Tamperelainen komisario Sakari Koskinen saa tutkittavakseen uimarannalla tehdyn poikkeuksellisen surmatyön. Teolle löytyy vahva motiivi ja joukko riittävän pitäviä todisteita. Epäilty kuitenkin kiistää syyllisyytensä.
Tästä huolimatta hänet vangitaan odottamaan oikeudenkäyntiä, ja Koskinen pääsee aloittamaan odottamansa kesäloman. Komisarion vapaus ei ehdi kunnolla edes alkaa, kun tutkijatiimi joutuu hätkähdyttävän kysymyksen eteen: onko Koskinen toimittanut kaltereiden taakse väärän miehen?
FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.
Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.
Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.
Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.
EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction. His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime. Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.
Työpaikan ihmissuhteiden ja päähenkilön parisuhteen yms käsittely on juuri sellaista masentavaa narinaa, joka vieraannuttaa suomalaisista nykykirjoista, tv-sarjoista ja filmeistä muutamia loistavia poikkeuksia lukuunottamatta.
Dekkarin juonen kulku paranee loppua kohti mutta ensimmäinen puolikas on mielenkiinnoton.
ps. Olenkin viimeaikoina joutunut antamaan lähinnä neljää tai viittä tähteä. Hyvä että tasapainon vuoksi tuli väliin yksi yhden tähden kirja.
Vanha tuttu tämä komisario Koskinen. Ja näitä on niin helppo ahmia kun tyyliin on tottunut. Välillä vaan mietin että liekö Seppo Jokinen itsekin yhtä pihkassa Ullaan kuin komisarionsa. Niin lämpimästi hän tätä kuvaa ja Ulla lämpimyys ja naisen vaistot vievät kerta toisensa jälkeen niin tutkimusta kuin tarinaakin eteenpäin.
Takuuvarmaa Jokista, Koskis-fanille uuden kirjan ilmestyminen ja lukeminen on aina yhtä juhlaa :) Vanhat tutut ainekset tässä, mutta mitäpä niitä muuttamaan, kun kerronta toimii!
Perusjokinen. Rikos ja juoni uskottavampi kuin Rahtarissa, mutta henkilöt liian yksioikoisia. Ja jotenkin noloa lukea Koskisen rakkauselämän kuvauksia. Sääli kyllä, jos Koskinen siirtyy eläkkeelle.
Peruskamaa Jokiselta. Ei paras Komisario Koskinen -sarjasta, muttei huonoinkaan. Takakansiteksti paljasti jo peruskuvion, mutta loppuratkaisu oli silti yllättävä. Tämän kirjan vahvuus oli kiinnostava ja hieman tavallisuudesta poikkeava hahmogalleria. Hieman jäi harmittamaan, että Koskisen kilpikonnista ei mainittu halaistua sanaa tässä kirjassa. Mahtavatkohan olla kuolleet?
Sarja kaipaisi ehkä uusia vakiohahmoja. Kovin suppeaksi Koskinen-Lundelin-dialogiksi sarja on mennyt ja muut rikostutkijat ovat verrattuna sarjan alkupään kirjoihin painuneet harmittavan näkymättömiin taustalle. Ei sillä, että Koskisen ja Lundelinin parisuhde tuokin oman kiinnostavan ulottuvuuden tarinaan.
Seppo Jokisen Koskis-sarja sopii kaikille kotikutoisen jännityksen ystäville. Murhaajat eivät ole tässä(kään) teoksessa mitään huippulahjakkaita psykopaattikoneita.
Tässä osassa Koskinen tutkii tapausta jossa murheen murtama isä kostaa tyttärensä elämän pilaajalle. Sitten tapahtuu toinen lähes samanlainen murha. Onko Koskinen ollut väärässä?
Koskinen velloo ihmissuhteissaan ja esinaisen typeryys tulee selville. Hiukan osoittelevasti huumekauppias on sukunimeltään Raatola. Autolla ajellaan ja kahvia kuluu.