What do you think?
Rate this book
Valomerkki
Kun elämä pelottaa enemmän kuin kuolema. Tummasävyisen huumorin ja jäljittelemättömän dialogin mestari tarttuu äkkiväärällä otteella aiheista synkimpään.
Viisikymppinen Anita on kirjailija, joka on väsynyt ammattiinsa. Uuden romaanin aloittaminen ahdistaa, sitä seuraisi väistämättä masennuskausi. Onko hänen pakko kirjoittaa, onko pakko edes jaksaa elää? Kun Anita omissa syntymäpäiväjuhlissaan kysyy ystäviltään, kuka auttaisi häntä jättämään kaiken, hän huomaa törmänneensä tabuun.
Viisikymppinen Anita on kirjailija, joka on väsynyt ammattiinsa. Uuden romaanin aloittaminen ahdistaa, sitä seuraisi väistämättä masennuskausi. Onko hänen pakko kirjoittaa, onko pakko edes jaksaa elää? Kun Anita omissa syntymäpäiväjuhlissaan kysyy ystäviltään, kuka auttaisi häntä jättämään kaiken, hän huomaa törmänneensä tabuun.
252 pages, Hardcover
First published January 1, 2017
7 people are currently reading
98 people want to read
About the author
Anna-Leena Härkönen
38 books98 followersENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 33 reviews
September 11, 2017
Anna-Leena Härkönen on uusimmassa kirjassa jälleen tiukasti kiinni nykyajassa ja sen kuumimmassa keskustelussa, eutanasiassa. Miksi kirjassa puhutaan eutanasiasta ja mihin sävyyn ja kuka sitä eutanasiaa haluaa, niin kaikki löytyy kirjasta Valomerkki.
Kirjailijan kirjojen vahvuus on dialogi, joka on nasevaa ja osuvaa, toisinaan koomista, toisinaan itketään ja nauretaan, mutta kirjat koskettavat ja löytävät lukijansa. Härkösen kirjoista on tehty näytelmiä ja elokuvia, joista muutaman olen nähnyt itsekin. Pidän silti hänen kirjoistaan enempi. Ymmärrän hänen tekstiään hyvin, sillä olemme lähtöisin samoilta seuduilta.
Kirjan päähenkilö on viisikymppinen Anita, joka on kirjailija, ja uuden kirjan aloitus takkuaa jälleen kerran. Uuden kirjan aloitusseremoniat ovat aina samanlaiset, joten mies ei ole kauhean huolestunut, sopivasti vaan, hyvin suomalaisen miehen tapaan.
Härkösellä on taito kirjoittaa hyvin elävää tekstiä. Teksti on kuin filminauhaa, jotka päättyvät tietynlaisiin otoksiin, jonka voi hyvin kuvitella. Kirjaan liittyviä kirjoittamisongelmia ynnä muita ongelmia, pieniä hippusia onnea ja räsymaton harmaata raitaa, siihen keskustelua eutanasiasta. Valomerkki.
Kirjailijan kirjojen vahvuus on dialogi, joka on nasevaa ja osuvaa, toisinaan koomista, toisinaan itketään ja nauretaan, mutta kirjat koskettavat ja löytävät lukijansa. Härkösen kirjoista on tehty näytelmiä ja elokuvia, joista muutaman olen nähnyt itsekin. Pidän silti hänen kirjoistaan enempi. Ymmärrän hänen tekstiään hyvin, sillä olemme lähtöisin samoilta seuduilta.
Kirjan päähenkilö on viisikymppinen Anita, joka on kirjailija, ja uuden kirjan aloitus takkuaa jälleen kerran. Uuden kirjan aloitusseremoniat ovat aina samanlaiset, joten mies ei ole kauhean huolestunut, sopivasti vaan, hyvin suomalaisen miehen tapaan.
Härkösellä on taito kirjoittaa hyvin elävää tekstiä. Teksti on kuin filminauhaa, jotka päättyvät tietynlaisiin otoksiin, jonka voi hyvin kuvitella. Kirjaan liittyviä kirjoittamisongelmia ynnä muita ongelmia, pieniä hippusia onnea ja räsymaton harmaata raitaa, siihen keskustelua eutanasiasta. Valomerkki.
