Kesähuvila Casa Bianca. Maalaistyttö ja kuuluisa taiteilijatar.
Vanheneva taiteilija Ellen saapuu kesähuvilalleen Hämeeseen vuonna 1945. Hän saa apulaisekseen maalaistyttö Taimin, joka ihailee kuuluisaa taiteilijaa. Taimi haluaisi itsekin olla yhtä rohkea ja omapäinen kuin Ellen, mutta koti ja pieni kylä ovat langettaneet hänelle ennalta määrätyn roolin. Ellen maalaa, palaa menneisiin kesiin ja rakastaa maisemaa. Kun Ellen pyytää Taimia mallikseen, kaksi erilaista naista kohtaavat toisensa uudella tavalla.
Kati Tervon lumoava taiteilijaromaani kulkee maineikkaan Ellen Thesleffin jalanjäljissä.
Kati Tervon Iltalaulaja kertoo taiteilija Ellen Thesleffin (1869-1954) kesästä kesähuvilallaan Casa Biancossa Muroleessa vuonna 1945. Hänen apulaisenaan huvilalla on maalaistalon tyttö Taimi. Taimi on seurannut pienestä asti huvilan tapahtumia kesäaikaan tarkkailupuustaan. Tietysti Ellen on huomannut pienen reippaan tytön puussa, mutta hänen mielestä on hyvä asia, että Taimi on kiinnostunut heistä ja katselee elämänmenoa uteliaasti ja puusta käsin. Ellen ja Taimi jakavat yhdessä myös kiinnostuksen taiteisiin. Kirjan molemmat naiset kertovat omat elämänkuvionsa tasavertaisina. Kati Tervo on kirjoittanut Iltalaulajan omalla äänellään kauniiksi kertomukseksi, joka henkii kesäillan huumaavaa kukkaistuoksua ja loppukesän kuolleita lehtiä.
Ellenin, Taimin ja vähän Toivonkin tarina eräästä kesästä Valkosessa talossa. Omaperäistä kielellistä kuvailua yksityiskohtia ja aikansa termejä täynnään.
Ellen Thesleffin elämäkerran lukeneena tämä tunnelmapläjäys oli historiallisten yksityiskohtien suhteen pätevää tekstiä. Jo vanheneva taiteilija tulee viimeisen kerran Casa Biancaan viettämään kesää ja nuori Taimi-tyttö palkataan hänelle apulaiseksi. Taimi ihailee Elleniä ja yrittää itsekin matkia tätä, mutta siitä hänen äitinsä ei pidä lainkaan. Äiti on aikoinaan pelastunut Kuru-laivan haaksirikosta ja pelkää kaikkea ja kaikkia. Ellen maalaa ja kiroilee ja kalastaa ja pukeutuu välillä miesten vaatteisiin. Hyvin usein hän suree edesmennyttä Sofia-siskoaan ja sitä ettei enää matkusta Firenzeen. Toivo-niminen poika on ihastunut Taimiin mutta ei ainakaan aluksi saa tältä vastakaikua. Kirja kuvaa nuoren tytön haaveita ja unelmia jotka ovat vastakohtana vanhenevalle Ellenille ja sille että tämän oma elämä lähestyy loppuaan. Casa Biancan ympäristö, Muroleen kanava ja Kissa-saari missä Ellen maalasi on kuvattu kauniisti ja elävästi, tekisi mieli mennä niitä katsomaan, tosin Casa Biancaa ei enää ole. Kirjassa on kaunis kesän tunnelma ja teksti on kuvailevaa mutta kirjan tapahtumattomuus jäi ainakin itseäni hiukan vaivaamaan. Kirjan lukeminen oli kuin olisi sukeltanut vanhaan suomalaiseen elokuvaan, mutta itse jäin kaipaamaan tähän jotain modernia tvistiä.
Tämä oli oikein mukava fiktiivinen elämäkerta eräästä Ellen Thesleffin kesästä Muroleessa 1940-luvulla. En tiedä, paljonko tästä lopulta oli totta ja paljonko keksittyä, mutta lopputulos oli mielestäni aihepiiriin tutustuneena oikein uskottavan oloinen.
Henkilöhahmojen perässä oli alussa vähän vaikea pysyä, koska kirjassa käytettiin heistä valenimiä, jotka toki pystyi hämmenyksestä selvittyään varsin helposti päättelemään. Kirjailija on avannut ratkaisuaan myöhemmin haastatteluissaan, mutta olisi ehkä ollut kiva, että asiasta olisi mainittu myös teoksessa itsessään.
