Meeresroman

by Petri Tamminen, Stefan Moster (Translator)

Zwar wird er das Gefühl nie ganz los, "dass alle anderen echte Kapitäne" sind "und er nur eine Art Missverständnis, das noch einmal ans Tageslicht" kommen wird. Doch de facto bringt Vilhelm Huurna alle Voraussetzungen für eine erfolgreiche Kapitänslaufbahn mit. Alle - bis auf das Seeglück. Und so versenkt Vilhelm einen Segelfrachter nach dem anderen, die er auf den großen europäischen Handelsrouten des 19. Jahrhunderts kommandiert. Das hindert seine Auftraggeber indes nicht daran, ihm immer neue Verantwortung zu übertragen, und schließlich erkennt Vilhelm, dem auch privat nichts erspart bleibt, dass am Ende meist alles halb so schlimm ist.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Historical Fiction

96 pages, Hardcover

First published February 1, 2015

About the author

Petri Tamminen (s. 1966) on valmistunut Tampereen yliopistosta pääaineenan tiedotusoppi. Tamminen asuu perheineen Vääksyssä ja työskentelee vapaana kirjailijana.

Tamminen tunnetaan lyhytproosan ja lakonisen huumorin mestarina. Esikoisteos, liuskan mittaisia tarinoita sisältävä kokoelma Elämiä ilmestyi vuonna 1994.

Suuren yleisön tietoisuuteen Tamminen nousi Enon opetukset -romaanin Finlandia-ehdokkuudella vuodella 2006.

Muita hyviä ominaisuuksia -teoksessaan (2010) Tamminen kuvaa ujoutta ja häpeää ja asettaa itsensä esimerkkihenkilöksi. ”Isänä en riitä, poikana en riitä, en riitä lentopalloilijana enkä remonttimiehenä, en ruoanlaittajana, en kirjallisuudentutkijana.”

Petri Tamminen on saanut Kalevi Jäntin palkinnon kirjastaan Piiloutujan maa.

Tammisen tuotantoa on käännetty englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi, sloveniaksi, latviaksi, tsekiksi, espanjaksi ja puolaksi.

Reviews

[Ernst]

Ist mir gerade erst wieder in die Hände gefallen, nachdem ich es lange Zeit verliehen hatte.

Eine sehr schöne Geschichte über einen glücklosen Kapitän, der ein Schiff nach dem anderen versenkt und ob der Unglücke melancholisch wird, aber dennoch seinen Optimismus nicht verliert.

Lakonisch, verknappt geschrieben, was die 100 Seiten zu einem intensiven und doch leichten Lesekonzentrat macht, das man locker an einem Nachmittag konsumiert.

Es hat jedenfalls etwas tröstliches, erbauliches wie der Autor hier, teils auch mit feinem Humor mit dem Thema Versagen, Verlust, Würde und Schicksal umgeht.

Egal wie es einem vorher gegangen ist, nach der Lektüre hat man unweigerlich bessere Laune.

[Andy]

Der traurige Fatalismus des Kapitäns Vilhelm Huurna und die eigenwillige Ironie, mit der seine Lebensgeschichte geschrieben wurde, können einem schon recht zusetzen.
So kehrt er z.B. nach einer seiner langen Seefahrten nach Hause zurück und muss festzustellen, dass seine beiden Eltern mittlerweile verstorben sind. Wie schwer es ihm fällt, das zu akzeptieren, merkt man daran, dass ihm tagsüber etwas einfällt, was er seinen Eltern erzählen möchte, nur um sich zu Hause daran zu erinnern, dass hier ja niemand mehr auf ihn wartet. Generell hatte mich seine Einsamkeit sehr berührt. Er braucht so sehr jemanden, dem er sich mitteilen kann. Doch so wie er sich nicht anderen öffnen kann, gehen auch die anderen nicht auf ihn zu.

[Kirja Vieköön!]

Mitä tekemistä resuisen ja epäonnisen 1800-luvun merikapteenin elämällä on nykyihmisen elämän kanssa? Paljon ja kaikki, osoittaa Petri Tamminen. Merikapteeni Vilhelm Huurna seilaa elämän myrskyisillä aalloilla, kompuroi ja monesti melkein hukkuu, mutta yrittää aina uudestaan häpeästään ja nolouden tunteistaan huolimatta. Äiti uskoo häneen ja niin tekevät myös Askaisten pörheät ja rahanhimoiset isännät.

Kaiken meritarinaan piilotetun viisautensa vuoksi Meriromaani teki vaikutuksen, mutta vaikutuksen teki myös Tammisen hiottu lause. Oli upea elämys kuunnella miten teksti soljui rytmissään kompastumatta yhtään mihinkään.

[Sternenstaubsucherin]

Ein kleines Buch mit einer feinsinnigen Geschichte über die Untiefen des Lebens.
Über das Hinfallen und das danach wieder Aufstehen.
Über Schicksal und das Glück.
Ich mag das Wort nicht gern, aber lebensbejahend trifft es wirklich gut!

[Swanni]

Große Klasse! Eine Metapher auf das Leben. Dieses Buch zeigt sehr charmant, das Scheitern nicht das Ende bedeutet. In diesem Buch stecken so viele Weisheiten, ich bin beeindruckt!

[Juha Virkki]

Ei yhtään turhaa sanaa, ei löysää lausetta. Ei irtovitsiä vaan jumalantosi.

[Suketus]

Aika symppis pienoisromaani surullisen hahmon merikapteenista. Leppeitä ajatuksia elämästä ja sen käänteistä.

[Sirri/Sivutiellä]

Aina yhtä ihana. Vilhelm Huurnan laivat uppoavat kerta toisensa jälkeen, mutta elämä merellä opettaa, että kriiseistä voi selviytyä. Lohduttava, toivoa antava pieni romaani, jonka luen aina silloin, kun tarvitsen vahvistusta.

[Jarkko]

Kirjan ainoa hyvä puoli lienee se, että se oli lyhyt. En tiedä mitä kirjastovirkailijan päässä on liikkunut kun tätä minulle suositteli, mutta ainakaan mitään ystävällistä se ei liene ollut. Kirjan sivuhenkilöt jäävät etäisiksi, ja päähenkilö on luonnostaan mitäänsanomaton. Kirjoitustyyli on raskasta, mutta toisaalta niin yksinkertaista että se sopisi lastenkirjaan. Mutta toisin kuin lastenkirjoissa, tässä ei ollut mitään opetusta, eikä tarina ollut viihdyttävä. Ja kerran tämä kirja on tyypillistä Tammista, voin vaistaisuudessa hyvillä mielin kävellä muiden kirjojensa ohi kirjastossa. Ei jatkoon.

[Linda W.]

Tosi sympaattinen kirja, mielestäni Petrin parhaita niistä jotka olen lukenut. Jotenkin lohdullinen.

[Thua]

Kirjan parasta antia ovat historiallisten kuvausten ohella aforistiset lausahdukset siellä täällä. Kieli on kaunista ja leikkaukset nopeita. Itse tarina ei oikein koskettanut.

[Jaana V]

"Kaikkein yllättävintä oli kuitenkin se, kuinka samanlaisena asiat elämässä toistuivat ja kuinka vähän hän siitä oppi. Hän oli tehnyt kaikki virheensä moneen kertaan ja yhtä monta kertaa niitä hävennyt. Jos hän hetken uskoi, että hän oli nyt kokenut mies ja osasi jo ottaa rauhallisesti ja saattoi itse valita suhtautumisensa maailmaan, maailma todisti hänelle heti, että se ei pitänyt näitä hänen suhtautumisiaan minään."

Tämä kirja ei noussut itselleni mitenkään erityiseksi, mutta kovaonnisen kapteeni Huurnan tarina kyllä viihdytti. Eniten teoksessa ihastutti kirjailijan ilmaisu. Lyhyttä, iskevää, lakonista lausetta, jolla on valtava ilmaisuvoima!

[Lauriina]

Filosofinen, surullinen, koskettava, traaginen, koominen... Tämä kirja antoi paljon, vaikka onkin hyvin pieni. Jotenkin ihan omaan makuun menevä ja kolahti juuri oikeaan aikaan. Muutti käsityksen kirjailijasta, koska en tykännyt yhdestä aiemmasta teoksesta enkä ollut ajatellut lukea muita Tammiselta. Hyvä, että luin!

[Venla Kivilahti]

Yli puolenvälin tuskailin koristeellisen kielen ja flegmaattisen päähenkilön puristuksissa. Sitten kaikki loksahti kohdilleen ja lopussa tuli itku. Kirja on kuin matka masentuneen sieluun. Missä muut ovat kuvanneet kirjaa hauskaksi välittyi itselleni ennen kaikkea elämän lyhyys, satunnaisuus ja yllättäväkin traagisuus.

[Laura]

Sympaattinen ja tragikoominen pieni suuri tarina ihmisestä. Kaunista kieltä, kiehtovia hahmoja ja kuin ohimennen pudoteltuja hykerryttäviä huomioita ihmisluonnosta. Toisaalta myös ahdistava elämänkuvaus kaikessa epäonnisuudessaan.

[Elina Mäntylammi]

Täydellinen.