June 22, 2017
Olen täysin eri mieltä Hesarin arvioijan kanssa, joka moitti päähenkilöä uskottavuuden puutteesta. Minusta tässä romaanissa on nimenomaan uskottava, masentunut kirjailijahahmo, jota on seurattava kirjan loppuun asti melkein yhtä soittoa, toivottava parasta. Ja kyllä, tällaisiakin masentuneet voivat olla, ovat: kommunikoivat ulkomaailman kanssa, jumppaavat, tapaavat ihmisiä, järjestävät juhlia, tekevät töitä. Mielestäni on hyvin vahingollista välittää (kirja-arvioissa tai missä vain) edelleen sellaista kuvaa, että olisi vain yksi, uskottava tapa olla masentunut. Kun ei ole...
Musta, toteava huumori, napakka lause ja vetävä dialogi toimi tässä romaanissa hyvin. Vetävintä Härköstä vuosikausiin, sanon minä.
Musta, toteava huumori, napakka lause ja vetävä dialogi toimi tässä romaanissa hyvin. Vetävintä Härköstä vuosikausiin, sanon minä.
July 23, 2017
Kyllä, minä pidin tästä. Vaikka alkuun vähän jumitin ja mietin, että mitä tällaista nyt. Mutta taisi olla lukijassa vika eikä kirjassa. Kirja myös hivenen ahdisti. Vaikka kevyttä, helppoa ja hupaisaa kuten Härkönen kirjoittaa. Mutta silti. Koska päähenkilön tunnot tulivat niin lähelle ja niin iholle.
Nyt pohdin, kuinka monella tapaa tämänkin kirjan voi lukea. En ihmettelisi, vaikka olisin talvella, kesken työkiireiden, lukenut kirjan nopeasti ja vain kielestä nauttien ja miettien, että no olipa mitäänsanomaton. Mutta nyt kun annoin kirjalle (ja itselleni) aikaa niin todella tunsin, mistä on kyse.
Hmm.. tämän voisi lukea joskus myöhemmin uudelleen. Pieni iso kirja kuten sanotaan. Loppuratkaisusta en sano mitään.
Nyt pohdin, kuinka monella tapaa tämänkin kirjan voi lukea. En ihmettelisi, vaikka olisin talvella, kesken työkiireiden, lukenut kirjan nopeasti ja vain kielestä nauttien ja miettien, että no olipa mitäänsanomaton. Mutta nyt kun annoin kirjalle (ja itselleni) aikaa niin todella tunsin, mistä on kyse.
Hmm.. tämän voisi lukea joskus myöhemmin uudelleen. Pieni iso kirja kuten sanotaan. Loppuratkaisusta en sano mitään.
July 18, 2019
Tää ei vaan yhtään toiminut.
July 5, 2018
Mitä merkitystä sillä on, onko soft- vai hardcover? En tajua. Tämä kuitenkin oli pokkari, jonka nappasin vauhdilla kirjaston hyllystä matkalukemiseksi. Toimitti hyvin asiansa. Pieni ja kevyt ja helppolukuinen.
No, anyways. Yleensä olen tykännyt Härkösen teemoista ja aiheista, ja tässäkin se oli kiinostava ja ajankohtainen, tai siis ne: toisaalta oikeus valita kuolinhetkensä (oikeus kuolla, eutanasia, avustettu itsemurha jne.) ja toisaalta kirjailijan työ ja luomisen tuska ja sitten vielä masennus. Vai oliko se? Käsittely jäi jotenkin epämääräiseksi. Oliko päähenkilö (kirjailija - ja ai, että mä tykkään tämmösestä metatason jutusta, kun kirjoitetaan kirjaa kirjan kirjoittamisesta) masentunut vai olivatko masennusoireet seurausta teoksen synnystystuskista? Tuli sellainen ikävä fiilis, että pannaan halvalla oikeaa masennusta sairastavia, ja oikeasti itsetuhoisia ihmisiä. Ehkä tässä oli sotkettu liikaa aiheita ja teemoja yhteen, ja siksi lopputulos oli jotenkin epätyydyttävä. Semmonen klikkiotsikkofiilis - odotin enemmän ja syvempää. Häiritsi myös se, että tällä varsin itsekeskeisellä päähenkilöllä oli ihan valtavasti ystäviä, jotka kaikki oli kiinni sen elämässä koko ajan, mukana arjessa, ja niitä tapailtiin ja niiden kanssa soiteltiin vähän väliä. Eikö kirjailijan työ olekaan yksinäistä puurtamista? Mua myös ärsyttää se, kun on pitkiä dialogeja, joissa ei selvennetä, kuka mitäkin puhuu, ja on vähän väliä palattava alkuun ja laskettava, kuka mitäkin sanoi.
