Romaani Katri Valan ja Olavi Paavolaisen vaiheista sotakeväänä 1942 on haikeuden täyttämä kuvaus nuoruudesta ja unelmista.
Katria vaivaa parantumaton keuhkotauti, samoin huoli perheestä ja sodan uhreista. Pommejakin enemmän helsinkiläiset pelkäävät puhua. Katrin lähipiiri ryhtyy uhkarohkeasti vastarintaan rauhan puolesta.
Kameleonttimainen Olavi pakenee sodan ristiriitoja omiin muistoihinsa. Hän haluaa vielä kerran tavata nuoruudenystävänsä Katrin ja pelastaa tämän viimeiset runot.
20-luvulla Katri ja Olavi elivät valon juhlaa, mutta nälkätalvena 1942 suursodan synkkä varjo pimentää koko Euroopan.
Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.
Kirjan alkupuolisko on melkoista synkistelyä: sota-ajan nälkätalvi 1942, keukotaudissaan riutuva Katri Vala ja ikäkriisissä rypevä Olavi Paavolainen. Sitten puolivälin tienoilla tarina alkaa vihdoin vetää mukaansa, päähenkilöiden erikoinen suhde ja suuri merkitys toisilleen alkaa valjeta. Välissä on mielenkiintoisia muisteluita nuoruusvuosien boheemista taiteilijaelämästä niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja sodan poikkeusoloihin liittyvä moraalinen pohdinta tuo päähenkilöihin lisää syvyyttä. Esiin nousee myös monia sotavuosien vaiettuja aiheita: nälkä, salakauppa, kommunistien maanalainen toiminta, kotimaan poliittisten vankien kohtelu ja sotavankileirit...
Pitkästä aikaa jäin kirjan lumoihin ja mukavaa, että se tapahtui juuri kotimaisen kirjallisuuden kohdalla. Pidin Jaakonahon hitaasta ja kiemurtelevasta kielestä ja siitä millaisen Katri Valan hän meille esittää. Kirja olisi ollut itselle täyden viiden tähden paketti, jos Katri olisi ollut kirjan pääkertoja, ilman Paavolaisen kappaleita ja kaksikon nuoruudenaikaa olisi avattu vielä enemmän...sivuja olisi mahtunut.
Tähtiluokitus väittää, että kaksi tähteä "on ok". No, minun tähtiluokituksessani kaksi tähteä on jo melkoisen huono tai ainakin outo kirja. Niin kuin tämä Valon juhla mielestäni on. Sinänsä mielenkiintoinen aihe kirjalla, mutta toteutus- ja kirjoitustapa oli mielestäni liian taiteellinen eli hyppivä, tajunnanvirtaa (ei tosin paljon), epäselvyyttä siitä, kenestä puhutaan, kuka puhuu, missä tapahtuu, koska tapahtuu.....
Sisulla luin loppuun, jotta sain yhden kirjan lisää kohtaa luettu.