What do you think?
Rate this book
Meliwas ja muita kaupunkeja
“Meliwas on jaettu neljään vyöhykkeeseen sen mukaan, kuinka paljon muutoksia keskimäärin tapahtuu. Ykkösellä muutokset ovat harvinaisia, nelosella päivittäisiä. Olisiko sinulla jotain kysyttävää muutoksista tai Meliwasista tässä vaiheessa?”
Ihmisten siirryttyä maalta kaupunkiin nuuttipukit, saunatontut ja aarnivalkiat joutuvat sopeutumaan uuteen ympäristöön. Merenneidoista tehdään turistinähtävyys, joukkoliikenne rikkoo todellisuuksien rajat ja kuolleet hakevat paikkaansa yhteiskunnassa.
Tässä kirjassa fantasiallinen törmää urbaaniin ja näyttää meille kaupunkeja, jotka muuttuvat tosiksi heti, kun katsomme toisaalle.
Antologian kirjoittajiin kuuluu niin omia teoksiaan julkaisseita kirjailijoita kuin nousevia kykyjä. Jokainen heistä on käynyt joskus kaupungissa.
Ihmisten siirryttyä maalta kaupunkiin nuuttipukit, saunatontut ja aarnivalkiat joutuvat sopeutumaan uuteen ympäristöön. Merenneidoista tehdään turistinähtävyys, joukkoliikenne rikkoo todellisuuksien rajat ja kuolleet hakevat paikkaansa yhteiskunnassa.
Tässä kirjassa fantasiallinen törmää urbaaniin ja näyttää meille kaupunkeja, jotka muuttuvat tosiksi heti, kun katsomme toisaalle.
Antologian kirjoittajiin kuuluu niin omia teoksiaan julkaisseita kirjailijoita kuin nousevia kykyjä. Jokainen heistä on käynyt joskus kaupungissa.
- GenresShort Stories
320 pages, Paperback
First published August 1, 2017
1 person is currently reading
21 people want to read
About the author
Mia Myllymäki
29 books18 followersMia Myllymäki is a Finnish author who writes speculative fiction.
Mia Myllymäki on kokkolalainen kirjailija ja insinööri, joka kirjoittaa spekulatiivista fiktiota. Häneltä on julkaistu neljä romaania ja useita novelleja.
Mia Myllymäki on kokkolalainen kirjailija ja insinööri, joka kirjoittaa spekulatiivista fiktiota. Häneltä on julkaistu neljä romaania ja useita novelleja.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
November 21, 2017
Tosi monenlaisia tekstejä, joista osa ei niin kolahtanut mutta osa oli oikein mainiota luetttavaa. Suosikeikseni nousivat Miespelejä, Kireitä siimoja ja New Yorkin levottomat kuolleet.
January 12, 2018
Antologiat tuppaavat helposti olemaan sekalaista settiä, mutta Meliwas ja muita kaupunkeja -antologiassa oli runsaasti novelleja, joista tykkäsin. Antologian konsepti, eli urbaanifantasia (monesta eri näkökulmasta) toimi hyvin. Novellit olivat tosi erilaisia ja monessa oli mukana myös esim. kauhuelementtejä. Monessa oli käytetty hauskasti suomalaista kansanperinnettä erinäisin tavoin. Ilahduin, että useammassa novellissa oli queer-näkökulmaa.
Pidin erityisesti novelleista "Miespelejä" (Inkeri Kontro) ja "Toiseksi tulleita ei lasketa" (Janos Honkonen). (Sattumoisin ne kummatkin sijoittuvat kotikaupunkiini Helsinkiin.) Mutta tässä myös lyhyet arviot jokaisesta novellista:
"Miespelejä" (Inkeri Kontro): Helsinkiin sijoittuva novelli, jonka olisin suonut jatkuvan pidempäänkin - kalevalainen maailmanrakennus oli kiehtovaa ja vaikka novelli oli yksi lemppareistani tässä kokoelmassa, olisin toivonut loppuun jotain vähän enemmän. Mutta ihana tämä oli. Pidin erityisesti queernäkökulmasta ja kertojaäänen kielenkäytöstä: Kontro antaa taitavasti kalevalaista maustetta päähenkilön puheenparteen.
