Josir Jalatvan eriskummallinen elämä

by Siiri Enoranta

Josir Jalatva on hurvitteleva hedonisti ja vuosituhannen mahtavimman sirkustirehtöörin perijä, Micholei Rostus on aloitteleva kelloseppä ja pettynyt historianopiskelija, ja Josir tietää haluavansa hänet heti ensi näkemällä. He ovat rakastavaisia suursodan runtelemassa Aurosiassa, mistä Jumala on lähtenyt lätkimään jo yli tuhat vuotta sitten taakseen katsomatta. Jälkeensä Jumala on jättänyt joukon hylättyjä seuraajiaan, joista yksi kiroaa Micholein monikehollisuuden karuselliin. Siitä alkaa ajojahti pitkin tuhoutumatonta junarataa: sirkushuveja ja sahanpurua, aamunkoittoon venyviä juhlia ja häpeällisiä salaisuuksia, kauhtunutta samettia, jonglöörin päähän putoilevia keiloja, savua, verta ja hekumaa.

Genres: Fantasy, LGBT, Finnish Literature, Fiction, Young Adult, Speculative Fiction, Queer

513 pages, Hardcover

First published August 1, 2017

About the author

https://pixelfed.social/Siiri.Enoranta

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Huh mikä kirja. Samaan aikaan filosofiaa, monikehollisuutta (jos oma keho vaihtuisi toiseksi, olisiko edelleen sama ihminen?), mysteeriä, eettistä ja eksistentiaalista pohdintaa, esittävän taiteen roolin ihmettelyä sekä rakkaustarinaa. Suosittelen!

[Reetta Saine · Rating 5 out of 5]

Nyt tuli sellainen lukuelämys, että tätä on vaikea ylittää!

Enorannan uusin on ihan kaikkea. Siis Ihan. Kaikkea.

Kun sirkusjuna lähtee puhkuen liikkeelle, on sen matkassa seurue, josta löytyy monenlaista rakkautta, paljon pelkoa, totaalista kyynisyyttä, hurjia temppuja sekä petturi. Tarkoituksena on löytää kadonneen Jumalan palvelija, joka on taikonut Josirin rakastetun heräämään säännöllisesti vieraassa ruumiissa, toisena ihmisenä.

Se on dekkari, jossa metsästetään ruumiinryöstäjää, dystopia maailmasta, jossa on kymmeniä erilaisia maailmoja ja ainoa pysyvä on minä itse, vaikka sitäkään suurella osalla kirjan matkaajista ei (enää) ole. Se on metafyysinen pitkä pohdiskelu olemisesta ja fenomenologisia sävyjäkin saava iloittelu ruumiillisuudesta, ruumiissa elämisestä ja sen tekemisestä monilla eri tavoin.

Ennen kaikkea se on juuri sitä, mitä voi kuvata sanalla "aistillinen". Maukas, herkullinen, rivo, raaka, julma, synkeä, lihallinen. Sen metaforissa kuullaan, nähdään, tunnetaan, maistetaan, haistetaan ja naidaan niin kuin ei koskaan ennen. Jokaiselle henkilölle on oma paikkansa, ja koirankouluttajien, saippuakuplataiteilijoiden, telttapoikien, ilma-akrobaattien tirehtööristä puhumattakaan on löydettävä itsestään jotain uutta, sidottava se osaksi omaa persoonaa ja jatkaa kiertämistä.

Yseille otan vinkkaukseen, mutta aikuisille suosittelen eniten.

[Susanna Meusel · Rating 2 out of 5]

Enorannan kirjat on mulle näköjään tosi hit or miss. Tää oli miss. Tästä olisi voinut mielestäni napsia ainakin kolmasosan pois, eikä juoni olisi siitä kärsinyt juurikaan. Spefilukupiirissä joku teki hyvän huomion sanoessaan, että tämä on tavallaan road trip -kirja, jossa määränpäätä tärkeämpää on itse matka. Ja yleensä nautinkin sen tyylisistä kirjoista, mutta ehkä nyt oli huono hetki rail road tripille. Olisin kaivannut vahvempaa juonta ja vähemmän haahuilua.

Kieli oli kuitenkin tässä(kin) todella kaunista, siitä pointsit. On myös kehuttava taas kerran Enorannan kykyä luoda niin eläviä ja keskenään erilaisia maailmoja. Niihin on aina mukava sukeltaa - mieluusti mahdollisimman vähäisillä ennakkotiedoilla, jotta saa yllättyä.

