Animaux

by Eeva Meltio

Animaux est le premier album d’une jeune artiste finlandaise en vogue. Succession d’histoires courtes, cet ouvrage est conçu comme un recueil de nouvelles, chacune relatant avec poésie et drôlerie la rencontre de l’homme avec un animal. Chat, chien, lapin, phoque, tous entretiennent des relations tantôt apaisées, tantôt chaotiques avec les représentants de l’espèce humaine. Tous agissent également comme les miroirs de la mélancolie, des rêves, des craintes et hésitations des hommes. Une réflexion douce et subtile, en creux, sur l’altérité, la solitude et la tolérance.

Genres: Comics, Finnish Literature

112 pages, Hardcover

First published January 1, 2015

Reviews

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Nykyperinteisiä eläinsuhdetarinoita, jotka tarkastelevat mustan huumorin varjostamina ihmisen suhdetta eläimeen.

Pidin Meltion rytmistä ja tarkennuksista. Hyvin (taide)elokuvallinen kerronta.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Vaikuttava, absurdi ja synkkä kuuden sarjakuvanovellin kokoelma ihmisistä, luonnosta ja haasteista muodostaa yhteys, nähdä itseä kauanmas. Mustavalkoinen lyijykynätyyli luo omalta osaltaan tunnelmaa.

Eivät mitään mukavia tarinoita, mutta ajatuksia herättäviä!

[Sully Holt · Rating 3 out of 5]

Bel ouvrage graphique qui, comme beaucoup d'œuvres qui semblent simples au premier abord, entraîne après coup une profonde réflexion sur nos us et nos habitudes d'humains défaillants.

On y parcourt de brefs récits qui soulignent notre piètre rapport au monde sauvage, nos sentiments déviants qui nous entraînent à faire de mauvais choix et, parfois, sans logique apparente, basculent dans la cruauté ou l'absurdité. Les histoires sont fortes à travers ce qu'elles démontrent de notre égoïsme inévitable et de notre manque de réflexion face à la jalousie ou à l'envie, avec toutes les conséquences que ça peut avoir. C'est aussi une sombre réflexion sur les méfaits de la solitude.

Chaque début d'histoire est très joliment illustré sur les thèmes de la nature et de la faune. Quand aux planches elles-mêmes, faussement dépouillées, elles sont réalisées en noir et blanc avec des zones grisées et quelques magnifiques paysages finlandais qui apparaissent ici et là au fil des pages.

L'ensemble laisse malgré tout une impression de malaise et d'oppression à cause des thèmes évoqués qui oscillent entre folklore local et cruauté humaine.

C'est simple dans le trait et subtil dans la dénonciation : efficace mais particulier. Dans tous les cas, je suis très heureuse d'avoir découvert cette artiste.

[Mireille · Rating 3 out of 5]

Beautiful cover, which is why I pocked this up. Enjoyable art about animals and humans. I would've loved to have given this more stars, but the book is over way too quickly (I think I spent maybe 20 minutes with it. I might be overestimating that) and the art has a few issues even if it is very proficient. All the human characters look very much alike, which makes you have to pause sometimes to figure out who is doing/saying what, particularly in the Horace story (about a dachshund). Also slowing down the passage of time to create mood by chopping up the story into greater number of frames doesn't quite work when the stories are so simple.
But this is by no means a bad book. In fact, I'd very much like to read more from the artist and would definitely recommend this.

Kaunis kansi, tarinat soljuvia. Tämä on näitä joista olisin halunnut pitää enemmän ja antaa kovasti tähtiä, mutta kirja on liian nopeasti luettu (meniköhän tuossa ehkä 20min?) ja taiteessa on muutama ongelma; hahmot ovat kovasti samannäköisiä että tuo itseäni häiritsi, ja toisekseen ajan hidastaminen ruutujen määrän lisäämisellä ei varsinaisesti toimi kun tarina on hyvin suorasukainen. Mutta kyllä luen toistekkin tämän tekijän teoksia. Ei tämä mitenkään huono sarjakuva ollut.

[Mintti · Rating 3 out of 5]

Luin tämän sarjakuvasyksy2020-haasteeseen Instassa. Tuli kohtaan mustavalkoinen sarjakuva. Tässä on hieno kansi mutta tarinat olivat aika ikäviä. Siis eläimille kävi huonosti ja oli ikäviä ihmisiä. Siksi en kovin tykännyt kun en tykkää siitä että eläimiä kiusitaan tai niille käy huonosti. Kivoin tarina oli saaresta jossa kerran vuodessa mereneläimet, hylkeet, muuttuivat yhdeksi yöksi naisiksi. Mutta muuten vähän liian surullinen.

[Aapo · Rating 3 out of 5]

Eläinaiheisia pieniä sarjakuvanovelleja, useimmiten fantasiatwistillä. Tai siis ihminenhän näissä se peto on. Synkkiä tarinoita, vähän on huumoriakin, mutta sekin mustaa. Lyijykynäjäljestä (hyvin samannäköistä kuin Moisseisella) en erityisemmin pidä, mutta kyllä sekin toimii.

[Mimi · Rating 2 out of 5]

Kansi on upea, ja viidessä lyhyessä sarjakuvassa on kyllä tunnelmaa, mutta aika melankolista ja inhottavaakin sellaista. Pelkistetty lyijykynäpiirrostyyli komppaa tarinoiden fiilistä, mutta ei ollut ihan mun makuuni kuitenkaan.

[Pekka · Rating 3 out of 5]

(Suomeksi luin.)

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Absurdeja tarinoita läheissuhteista, äitisuhteesta, kontrollista, ihmisen hölmöydestä. Vakavista aiheista onnistuttu kertomaan hauskasti ja oivaltavasti. Pidin paljon.

[Nina · Rating 3 out of 5]

I loved the illustrations – check out the cover and you’ll know exactly what I mean, but I felt let down by the stories… Except for “Hulje” (Seal). That one alone earned “Pedot” (Animals) an extra star.

[Outi · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoisia lyhyitä tarinoita ihmisen ja eläimen suhteesta, joista osa meni jo maagisen realismin puolelle. Hylje ja kissajuttu, jonka nimeä en muista, oli parhaimmistoa.

[Anni Nupponen]

Tarinoita kateudesta, julmuudesta, vallankäytöstä ja kohtaamattomuudesta.