What do you think?
Rate this book
Yhden lapsen kansa : Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
Yhden lapsen politiikka oli suuri, raskas huijaus
Yhden lapsen kansa kertoo Kiinan yhteiskuntaa monin tavoin muokanneesta laista, jonka mukaan perheet saivat vuosina 1979–2015 hankkia tietyin liennytyksin vain yhden lapsen. Politiikan seuraukset ovat raskaat, vaikka ne tehtiinkin ilmeisen hyvin aikein. Tätä nykyä Kiinassa on paljon yksinäisiä ja hemmoteltuja lapsia, mutta myös suurin odotuksin stressattuja ainokaisia. Kiinalaiset naiset tuntevat pakkoabortit, sterilisaation ja salasynnytykset.
Toimittaja Mari Manninen asuu Kiinassa ja kokoaa kirjassaan kymmenen kiinalaisperheen tarinat yhteen. Hän kertoo suurperheestä, jonka lapset eivät ole saaneet henkilöpapereita, ja nuoresta naisesta, joka palaa Kiinaan adoptiovuosien jälkeen. Yhdessä tarinassa seurataan abortteja vastaan taistelevaa isää ja toisessa perhettä, joka osti pojalleen vietnamilaisen vaimon – kylässä kun ei ollut enää naimaikäisiä tyttöjä. Entä kuinka ainoat lapset selviävät avioituessaan ja joutuessaan ”pahimmillaan” hoitamaan 12 vanhempaa ja isovanhempaa?
Miten jatkaa elämää, jos ainoa lapsi kuolee?
Yhden lapsen politiikka on vaikuttanut jokaiseen kiinalaiseen. Ihmisten monenlaiset, yllättävätkin kohtalot kauhistuttavat, itkettävät ja joskus jopa naurattavat. Ajankohtainen reportaasikirja kertoo 1,3 miljardin asukkaan kansakunnasta, joka vuodesta 2016 sallii perheille kaksi lasta.
Toimittaja Mari Manninen (s. 1971) asuu neljättä vuottaan Pekingissä. Hän on kirjoittanut Kiinan nopeasti muuttuvasta yhteiskunnasta mm. Helsingin Sanomiin, Suomen Kuvalehteen, Talouselämään ja Maailman Kuvalehteen. Manninen on luonut verkkoon matkaoppaan www.tripsteri.fi/Peking.
Yhden lapsen kansa kertoo Kiinan yhteiskuntaa monin tavoin muokanneesta laista, jonka mukaan perheet saivat vuosina 1979–2015 hankkia tietyin liennytyksin vain yhden lapsen. Politiikan seuraukset ovat raskaat, vaikka ne tehtiinkin ilmeisen hyvin aikein. Tätä nykyä Kiinassa on paljon yksinäisiä ja hemmoteltuja lapsia, mutta myös suurin odotuksin stressattuja ainokaisia. Kiinalaiset naiset tuntevat pakkoabortit, sterilisaation ja salasynnytykset.
Toimittaja Mari Manninen asuu Kiinassa ja kokoaa kirjassaan kymmenen kiinalaisperheen tarinat yhteen. Hän kertoo suurperheestä, jonka lapset eivät ole saaneet henkilöpapereita, ja nuoresta naisesta, joka palaa Kiinaan adoptiovuosien jälkeen. Yhdessä tarinassa seurataan abortteja vastaan taistelevaa isää ja toisessa perhettä, joka osti pojalleen vietnamilaisen vaimon – kylässä kun ei ollut enää naimaikäisiä tyttöjä. Entä kuinka ainoat lapset selviävät avioituessaan ja joutuessaan ”pahimmillaan” hoitamaan 12 vanhempaa ja isovanhempaa?
Miten jatkaa elämää, jos ainoa lapsi kuolee?
Yhden lapsen politiikka on vaikuttanut jokaiseen kiinalaiseen. Ihmisten monenlaiset, yllättävätkin kohtalot kauhistuttavat, itkettävät ja joskus jopa naurattavat. Ajankohtainen reportaasikirja kertoo 1,3 miljardin asukkaan kansakunnasta, joka vuodesta 2016 sallii perheille kaksi lasta.
Toimittaja Mari Manninen (s. 1971) asuu neljättä vuottaan Pekingissä. Hän on kirjoittanut Kiinan nopeasti muuttuvasta yhteiskunnasta mm. Helsingin Sanomiin, Suomen Kuvalehteen, Talouselämään ja Maailman Kuvalehteen. Manninen on luonut verkkoon matkaoppaan www.tripsteri.fi/Peking.
