Ensimmäinen osa uutta sarjaa. Kesken tavanomaisen liikenneratsian pakettiauton perästä löytyy paketoitu ruumis. Komisario Kari Takamäki alkaa tutkia asiaa, ja kun ruumiin henkilöllisyys paljastuu, osoittautuu, että kyseessä on jotain paljon suurempaa kuin tavanomainen huumeliigojen sisäinen välienselvittely. Kyseessä on eduskunnan pääsihteeri, eli eduskuntatyön kannalta yksi tärkeimmistä henkilöistä. Tutkimukseen panostetaan paljon, Takamäkeen kohdistuu kovia paineita; niskaan hengittävät paitsi oma esimies, niin myös keskusrikospoliisi, supo, johtavat poliitikot ja jopa valtakunnan syyttäjä. Tapauksen taustalta paljastuu hyvin monilonkeroinen juttu, mutta mitkä lonkerot liittyvät murhaan ja mitkä niistä ovat “muuten vain” rikollisia?
Kirja oli hyvin toisentyyppinen Hautalehto-sarja, joka kesän mittaan tuli kuunneltua loppuun. Hautalehdossa teksti on mehevää, jutustelevaa ja poliisimiesten persoonallisuus ja kotielämä tuodaan vahvasti tarinaan mukaan. Tähän nähden tämä kirja oli tiukan “kliininen”, kotielämää ja persoonaa kirjassa oli mukana hyvin niukasti ja tapahtumien painopiste oli erittäin vahvasti vain selkeässä poliisityön lähes dokumentaarisessa kuvauksessa. Sinällään kritiikkiä eri instituutioita kohtaan kirjasta löytyi runsaasti, toisaalta tosin jopa epäpätevästi. Olisi luullut rikostoimittajan tietävän, että henkirikoksien määrä on ollut vuosikausia tai -kymmeniä laskeva, ei kohoava kuten kirjassa väitetään. Pientä selkeästi kirjailijasta lähtevää piikkiä kohdistui myös eduskuntatyöhön ja sen ”vaativuuteen”, sen silloiseen puhemieheen, valtakunnansyyttäjään ja oikeuslaitoksen toimintaan.