What do you think?
Rate this book
Lyhykäisiä
Johan Bargum on jo viisi vuosikymmentä osoittanut olevansa novellistiikan mestari. Uudessa kirjoituskokoelmassaan Lyhykäisiä hän on ottanut käyttöön vielä lyhyemmän muodon: lyhimmät tekstit ovat parikymmentä riviä ja pisimmätkin vain muutaman sivun mittaisia. Mukana on muutama runokin.
Myös lyhykäisissä teksteissään Bargum loistaa. Ääneen sanomattomat tunteet asettuvat rivien väliin, ja tilanne tai kohtaus voi kannatella kokonaista elämänkohtaloa. Pikkupoika istuu autossa isänsä kanssa ja tajuaa isän valehtelevan. Mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Nuori mies odottaa rakastettuaan kesäisellä terassilla. Iltapäivän mittaan käy selväksi, ettei nainen tule – mutta mies odottaa ja alkaa vähitellen liueta olemattomiin. Eräässä kertomuksessa pariskunta istuu tutussa ravintolassa allekirjoittamassa avioeropapereita ja nainen päättää pidättää kyyneleitä – itkeäkseen tyhjässä, pimeässä lastenhuoneessa.
Kokoelma on Bargumille tyypilliseen tapaan ihmisen kokoinen yhdistelmä luopumisia, alkuja ja käännekohtia. Se myös muistuttaa meitä hymyssä suin mutta ehdottomasti elämän rajallisuudesta, merihevosten kauneudesta ja purjehtimisen tärkeydestä.
Myös lyhykäisissä teksteissään Bargum loistaa. Ääneen sanomattomat tunteet asettuvat rivien väliin, ja tilanne tai kohtaus voi kannatella kokonaista elämänkohtaloa. Pikkupoika istuu autossa isänsä kanssa ja tajuaa isän valehtelevan. Mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Nuori mies odottaa rakastettuaan kesäisellä terassilla. Iltapäivän mittaan käy selväksi, ettei nainen tule – mutta mies odottaa ja alkaa vähitellen liueta olemattomiin. Eräässä kertomuksessa pariskunta istuu tutussa ravintolassa allekirjoittamassa avioeropapereita ja nainen päättää pidättää kyyneleitä – itkeäkseen tyhjässä, pimeässä lastenhuoneessa.
Kokoelma on Bargumille tyypilliseen tapaan ihmisen kokoinen yhdistelmä luopumisia, alkuja ja käännekohtia. Se myös muistuttaa meitä hymyssä suin mutta ehdottomasti elämän rajallisuudesta, merihevosten kauneudesta ja purjehtimisen tärkeydestä.
- GenresShort StoriesFiction
114 pages, Hardcover
First published September 1, 2016
20 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
October 27, 2019
3,5 tähteä.
Kauniita lyhyitä tekstejä erilaisista aiheista. Täytyy tutustua Bargumin muihinkin teoksiin.
Kauniita lyhyitä tekstejä erilaisista aiheista. Täytyy tutustua Bargumin muihinkin teoksiin.
Read
September 30, 2020Kirjat johtavat linkeillä toisiinsa, niinpä päädyin Claes Anderssonista Johan Bargumiin - ja oikeastaan takaisin Anderssoniin, joka Bargumin kokoelmassakin pariin kertaan mainitaan.
Lyhykäiset ovat tosiaan lyhykäisiä, pieniä tarinoita, aivan ohimeneviä, hiottuja ja siistejä, rönsyttömiä. Koin ne jollain tapaa miehekkäiksi: niiden maailmassa mies on ensin pieni poika, sitten nuorukainen, lopulta vanhus. On hetkiä, kun mikään ei enää ole ennallaan - poika näkee isänsä toisin, puoliso on lähtenyt, joku ei koskaan tullutkaan, merkityksellinen puhelinsoitto on tulossa. Hienoja.
