Alkuun on ihan vähän pakko nillittää käsitteestä "itsenäinen jatko-osa". Jos jostain kirjasta sanotaan, noin käsitän, ettei ensimmäistä/aiempia osaa/osia ole tarvinnut lukea päästäkseen juoneen mukaan tai pysyäkseen kärryillä. Ja nuo sanat löytyvät tämänkin kirjan takakannesta. Tosiasiassa tämä on ihan suora jatko-osa ensimmäiselle kirjalle, ja ei ole mitään saumaa saada juonesta kiinni jos eka osa on lukematta. Ei vaikka aiempiin tapahtumiin viitataan ja joitain kerrataan, sen verran vahvasti oletetaan, että lukija tietää mitä Hammurabin enkeleissä tapahtui. Itseäni tämä ei varsinaisesti häirinnyt, sillä muisti kyllä palaili pätkittäin, mutta uudelle lukijalle saattaa olla karu kokemus. Ehkä juuri se, kuinka vahvasti tämä on sidoksissa ekaan osaa itsellä vähän laski pisteitä. Henkilöitä ei juurikaan syvennetty mihinkään suuntaan, ellei sitten kirjan pahista ja hänen menneisyyttään lasketa. Päähenkilöt jäivät tämän perusteella kovin ohuiksi, mikä oli harmi, koska muistelen, että ekassa kirjassa tasoja olisi ollut. Juoni kulkee eteenpäin, välillä vähän liiankin vauhdilla, ja lyhyet luvut tekevät lukemisesta helppoa ja nopeaa. Loppuun on vielä jätetty komea cliffhanger, joka takaa sen, että jatkoa tulee ja lukijat tarttuvat myös seuraavaan kirjaan. Itse ehkä olisin kuitenkin toivonut suoraviivaista loppua ja seuraavassa kirjassa olisi voitu jatkaa uusilla aiheilla. Toisaalta, ehkä Balkanin rikosvyyhti vielä jatkaa purkeutumistaan ja jatkossa sukelletaan vielä syvemmälle.