Audiobook
First published October 1, 2016
7 people are currently reading
315 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 69 reviews
February 7, 2017
Pekingissä asuva Mari Manninen on kirjoittanut vuoden 2016 Tieto-Finlandiapalkinnon voittaneen teoksen Yhden lapsen kansa, Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Kaksi kirjan tarinaa on julkaistu aiemmin Helsingin Sanomissa ja kaksi Suomen Kuvalehdessä. Kirjan tyyli on ihmisläheinen ja siinä on käytetty haastatteluja eri puolilta Kiinaa. Kuvat lisäävät ihmisten kertomusten inhimillisyyttä. Vaikeat tarinat, pakkoabortit, pakkosterilisaatiot ja suuret sakot sekä rangaistukset, ne voimme vain kuvitella. Ne ovat kauheudessaan epäinhimillisiä ja ovat polkeneet ihmisten oikeuksia omiin lapsiin.
Kirjan surullisinta luettavaa on vanhemmat, jotka jäivät kiinni omien tyttöjensä tappamisesta. Maaseuduilla piti olla poika, sillä pojat huolehtivat perinteisesti vanhemmistaan. Kun on vain se poika, ja alueella on kaikilla vain poika, niin jokainen ymmärtää sen, että siitä syntyy ongelmia.
Kirjan arvokkuus nousee siitä, että haastateltavat ovat aitoja ja kertovat oman näkökantansa tähän kipeään ilmiöön. Yhden lapsen syntyvyyspolitiikkaa katsotaan monesta eri näkökulmasta ja siitä haetaan myös hyviä puolia, mutta sen julmuus ja epäoikeudenmukaisuus ovat saaneet valtavat mittasuhteet.
Kirjan surullisinta luettavaa on vanhemmat, jotka jäivät kiinni omien tyttöjensä tappamisesta. Maaseuduilla piti olla poika, sillä pojat huolehtivat perinteisesti vanhemmistaan. Kun on vain se poika, ja alueella on kaikilla vain poika, niin jokainen ymmärtää sen, että siitä syntyy ongelmia.
Kirjan arvokkuus nousee siitä, että haastateltavat ovat aitoja ja kertovat oman näkökantansa tähän kipeään ilmiöön. Yhden lapsen syntyvyyspolitiikkaa katsotaan monesta eri näkökulmasta ja siitä haetaan myös hyviä puolia, mutta sen julmuus ja epäoikeudenmukaisuus ovat saaneet valtavat mittasuhteet.
Read
January 2, 2019Vaikuttava ja helppolukuinen tietokirja Kiinan yhden lapsen politiikasta ja siihen liittyvistä moninaisista ilmiöistä. Manninen esittelee aihetta monesta näkökulmasta ja tuo kuuluviin ihmisten ääniä, vanhempien ja lasten, joihin politiikka on konkreettisesti vaikuttanut.
January 8, 2018
Harvoin tulee luettua näin puolensa valinnutta "tietokirjaa".
Tuttuun tapaan länsimaalainen toimittaja lähtee tekemään juttua/kirjaa jostain silmiäpyöriteltävän kauheasta aina kaukaiseen Kiinaan saakka, ja vaikka väittää lähtevänsä liikkeelle purkaakseen stereotypioita, tulee vain vahvistaneeksi niitä ja samalla onnistuu vielä karnevalisoimaan koko ilmiön. Juu, onhan yhden lapsen politiikka vahingoittanut monia, mahdollistanut järkyttäviä pakkoabortteja ja joka ihmiskauppaa, mutta Mannisen paheksuva sävy ja haastateltaviensa ylianalysointi oli jotenkin niin länsimaalaista, että teki välillä jopa hieman pahaa sitä lukea. Sanavalinnoilla ja ennakkoasenteillaan hän teki hyvin selväksi kenen puolella oli, vaikka haastattelikin myös esimerkiksi niitä, jotka syntyvyyttä ovat olleet aktiivisesti säätelemässä, ja lopputulos on se, mitä eräskin haastateltava itse kirjassa kritisoi: länkkärisilmin kauhistelua ja oman moraalin piirissä paheksumista, kun sieltä etuoikeutetun nojatuolista sellainen niin kovin viihdyttävää on.
Tuttuun tapaan länsimaalainen toimittaja lähtee tekemään juttua/kirjaa jostain silmiäpyöriteltävän kauheasta aina kaukaiseen Kiinaan saakka, ja vaikka väittää lähtevänsä liikkeelle purkaakseen stereotypioita, tulee vain vahvistaneeksi niitä ja samalla onnistuu vielä karnevalisoimaan koko ilmiön. Juu, onhan yhden lapsen politiikka vahingoittanut monia, mahdollistanut järkyttäviä pakkoabortteja ja joka ihmiskauppaa, mutta Mannisen paheksuva sävy ja haastateltaviensa ylianalysointi oli jotenkin niin länsimaalaista, että teki välillä jopa hieman pahaa sitä lukea. Sanavalinnoilla ja ennakkoasenteillaan hän teki hyvin selväksi kenen puolella oli, vaikka haastattelikin myös esimerkiksi niitä, jotka syntyvyyttä ovat olleet aktiivisesti säätelemässä, ja lopputulos on se, mitä eräskin haastateltava itse kirjassa kritisoi: länkkärisilmin kauhistelua ja oman moraalin piirissä paheksumista, kun sieltä etuoikeutetun nojatuolista sellainen niin kovin viihdyttävää on.