Lyhykäiset ovat tosiaan lyhykäisiä, pieniä tarinoita, aivan ohimeneviä, hiottuja ja siistejä, rönsyttömiä. Koin ne jollain tapaa miehekkäiksi: niiden maailmassa mies on ensin pieni poika, sitten nuorukainen, lopulta vanhus. On hetkiä, kun mikään ei enää ole ennallaan - poika näkee isänsä toisin, puoliso on lähtenyt, joku ei koskaan tullutkaan, merkityksellinen puhelinsoitto on tulossa. Hienoja.
July 10, 2017
3.5
Ensimmäinen Bargumini - jos en väärin muista - ja pidin kyllä. Lyhyttäkin lyhyemmät tekstit olivat sanamääriään suurempia, keskenään erilaisia, yhtä taidokkaita. Kauniita lauseita teki mieli lukea uudelleen ja kirjoittaa muistiin.
Teos on hyvä ja tekstit ehdottomasti lukemisen arvoisia. Lukukokemukseni tosin jäi hieman laihaksi, sillä vaikka luin tekstejä silloin tällöin ja mutustelin rauhassa, niin kirjan loputtua en enää yhtään muistanut mitä luin. Mieleen jäi kohta sieltä ja toinen täältä. Syy lienee lukijan, tai aika varmasti onkin, mutta mietin silti, olisiko tästä voinut saada väkevämmän ja mieleen painuvamman? Vaikka tarvitseeko kaiken jäädä muistiin, eikö riitä, että lukuhetkellä nauttii? Ehkä sekin riittää.
Ensimmäinen Bargumini - jos en väärin muista - ja pidin kyllä. Lyhyttäkin lyhyemmät tekstit olivat sanamääriään suurempia, keskenään erilaisia, yhtä taidokkaita. Kauniita lauseita teki mieli lukea uudelleen ja kirjoittaa muistiin.
Teos on hyvä ja tekstit ehdottomasti lukemisen arvoisia. Lukukokemukseni tosin jäi hieman laihaksi, sillä vaikka luin tekstejä silloin tällöin ja mutustelin rauhassa, niin kirjan loputtua en enää yhtään muistanut mitä luin. Mieleen jäi kohta sieltä ja toinen täältä. Syy lienee lukijan, tai aika varmasti onkin, mutta mietin silti, olisiko tästä voinut saada väkevämmän ja mieleen painuvamman? Vaikka tarvitseeko kaiken jäädä muistiin, eikö riitä, että lukuhetkellä nauttii? Ehkä sekin riittää.
August 12, 2017
Mainio kokoelma. Hienoja, hiottuja ja viisaita tekstejä.
May 30, 2021
Johan Bargumin novellikokoelma onnistuu jälleen aivan mainiosti, eikä käännöksessäkään ole moitteen sijaan. Muutoinkin tykkään tämän kirjailijan lyhytproosasta, ja olin tyytyväinen tälläkin kertaa, ja välillä oli naurussa pitelemistä.
Tekstit ovat lyhyitä annospaloja ja useimmiten impressionistisia tuokiokuvia, niin sanottuja arkisia tilannenovelleja, joissa on pintakerroksen lisäksi syvällisempää symboliikkaa, jollainen jää helposti kiireisellä lukijalla huomaamatta.
Reiluun sataan sivuun on mahdutettu muutaman sivun mittaisia tarinoita, joissa osassa on maagista realismia ja surrealistisia piirteitä, kun baariin saapunut onneton mies haihtuu maisemaan ja jättää juomansa maksamatta. Humoristisissa eläintarinoissa Wikipedia-tyylisissä pätkissä selviää, miten merihevoset parittelevat ja kuinka loispistiäinen tappaa isäntänsä. Usein ollaan myös purjehtimassa, ja pohdiskellaan niitä samoja juttuja kuin Bargumilla on tapana eli sukupolvien välistä tematiikkaa ja ymmärtämättömyyttä ja siten olemassaolon kipupisteitä osin samalla tavoin kuin joku Beckettkin.
Välillä Bargum saa mahdutettua itsensäkin oikein nimellään novelliin, ja itseironian piirteitä on kivasti mukana myös. Jotenkin voisi sanoa, että mustaa huumoria ripotellaan, mutta pohjaväre on yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja luovuttamisenkin pohdiskelussa, ja sellaisen Bargum kyllä taitaa — eikä haittaa olla ihan eri ikäisen tajunnan kautta näitä pohdintoja suodattelemassa ja toisinaan poliisimimmin tai kuolleen kirjailijan, joka tapaa Jeesuksenkin…
Tekstit ovat lyhyitä annospaloja ja useimmiten impressionistisia tuokiokuvia, niin sanottuja arkisia tilannenovelleja, joissa on pintakerroksen lisäksi syvällisempää symboliikkaa, jollainen jää helposti kiireisellä lukijalla huomaamatta.
Reiluun sataan sivuun on mahdutettu muutaman sivun mittaisia tarinoita, joissa osassa on maagista realismia ja surrealistisia piirteitä, kun baariin saapunut onneton mies haihtuu maisemaan ja jättää juomansa maksamatta. Humoristisissa eläintarinoissa Wikipedia-tyylisissä pätkissä selviää, miten merihevoset parittelevat ja kuinka loispistiäinen tappaa isäntänsä. Usein ollaan myös purjehtimassa, ja pohdiskellaan niitä samoja juttuja kuin Bargumilla on tapana eli sukupolvien välistä tematiikkaa ja ymmärtämättömyyttä ja siten olemassaolon kipupisteitä osin samalla tavoin kuin joku Beckettkin.
Välillä Bargum saa mahdutettua itsensäkin oikein nimellään novelliin, ja itseironian piirteitä on kivasti mukana myös. Jotenkin voisi sanoa, että mustaa huumoria ripotellaan, mutta pohjaväre on yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja luovuttamisenkin pohdiskelussa, ja sellaisen Bargum kyllä taitaa — eikä haittaa olla ihan eri ikäisen tajunnan kautta näitä pohdintoja suodattelemassa ja toisinaan poliisimimmin tai kuolleen kirjailijan, joka tapaa Jeesuksenkin…
October 6, 2024
Olen vähitellen oppinut lukemaan novelleja. Aiemmin minun oli vaikea orientoitua joka novellin alussa aina uudelleen, mutta nyt pompin tarinasta toiseen sujuvammin.
Bargumin tekstit ovat poikkeuksellisen lyhyitä, lyhyimmillään vain toistakymmentä riviä, mitä arvostan tällä hetkellä kovasti. Ne ovat kepeitä tai neutraaleja tunnelmapaloja mm. purjehduksesta, luonnosta, vanhenemisesta, lapsuudesta tai yksinäisyydestä. Jotain jää kuitenkin puuttumaan. Jännitettä, käänteitä tai selkeitä hahmoja teksteissä on hyvin vähän. Ne eivät lopulta tartu tai kosketa.
Bargumin tekstit ovat poikkeuksellisen lyhyitä, lyhyimmillään vain toistakymmentä riviä, mitä arvostan tällä hetkellä kovasti. Ne ovat kepeitä tai neutraaleja tunnelmapaloja mm. purjehduksesta, luonnosta, vanhenemisesta, lapsuudesta tai yksinäisyydestä. Jotain jää kuitenkin puuttumaan. Jännitettä, käänteitä tai selkeitä hahmoja teksteissä on hyvin vähän. Ne eivät lopulta tartu tai kosketa.
October 25, 2017
Suosittelen! Kiehtovaa ja mukaansatempaavaa tekstiä. Novellin voi tosiaan kirjoittaa vaikkapa loispistiäisten munimisesta kun lajityypin taitaa. Lainasin saman tien koko läjän Bargumin teoksia.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews