Kirjoittajan oma hiushistoria alkaa 1960-luvun Suomesta, jossa hiustenhoitotuotteita oli vielä niukasti. Esseekirjassaan Antas tarkastelee niin kosmetiikkateollisuutta, kampaustyylejä, päähuiveja kuin mainosten tukkatyylejäkin mahdollisimman monenlaisissa historiallisissa, taloudellisissa ja kulttuurisissa asiayhteyksissä. Sillä tukkasi ei ole vain sinun, se on myös bisnestä ja politiikkaa.
Miksi kauniiksi ja seksikkäiksi mielletyillä naisilla on pitkät hiukset? Mikä olikaan afrokampausvillityksen takana? Minkälaista miljoonabisnestä hiustenhoito on ollut Hans Schwarzkopfista lähtien?
Vaikka pääpaino on naisissa sekä heihin kohdistuvissa odotuksissa ja paineissa, osansa tarkastelussa saavat myös miehet: yhtä lailla Napoleonin armeijan peruukit, Malcolm X kuin Sex Pistolsin punkkaristaili.
Maria Antasin esseet hiuksista yhdistävät terävästi ja hauskasti sosiokulttuurisia rakenteita henkilökohtaisiin kokemuksiin ja laajempiin asiayhteyksiin. Kokoelma nostaa hänet esseistiemme eturiviin. Teoksen käännösoikeudet on jo myyty Saksaan.
Kevyellä otteella kirjoitettu tutkielma hiusten kulttuurihistoriasta. Painotus on 1900-luvun naisten länsimaisessa hiusmuodissa, jota tarkastellaan erityisesti populaarikulttuurin ja kapina(yritysten) kautta, mutta pikaisia piipahduksia tehdään myös kauemmas historiassa ja maantieteessä. Omakohtaisuus tuo tekstiin keveyttä, kun Antas kertaa omia hiuskriisejään ja nuoruuden ihanteitaan. Hiusten historiasta löytyy paljon yllättävää, kiinnostavaa ja pientä feministiä suututtavaa.
Oikein sutjakka kevyt tietokirja/essee hiuksista ja niiden merkityksestä historiasta nykypäivään. Ei ehkä tarjoa sinänsä mitään uutta mullistavaa, mutta solmii hyvälle letille hiustrendejä ja trendien syitä, miten hiuksilla alistetaan ja normitetaan, minkälainen rooli hiuksilla on ollut erinäisissä vapausliikkeissä ja viihteessä.