Odotan innolla Maailmantyttärien lukemista, uskon sen olevan taas hit!

[Lyyra Virtanen · Rating 4 out of 5]

Paras roadtrip-kirja jonka oon lukenut

[Hanna (musteen.jaljet) · Rating 3 out of 5]

Erittäin vaikea kirja, jonka herättämiä ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi. Eriskummallinen elämä on rönsyilevä, runsas, syntinen ja aika pitkällä hyvin masentava. Sekä hyvässä että pahassa. Enoranta kirjoittaa kauniisti ja hän rakentanut rikkaan maailman, josta löytyy eri maita, niiden tapoja ja kulttuuria, ääripäitä sekä kerroksia. Olisin niin toivonut karttaa, jotta olisin hahmottanut maailman paremmin.

Kirjassa pohditaan paljon seksuaalisuutta sekä kehollisuutta. Miltä tuntuu jos oma keho vaihtuisi yhtäkkiä jonkun muun kehoksi? Pidin tästä kuvauksesta ja oli hyvin mielenkiintoista pohtia jos tällainen kävisi omalle kohdalle. Muodostuuko ihminen kehosta ja mielestä, vai riittääkö vain toinen muodostamaan henkilön? Voiko toista ja toisen kehoa rakastaa, kun keho on eri?

Tarina johdattelee mielenkiintoisten kysymysten äärelle, mutta sillä on myös aika merkittäviä puutteita. Yli 500 sivuinen tarina on aivan liian pitkä ja siitä olisi voinut helposti napsaista isonkin siivun ilman että tarina kärsii. Toistoa on paljon, irrallisia juonipätkiä on viljelty sinne tänne ja hahmot eivät tunnu kehittyvän. On valitettavaa miten esim. Josir ja Miho (erityisesti jälkimmäinen) jäävät etäisiksi eikä mua oikeesti kiinnostanut mitä näille tapahtuu. Pidin heidän suhteestaan ja miten intohimoista se oli, mutta oli sitä tunnuttiin kuvailevan vain fyysisenä. Muita sivuhahmoja yritettiin tuoda mukaan paremmin heidän omien lukujensa avulla, mutta suurimmasta ei saanut otetta.

Vaikka Enoranta kirjoittaa kauniisti, niin välillä oli todella vaikea saada lauseista mitään irti. Teksti on ajoittain kokeilevaa, jopa liian kanssa, sillä jotkin lauseet joutui lukea moneen kertaan läpi enkä siltikään välttämättä ymmärtänyt. Olisin kaivannut enemmän lyhyempiä laiseita sekä vähemmän pilkkuja. Hahmojen väliset keskustelut olivat yleensa tarinan parhainta antia, mutta niitä oli harmillisen vähän. Ja miksei tekstiä ole voitu tauottaa sisennyksillä?

Josir Jalatvan eriskummallinen on niitä kirjoja, jossa matka on tärkein. Tunnelman luonti on huipussaan ja kohtaukset, jossa sirkuslaiset ovat yhdessä ja keskustelevat ovat parhaimpia. Tietynlaista lämpöä heitä kohtaan tunsin, mutta se ei riitä. Kirjassa on paljon potentiaalia, mutta se olisi tarvinnut karsimista ainakin 100 sivun verran.

[Nti Koskimäki · Rating 5 out of 5]

Erinomainen teos, pidin todella paljon. Alkuun päästyäni olisin voinut jatkaa lukemista pidempäänkin. Oli mukavaa, että lukijalle annettiin hyvin aikaa tutustua kaikkiin tarinan hahmoihin ja kerronnassa oli aikaa pohdiskeluille. Teksti oli hauskaa ja oivaltavaa.

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Siiri Enoranta voitti juuri Finlandia juniorin nuortenkirjallaan Tuhatkuolevan kirous ja Enorannan kihelmöivän kaunista proosaa voisi hyvin verrata Emmi Itärantaan. Mutta oli sanankäyttäjä kuinka mestarillinen hyvänsä, lukijat ja media kiinnittävät enemmän huomiota kustantajaan kuin kirjailijaan: pienen talon julkaisut menevät helposti ohi ja niin minultakin meni melkein vuosi huomata Enorannan 2017 kirjoittama aikuistenkirja Josir Jalatvan eriskummallinen elämä, joka tuli ulos Robustokselta. Kirja pääsi myös ehdokkaaksi Kuvastaja-palkintoon, mutta suurelle yleisölle se on tuntemattomampaa Enorantaa.

Josir Jalatvan eriskummallinen elämä on kieleltään Enorannalta tuttua kaunista tyyliä, kuvaus poikkeuksellisen rehevää ja rohkeaa. Suomessa ei ole käytössä genretermiä New Adult, mutta tämän katon alle Josir Jalatvan eriskummallisen elämän nuoret aikuiset päähenkilöt sopivat, vaikka syvällisillä sukupuolen, seksuaalisuuden ja rakkauden pohdinnoilla on myös paljon annettavaa vanhemmillekin lukijoille. Pääosassa ovat nimikkohenkilö Josir ja hänen rakastettunsa Micholei, nuoret opiskelijapojat, jotka kohtaavat yliopistolla ja elävät Josirin perintörahoilla dekadentin boheemia elämää, joka tuo mieleen Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuvan. Micholeihin osuva kirous pakottaa heidät kuitenkin junamatkalle tuntemattomien maiden halki kohti epävarmaa toivoa kirouksen langettajan löytämisestä.

Josir Jalatvan eriskummallinen elämä sijoittuu 1800-lukulaista muistuttavaan maailmaan, josta luojajumala on poistunut ja jossa magia kuuluu enimmäkseen menneisyyteen, vain muutamat siihen uskovat ja sitä hallitsevat. Joku kuitenkin langettaa Micholein ylle oudon kirouksen: aina yllättäen hän löytää itsensä vieraasta ruumiista, vanhasta tai nuoresta, miehen tai naisen. Vaikka hänen oma kehonsa aina lopulta palaa, Micholein monikehollisuus tuo ryppyjä hänen ja Josirin rakkauteen. Voiko Josir rakastaa tai haluta Micholeita välittämättä tämän olomuodosta?

Josirin isä on omistanut kuuluisan maagisen sirkuksen, josta Josirin rahatkin ovat peräisin ja Josir saa nyt ajatuksen perustaa sirkus uudestaan ja sirkusjunan avulla päästä yli tarkkaan vartioiduista valtionrajoista. Tarkoituksena on etsiä käsiinsä se, joka on Micholein kironnut, ja saada tämä murtamaan taikansa. Josirin ja Micholein lisäksi tutustumme kirjavaan joukkoon sirkuslaisia sekä salaperäiseen elämänkerturiin, joka haluaa kirjoittaa Josirin elämästä.

Nimensä mukaisesti Josir Jalatvan eriskummallinen elämä on eriskummallinen, mutta myös säkenöivä, ajatuksia herättävä, maaginen ja eroottinen romaani. Samalla tavalla kuin Micholei käy läpi erilaisia kehoja, myös lukijalle kuvataan erilaisia ihmissuhteita, kohtaloita, identiteettejä ja elämäntarinoita. Kirjan massiviisisuus voi saada epäröimään, ennen kuin hyppää mukaan Josirin junaan, mutta matkaa ei silti ehdottomasti kannata jättää välistä.

Arvio löytyy myös kirjablogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Sara Norja · Rating 3 out of 5]

Tykkäsin alussa kovasti, mutta romaani ei lunastanut itseään. Proosa oli hyvää - välillä erinomaista, sisältäen hienoja oivalluksia ja tuoreita tapoja ilmaista asioita. (Joskin pilkun ylikäyttö kahden päälauseen välillä alkoi jossain vaiheessa turhauttaa.) Juoni ei tässä ollutkaan pääosassa, mutta olisin silti kaivannut enemmän rakennetta romaaniin. Nyt vaelleltiin episodista episodiin: ei vaan ihan mun juttuni. Myös: olipa mieskeskeinen narratiivi. Naishahmoja oli toki mukana, mutta he tuntuivat jäävän mieshahmojen varjoon.

Arvostin, että Mihon ja Josirin suhde oli keskiössä ja että heteronormatiivisuus ei puskenut läpi joka paikassa. Mutta queernäkökulmassa olisi voitu mennä pidemmällekin. Erityisesti turhautti, että vaikka romaanissa selkeästi yritettiin problematisoida sukupuolta ja huomioida sukupuolen moninaisuus, ihmisruumiita kuitenkin koko ajan sukupuolitettiin: Miholla oli "naisen" tai "miehen" ruumis. Olisin kaivannut tähän käsittelyyn enemmän transsensitiivisyyttä. Lisäksi: sukupuoliasian käsittely tuntui ylipäänsä jäävän puolitiehen. Olisin halunnut enemmän sen pohdintaa (syvällisemmällä tasolla) kuin esim. random-kohtausta huumetalossa. Jos esim. joku sirkuslaisista olisi ollut trans, olisi saatu kiinnostavaa pohdintaa hänen näkökulmastaan verrattuna Mihon tilanteeseen. Lopussa olisin myös halunnut enemmän käsittelyä Mihon kokemuksista. Enoranta selkeästi yritti, mutta oltiin silti vakaasti cisnäkökulmassa ja siksi jotkut kohdat jäivät kaihertamaan.

