Kiihkeästi odotettu uutuus imaisee historian pyörteisiin
Dramaattinen tarina identtisten kaksossiskojen elinikäisestä ystävyydestä – ja kilpailusta.
Eletään 1400-lukua Naantalissa. Vain käsivarsinauhan väri erottaa toisistaan Ilveksen tietäjäsuvun kaksostytöt. Nunnaksi koulittava Brita iloitsee parantajan lahjastaan, pormestarin pojalle kihlattu Truda kammoksuu omia paholaismaisia kykyjään. Kirkon holveja maalaava Lukas Danske sekoittaa sisarusten elämän, ja tyttöjen välit särkyvät. Trudasta tulee vaimo, mutta yöt hän uneksii ilveksestä, joka etsii kadotettua kumppaniaan. Sitten luostarin rantaan lipuu alus. Se kantaa lastinaan petosta, verta ja tuskaa.
2,5 tähteä. Juoneltaan tyypillinen genrensä edustaja onnistui (sittenkin) pitämään tämän lukijan mukana loppuun asti taitavasti rakennetun historiallisen kehyksensä ansiosta. Plussaa myös luostarimiljööstä ja vanhan kielen onnistuneesta käytöstä.
Valitsin tämän teoksen Vuoren tuotannosta, koska olen kiinnostunut luostarielämästä. Kirjasarjassa kansikuvat ovat tökkineet pahasti, ja niiden perusteella olen ajatellut, etteivät taida olla minua varten. Lukuelämys yllätti, koska kirjaan mahtui paljon muutakin kuin romanssi, ja koin oppivani jotain Itämeren kansojen suhteista myöhäisellä keskiajalla. Kiitos myös hienoista loppusanoista, jotka taustoittivat sekä ajankuvaa että kirjan tekoprosessia.
Mun toinen äänikirja kuunneltu! Tässä menikin vähän yli 18 tuntia, hienosti meni koiralenkeillä. Tämän lukijasta en niin pitänyt, vähän vaati totuttelua hänen hönkimisensä ja joidenkin kirjainten nieleminen ja ylimääräisten Nnien lisääminen sanoihin. Mutta tarina oli kiehtova! Siskokset kuin marjakset, Ilvekset, samannäköiset ja kumpikin perinyt äidiltään kykyjä joita ei ole kaikilla. Parantamista ja loitsemista. Toinen päätyy luostariin ja toinen naimisiin, mutta ei sen kanssa kehen sydän olisi palanut. Hurjien mutkien kautta elämä kulkee ja ehkä kuitenkin päätyy rakkaan käsivarsille?
Kuuntelin tässä läpi äänikirjaversion Kristiina Vuoren Neidonpaulan. Neidonpaula kertoo kaksoissisaruksista Trudasta ja Britasta 1400-luvun Naanatalissa. He ovat vanhaa shamaanisuku, josta tuleekin pieni fantasiaelementti historialliseen romaaniin, vaikka kirja ei varsinaisesti fantasiaa ole. Sisarusten kykyjä käytetään romaanissa lähinnä niin, että Truda menee eri eläinten sisään vahingossa, ja näkee maailman niiden silmin.
Meh. Sinäänsä kirjan alkupuoli tuntui mielenkiintoiselta, mutta tuntui että se meni sitten nopeasti sellaiseksi soutaamiseksi ja huopaamiseksi samojen romanttisten asioiden parissa eikä mielenkiintoisella tavalla. Haluaisin itse myös että historiallisissa romaaneissa pääsisi kuulemaan enemmän ajan tavoista ja elämästä, mutta tämä tuntui vain tosiaan pyörivän siinä romanssissa, eikä maailma jotenkin saanut lihaa luiden ympärille. Silloin kun maailmaa kuvattiin oli se mielenkiintoista, mutta kun iso osa romaanista on nunnaluostarissa ja siitä loppujen lopuksi jäi käteen väähn harmitti vähän. Olisin kuullut mieluusti enemmänkin.
Jos henkilöt olisivat innostaneet enemmän olisi romantiikka tuntunut vähemmän rasittavalta. Nyt se tuntui vain sellaiselta jutellaan pari kertaa ja ollaan sitten palavasti rakastuneita ja valmiit antamaan kaikki toiselle ja sit vaan vatvotaan loppukirja kuinka halutaan olla yhdessä mutta ei voida olla. Monet näyttää tästä tosin pitäneen, joten ehkä itse olen vain nirso.
Kiihkeästi odotettu uutuus imaisee historian pyörteisiin. Sisaret, toistensa peilikuvat, niin hyvässä kuin pahassa. Vain käsivarsinauhan väri erottaa toisistaan Ilveksen tietäjäsuvun kaksostytöt, Trudan ja Britan. Eletään 1400-lukua Naantalin luostarikaupungissa. Nunnaksi koulittava Brita iloitsee parantajan lahjastaan, mutta pormestarin pojalle kihlattu Truda kammoksuu sisällään piileksivää paholaismaista petoa. Kaikki muuttuu, kun Naantaliin saapuu maalarikisälli Lukas Danske. Kirkon holvit puhkeavat kukkaan hänen siveltimensä kosketuksesta, eivätkä ne jää ainoaksi. Tytöt ovat tottuneet jakamaan keskenään kaiken, mutta miten jakaa rakastettu, tai sielun synkimpiä salaisuuksia, petosta, verta ja tuskaa.Kristiina Vuori on historiallisen romaanin taituri ja uudistaja. Esikoisromaani Näkijän tytär (2012) oli suurmenestys, jonka jälkeen Vuori on hurmannut lukijansa uudella tarinalla vuosittain. Hänen neljäs romaaninsa Neidonpaula palaa esikoisessa esiteltyyn Ilvesten sukuun.romaaninsa Neidonpaula palaa esikoisessa esiteltyyn Ilvesten sukuun.
Siitä huolimatta, että tarina sijoittuu omasta näkökulmastani tylsään 1400-luvun luostarimaailmaan, ahmin kirjaa sivukaupalla aina tilaisuuden saadessani. Hahmot ja heidän kohtalonsa kiinnostivat tarpeeksi, ja taitavasti kuvattu keskiaikainen elämänmeno korvasi juonesta välillä puuttuvan jännitteen. Neidonpaula ei vetänyt vertoja Näkijän tyttärelle (vaikka yhtymäkohdat olivat mielenkiintoisia!), mutta en olisi jättänyt lukematta.
Neidonpaula on sujuvasti kirjoitettu historiallinen romaani. Sen parasta antia minulle ovat monipuolinen sanasto sekä vanhojen tapojen ja uskomusten kuvaukset. Myös miljöön kuvaus on yksityiskohtaista ja kiinnostavaa. Henkilöhahmojen kuvaus on ollut kaikissa lukemissani Vuoren romaaneissa ongelmallisinta. Vaikka toki on inhimillistä, että romaanin henkilöiden tunteet ja tavoitteet muuttuvat, hahmoista ei muodostu uskottavaa kuvaa. Kaiken kaikkiaan Neidonpaula on kuitenkin vetävää luettavaa.
Olen joskus lukenut ensimmäisen osan tästä duologiasta (Näkijän tytär), mutta se ei ollut minusta Vuoren parhaimmistoa. En valitettavasti muista kauheasti sen tapahtumiakaan. Tämä oli sen sijaan hyvää viihdettä ja hahmojen välisistä suhteista oli kiva lukea. Kirjan loppuratkaisu ilahdutti minua, vaikka siihen päädyttiin todella kiireellisesti, ikään kuin puhti tarinasta olisi vedellyt viimeisiään ja se täytyisi saada nopeammin päätökseen.
Hienoa ajankuvausta, kiinnostavaa ja luontevaa kieltä vanhoine termeineen ja juoni, joka pitää jännityksen yllä loppuun saakka. Suosittelen! Lisäksi kyseessä on ehdottomasti rakkaustarina vaikka kansiteksti antaakin ymmärtää että kirja on kuvaus kahden sisaren elämästä.
Vuori kuvaa hienosti keskiaikaista elämää ja luostarilaitosta. Hyvin perehdytty historiaan ja tuotu se hienon tarinan muodossa esiin. Miehen ja naisen asemaa, yrtteihin perustuvaa parantamista, noituutta jne. Mielenkiintoinen.
Kristiina Vuori vie taas mukanaan keskiajan maailmaan. Neidonpaulan keskiössä ovat kaksostytöt Truda ja Brida. Vaikka Naantalin Armonlaakson luostarin muurien elämä kiinnostikin, tässä teoksessa olisi ollut tiivistämisen varaa.
Taattua Kristiina Vuorta eli keskiajan pyörteissä mennään. Ehkä puolen vuoden tauko lukemisessa sai aikaan sen, etten aivan sitten päässyt kirjan teemaan ja tunnelmaan sisään. Kaksosten välinen jännite jäi ehkä vähemmän dramaattiseksi kuin mitä odotin. Hyvä kirja joka tapauksessa ja joka sivulta näkee, että asioista on todella otettu selvää.
Kieli oli tarinan rikkaus ja heikkous, tuppasi puuduttamaan. Ilvesten naisten ja aikakauden kuvaus erinomaisen rikasta, mielikuvitus liisi ja paljon tuli oppia yhdellä kertaa, vähempikin olisi toisinaan riittänyt, tarina olisi ollut napakampi.