Mutta joo, pisteet Härköselle ajatuksia herättävistä aiheista ja teemoista, jälleen kerran, ja metatasosta tarinassa.
No, anyways. Yleensä olen tykännyt Härkösen teemoista ja aiheista, ja tässäkin se oli kiinostava ja ajankohtainen, tai siis ne: toisaalta oikeus valita kuolinhetkensä (oikeus kuolla, eutanasia, avustettu itsemurha jne.) ja toisaalta kirjailijan työ ja luomisen tuska ja sitten vielä masennus. Vai oliko se? Käsittely jäi jotenkin epämääräiseksi. Oliko päähenkilö (kirjailija - ja ai, että mä tykkään tämmösestä metatason jutusta, kun kirjoitetaan kirjaa kirjan kirjoittamisesta) masentunut vai olivatko masennusoireet seurausta teoksen synnystystuskista? Tuli sellainen ikävä fiilis, että pannaan halvalla oikeaa masennusta sairastavia, ja oikeasti itsetuhoisia ihmisiä. Ehkä tässä oli sotkettu liikaa aiheita ja teemoja yhteen, ja siksi lopputulos oli jotenkin epätyydyttävä. Semmonen klikkiotsikkofiilis - odotin enemmän ja syvempää. Häiritsi myös se, että tällä varsin itsekeskeisellä päähenkilöllä oli ihan valtavasti ystäviä, jotka kaikki oli kiinni sen elämässä koko ajan, mukana arjessa, ja niitä tapailtiin ja niiden kanssa soiteltiin vähän väliä. Eikö kirjailijan työ olekaan yksinäistä puurtamista? Mua myös ärsyttää se, kun on pitkiä dialogeja, joissa ei selvennetä, kuka mitäkin puhuu, ja on vähän väliä palattava alkuun ja laskettava, kuka mitäkin sanoi.
Mutta joo, pisteet Härköselle ajatuksia herättävistä aiheista ja teemoista, jälleen kerran, ja metatasosta tarinassa.
June 18, 2017
Härkösen romaani on hienovireinen ja toimiva kuvaus kirjoittajan elämästä. Oikeastaan tämä on understatement, koska kirjan päivässä luettuani tunsin itseni kuin uudestisyntyneeksi, niin voimakas ja monipuolinen kokemus oli lukea päähenkilön matkasta romaanissa!
Juonenkuljetus, suoraan nauruhermoon osuva kieli ja elävä dialogi ovat ennenkin olleet Härkösen parhaita puolia. Vaikka henkilöhahmoja jossain arviossa arvosteltiinkin ohuiksi, niin kirjan myötä kaikki punoutuivat saumattomasti ja elävästi tarinaan mukaan. Myöskään päähenkilö ei ollut yks'yhteen Härkösen kanssa, vaikka joitain yhtäläisyyksiä onkin. Romaanin lopun tunteiden ja tapahtumien kumuloituminen oli hieno lopetus alun tummasävyisemmälle kuvaukselle.
Kirjassa oli useampiakin tärkeitä teemoja: kuolemankaipuu, kirjoittaminen ja kirjailijuus, vanheneminen, suru, arjen medikalisoituminen, ystävyys ja narsismin ilmeneminen ihmissuhteissa. Teemat jäävät varmasti elämään lukijan mielessä pidempäänkin, sillä ne ovat yleismaailmallisia ja koskettavat kaikkia syvältä.