Kiinnostava asetelma siis, mutta en ollut ihan tyytyväinen siihen miten sitä käsiteltiin.

Ah ja myös, maailmanrakennuksesta: miten ihmeessä kaikki Aurosian kansat muka puhuisivat samaa kieltä? En huomannut mitään käsittelyä kielten moninaisuudesta ja näin lingvistinä se jäi myös vaivaamaan.

[Salla Erho · Rating 5 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2017
18: Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

Mitä voin sanoa. Olen henkisesti edelleen Sirkus Minimissimin mielikuvituksellisella matkalla läpi Aurosian. Enkä pysty luopumaan kenestäkään, en maagisesta Magnoliasta, pessimismin ilmentymästä klovni Hurhurista, telttamestari Reimorista liikuttavine telttapoikineen, saippuakuplataiteilija Jocastosta vain muutamia mainitakseni. Micholeita ja Josiria unohtamatta.

Rakkaus, hulluus, eroottisuus, rumuus, kehollisuus, sukupuolisuus, elämän mielettömyys, tarkoituksellisuus ja tarkoituksettomuus. Ja vielä kerran: rakkaus. Hämmästyttävä Enoranta on jälleen kirjoittanut yltäkylläisen romaanin, joka ui sydämeeni.

[Celestine · Rating 5 out of 5]

Huh huh, mikä tarina! Vaikka henkilömäärä ja miljöö, johon sukellettiin sen kummempia esittelemättä, vähän pyörrytti aluksi, imaisi tarina mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta. Tapahtumat ovat välillä hidastempoisia, mutta se ei tunnu turhalta venytykseltä, sillä tunnelma on niin tiivis, että se åitää mielenkiinnon yllä. Luin myös innoissani pohdintoja sukupuolesta ja kehon merkityksestä. Viimeisen palan kohdalleen loksautti suosikkiasiani Enorannan kirjoissa: lumoava kieli.

Tuliko jollekin muullekin vähän mieleen Dorian Gray?

[Tuuli · Rating 3 out of 5]

More thoughts to follow when I clear them, not my favourite of her books but some things were still great!

[Reetta · Rating 5 out of 5]

Varsin kiinnostava konsepti kirjalle ja Enorannan kirjoitustyyli ja kieli on tietysti yhtä viehättävää kuin aina ennenkin. On varsin harmillista, ettei Enorannan kirjat ole saaneet tämän laajempaa yleisöä, käännöksistä puhumattakaan. Minusta nämä kyllä ansaitsisivat enemmän hehkutusta.

Tykkäsin tässä kirjassa oikeastaan ihan kaikesta. Henkilöistä, joilla oli oma äänensä jokaisella ja joihin tutustuminen vei aikaa, mutta joista kaikista tuli erottamaton osa tarinaa. Josirin ja Micholein rakkaustarina oli oikeastaan juuri sellainen, kuin mitä haluaisin kirjoista lukea: vahva, periksiantamaton ja täynnä erilaisia harmaan sävyjä. Pidin pohdiskelevasta kirjoitustyylistä ja tarinasta, jonka loppua oli vaikea arvata etukäteen. Pidin arvoituksesta, jonka tuntematon maagikko Micholein ylle langettaa, monikehollisuuden kiehtovasta ja ällöttävästä ideasta. Eniten kuitenkin taisin pitää kirjan tunnelmasta. Se oli ihana, surullinen ja haikea, mutta kuitenkin siinä pystyi myös aistimaan sirkuslaisten villin vapaudenkaipuun ja jaetun onnellisuuden. Enoranta on nimenomaan tunnelman luojana ja tunteiden välittäjänä parhaimmillaan, ja tässä on taas onnistuttu loistavasti.