"Sinisen yön jälkeen" (Katri Alatalo): Sijoittuu Meliwasiin, fiktiiviseen kaupunkiin jossain päin itä-Eurooppaa. Kaupungin rajut muutokset olivat kiehtovia, mutta olisin kaivannut Charan hahmolle enemmän taustaa. Hän oli tässä hieman liikaa "manic pixie dream girl" -troopin henkinen. Silti: miellyttävän luettava novelli.
"Ei loimea" (Solina Riekkola): Edinburghiin sijoittuva novelli oli herttainen, vaikka olisin kaivannut maailmanrakennukselta syvyyttä. Mutta arvostin kepeää otetta - ja viimeinen lause kosketti minua syvemmin kuin olisin arvannut.
"Aamunkoitto ja Illankajo" (Emilia Karjula): Vaihtoehtotodelliseen Britanniaan tai Britannian kaltaiseen sekundäärimaailman Pääkaupunkiin sijoittuva novelli oli kerronnaltaan kivan historiallishenkinen (viktoriaanisen romaanin tyylinen), mutta novellin loppu sai minut raivostumaan () ja kerrontatyyli myös jonkin verran etäännytti.
"Kireä siima" (Jade Lehtinen): Turkuun sijoittuva novelli, jossa merenneitoja on Turun saaristossa. Kiinnostava konsepti ja häiritseviin paikkoihin menevä tarina, mutta olisin halunnut loppuun enemmän muutosta. Päähenkilö vaan meni (melko rankkojen) tapahtumien mukana eikä tuntunut kehittyvän tai muuttavan mitään.
"Luiskahduksia" (Nadja Sokura): Luultavasti Helsinkiin (metron perusteella) sijoittuva novelli, jossa päähenkilön elämä luiskahtaa kiehtovasti pois raiteiltaan. Hienoa kummallisuutta kaupungin keskellä.
"Suelo siniestro" (Teemu Korpijärvi): Espanjalaiseen kaupunkiin sijoittuva novelli, jossa minulle erityinen plussa oli päähenkilön homosuhde. Hahmot käyttäytyivät jonkin verran typerästi, mutta tässä oli kiinnostavia ideoita.
"Toiseksi tulleita ei lasketa" (Janos Honkonen): Tulevaisuuden Helsinkiin sijoittuva novelli, jossa urbaani kiipeily saa uusia ulottuvuuksia. Taisin tykätä tästä erityisen paljon, koska asun itse hyvin lähellä novellin tapahtumapaikkoja - oli siistiä nähdä Honkosen visio tulevaisuuden Jätkäsaaresta. Tässä novellissa oli erinomainen rakenne ja se loppui myös napakasti. Hahmojen käyttämä stadin puhekieli oli tosi luontevan tuntuista, erityispisteitä siitä! Kuvaukset kiipeilystä ja rakennuksista olivat myös hienoja ja lisäksi novelli meni viehättävästi täysin eri paikkoihin, kuin mitä olin odottanut. Hienoa wtf-matskua ja tosi hyvin toteutettu.
"Kaikkein kauneimmat saapuvat myöhässä" (Henry Aho): Määrittelemättömään suomalaiseen asemakaupunkiin sijoittuva novelli, jossa synestesia viedään äärilaidoille. Hieman kuin Sokuran "Luiskahduksia", tässäkin päähenkilö kokee kummallisia asioita arjessaan, mutta on jo tottunut asiaan. Novellin loppu yllätti, mutta toimi.
"Kylmä kuin pakkasyö" (Merja Mäki): Määrittelemättömään suomalaiseen kaupunkiin sijoittuva novelli, jossa nuuttipukit saavat uusia ja kammottavia piirteitä. Tässä oli paljon hienovaraista ja häiritsevää, joskin lopun splatter ei innostanut minua. Nuuttipukit olivat mahtavan karmivia.
"Haltijoista parhaimmat" (Mia Myllymäki): Sijoittuu Tampereelle Suomessa, jossa tontut ovat tulleet piiloistaan ja muodostavat melkeinpä symbioosin ihmisten kanssa myös kaupungeissa. Tässä oli paljon ahdistavaa johtuen tonttujen sorrosta, mutta konsepti oli kiehtova. Olisin toivonut parempaa ja napakampaa lopetusta tosin.
"Ja sit se eli rikkaana elämänsä loppuun asti" (Anna Malinen): Määrittelemättömään suomalaiseen kaupunkiin sijoittuva novelli, jossa aarnivalkea on olennaisessa osassa. Tämä oli jotenkin tosi viehättävä ja olinkin lopussa surullinen, että päähenkilöille saattaa tulevaisuudessa ilmaantua vaaroja.
"New Yorkin levottomat kuolleet" (Suvi Kauppila): New Yorkiin 1950-luvulle sijoittuva novelli, jossa elävät kuolleet vaivaavat kaupunkia. Tässäkin plussaa päähenkilön queer-suhteesta. En kovin piittaa zombijutuista, mutta tässä oli kiinnostava näkökulma ja teemaa oli avattu mukavasti. Miinusta voodoo-uskonnon käytöstä "taianomaisena" proppina, joka edisti valkoisen päähenkilön toimia.
Pidin erityisesti novelleista "Miespelejä" (Inkeri Kontro) ja "Toiseksi tulleita ei lasketa" (Janos Honkonen). (Sattumoisin ne kummatkin sijoittuvat kotikaupunkiini Helsinkiin.) Mutta tässä myös lyhyet arviot jokaisesta novellista:
"Miespelejä" (Inkeri Kontro): Helsinkiin sijoittuva novelli, jonka olisin suonut jatkuvan pidempäänkin - kalevalainen maailmanrakennus oli kiehtovaa ja vaikka novelli oli yksi lemppareistani tässä kokoelmassa, olisin toivonut loppuun jotain vähän enemmän. Mutta ihana tämä oli. Pidin erityisesti queernäkökulmasta ja kertojaäänen kielenkäytöstä: Kontro antaa taitavasti kalevalaista maustetta päähenkilön puheenparteen.
"Sinisen yön jälkeen" (Katri Alatalo): Sijoittuu Meliwasiin, fiktiiviseen kaupunkiin jossain päin itä-Eurooppaa. Kaupungin rajut muutokset olivat kiehtovia, mutta olisin kaivannut Charan hahmolle enemmän taustaa. Hän oli tässä hieman liikaa "manic pixie dream girl" -troopin henkinen. Silti: miellyttävän luettava novelli.
"Ei loimea" (Solina Riekkola): Edinburghiin sijoittuva novelli oli herttainen, vaikka olisin kaivannut maailmanrakennukselta syvyyttä. Mutta arvostin kepeää otetta - ja viimeinen lause kosketti minua syvemmin kuin olisin arvannut.
"Aamunkoitto ja Illankajo" (Emilia Karjula): Vaihtoehtotodelliseen Britanniaan tai Britannian kaltaiseen sekundäärimaailman Pääkaupunkiin sijoittuva novelli oli kerronnaltaan kivan historiallishenkinen (viktoriaanisen romaanin tyylinen), mutta novellin loppu sai minut raivostumaan () ja kerrontatyyli myös jonkin verran etäännytti.
"Kireä siima" (Jade Lehtinen): Turkuun sijoittuva novelli, jossa merenneitoja on Turun saaristossa. Kiinnostava konsepti ja häiritseviin paikkoihin menevä tarina, mutta olisin halunnut loppuun enemmän muutosta. Päähenkilö vaan meni (melko rankkojen) tapahtumien mukana eikä tuntunut kehittyvän tai muuttavan mitään.
"Luiskahduksia" (Nadja Sokura): Luultavasti Helsinkiin (metron perusteella) sijoittuva novelli, jossa päähenkilön elämä luiskahtaa kiehtovasti pois raiteiltaan. Hienoa kummallisuutta kaupungin keskellä.
"Suelo siniestro" (Teemu Korpijärvi): Espanjalaiseen kaupunkiin sijoittuva novelli, jossa minulle erityinen plussa oli päähenkilön homosuhde. Hahmot käyttäytyivät jonkin verran typerästi, mutta tässä oli kiinnostavia ideoita.