[Tatu]

Taattua Tammista, minimalismia, tragikoomisuutta

[Liisa Vahteristo]

Sujuvasti kirjoitettu, viehättävä, tarina elämästä. Elämän merkitystä tapaillessa Vilhelm Huurna huomaa haikeasti sen jo eletyksi.

[Kaija Kivilahti]

Vallan mainio kirja. Nopelukuinen. Aivan kuin itse olisin seilannut kaikki nämä laivat. Opettaa suhtautumaan epäonnistumisiin tyynesti. Suosittelen lämpimästi.

[Minka Marikki]

Toisin kuin epäonnisen Vilhelm Huurnan laivat, Tammisen lause ei haaksirikkoudu koskaan. Miten voikin onnistua niin kompaktiin muotoon mahduttamaan niin monta ajatusta ja asiaa! Tammisen ilmaisu on sekä lakonista että lyyristä – mitään turhaa ei sanota eikä mitään tärkeää jää sanomatta. Tarina etenee joutuisasti, ja pitää ihan jarrutella ettei lukisi liian nopeasti.

Mikään suurromaani tämä ei ole – yhden henkilön kokemukseen keskittyvä tarina näin tiiviissä paketissa jää väistämättä vähän ohueksi, mutta tämän kirjan tyyliin se sopii.

Jostain syystä tästä tuli vähän mieleen John Williamsin Stoner, jätti samanlaisen jälkifiiliksen.

[Rahel]

Ein wunderschön geschriebenes Buch, gespickt mit Humor und zahlreichen Stellen, die einem doch sehr nahe kommen und förmlich nach Markierungen und späteren Zitaten schreien. Leider bleibt über diese zitierbaren Stellen und der ein oder anderen Szene (Bäume und Frauen haben wohl doch mehr gemeinsam als gedacht!) nicht viel mehr vom Buch hängen. Aus meiner Sicht kein Must-Read, aber auch kein Band, von dessen Lektüre ich abraten würde. Wer Finnland- oder Seefahrt-affin ist, oder wie in meinem Fall beides, wird in diesem Buch eine kurze und knackige Geschichte zum Schmunzeln und Mitfühlen auffinden.

[BooksAndFrogs (Mervi)]

Uumajajoen törmäystä seuranneet jäähyväisvuodet Itämerellä kuluivat tasaisissa tuulissa. Hän ei yrittänytkään enää tietää ja melkein tietää ja tietämättä päästyäänkin tietää eikä hän yrittänyt enää onnistua ja melkein onnistua ja onnistumasta päästyäänkin onnistua; hän vain oli ja antoi tuulen viedä ja sitoa laivan ilmaan.
Monet kerrat hän mietti, mitä hän ollenkaan oli lähtenyt valtamerille laivojaan upottamaan, kun vietävää ja tuotavaa riitti täälläkin; mistä hän oli saanut sellaisen käsityksen, että elämä odottaisi vasta Pohjanmeren takana.

[Ville Verkkapuro]

I am a fan of Tamminen, but I tend to enjoy his autobiographical writings way more than his fictional novels.
This reminded me a bit of The Old Man and the Sea and Taivaanpallo, mainly because of the subject matter, though.
I didn't get much from this. Maybe I'm not a sailor, after all. Or not even a pirate.

[Sami Eerola]

Alku oli humoristinen, mutta hieman sekava. Vasta keskellä romaani hidastuu ja muuttuu ylevämmäksai kertomukseksi pienestä elämästä ja vieraantumisesta. Aika epätasainen tekele, joka oli armollisesti lyhyt.

[Juha O]

Kaunis, lempeän huumorin täyttämä ihmimillinen pienoisromaani. Tarkka ja vähäeleinen kieli sopii tähän täydellisesti. Olin täysin mukana laivanupotuksessa ja Huurnan mielenmaisemassa. Hieno pieni kirja.

[kikky]

Lakonisch, still und doch beeindruckend. Die sprachlichen Bilder vom Meer wecken Sehnsucht, trotz der wiederholten Schiffbrüche und knappen Sprache. Unbedingt lesen!

[parsa.]

☆ 1,5/5 ☆

[Eva Malkki]

Mainio pieni tragikomedia, jossa pohditaan elämän merkityksiä, merkityksettömyyttä ja absurdiutta. Tammisella on aika uniikki tyyli ja ääni.

[Milja Fromholtz]

Sykähdyttävä, sympaattinen ja hymyilyttävä tarina elämän ohikiitävydestä ja siitä, kuinka siitä on vaikea saada kiinni, ennen kuin kaikki on ohitse.

[Jaakko Viitanen]

Ihan tunnelmallinen tarina huonolla tuurilla seilaavasta merikapteenista