[Heidi Nummi · Rating 5 out of 5]

Jo ensimmäiseltä sivulta tiesin, että tässä on kirja minua varten. Dekadenttia heittäytymistä kirjoitetaan aivan liian vähän, jo siitä siis pisteet. Tässä dekadenssi yhdistyi vielä huikeaan kirjalliseen ilmaisuun. Kieli ei missään vaiheessa ollut itsetarkoituksellista, vaan se loi tunnelmia ja latauksia juuri oikealla tavalla.

Tavallaan olisin halunnut nähdä junamatkan aikana tapahtuneita sattumuksia suoraan sen sijaan, että niihin vain dialogin tai muistelun kautta viitattiin. Mutta toisaalta kirja toimi juuri näin, henkilökaartikin oli sen verran laaja, että aikamoista tasapainoilua on kirjailija saanut harrastaa, jotta paketti pysyy kasassa.

Sitä paitsi: Enoranta kirjoittaa homoseksuaalisia suhteita _niin hyvin_. Voisin lukea vaikka sata tällaista lisää.

[J.S. Meresmaa · Rating 4 out of 5]

Maaginen, hitaasti kypsyvä mutta varmuudella otteessaan pitävä ja viipyilevän jälkimaun jättävä muhkea kertomus sirkus Minimissimistä ja etenkin sen tirehtööristä Josir Jalatvasta, joka kirjan alussa löytää rakkauden historianopiskelija Micholei Rostuksesta. Micholei joutuu kuitenkin vasarin kiroamaksi, ja niin alkaa seikkailu. Sirkuspoppoo matkaa junalla halki suuren Aurosian löytääkseen vasarin ja vastauksia kysymyksiinsä. Matkalla he löytävät toisistaan paljon muutakin.

Kuten Enorannan edellinen teos Surunhauras, lasinterävä, on Josir Jalatvan eriskummallinen elämäkin ylistys rakkaudelle ja sen ihmeitä tekevälle voimalle.

[meri · Rating 5 out of 5]

siiri enoranta on yksi ehdottomasti merkittävimpiä kirjailijoita. vau mikä matka, tämä on yksi uusi lempikirjani. aika usein kirjoitan tänne, että pidempi arvio tulee myöhemmin, mutta en taaskaan tiedä tuleeko oikeasti.

[Heikki Savola · Rating 5 out of 5]

Jos tätä kirjaa kuvaamaan pitää valita yksi merkki, se on !

[Sara · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä

Vaikea kirja arvioida, sillä kirjan alkuosa oli erityisen mielekästä luettavaa ja pidin Enorannan tyylistä todella paljon, mutta noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen juoni tuntui jumittavan paikallaan (luonnollisesti juonen suuri mysteeri ei ratkennutkaan ihan heti, mutta siitä huolimatta) ja loppupätkä oli taas kovinkin vetävä.

Enoranta on luonut yksityiskohtaisen maailman rikkaine väreineen ja tekstuureineen, ja Josirin elämäntapa tihkui sivujen välistä lukijankin aistimaailmaa koskettamaan. Ihastuin miten erilaista kynää kirjailija käyttää tässä teoksessa verrattuna esimerkiksi Maailmantyttäriin, varsin taidokasta kuvailun mukailua käsillä olevaan tekstiin ja sen ominaispiirteisiin. Kirjan hahmokaarti on monipuolinen ja sateenkaareva, mistä myöskin pidin. Hahmoihin kuitenkin liittyy yksi kompastuskivi, sillä Micholein tilan (spoilaamatta enempää) myötä tekstissä pyritään tavoittamaan pohdintoja kehollisuudesta, omasta sukupuoli-identiteetistä, seksuaalisuudesta - pohdinnat ovat mielenkiintoisia, mutta ainakin lihavaan kehoon liittyvät ajatukset näyttäytyvät turhankin arvottavina. Tekstissä myös halutaan raottaa sivuhenkilöiden ajatusten kulkua heidän omien päiväkirjamaisten kohtien kautta, mutta en siltikään saanut toisista hahmoista otetta. Toisaalta ryhdyin pohtimaan itse sitä, että pitäisikö Josirin ja Micholein seikkailu nähdä nimenomaan elävänä kudoksena seikkailunhalua ja itse seikkailua? Sirkus miljöönä on haastava.