"Toiseksi tulleita ei lasketa" (Janos Honkonen): Tulevaisuuden Helsinkiin sijoittuva novelli, jossa urbaani kiipeily saa uusia ulottuvuuksia. Taisin tykätä tästä erityisen paljon, koska asun itse hyvin lähellä novellin tapahtumapaikkoja - oli siistiä nähdä Honkosen visio tulevaisuuden Jätkäsaaresta. Tässä novellissa oli erinomainen rakenne ja se loppui myös napakasti. Hahmojen käyttämä stadin puhekieli oli tosi luontevan tuntuista, erityispisteitä siitä! Kuvaukset kiipeilystä ja rakennuksista olivat myös hienoja ja lisäksi novelli meni viehättävästi täysin eri paikkoihin, kuin mitä olin odottanut. Hienoa wtf-matskua ja tosi hyvin toteutettu.
"Kaikkein kauneimmat saapuvat myöhässä" (Henry Aho): Määrittelemättömään suomalaiseen asemakaupunkiin sijoittuva novelli, jossa synestesia viedään äärilaidoille. Hieman kuin Sokuran "Luiskahduksia", tässäkin päähenkilö kokee kummallisia asioita arjessaan, mutta on jo tottunut asiaan. Novellin loppu yllätti, mutta toimi.
"Kylmä kuin pakkasyö" (Merja Mäki): Määrittelemättömään suomalaiseen kaupunkiin sijoittuva novelli, jossa nuuttipukit saavat uusia ja kammottavia piirteitä. Tässä oli paljon hienovaraista ja häiritsevää, joskin lopun splatter ei innostanut minua. Nuuttipukit olivat mahtavan karmivia.
"Haltijoista parhaimmat" (Mia Myllymäki): Sijoittuu Tampereelle Suomessa, jossa tontut ovat tulleet piiloistaan ja muodostavat melkeinpä symbioosin ihmisten kanssa myös kaupungeissa. Tässä oli paljon ahdistavaa johtuen tonttujen sorrosta, mutta konsepti oli kiehtova. Olisin toivonut parempaa ja napakampaa lopetusta tosin.
"Ja sit se eli rikkaana elämänsä loppuun asti" (Anna Malinen): Määrittelemättömään suomalaiseen kaupunkiin sijoittuva novelli, jossa aarnivalkea on olennaisessa osassa. Tämä oli jotenkin tosi viehättävä ja olinkin lopussa surullinen, että päähenkilöille saattaa tulevaisuudessa ilmaantua vaaroja.
"New Yorkin levottomat kuolleet" (Suvi Kauppila): New Yorkiin 1950-luvulle sijoittuva novelli, jossa elävät kuolleet vaivaavat kaupunkia. Tässäkin plussaa päähenkilön queer-suhteesta. En kovin piittaa zombijutuista, mutta tässä oli kiinnostava näkökulma ja teemaa oli avattu mukavasti. Miinusta voodoo-uskonnon käytöstä "taianomaisena" proppina, joka edisti valkoisen päähenkilön toimia.
Read
January 17, 2018Kiinnostava, enimmäkseen onnistunut ja monipuolinen valikoima kaupunkiteemaista spefiä. (Tarkempi arvio tulossa Tähtivaeltajaan 1/2018)
March 3, 2018
Novelleja kaupungeista ja elämästä niissä, joskus hieman nyrjähtäen, rajat häilyen. Kaupunkien kätköissä on salaisuuksia, joita ei välttämättä pidä mennä penkomaan – toisinaan outous tulee pyytämättä liki.
Monen kirjailijan yhteisnide tarjoaa erilaisia näkökulmia ja tyylilajeja. Osa novelleista upposi ymmärrettävästi paremmin kuin toiset.
Monen kirjailijan yhteisnide tarjoaa erilaisia näkökulmia ja tyylilajeja. Osa novelleista upposi ymmärrettävästi paremmin kuin toiset.
October 24, 2017
Mukavaa lukemista. Osa oli hyviä ja osa ei uponnut. En yleensä lue tällaisia kokoelmia, mutta tämä tuntui virkistävältä. Positiivista oli, että edes hyvistä tarinoista ei jäänyt oloa, että jäi kesken ja harmittamaan.
October 16, 2025
Ok kokoelma. Osa tosi hyviä ja inspiroivia. Enemmän kauhun puolelle menevät kertomukset eivät puhutelleet, etenkään lapsihaamut.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews