimmäinen Kyrön kirja, jonka luin ja ei ollut pettymys. Paljon on Mielensäpahoittajaa ja Kyrön huumoria hehkutettu viime aikoina, joten oli mukava lukea kirja, josta sai aivan uuden käsityksen kirjailijasta. Liitto käsittelee useita raskaita aiheita vajoamatta kuitenkaan liialliseen synkkyyteen. Elämän heittämät, jopa julmatkin, vastoinkäymiset käsitellään ja niistä päästään yli (jos päästään). Ei kirja kokonaan kuitenkaan pelkkää elämän alhossa kulkemista ole: välillä lukija saa kokea hahmojen kanssa häivähdyksen lapsenomaisuutta ja hentoa toiveikkuutta. Etenkin naishahmot Lyydia ja Anna ja heidän kehityksensä romaanin aikana olivat hyvin mielenkiintoisia.
Masentava, mutta vetävä kirja. Huomasin monena iltana valvoneeni kirjan kanssa, kun tarkoitus oli jo sammuttaa valot ajat sitten. Täysi vastakohta Kyrön Kerjäläinen ja jänis -teokseen, josta jäi lähinnä imelä maku suuhun. Tämä oli hyvin kirjoitettu - eri näkökulmat ja kirjoitustyylit sopivat mainiosti yhteen.
Rikkonainen muoto sopi rikkonaisiin tarinoihin - missään vaiheessa ei tullut liian kikkailun maku. Muoto tuki kerrontaa. Kauneutta ja kauheutta, suurta ja pientä sopivassa suhteessa. Samoista temaattisista aineksista on kirjoitettu kirjastomitalla Suomessa, ja osin muuallakin. Silti näkökulmat onnistuivat olemaan tuoreita, ja ote raskaista aiheista huolimatta kepeän varma.
Mielenkiintoisia ihmiskohtaloita täynnä koko kirja alusta loppuun. Tapahtumat sijoittuvat sota-aikaan, mutta onko se sittenkään määrävin tekijä näiden ihmisten elämänkuluissa ja kohtaloissa? Valitsisiko kukaan heistä toisin vaikka aika olisi toinen?
Hyvä ja mukaansatempaava kirja. Pidin kovasti. Mies lykkäsi kirjan minulle luettuaan parikymmentä sivua ilmottaen ettei pidä kirjasta mutta mä voisin tykätä. Oikeassa oli.
Kyrö on parhaimmillaan (etenkin suomalaisen miehen) sisäisten pohdintojen ja yksilön henkilökohtaisten havaintojen kuvauksessa. Liitossa oli sitäkin, mutta itse tarina ei nyt ottanut mukaansa.