[Merel · Rating 3 out of 5]

Olen pitänyt valtavasti kaikista Siiri Enorannan kirjoista, mutta tässä kirjassa oli paljon sellaista, mistä en pitänyt. Kerronta on kiehtovaa ja idea mielenkiintoinen, mutta kirja on aivan liian pitkä ja sirkuslaisten äänellä kerrotut luvut lopulta osittain vain turhaa jaarittelua. Kesti todella kauan saada kirja luettua, koska se ei imaissut täysin mukaansa, tai aina kun meinasi imaista, tulikin jokin tylsempi kohta ja tuntui, ettei juoni edennyt millään. Tämä kirja ei olekaan juonivetoinen, vaan enemmän fiilistelevä, pohdiskeleva ja tunnelmia rakenteleva, vähän liiallisuuksiin asti. Sirkuselämä ja erikoiset persoonat jaksoivat kiinnostaa vaan tiettyyn pisteeseen asti ja Josirin ja Mihon seksiä täynnä oleva, intohimoinen rakkaussuhdekin alkoi pidemmän päälle puuduttaa.

Isoin miinus kuitenkin läskifobiasta. Olen pitänyt Siiri Enorantaa monimuotoisuuden ymmärtäjänä ja tulkkina, ja usein hän onkin tuonut esiin erilaisuutta positiivisessa valossa. Ehkä sen vuoksi olikin niin iso pettymys törmätä kirjassa ajatukseen, että pahin mahdollinen asia, mitä Miholle tapahtui, oli herätä todella lihavassa kehossa.

[Paula Silvonen · Rating 3 out of 5]

Takakannessa luvattiin dekadenssia, sirkusta, taikuutta, junamatkoja - ei kai tällaisesta voisi olla pitämättä! Ja kyllä minä pidin Josir Jalatvasta, vaikka tämä ei ihan napakymppi lukukokemus ollutkaan. Kuten kirjassa lopulta mainitaankin, Tämä ei ole matkakertomus eikä tämä ole kertomus sirkuksesta, ja minä kun olisin halunnut lukea juuri sellaisen.
Kirjassa puhutaan tapahtumista enemmän kuin näytetään niitä, taikuutta ei juuri ole Micholein kirousta lukuun ottamatta, sirkus on enemmän kulisseja kuin esityksiä, eikä matkustuksen tunnelmaa oikein saavuteta. Näiden sijaan keskitytään ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin. Ruumiillisuuden ja sukupuolen teemojen pohdiskeluista pidin kyllä kovasti.
Tämä oli hyvä kirja, ongelma oli oikeastaan vain minun odotuksieni ja todellisuuden kohtaamattomuus.

[Hirmuutti · Rating 2 out of 5]

Takakansitekstin ja alun perusteella kirja vaikutti todella lupaavalta: sirkusta, monikehollisuutta ja miesten välistä romanssia! Valitettavasti puolivälin tienoilla tarina lässähti, ja romanssikin oli itselleni lopulta aikamoinen pettymys.

Aloin tylsistyä suunnilleen siinä vaiheessa, kun sirkuslaiset alkoivat kukin kirjoittaa omasta näkökulmastaan. Yhtäkkiä mukaan tuli kaikenlaista ylimääräisen tuntuista ihmissuhdedraamaa. Hahmoja oli myös niin paljon, että välillä menin sekaisin, kuka on kukakin.

Eniten kuitenkin harmitti se, miten Josirin ja Micholein suhde tuntui lähtevän alamäkeen ilman, että sieltä koskaan kunnolla noustiin ja ilman että parisuhteen ongelmia mitenkään ratkottiin. Lopussa en voinut kuin olettaa, että Josir on edelleen päällepäsmäri, joka ei yritä ymmärtää Micholein traumaa, että pariskunnan riidat kärjistyvät edelleen huutamiseen ja ala-arvoisiin loukkauksiin ja että esimerkiksi Micholein ahdistuksesta huumeidenkäytön suhteen ei vieläkään ole käyty tervettä keskustelua. Suhde on pysynyt alusta loppuun samana, paitsi että lopussa kumpikin osapuoli on vielä vähän rikkinäisempi ihminen. Välillä lukiessani toivoin jo pariskunnan eroa, mikä on ainakin minulle omiaan lässäyttämään romanssin kuin romanssin.

Micholeita kävi muutenkin todella sääliksi, varsinkin kun muiden suhtautuminen hänen keho-ongelmaansa on pitkälti "ei voi mitään, kestä se." Tuntui hukatulta mahdollisuudelta, ettei hahmokaartiin mahtunut vaikkapa transmiestä, joka olisi voinut neuvoa Micholeita dysforian kanssa pärjäämisessä. Lopussa esitellyt drag queenit ynnä muut tuntuivat hieman päälle liimatuilta, ikään kuin mukaan olisi viime hetkellä haluttu lisätä ei-yliluonnollisia queer-hahmoja. Myös halvaantuneen miehen tapaaminen jäi vähän irrallisen tuntuiseksi tapahtumaksi enkä oikein nähnyt sillä muuta pointtia kuin ansaita päähenkilöille hyvispisteitä suostumalla tirkistelyn kohteiksi (ja ikään kuin halvaantuneet eivät voisi osallistua seksiin muutoin kuin katselijoina! Jätti vähän pahan maun). Hämmennystä herätti myös se, että vaikka Josirilla ja Micholeilla oli paljon mielikuvitusta seksiaktien kanssa molempien ollessa omissa kehoissaan, niin Micholein ollessa "naiskehossa" ainoa mieleen tuleva vaihtoehto oli ilmeisesti emätinyhdyntä.

Teoksen naiskuvakin jäi aika masentavaksi: naishahmojen ongelmat pyörivät pitkälti miesten ympärillä ja naisena olemisesta nostetaan esiin lähinnä negatiiviset puolet.

Tarinassa oli kuitenkin hauskat kohtansa ja romanssissa ihanat hetkensä ja tykkäsin itse ideasta valtavasti. Antaisin 2,5 tähteä, mutta tuntuu oikeammalta pyöristää alaspäin.

[Dv12 · Rating 3 out of 5]

Hyvällä tavalla hyvin siirienorantamainen teos. Kerronnassa, hahmoissa, asetelmassa ja kokonaisuudessa ylipäätänsä on jotain vahvasti animenkaltaista. Tässäkin oli erinomaisen monipuoliset ja monella tavalla räiskyvän voimakaspiirteiset hahmot, joiden edesottamuksia oli mukava seurata. Päähenkilöparin kiihkeä homoromanssi on kuin parhaasta ficistä niin ikään.

Kirja oli mukavan kevyttä luettavaa, mukana paikoin ruumiinfenomenologista pohdintaa, jossa päästiin välillä varsin yksinkertaisilla keinoilla varsin syviin pohdintoihin.

Suurin miinus tulee loppuosasta, jonkka drag queenien / transvestiittien superryhmä olisi voinut olla muussa kontekstissa hullunkurisen mainio käänne, mutta tähän yhteyteen (ja Enorannan muut teokset huomioon ottaen) tuntui lukijaa alentavalta. Ei ole varsinkaan minkäänlaisesta sukupuolivähemmistö- eikä muustakaan näkökulmasta voimaannuttavaa lukea niin lapsellisen ylitsepursuavaa hehkutusta siitä, kuinka transvestiitit ovat ihanin, voimakkain, kaunein, hyvin, jaloin, hienoin, pyhin jne. asia koko maailmassa, kuinka heitä kirjaimellisesti verrataan jumalaan ja ylistetään siirappisen vuolaasti. Ensinnäkin, on ylipäätänsä lukijaa (etenkin sp-vähemmistöön kuuluvaa) väheksyvää saarnata kuinka transvestiittius on hienoin ja kaunein asia ikinä. Toiseksi, se sotii kirjan muuta tematiikkaa vastaan, joka on varsin transhumanismin vastainen (Vasarit pyrkivät parantamaan ihmisyyttä teknologisesti, voittamaan kuoleman jne., mutta tämä on väärin). Onko se kehon muuntelu nyt siis hyvä vai huono, mikä on se teoksen moraalinen kanta tähän?

Ilman tätä loppujuttua olisin antanut kirjalle jopa neljä tähteä, sen verran viihdyttävää meno kyllä oli. Mutta Enoranta on harjoittanut tätä (sp-vähemmistöön kuuluvan) lukijan väheksyntää muuallakin kuten Maailmantyttärissä.

[Kelsier/Roona · Rating 5 out of 5]

Josir Jalatva on hurvitteleva hedonisti ja vuosituhannen mahtavimman sirkustirehtöörin perijä. Micholei Rostus on aloitteleva kelloseppä ja pettynyt historianopiskelija, ja Josir tietää haluavansa hänet heti ensi näkemältä. Nuoret miehet ovat rakastavaisia suursodan runtelemassa Aurosiassa, mistä Jumala on lähtenyt lätkimään jo yli tuhat vuotta sitten taakseen katsomatta.