October 17, 2016
Tarinoita Kiinasta ja siitä, kuinka yhden lapsen politiikka on vaikuttanut ihmisiin. Tässä teoksessa ääneen pääsevät yksittäiset perheet, mutta taustalla vilahtelee historiaa, aatteita, asenteita ja ajan tuomia muutoksia.
Yhden lapsen kansa on tietokirjaksi luokiteltu, ja sitä se onkin, mutta enemmän kirja on kuin kokoelma artikkeleita, joita on nopea ja helppo lukea tekstitasolla, aiheet puolestaan ovat rankkoja.
Suosittelen kaikille, joita aihe yhtään kiinnostaa, mutta tässä sivutaan niin monenlaisia asioita aina adoptiosta vaimojen ostamiseen ja naisten asemaan, että sopii luettavaksi varmasti monelle, vaikka juuri Kiinan yhden lapsen politiikka ei olisikaan intresseissä kovin korkealla.
Yhden lapsen kansa on tietokirjaksi luokiteltu, ja sitä se onkin, mutta enemmän kirja on kuin kokoelma artikkeleita, joita on nopea ja helppo lukea tekstitasolla, aiheet puolestaan ovat rankkoja.
Suosittelen kaikille, joita aihe yhtään kiinnostaa, mutta tässä sivutaan niin monenlaisia asioita aina adoptiosta vaimojen ostamiseen ja naisten asemaan, että sopii luettavaksi varmasti monelle, vaikka juuri Kiinan yhden lapsen politiikka ei olisikaan intresseissä kovin korkealla.
April 14, 2018
Olipa mielenkiintoista ja maailmankuvaani avartavaa luettavaa, kirja opetti minulle paljon uutta. Useat kohdat olivat varsin pöyristyttäviä, huomaan tämän luettuani avanneeni kotona koko ajan keskustelua näistä asioista, minulla on kova tarve jakaa lukemaani. Luulen ymmärtäväni aivan uudella tavalla naapurustossa eläviä kiinalaisia, joiden tiivistä suhdetta vanhempiinsa olen ihmetellyt.
February 10, 2017
Todella mielenkiintoinen ja paikoitellen melko järkyttäväkin tietokirja aiheesta, josta en tiennyt ennestään juuri mitään.
March 16, 2017
3,5 tähteä.
Luin pienen ikuisuuden tätä, mutta se ei mielestäni haitannut kokonaisuutta. Kirja oli mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja itselleni ensikosketus Kiinan yhdenlapsen politiikkaan. Monta kertaa kirjaa lukiessani tunsin kiitollisuutta siitä, että asun Suomessa. Kirja sortui ajoittain pieneen toistoon, mutta ei kokonaisuus siitä paljoa kärsinyt. Suosittelen, jos aihe kiinnostaa yhtään!
Luin pienen ikuisuuden tätä, mutta se ei mielestäni haitannut kokonaisuutta. Kirja oli mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja itselleni ensikosketus Kiinan yhdenlapsen politiikkaan. Monta kertaa kirjaa lukiessani tunsin kiitollisuutta siitä, että asun Suomessa. Kirja sortui ajoittain pieneen toistoon, mutta ei kokonaisuus siitä paljoa kärsinyt. Suosittelen, jos aihe kiinnostaa yhtään!
March 20, 2019
Koskettava, avartava ja todella mielenkiintoinen: siinä tiivistetysti Mannisen Yhden lapsen kansa. Aihe lienee pintapuolisesti tuttu kaikille, mutta mitä kaikkea siihen liittyykään? Mannisen kirjassa ääneen pääsevät niin painostuksen ja pakkoaborttien traumatisoimat naiset, hylätyt ja adoptoidut tyttäret, vaativat ja hössöttävät ainokaisten vanhemmat ja isovanhemmat, laittomia lapsia tehneet parit, ilman kotipaikkaoikeutta jääneet lapset, vaimotta jääneet miehet sekä ainokaisensa menettäneet murheen murtamat keski-ikäiset. Jopa yksi paikallishallinnon lapsikiintiöistä vastaava valvoja on suostunut Mannisen haastatteluun.