Tätä lukiessa tuntui, että jokainen virke oli tarkkaan mietitty. Ehdottomasti Härkösen parhaita kirjoja Häräntappoaseen, Avoimien ovien päivän ja Loppuunkäsitellyn ohella. Suosittelen Valomerkin lukemista kaikille!
Juonenkuljetus, suoraan nauruhermoon osuva kieli ja elävä dialogi ovat ennenkin olleet Härkösen parhaita puolia. Vaikka henkilöhahmoja jossain arviossa arvosteltiinkin ohuiksi, niin kirjan myötä kaikki punoutuivat saumattomasti ja elävästi tarinaan mukaan. Myöskään päähenkilö ei ollut yks'yhteen Härkösen kanssa, vaikka joitain yhtäläisyyksiä onkin. Romaanin lopun tunteiden ja tapahtumien kumuloituminen oli hieno lopetus alun tummasävyisemmälle kuvaukselle.
Kirjassa oli useampiakin tärkeitä teemoja: kuolemankaipuu, kirjoittaminen ja kirjailijuus, vanheneminen, suru, arjen medikalisoituminen, ystävyys ja narsismin ilmeneminen ihmissuhteissa. Teemat jäävät varmasti elämään lukijan mielessä pidempäänkin, sillä ne ovat yleismaailmallisia ja koskettavat kaikkia syvältä.
Tätä lukiessa tuntui, että jokainen virke oli tarkkaan mietitty. Ehdottomasti Härkösen parhaita kirjoja Häräntappoaseen, Avoimien ovien päivän ja Loppuunkäsitellyn ohella. Suosittelen Valomerkin lukemista kaikille!
August 21, 2017
Olipas se varsin angstinen ja masennuksessa rypevä tarina, tahmea ja pirstaleinen. Kuvaus viisikymppisestä masentuneesta naiskirjailijasta tuntui niin omaelämänkerralliselta, että lukijana alkoi hirvittää - voinko antaa kriittistä palautetta parista viimeisimmästä kirjasta, jos kirjailija on noin heikoilla ja hauras? Suunnittelee itsemurhaa, koska ei koe osaavansa kirjoittaa? Rehellisesti kuitenkin myönnän, että vaikka Härkönen on vuosien ajan kuulunut suosikkikirjailijoihini, tämä tuotti pettymyksen. Joitain nauruja kirja sentään kirvoitti, Matti Nykäsen sitaattia luin jopa perheelle ääneen :)
June 19, 2017
Hesarin arvostelussa sanottiin, ettei tämän kirjan päähenkilön masennus ole uskottavaa, koska hänellä on työ ja perhe ja ystäviä. Arvion kirjoittajalla oli aivan väärä kuva masennuksesta. Kyllä tämä oli hyvinkin uskottava kuvaus masentuneesta henkilöstä. Päähenkilöön on hyvin helppo samastua monestakin syystä. Härköselle ominaisesti teksti on sujuvaa, oivaltavaa ja monesti hyvin hauskaa. Vaikeitakin ajatuksia ja asioita käydään läpi ja tarkastellaan monesta näkökulmasta. En ole kaikesta samaa mieltä, mutta ei tarvitse ollakaan.
October 21, 2017
Pidän Härkösen tyylistä: rytmistä, mustasta huumorista, rohkeudesta. Yhdessäkään seikassa Valomerkki ei pettänyt odotuksia. Päähenkilöstä piirtyy tarkka, uskottava ja osin traaginenkin kuva. Masentunut Anita käy eksistentiaalisia keskusteluja ystäviensä kanssa, mutta mikään ei tunnu auttavaan hahmottomaan tuskaan. Tässä oli myös päähenkilön kehittymisen siemen vaikka varsinaista kehityskaarta ei syntynytkään. Anita onnistuu kuitenkin jättämään elämästään pois taakkoja, jotka näyttävät antavan elämälle edes vähän sitä vapauttavaa suuntaa, jota hän niin tarvitsisi.
