What do you think?
Rate this book
Lapsia : kokoelma novelleja lasten parista
Teuvo Pakkalan Lapsia on tarkkanäköinen kymmenen novellin kokoelma, joissa jokaisessa on päähenkilönä lapsi. Novellit heijastavat kirjoittamishetkensä aikaista maailmaa, mutta ovat teemoiltaan yllättävän nykyaikaisia: Ihme ja kumma kertoo vilkkaasta Vapusta, jolla on vaikeuksia keskittyä asioihin, Mari Varkaissa käsittelee syyllisyyden tunnetta ja Poikatyttö-novellissa Liisa haluaisi mukaan poikien leikkeihin.
Vaikka Pakkala kirjoitti lapsista, hän tarkoitti kertomuksensa kuitenkin aikuisille:
"sillä emmehän hautaamme saakka ole muuta kuin lapsia siihen nähden mitä itse haluaisimme olla."
Vaikka Pakkala kirjoitti lapsista, hän tarkoitti kertomuksensa kuitenkin aikuisille:
"sillä emmehän hautaamme saakka ole muuta kuin lapsia siihen nähden mitä itse haluaisimme olla."
122 pages, Hardcover
First published January 1, 1895
3 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
August 31, 2017
Napakka teos, suurin osa novelleista oli hyviä. Muutamiin novelleihin sisältyi jonkinlainen opetuksen tapainen, mutta opetukset eivät olleet paatoksellisia. Parissa novellissa oli myös surullisempia sävyjä, vaikkakin ilon seassa. Lasten elämä ja uskomukset tulevat esille monelta kantilta, oli kyse sitten kisailusta mäenlaskua varten, marjojen poiminnasta, joulun vietosta taikka sairastamisesta. Kokonaisuutena vahva kokoelma, novelleillaan Pakkala antaa ymmärtää tajuavansa lastenkin mielenmaisemaa. 4 tähteä. Omat suosikkinovellini olivat Poikatyttö sekä Mahtisana.
February 10, 2022
Äänikirjana kuunneltu. Novelleja, jossa kuvataan lasten ajatuksia ja toimia ja maailmaa todella uskottavasti. Tuntui kuitenkin, että ainakin puolet kirjasta meni ohi - johtuiko se siitä, että pyöri liikaa ajatuksia päässä, vai johtuiko se novellien tylsyydestä? Miinusta tuli myös novellien vanhentuneesta kasvatusopista ja yhteiskunnallisista teemoista. Silti teos sai minut myös (siihen keskittyessäni) hymähtelemään ja liikuttumaan.
April 10, 2022
Teuvo Pakkalan novellikokoelma Lapsia julkaistiin vuonna 1895 eli muutama vuosi Vaaralla-romaanin jälkeen. Kertomukset sijoittuvat samoihin maisemiin Ouluun kuin romaanikin, ja myös samoja henkilöhahmoja on tarinoissa mukana mm. Viion Elsa ja Vimparin Aappo.
Tässä sikermässä on kymmenen novellia, ja jokaisessa päähenkilönä on lapsia, jotka ovat iältään alakoululaisia tai nuorempia. Yleistä hahmoille ja tematiikalle on aikuisten ja lasten maailman väliset erot ja tavat hahmottaa maailmaa lapsenmielisen ymmärryksen varassa, mistä tuleekin monenlaisia kommelluksia ja hämmentäviä tilanteita.
Yleensä mukana on jonkinlainen konflikti lasten tai aikuisten kanssa, ja tapahtumiin liittyy monenlaisia uskomuksia ja taikauskoa sekä jumalanpelkoa. Elsa yrittää kaupata kankuriäitinsä ylijäämistä nauhoja herrasväelle, mutta häntä narrataan ja joulupuuroakin pidetään syntinä. Mari herkuttelee salaa perheen kahvipavuilla kunnes narahtaa. Mahtisanana toimii stignafuulia, joka kiertää pojalta tytölle. Poikamaista tyttöä kiusataan litilatuksi ja karhumaijaksi, ja Ulla jymäyttää muita penskoja uhraamalla muka Jumalalle puolukoita ja pistelee ne omiin koreihinsa.
Kertomuksissa on myös ihan loppuun lisäilty jonkinlainen opetus, ja kolttosten jälkeen lapsesta tuleekin tapansa parantanut, ja hänen käytöksensä muuttuu nuhteettomaksi. Aina ei kuitenkaan käy lasten toiveiden mukaisesti, vaikka Aappokin on adoptoitu kurjuudesta porvarisperheeseen, hän itku kurkussa kaipaa vanhoja kavereitaan äitinsä ja isänsä lisäksi. Kasvattiäiti on kuitenkin varma, että kouluun mentäessä entinen elämä on muisto vain.
Ehkä mielenkiintoisin novelleista on kokoelman päättävä tarina Sairasvuoteella, jossa Nanna-niminen pikkutyttö viruu talvesta kesään henkitoreissaan kamarissaan. Kummitätikin tulee säännöllisesti käymään ja kysyy vielä, että tahtooko tyttö kuolla. Nöyränä lapsi toivoo kuolevansa ja pitää sitä ikään kuin Jumalan rangaistuksena eikä uskalla toivoa paranevansa, kun pitää sellaista syntinä. Kituuttaminen kuitenkin jatkuu kuukaudesta toiseen, eikä tätikään anna periksi: ”Joko on loppunut?”
Elämänlanka kiristyy ja ohenee muttei katkea, ja jotenkin Sarkkisen täti saa uskomaan, ettei tytön tarvitsekaan kuolla. Tarinassa on mukana monta tasoa ja ulottuvuutta, kun pieni ja musta Kaisu liikkuu kahden maailman välissä ja kun sormet ja varpaat ovat milloin koulussa ja metsässä tai muiden lasten kanssa leikkimässä.
Tässä sikermässä on kymmenen novellia, ja jokaisessa päähenkilönä on lapsia, jotka ovat iältään alakoululaisia tai nuorempia. Yleistä hahmoille ja tematiikalle on aikuisten ja lasten maailman väliset erot ja tavat hahmottaa maailmaa lapsenmielisen ymmärryksen varassa, mistä tuleekin monenlaisia kommelluksia ja hämmentäviä tilanteita.
Yleensä mukana on jonkinlainen konflikti lasten tai aikuisten kanssa, ja tapahtumiin liittyy monenlaisia uskomuksia ja taikauskoa sekä jumalanpelkoa. Elsa yrittää kaupata kankuriäitinsä ylijäämistä nauhoja herrasväelle, mutta häntä narrataan ja joulupuuroakin pidetään syntinä. Mari herkuttelee salaa perheen kahvipavuilla kunnes narahtaa. Mahtisanana toimii stignafuulia, joka kiertää pojalta tytölle. Poikamaista tyttöä kiusataan litilatuksi ja karhumaijaksi, ja Ulla jymäyttää muita penskoja uhraamalla muka Jumalalle puolukoita ja pistelee ne omiin koreihinsa.
Kertomuksissa on myös ihan loppuun lisäilty jonkinlainen opetus, ja kolttosten jälkeen lapsesta tuleekin tapansa parantanut, ja hänen käytöksensä muuttuu nuhteettomaksi. Aina ei kuitenkaan käy lasten toiveiden mukaisesti, vaikka Aappokin on adoptoitu kurjuudesta porvarisperheeseen, hän itku kurkussa kaipaa vanhoja kavereitaan äitinsä ja isänsä lisäksi. Kasvattiäiti on kuitenkin varma, että kouluun mentäessä entinen elämä on muisto vain.
Ehkä mielenkiintoisin novelleista on kokoelman päättävä tarina Sairasvuoteella, jossa Nanna-niminen pikkutyttö viruu talvesta kesään henkitoreissaan kamarissaan. Kummitätikin tulee säännöllisesti käymään ja kysyy vielä, että tahtooko tyttö kuolla. Nöyränä lapsi toivoo kuolevansa ja pitää sitä ikään kuin Jumalan rangaistuksena eikä uskalla toivoa paranevansa, kun pitää sellaista syntinä. Kituuttaminen kuitenkin jatkuu kuukaudesta toiseen, eikä tätikään anna periksi: ”Joko on loppunut?”
Elämänlanka kiristyy ja ohenee muttei katkea, ja jotenkin Sarkkisen täti saa uskomaan, ettei tytön tarvitsekaan kuolla. Tarinassa on mukana monta tasoa ja ulottuvuutta, kun pieni ja musta Kaisu liikkuu kahden maailman välissä ja kun sormet ja varpaat ovat milloin koulussa ja metsässä tai muiden lasten kanssa leikkimässä.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews