Kesän kerran mentyä

by Pertti Lassila

Kesäinen Hanko on paratiisi, jossa kävellään vehreiden puiden alla, nautitaan kylmää viiniä Belvederen terassilla ja rakastutaan. Mutta jokainen kesä näkee aina loppunsa, pimenevän taivaanrannan, leijailevat lehdet ja myös toisenlaisen lopun: sodan.

Ensin on 1910-luvun kesä, jonka loppu merkitsee Elsalle menetyksen sijasta odotusta. Elokuun illan kohtaamisesta syntyy kevään koittaessa tyttö joka saa nimen Taimi. Jossakin taustalla Suomi itsenäistyy ja suomalaiset sotivat keskenään. Mutta sodan kumu on vielä kaukana Hangosta.

Taimi kohtaa 1930-luvun lopun Hangossa Eeron. He viettävät pienen hetken suvea yhdessä. Ja kun kesä jälleen tekee tilaa syksylle, Eero komennetaan rintamalle. Talvisota syttyy. Taimin ja Eeron tarinan kautta piirtyvät esiin sukupolvien ja sukupuolien erot ja yhtäläisyydet aikana, jolloin maailma palaa. Lassila kuvaa kauniisti ja tarkasti sen, mikä jää sotakertomusten taakse piiloon.

Kesän kerran mentyä on romaani itsenäisistä naisista, rakkaudesta ja rakkauden loppumisesta sekä Hangosta, jonka menetys talvisodan loputtua kytkeytyy sekä Taimin että Eeron kohtaloihin. Lassilan kirja on myös loistelias tarina ajan kulusta, siitä miten kuvaan voi yrittää vangita jotakin, mikä kuitenkin väistämättä muuttuu, kuluu toiseksi. Kuin toisen ihmisen valokuva, jota kantaa mukanaan kuin muistoa, haavetta.

Genres: Historical Fiction

188 pages, Hardcover

Published May 26, 2017

Reviews

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Tämä oli lukukokemuksena harmiton, vaivaton, selkeä ja ajoittain hutera.
On naisia ja on miehiä vähän ennen Suomen itsenäistymistä aina Talvisotaan asti. Päähenkilö naiset ovat äiti ja tytär, kaksi sukupolvea, mutta heistä äiti menehtyy ennen kuin tytär täyttää kolme. Tytärtä kuvataan kuin on noin 20-vuotias. Ja on miehiä. Niitä joilla on haluja, jotka rakastavat ja jotka sotivat. On rakkaussuhteita, jotka ovat elossa aikansa ja sitten kuolevat tavalla tai toisella. Sitten voi miettiä, että onko rakkautta ollenkaan tai mitä voidaan laskea rakkaudeksi. On kohtaamattomuutta. Kokemus lisää ymmärrystä (itsestä). Ja pohdin, että mikä saa ihmisen kiintymään toiseen ja sitoutumaan toiseen? Ja miten omistaminen ja rakastaminen voivat mennä sekaisin.

Kieli on mutkatonta ja paikoitellen aforistista.

"Nuorena kuvittelin, että aika on ainetta, jota alussa on paljon ja joka hupenee. Ei aika kulu, se on kulumaton asia, se ei ehdy. Ei se virtakaan ole, koska kuka osaa sanoa, virtaako se tulevasta menneeseen vai menneestä tulevaan, kun se vie mennessään. Aika on kuin tomu, jota ei näytä olevan missään, mutta vähä vähältä se laskeutuu ja peittää ihmisen ja ihminen harmaantuu, kuihtuu ja kuivuu ja tajiaa, että on kohta tomua, jota ei tomusta erota."

[Anne Dahl · Rating 2 out of 5]

Halusin lukea jotain suorempaa, selkeää, kevyempää, vähemmän tunteissa kiihkeästi vellovaa ja luin Lassilaa, jolta olen lukenut alkusyksystä Kovassa valossa, josta tykkäsin (enemmän kuin tästä teoksesta).
Lassilan ajankuva ja miljöökuvaus on tarkkaa, henkilögalleria rajattu. Lassila kuvaa (aika ulkokohtaisesti )kolmen naisen ja kuvattujen fragmenttien kosketuspintaansa osuvien parin miehen elämää itsenäisyyden ajasta talvisotaan.
Itselleni teos toimi tarkoituksessan hyvin, sillä Lassilan melko lakoninen suora kirjoittamisen tyyli on sujuvaa, esitteli miehet tunteellisimpana kuin naiset (näin tulkitsin tässä teoksessa), tyylissään Lassila ei jää tunteisiin vellomaan, olemaan jonkun pään sisään. Vaihteeksi kiva näin.

[Mona · Rating 2 out of 5]

Ehh tosi hankala päästä mukaan ei kiinnostanu se joku maalari ja sen stoorit skippailin eka ihan kiva kuulla backstoory mut ei se Taimin elämäs tapahtunu rapu juhlien jälkeen niinku mitään kiinnostavaa boring. 1,5

[Soncesvet · Rating 2 out of 5]

Kirjastosta innostuin lainaamaan tämän koska kaunis kuvailu vaikutti kiinnostavalta - anteeksi siis, ..."koska kiinnostavalta kuvailu vaikutti", mutta jossain kohtaa alkoi vaan kovasti tökkiä, miten verbiä koko ajan loppuun pudotettiin, ja kuinka tämän olisi varmaan ollut tarkoitus sitä tunnelmaa luoda. Alkoi myös tuntua, että iäkäs kirjailija ei nyt kuitenkaan nuoren naisen sielunelämää täysin tavoittanut, vaan naiset olivat enemmänkin niitä entisten tai nykyisten intohimojen kohteita enemmän kuin itsenäisiä toimijoita.

[Sanna-Mari · Rating 4 out of 5]

3.5 tähteä

Kaunis, joskin hieman pikkusievä ja suolaton kokonaisuus. Hieno naispäähahmo: erilainen ja mukavan selkeä. Tarina vaelsi eteenpäin sen kummemmin rakentelematta mitään draaman kaarta, mutta hieno historiallisilta yksityiskohdiltaan ja luontohavainnoiltaan.

[Ella Karvinen · Rating 3 out of 5]

Ihana kuvaus helteisen kuumasta kesästä, loputtomalta tuntuvista kesäpäivistä ja menneestä ajasta. Hieman turhan verkkainen ja maalaileva omaan makuun, mutta herkullinen kesäkirja kaikesta huolimatta.

[Leena Uusiniitty · Rating 4 out of 5]

Hieno, kaunis pieni tarina suurista asioista.

[Aapo Laakso · Rating 3 out of 5]

”Vain” kolme tähteä mutta sellaisenaan toimiva ja sopivan pituinen. Kieli ja tarina osasivat kuljettaa sadan vuoden taakse

[Tomi · Rating 4 out of 5]

3.75*