November 20, 2017
Härkönen kirjoittaa masennuksesta, ja hyvin kirjoittaakin. Kirjan päähenkilö on kirjailija joka kamppailee sekä kirjoittamisen että masennuksen kanssa. Kirjoittaminen masentaa, mutta kirjoittamattakaan ei voi olla. Hän haluaa värvätä jonkun ystävänsä olemaan läsnä kun hän omasta tahdostaan luopuu elämästään. Se onkin vaikeaa, ja mutkia täynnä, kuten koko elämä. Kirjaa oli mielenkiintoista lukea, vähän raskastakin kun jotkut jutut oli liian tuttuja. Mutta niin hyvä että tästä aiheesta kirjoitetaan. Ja rakastan Härkösen kirjoja!
November 3, 2017
Reading this took me way longer than I expected. Every time I grabbed it it pulled me in, but I kept putting it down and forgetting about it. That's a rare combo.
I loved the dialogue. Härkönen writes great lines.
The turning point might seem sudden for many readers, but as someone who has experienced something similar it made sense - as much as depression can make sense, anyway.
And this made me want to write again. Thank you.
Helmet reading challenge 2017 49: A book published in 2017
I loved the dialogue. Härkönen writes great lines.
The turning point might seem sudden for many readers, but as someone who has experienced something similar it made sense - as much as depression can make sense, anyway.
And this made me want to write again. Thank you.
Helmet reading challenge 2017 49: A book published in 2017
February 8, 2018
Kirja antaa todentuntuisen tirkistelymahdollisuuden kirjailijan elämään, jota tahdittaa toistuvasti kirjoitusprosessin aiheuttama masennus ja ahdistus. Idea on mielenkiintoinen ja sain eri näkökulmia kirjailijan suorituspaineiseen ammattiin. Valitettavasti en päässyt sisään päähenkilön sielunelämään, sillä en täysin ymmärtänyt masennuksen taustaa. Miksi tehdä työtä, joka masentaa vuosi vuodelta pahemmin?
December 20, 2019
Nopealukuinen. Luin kirja masennusta käsittelevän aihepiirin vuoksi. Osuvaa ja nasevaa tekstiä sekä kiintiöt täyttävät hahmot. Huomioimatta ei voinut jättää esiin nostettua kerrontaa julkisen sairaanhoidon masennuksenhoidon tilasta kirjan kirjoittamisen ajankohtana. Uskon että paikoin tila on edelleen sama.
Loppuakohden kirja käsitteli aihetta sillä syvyydellä ja intensiteetillä, jolla olisin toivonut aiheeseen tartuttavan jo alusta. Lukukokemuksena rikastuttava.
Loppuakohden kirja käsitteli aihetta sillä syvyydellä ja intensiteetillä, jolla olisin toivonut aiheeseen tartuttavan jo alusta. Lukukokemuksena rikastuttava.
January 23, 2025
Jaa-a. Ihan ok. Kesti tosi pitkään ennen kuin tässä "tapahtui mitään"; sata sivua luettua ja homma vaan jotenkin junnasi paikallaan. Ehkä hahmon turhautuneisuus piti välittää lukijankin tunteeksi. Muutamia mielenkiintoisia ajatuksia, jonkin verran hyvää dialogia, mutta ärsyttää Härkösen töissä jatkuva ihmisten "hulluudenpelko" ja sairaaloiden ihannointi; 'oi kun pääsisi mielisairaalaan' toistuu niin monessa tarinassa. 🙄 En myöskään tykännyt että autisti -termiä k��ytettiin haukkumasanana.
August 12, 2017
Kirjan aihe on raskas, masennus, johon kirjan päähenkilö, kirjailija, ajautuu alkaessaan jälleen kirjoittaa uutta kirjaa. Raskaasta aiheesta huolimatta tässä kirjassa on paljon mustaa huumoria, mikä ei sitten tehnytkään lukukokemuksesta niin raskasta. Oli mielenkiintoista lukea kirjailijaelämän huonoista ja hyvistä puolista. Kokonaisuutena ihan hyvä kirja.
January 24, 2018
Olen aina tykännyt Anna-Leena Härkösen kirjoista, mutta tästä puuttui kepeys. Vähän semmoisia sanaleikkejä kyllä, mutta jätti kylmäksi. Mielessäni päähenkilö oli Anna-Leena Härkösen näköinen ja oloinen tyyppi ja jotenkin kaikki tuo masennuksessa rypeminen ja siitä lukeminen alkoi tuntua tirkistelyltä. Kolme tähteä kuitenkin.
January 4, 2019
Tämä kirja oli vähän kummallinen. Olen lukenut Härköseltä vain kaksi kirjaa ennen tätä ja tästä pidin kyllä vähiten. Kirjassa oli hyviäkin asioita, kuten muutama kiinnostava hahmo. Lisäksi päähenkilön ajatuksia oli melko helppo ymmärtää siihen nähden, miten kummallisia ne välillä olivat. Kuitenkin kirjan loppupuoli varsinkin oli melko omituinen ja jotenkin sopimaton kirjan muuhun sävyyn.
July 17, 2021
Siis dialogi on aina yhtä huippua! Päähenkilöistään mä harvoin kovasti tykkään tai paljo välitän surra heitä (ongelmallisia mielipiteitä ja kuplassa elämistä), mutta keskustelut on aina rautaa ja hervahdan nauramaan ääneen.
Se puhetapa ja energia mitä Härkösellä on toistuu hänen kirjoissaan ja kolumneissaan. Tiedän aina luottaa siihen purevuuteen ja kutkuttavaan kieleen mitä häneltä saan.
Se puhetapa ja energia mitä Härkösellä on toistuu hänen kirjoissaan ja kolumneissaan. Tiedän aina luottaa siihen purevuuteen ja kutkuttavaan kieleen mitä häneltä saan.
February 25, 2021
Uskottavat henkilöhahmot, vakava ja ahdistavakin aihe mutta silti kevyttä ja helppoa luettavaa. Dialogin lukemisella sai paikoitellen suorastaan herkutella, mutta välillä tuntui myös väkinäiseltä. Ei mitään suuria oivalluksia eikä liikuttanut mitään vuoria minussa mutta lukukokemuksena mukava.
August 26, 2017
Paranee loppua kohti. "Mahtava kokemus! hän kailottaa. - Kelluttiin veessä ko korkit! Ai että on hyvä olo. Haizapparalla ja varasta poika heiniä!"
October 8, 2018
Paras lukemani Härkönen.
February 23, 2019
Hyvä, vaan loppu kuin kanan lento.
July 22, 2019
Onpahan nyt tullut edes yksi Anna-Leena Härkösen kirja luettua. Liikaa toistoa, mutta ihan hauskoja letkautuksia.
July 18, 2021
Taattua Härköstä, sujuvaa tekstiä. Masennuksen ja luovan työn (kirjoittamisen) kuvauksena hyvä ja osuva, varsinaista punaista lankaa ei romaanissa ollut. Loppu oli minusta vähän outo.
August 29, 2021
äänikirja
January 2, 2022
Erittäin mehukasta dialogia, kuvausta ja hahmoja kirjailijan (fiktiivisestä?) elämästä, mutta päähenkilö raa'asti masentunut, ja se ajatusmaailma ei inspannut.
October 22, 2023
liikaa kuolemasta puhumista (mitä odotin kun valitsin tän kirjan???) mut loppu oli ihan kiva
January 10, 2025
Anna-Leena Härkösen opuksissa on kaks hyvää puolta. Ne ei koskaan petä ja niissä on aina täyttä asiaa eikä mitään hömppää. Taas kerran huomasin että kannattaa lukea näitäkin!!
January 6, 2020
Kirja kertoo viisikymppisen kirjailijan kipuilusta kirjoittamisensa, masennuksensa ja itsetuhoajatustensa kanssa. Ei voi välttyä ajattelemasta, että tässä kirjassa on paljon Härkösen omakohtaisia kokemuksia. Silti se on mielestäni jossain määrin epäuskottava, lisäksi melko pitkäpiimäinen, juoneltaan kevyehkö. Härkösen dialogit ovat kuitenkin aina pettämättömiä.
July 11, 2019
Mahtavaa kieltä ja mustaa huumoria. Samaistuttavia pohdintoja, jotka ilmaistiin rohkeasti. Helppolukuista, muttei jäänyt pinnalliseksi. Uskottavia hahmoja. Taattua Härköstä, etten sanoisi.
Displaying 1 - 30 of 33 reviews