Jälkeensä Jumala on jättänyt joukon hylättyjä seuraajiaan, joista yksi kiroaa Micholein monikehollisuuden karuselliin. Siitä alkaa ajojahti pitkin tuhoutumatonta junarataa: sirkushuveja ja sahanpurua, aamunkoittoon venyviä juhlia ja häpeällisiä salaisuuksia, kauhtunutta samettia, jonglöörin päähän putoilevia keiloja, savua, verta ja hekumaa. Josir Jalatvan eriskummallinen elämä on Siiri Enorannan romaani.

Tykkäsin kovasti, miten ihanasti Enoranta oli kuvaillut Josirin ja Micholein rakkautta. Myös Pitir-parka vetosi minuun. Ensin ajattelin, että hänellä on ongelmia hyväksyä oma (heräävä) homoseksuaalisuutensa, mutta ongelmat taisivat kuitenkin olla paljon yleisemmän tason `puhdistumiseen´ liittyviä. Pitir halusi kokonaan uuden kehon.

Minua häiritsi vähän se, ettei jatkuvalla huumeiden käytöllä näyttänyt olevan Josiriin ja Micholeihin mitään vaikutusta. Juotuaan he kyllä tulivat krapulaan, mutta yhdessä vaiheessa Josir havahtuu olleensa viikon käyttämättä ja on vaan, että eihän tässä mitään. Melkoinen saavutus hitonmoiselta sekakäyttäjältä.

En toki toivo mitään moraalisaarnaa, mutta kaiketi pienet tärinät silloin tällöin olisivat ihan totuudenmukaisia. Asiaa pelastaa vähän se, että ´hämärien´ aineiden (siis sellaisten, joista ei tiedä mitä ne sisältävät/ mikä niiden vaikutus on) käytöstä seuraa ikäviä kokemuksia.

Pidin Enorannan tavasta paljastaa muiden sirkuslaisten kautta paljastaa, mitä kulisseissa tapahtuu.

[Veera · Rating 3 out of 5]

Enorannalla on upea kirjoitustyyli ja tässä kirjassa on poikkeuksellisen hieno idea. Jäi kuitenkin vähän pettymykseksi ainakin suhteessa odotuksiini (jotka kieltämättä olivat aika suuret). Jotenkin kirja ei päässyt kiinnostavasta alkuasetelmasta pidemmälle, vaan pyöri ympäri samoja ideoita. Vähän kuin kirjailija olisi niin innostunut esittelemään luomaansa maailmaa ja hahmoja, että tarinan kehitys jäi puolitiehen. Siinä mielessä tämä oli enemmän kiertomatka kuin seikkailu. Enorannan taidoista kertoo paljon, että jopa "kiertomatkana" tämä oli oikein nautittava lukukokemus.

[Maria · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen tarina. Tykkään kovasti sirkusmaailmaan sijoittuvista tarinoista ja olisin tähän toivonut ehkä enemmän juuri sitä sirkusmenoa. Henkilöitä oli paljon ja välillä oli vähän vaikea pysyä mukana, kuka oli kuka. Kirjassa toki on kaikkien hahmojen esittelyt, joten sieltä asian pääsi helposti tarkastamaan. Pidin henkilöistä, vaikka osaan oli hieman vaikea päästä sisälle. Juoni on melko hidastemponen ja paljon tapahtuu asioita, jotka eivät juuri vie juonta eteenpäin.

[Shabad Deep · Rating 5 out of 5]

Ihana ja tärkeä kirja siitä, missä rakkaus asuu.

[Maarit · Rating 4 out of 5]

Arvio myöhemmin.

[Tinker · Rating 4 out of 5]

Tämä oli tosi hyvä! Mielenkiintoinen ja kauniisti kirjoitettu. Todella täysi kirja. Paljon teemoja, mahtavat hahmot ja hienosti rakennettu maailma.

[minttulaamanenn · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen romaani juonineen sekä henkilöhahmoineen!

[LauraKatarooma · Rating 3 out of 5]

Tää kirja oli pettymys kehollisuuden kuvauksen takia. Sivuhenkilöt oli onneksi mainioita, vaikka päähenkilöt oli plääh.

[Unna · Rating 3 out of 5]

Täs oli tosi paljon hyvää, mut tarinaa oli venytetty vähän liikaa ja jotkut kohdat oli täysin turhia ja pelkkää toistoa. Mielenkiintonen maailma ja tarina, jos olis vaa voinut tiivistää 300 sivuun :)