Ehkä vähän jo puudutti lukea kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä samoista Ellen Thesleffin elämän tapahtumista, mutta oikeastaan pidin tästä siitäkin huolimatta enemmän kuin Soinisen Ellenistä. Teksti on sujuvaa lukea ja nuoren Taimi-tytön näkökulma toi kokonaisuuteen virkistävää maanläheisyyttä, vaikka murteen käytöstä en niin osannut innostua.
En päässyt tähän mitenkään sisään. Tylsä kirja, jossa ei tapahtunut oikein mitään. Kaunista kuvausta Suomen suvesta kuitenkin. Etäisesti tuli Syrjästäkatsojat mieleen, tämä tosin oli tapahtumaköyhempi. En pitänyt turhasta menneisyyden selittämisestä, enkä äidin kirjeistä. Useimmat henkilöistä olivat jotenkin vastenmielisiä.
Sinänsä mukava, mielenkiintoinen, helppolukuinen kirja yhdestä kesästä Muroleessa sijaitsevassa huvilassa. Pääosassa taiteilija ja hänen apulaisensa.
Jotenkin en kuitenkaan saanut tästä kirjasta otetta. Tai sain ja sitten se luiskahtikin kirjallisista näpeistäni. Jokin kirjan rakenteessa tai tyylissä tökki.
Lyhyen lauseen, pienten hetkien, luonnonkuvauksen aistillisuuden taitoa. Vanheneva taiteilija viettää kesää nuoren palvelustyttönsä kanssa huvilalla molempien elämän taitekohdassa. Vinkkaus: kirjan alku, muiden huoli vanhenevasta naisesta.
Kati Tervon Iltalaulaja oli kaunis kertomus. Kertomus vanhasta Ellen Thesleffistä. Kieli oli kaunista. Koko kertomus oli kaunis. Kaunis ja jollain tavalla hiljainen, mutta ei pahalla tavalla.
Tarina Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista ei ollut erityisen juonivetoinen, mutta en sellaista otetta kyllä kaivannutkaan. Tämä oli enemmänkin teos täynnä kauniita tuokiokuvia, Aamulehden arviota lainatakseni ”kauneuden ja rauhan ylistys”. Oli mukavaa tunnistaa tuttuja paikkoja Pirkanmaalta ja matkustaa tarinan vieraaksi kesään 1945.
Lainaus kirjasta: ”Maa tuoksui ja hänen sieraimensa värähtivät. Oli jo tätä ikävä, vaikka eli tätä kesää. Ikävöi jo, ei osannut olla tässä, vaikka se kallein oli meneillään.”
Kati Tervon Iltalaulaja on romaani taiteilija Ellen Thesleffistä. Hugo Simbergin Tanssi sillalla, 1899, maalauksen aihe toistuu niin Arja Kärkkäisen 2-kanavaisella videolla Kehä Taidehallin Nuoret 2019 näyttelyssä kuin myös Kati Tervon Iltalaulajan painajaisessa. Kun hain Simbergin kuvaa niin yläkerran yökerhossa alettiin soittaa luurankopolskaa.
Kärkkäisen Kehä on myös juhannusaattoa, niin kuin Shakespearen näytelmässä Kesäyön uni, Kesäyön unelma. Ja ehkä myös Strindbergin Fröken Julien juhannusaatto - jolloin mitä tahansa on mahdollista. Iltalaulajassa vietetään myös juhannusta Casa Biancassa ja kylillä.
Kirjan tai kahden lukeminen heijastuu myös näyttelyihin joissa olen, näytelmiin ja musiikkiin. 27.-28.05.2019 yöllä kun yökerhosta kuului jumputus, niin luin Iltalaulajan.
Linnut seisovat miltei samalla viivalla, naisten kirjoittamien kirjojen kansissa, vapauden ja haurauden symboleina, matkalukemista. Kati Tervon Iltalaulaja ja Saara Turusen Tavallisuuden aave ja muita näytelmiä.
Sattumalta otin matkaani nämä kaksi kirjaa, jotka sivuavat kyllä toisiaan. Tavallisuuden aavessa, näytelmässä, jonka näin kahdesti, olohuoneeseen ilmestyi miessusi - susi - susimies.
Minulle kirjan, tai kahden lukeminen limittäin, samana viikonloppuna, liittyy ja liittyi myös näyttelyihin, joissa kävin. Elokuviin. Uutisiin Thyrasta ja Hugo Simbergistä.