Tarinat tarjosivat paljon odottamatonta, hirveääkin, mutta juuri kukaan silti ei pitänyt yhden lapsen politiikkaa huonona asiana. Pientä viilausta siihen kyllä kaivattiin, mutta Kiinan ahtaus ja väenpaljous tuntui ahdistavat suurta osaa haastatelluista. Manninen kylläkin nostaa esiin tutkimustuloksia, joiden mukaan lapsiluku oli kovassa laskussa ennen politiikan käyttöönottoa, eivätkä sen aiheuttamat kärsimykset ehkä sittenkään olleet kaiken vaivan arvoisia. Vaikkei Mannisen oma näkemys olekaan yhtä myötämielinen kuin haastateltavien, hän antaa näiden silti sanoa kantansa niitä teilaamatta.
Lopulta kirjassa ehkä eniten hätkähdytti se, kuinka paljon valtio saattoi kontrolloida kansalaisiaan, aivan näiden yksityisimpiä asioita, ja samanlainen valta näytti olevan myös vanhemmilla lapsiinsa. Naisten oli ilmoitettava kuukautisensa viralliselle valvojalle, samainen valvoja jakoi ehkäisyvälineet tai päätti steriloinnista, aviottomia lapsia ei saanut olla ja avioliitossakin lupaa hankkia lapsi piti anoa vaativan byrokratiarumban kautta. Samaan tapaan vanhemmilla oli suuri valta lastensa koulutukseen, työhön, puolisoon, lasten hankitaan ja asuinpaikkaan, noin esimerkiksi.
Tämä kirja osuu kuin tilauksesta Helmet haasteen kohteen "Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen".
Tarinat tarjosivat paljon odottamatonta, hirveääkin, mutta juuri kukaan silti ei pitänyt yhden lapsen politiikkaa huonona asiana. Pientä viilausta siihen kyllä kaivattiin, mutta Kiinan ahtaus ja väenpaljous tuntui ahdistavat suurta osaa haastatelluista. Manninen kylläkin nostaa esiin tutkimustuloksia, joiden mukaan lapsiluku oli kovassa laskussa ennen politiikan käyttöönottoa, eivätkä sen aiheuttamat kärsimykset ehkä sittenkään olleet kaiken vaivan arvoisia. Vaikkei Mannisen oma näkemys olekaan yhtä myötämielinen kuin haastateltavien, hän antaa näiden silti sanoa kantansa niitä teilaamatta.
Lopulta kirjassa ehkä eniten hätkähdytti se, kuinka paljon valtio saattoi kontrolloida kansalaisiaan, aivan näiden yksityisimpiä asioita, ja samanlainen valta näytti olevan myös vanhemmilla lapsiinsa. Naisten oli ilmoitettava kuukautisensa viralliselle valvojalle, samainen valvoja jakoi ehkäisyvälineet tai päätti steriloinnista, aviottomia lapsia ei saanut olla ja avioliitossakin lupaa hankkia lapsi piti anoa vaativan byrokratiarumban kautta. Samaan tapaan vanhemmilla oli suuri valta lastensa koulutukseen, työhön, puolisoon, lasten hankitaan ja asuinpaikkaan, noin esimerkiksi.
Tämä kirja osuu kuin tilauksesta Helmet haasteen kohteen "Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen".
December 15, 2018
Tämä tietokirjaksi luokiteltu kirja kertoo Kiinan yhdenlapsenpolitiikasta. Se on kokoelma aitoja kertomuksia ihmisistä ja miten vallalla ollut politiikka on heihin vaikuttanut. Tarinat olivat rankkoja ja niistä paistoi läpi Kiinan kulttuuri, perinteet, aatteet ja historia. Tämä kirja antoi paljon enemmän tietoa kuin osasin odottaa ja kirja oli kirjoitettu kiinnostavalla, mutta helppolukuisella tavalla. Suosittelen, jos aihe yhtään kiinnostaa.
March 22, 2019
A pretty good, though limited, look into China's one-child policy. Interviews with all kinds of people who have been in some way affected by the policy, which was nice. However, the book could use more theoretical / historical etc. point of view, as it is it comes across as a little one-sided even though it really tried not to be. All in all, this could have been more comprehensive, but I learned something anyway. I think.
April 9, 2017
Kuuntelin äänikirjana ja sellaisena toimi oikein hyvin. Kiinnostavia näkökulmia aiheeseen josta en sittenkään tiennyt kovin paljon. Kirjassa oli tietoa ja yksilöiden tarinoita sopivassa suhteessa.
August 17, 2017
Helppolukuinen, informatiivinen, monipuolinenkin. Varmaan ihan pienen vauvan hormonihuuruiselle äidille jotkin kohdat voisivat olla liikaa, mutta ei kyllä missään nimessä mässäillä.
July 26, 2018
Kirja on pysäyttävä lukukokemus historiamme ehkä suurimmasta ihmiskokeesta. Me jokainen olemme kuulleet Kiinan yhden lapsen politiikasta, mutta harva meistä tietää, mitä se oikeasti on tarkoittanut. Kirjassa kirjailija onnistuu kuvaamaan hyytävän tarkkaan niin tarinoita kuin niitä kertovien tunnetiloja. Samalla kirja antaa perspektiiviä ymmärtää niin kiinalaista kulttuuria kuin asioiden tilaa Suomessa ja länsimaissa. Raskaan sisällön vuoksi lukija tulee kokemaan monenlaisia tunteita. Hämmennys on läsnä alusta loppuun.
December 28, 2016
Tämä kirja oli hieman pettymys, sillä tajusin lukeneeni suurimman (ja mielenkiintoisimman) sisällön jo muista medioista kuten Hesarista ja Suomen Kuvalehdestä. Jos seuraa jo muutenkin mitä Kiinasta ja yhden lapsen politiikasta Suomessa kirjoitetaan, ei tätä kirjaa kannata ehkä ihan kokonaan lukea. Mielenkiintoisinta antia olivat itselleni syntyvyyden valvontaa tehneen viranomaisen haastattelu sekä yhden lapsen politiikasta hyötyneiden näkökulmat. Tykkäsin kovasti myös Mannisen kirjoitustavan neutraaliudesta: ei shokeeraavia, yliemotionaalisia kuvauksia esim. tyttölasten murhista tai pakkoaborteista. Liian usein tästä aiheesta kirjoitetaan turhan sensaatiohakuisesti. Manninen tekee sen tyylillä, mutta tunteita herätellen.
Tunteisiin menevämmät, koskettavat ja iholle tunkevat tarinat kannattaa ehkä etsiä vaikka Xinranin Kiinan kadotetut tyttäret-teoksesta. Sen rinnalla kannattaa kuitenkin muistaa Mannisen esiin nostamat, positiiviset huomiot: myös Kiinassa on aina ollut ihmisiä, jotka haluavat tyttäriä.
Tunteisiin menevämmät, koskettavat ja iholle tunkevat tarinat kannattaa ehkä etsiä vaikka Xinranin Kiinan kadotetut tyttäret-teoksesta. Sen rinnalla kannattaa kuitenkin muistaa Mannisen esiin nostamat, positiiviset huomiot: myös Kiinassa on aina ollut ihmisiä, jotka haluavat tyttäriä.
January 9, 2017
Kirja ansaitsisi mielestäni 2,5 tähteä. Vaikka kirjassa kuvataan yhden lapsen politiikan taustoja ja vaikutuksia monelta kantilta, laajasti ja tavallisten ihmisten näkökulmasta, se poikkeaa silti liikaa siitä, minkä miellän hyväksi tietokirjallisuudeksi. Kirjan ote ei ole journalistinen eikä tietokirjallinen, vaan jää harmillsesti roikkumaan jonnekin sinne välille. Lähdemerkinnöistä olisin ollut innoissani, nyt ne kirjan sisäisiä viitteitä lukuun ottamatta puuttuvat oikeastaan kokonaan. Lisäksi satunnainen "mutuilu" ärsyttää. En olisi ehkä itse Finlandia-voittajaksi valinnut.
March 28, 2018
Erittäin hyvä ja avartava kirja. En ollut ymmärtänyt, miten perusteellisesti yhden lapsen politiikka on vaikuttanut koko kiinalaiseen yhteiskuntaan. Mari Manninen on tehnyt perinpohjaisen ja valtavan urakan hakiessaan monta tulokulmaa aiheeseen ja onnistunut siinä erinomaisesti.
Kirja ei yllättäen ollut ihan niin koskettava kuin voisi odottaa - ehkä siksi, että kirjoittaja ei itse ole kokenut politiikkaa henkilökohtaisesti, tai ehkä pikemminkin siksi, että kirja oli yleisempi katsaus aiheeseen, ei keskittynyt (ainoastaan) naisten kokemaan kärsimykseen. Tämä innoitti minut tarttumaan Xinranin kirjaan Message from an Unknown Chinese Mother: Stories of Loss and Love (suom. Kiinan kadotetut tyttäret, Taina Wallin 2013, hyvä suomennos!), joka sitten onkin jo niin sydäntäjäytävää tavaraa, että huh huh!
Suosittelen lämpimästi molempia kirjoja!
Kirja ei yllättäen ollut ihan niin koskettava kuin voisi odottaa - ehkä siksi, että kirjoittaja ei itse ole kokenut politiikkaa henkilökohtaisesti, tai ehkä pikemminkin siksi, että kirja oli yleisempi katsaus aiheeseen, ei keskittynyt (ainoastaan) naisten kokemaan kärsimykseen. Tämä innoitti minut tarttumaan Xinranin kirjaan Message from an Unknown Chinese Mother: Stories of Loss and Love (suom. Kiinan kadotetut tyttäret, Taina Wallin 2013, hyvä suomennos!), joka sitten onkin jo niin sydäntäjäytävää tavaraa, että huh huh!
Suosittelen lämpimästi molempia kirjoja!
July 27, 2020
Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja näkökulmia avaava teos Kiinan perhesuunnittelusta ja synnytyksen sääntelystä, eli yhden lapsen politiikasta.
Mielestäni Manninen kuvaa hyvin eri näkökulmia ilmiöstä ja sen vaikutuksista tavallisiin kiinalaisiin ja koko yhteiskuntaan. Länsimaisina meidän on vaikea niitä kaikkia ehkä ymmärtää tai hyväksyä, mutta ne ovat osa Kiinan politiikkaa ja historiaa, ja siten myös hyvää taustatietoa myös tähän päivään.
Teos on jäsennelty selkeästi ja haastattelut konkretisoivat kirjallista taustatyötä. Teos etenee hyvin ja loogisesti, sitä on helppo lukea (tai omassa tapauksessani kuunnella äänikirjana), luoden laajan kuvan tilanteesta. Lopussa kuvattuna vielä lähteitä jatkolukemista varten. Onnistuneen tietokirjan tavoin, ajatuksia ja uusia näkökulmia muodostui, luoden yhden selkeän kokonaisuuden. Mutta samalla heräsi myös halu ymmärtää asiaa vieläkin syvemmin.
Mielestäni Manninen kuvaa hyvin eri näkökulmia ilmiöstä ja sen vaikutuksista tavallisiin kiinalaisiin ja koko yhteiskuntaan. Länsimaisina meidän on vaikea niitä kaikkia ehkä ymmärtää tai hyväksyä, mutta ne ovat osa Kiinan politiikkaa ja historiaa, ja siten myös hyvää taustatietoa myös tähän päivään.
Teos on jäsennelty selkeästi ja haastattelut konkretisoivat kirjallista taustatyötä. Teos etenee hyvin ja loogisesti, sitä on helppo lukea (tai omassa tapauksessani kuunnella äänikirjana), luoden laajan kuvan tilanteesta. Lopussa kuvattuna vielä lähteitä jatkolukemista varten. Onnistuneen tietokirjan tavoin, ajatuksia ja uusia näkökulmia muodostui, luoden yhden selkeän kokonaisuuden. Mutta samalla heräsi myös halu ymmärtää asiaa vieläkin syvemmin.
May 6, 2017
Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja se vauhditti lukemista. Kirjan hajanaisuus ja jatkuva samojen faktojen toistaminen ärsytti. Yllättävintä oli se, miten paljon kiinalaiset vieläkin elävät tradition ja taikauskon varassa - johtuneeko siitä, että yleisesti diktatuureissa ei oman järjen käyttö ole sallittua vaan suorastaan hengenvaarallista? Vaikka pakkoabortteihin ja muihin kauheuksiin liittyvät kuvaukset sävähdyttivät, olivat omalla tavallaan järkyttäviä myös kuvaukset esim. kiinalaisnaisen lapsivuodeajasta. Vankiloita on monenlaisia: valtion sääntelyn ja pakkolakien lisäksi kiinalaiset alistuvat perinnesääntöihin joissa ei loogisesti ole mitään järkeä. Tämä nyt oli ehkä sivuseikka tässä kirjassa, mutta jostain syystä se jäi vaivaamaan. Mihinkähän humpuukiin me uskomme sitä itse tajuamatta?
January 15, 2020
Olisi pitänyt tietää ensimmäisen lauseen perusteella, että tämä teos ei ole mua varten: "Varoitus: Tätä kirjaa lukiessa voi välillä kuristaa kurkkua."
Ihmettelen kirjan genreä ja Tieto-Finlandia-palkintoa. Aihe ja haastatteluaineisto ovat tosi hyviä, mutta tunteikkaasta esitystavasta tulee enemmän mieleen human interest -journalismi kuin tietokirjallisuus. Yhden lapsen politiikan taustoituksessa olisin kaivannut tekstiin mieluummin lähteitä enkä kirjansisäisiä viitteitä ja vaikka uskon kirjoittajan tuntevan asiansa todella hyvin, esitystavasta syntyy epämiellyttävä mutuilu-fiilis. Häiritsi myös se, miten vahvasti asioita kuvattiin suomalaisen/länsimaisen katseen kautta. En oikein tiedä kuinka mielekästä on verrata Kiinan systeemiä johonkin suomalaisen hoitovapaan kaltaiseen etuuteen...
Ihmettelen kirjan genreä ja Tieto-Finlandia-palkintoa. Aihe ja haastatteluaineisto ovat tosi hyviä, mutta tunteikkaasta esitystavasta tulee enemmän mieleen human interest -journalismi kuin tietokirjallisuus. Yhden lapsen politiikan taustoituksessa olisin kaivannut tekstiin mieluummin lähteitä enkä kirjansisäisiä viitteitä ja vaikka uskon kirjoittajan tuntevan asiansa todella hyvin, esitystavasta syntyy epämiellyttävä mutuilu-fiilis. Häiritsi myös se, miten vahvasti asioita kuvattiin suomalaisen/länsimaisen katseen kautta. En oikein tiedä kuinka mielekästä on verrata Kiinan systeemiä johonkin suomalaisen hoitovapaan kaltaiseen etuuteen...
August 19, 2022
Hyvin kirjoitettu, kiinnostava kirja, vaikka onkin jo muutaman vuoden takaa. Mari Manninen osaa lähestyä aihetta monesta kulmasta ja haastatteluista välittyy elävän ja uskottavan tuntuinen kuva.
Jos haluaa miettiä Suomen ja Kiinan eroja, tässä kirjassa todellakin löytyy aineksia...ja ääripäitä. Kiinnostaisiko tehtävä oman kylän naisten kuukautisten seuraajana? Ja miltä kuulostaa pakollinen lepo synnytyksen jälkeen. Siis kolme viikkoa maaten. Ei saa peseytyä eikä tehdä muuta kuin imettää. Eikä syödä esim. hedelmiä kylminä, ettei kylmety. Edes silmiä ei saa rasittaa katsomalla tv:tä. No, nämä oli sivujuonteita. Mutta vanhat uskomukset ja tavat elävät vahvasti myös koulutetun väestön keskuudessa.
Jos haluaa miettiä Suomen ja Kiinan eroja, tässä kirjassa todellakin löytyy aineksia...ja ääripäitä. Kiinnostaisiko tehtävä oman kylän naisten kuukautisten seuraajana? Ja miltä kuulostaa pakollinen lepo synnytyksen jälkeen. Siis kolme viikkoa maaten. Ei saa peseytyä eikä tehdä muuta kuin imettää. Eikä syödä esim. hedelmiä kylminä, ettei kylmety. Edes silmiä ei saa rasittaa katsomalla tv:tä. No, nämä oli sivujuonteita. Mutta vanhat uskomukset ja tavat elävät vahvasti myös koulutetun väestön keskuudessa.
Read
September 19, 2017Tämä olikin hyvin mielenkiintoinen kirja. Liiallinen väestönkasvu on ongelma, Kiinassa ja monissa muissakin maissa. Hyvin rajuja (pakkoabortit ym.) ja yksilön omia valintoja rajoittavia kuitenkin ovat olleet nämä keinot. Tuntui pahalta lukea näitä asioita tietäen, että ne ovat yksittäisen ihmisen tai perheen tosielämää. Vuoden 2016 alusta asti Kiinassa on ollut käytössä kahden lapsen politiikka. Kirjan loppupuolella todettiin, että yhä enenevässä määrin kiinalaiset perheetkin alkavat olla sitä mieltä, että 1 tai 2 lasta on perheeessä ihan riittävästi.
Mielestäni tämä kirja on Tietokirjallisuuden Finlandia 2016 -palkinnon ansainnut.
Mielestäni tämä kirja on Tietokirjallisuuden Finlandia 2016 -palkinnon ansainnut.
July 8, 2018
Kirja antaa mukavasti erilaisia näkökulmia tähän vähintäänkin radikaaliin väestökasvun rajoittamiseen Kiinassa. Osittain se kuitenkin jää pintapuoliseksi ja toistoa esiintyy hieman liikaa. Pidin kuitenkin siitä että oli haastateltu hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä, joiden elämään tämä julmaksi kutsuttava politiikka on vaikuttanut ihan konkreettisesti. Viehdyin ihmiskohtaloista, joista kerrottiin. Kirja auttoi myös ymmärtämään asiaa useammasta näkökulmasta, eikä vain lööpeissä näkyneiden tyttöjen orpokotien kauhukuviin perustuen. Pokkarissa lisänä muutamien haastateltujen nykykuulumisia, positiivisiakin!
August 5, 2018
Kirjassa oli tarinoita ihmiskohtaloista, joita yhden lapsen politiikka on Kiinassa aiheuttanut. Tarinoiden ympärillä oli kerrottu laajemmin tietoa kyseisestä politiikasta ja hieman kiinalaisesta kulttuurista.
Itse en innostunut kirjasta erityisesti. Teoriaosuus kirjasta oli ”kiva tietää” -osastoa, tarinat puolestaan eivät uponneet ehkä kerronnallisesti niin hyvin. Tietokirjaksi tätä kai kutsutaan, vaikka pääosassa taisi olla kuitenkin tarinat ihmisistä. Teos tuntui myös melko asenteelliselta, mikä tarinoille sallittakoon, mutta tietokirjalle ei.
Sanottakoon vielä että en oikein jaksa nykyään enää yllättyä mistään Kiinan toimista.
Itse en innostunut kirjasta erityisesti. Teoriaosuus kirjasta oli ”kiva tietää” -osastoa, tarinat puolestaan eivät uponneet ehkä kerronnallisesti niin hyvin. Tietokirjaksi tätä kai kutsutaan, vaikka pääosassa taisi olla kuitenkin tarinat ihmisistä. Teos tuntui myös melko asenteelliselta, mikä tarinoille sallittakoon, mutta tietokirjalle ei.
Sanottakoon vielä että en oikein jaksa nykyään enää yllättyä mistään Kiinan toimista.
August 1, 2020
Mielenkiintoinen tietokirja Kiinan yhden lapsen politiikasta ja sen seurauksista jopa kahden sukupolven päähän. Tyttösikiöiden abortoimisesta on puhuttu paljon, mutta Manninen kertoo, kuinka politiikka ja yhteiskunnalliset normit ovat ajaneet vanhemmat abortoimaan myös poikasikiöitä. Kirjassa on monia traagisia kohtaloita, ja olen ymmälläni siitä, että yrityksissä mm. seurataan naisten kuukautisia ja naisille tehdään ratsioina ultraäänikuvauksia. Jään kauhulla seuraamaan, mitä seurauksia haasteellisesta ikärakenteesta on huoltosuhteelle tulevaisuudessa. Ainoa hyvä puoli syntyvyyden hillitsemisessä lienee se, että ilman sitä Kiinassa olisi paljon enemmän ihmisiä.
January 4, 2018
Tarinoita Kiinasta ja siitä kuinka yhden lapsen politiikka on vaikuttanut ihmisiin. Mielenkiintoisen karmaiseva kokoelma perheiden kokemuksia. Miltä tuntuu pakkoabortit ja -sterilisaatiot, millaista on elää ainoana lapsena, adoptoida lapsi, ostaa vaimo tai maksaa sakkoja useammasta lapsesta. Helppolukuinen ja hätkähdyttävä pintaraapaisu raskaasta aiheesta, josta voisin lukea enemmänkin. Suosittelen, mikäli et tiedä aiheesta juuri mitään etkä ole lukenut Mari Mannisen aiempia artikkeleita eri lehdissä samasta aiheesta.
August 20, 2020
Tavallisten ihmisten tarinoita yhden lapsen politiikan keskeltä Kiinasta. Tarinat olivat hyvin mielenkiintoisia, mutta koin puutteena sen, että niitä olisi pitänyt olla enemmän. Asia on niin erityinen ja vaikuttaa todella suuresti kiinalaisten elämään edelleenkin. Nyt lukukokemus tuntui vähän pintaraapaisulta. Lisäksi olisi voinut olla enemmän taustatietoja, onhan aihe kiinnostava. Lämpimästi kyllä suosittelen lukemaan, monien ihmisten ja perheiden kohtalot ovat melko karuja. Mukana on kyllä jokunen tyytyväinenkin ihminen, ei ehkä pelkkää synkkyyttä.
March 30, 2022
Hyvä intro ilmiöön ja Kiinan lähihistoriaan. Toimii myös mielenkiintoisena tutkielmana kognitiivisesta dissonanssista, jossa keskushallinto/puolue nähdään edelleen hyvänä ja keskitason managerit ovat pahiksia.
Jäin kaipaamaan pientä viimeistelyä. Kiinan karttaan visuaalisesti sidotut artikkelit olisi auttanut sijaintien ja maantieteen hahmottamisessa. Artikkelien yhteispeliä olisi voinut hioa, nyt tuntui, että aina parin artikkelin välein lähdettiin alusta perusasioita kerraten. Toisaalta kertaus on opintojen äiti ja tässä muodossa kirjan luvut toimivat myös itsenäisinä artikkeleina.
Jäin kaipaamaan pientä viimeistelyä. Kiinan karttaan visuaalisesti sidotut artikkelit olisi auttanut sijaintien ja maantieteen hahmottamisessa. Artikkelien yhteispeliä olisi voinut hioa, nyt tuntui, että aina parin artikkelin välein lähdettiin alusta perusasioita kerraten. Toisaalta kertaus on opintojen äiti ja tässä muodossa kirjan luvut toimivat myös itsenäisinä artikkeleina.
July 4, 2022
Ei ihme, että kirja on saanut tieto-Finlandian. Paljon uutta tietoa asioista hyvin mukaansatempaavalla tavalla kirjoitettuna. Koskettavaa ja surullista, miten valtion johdolla on niin paljon sananvaltaa yksittäisen kiinalaisen elämään ja miten pitkälle vanhemmat ovat valmiita lastensa puolesta menemään, vaikka tietävät, mitä lapset joutuvat kohtaamaan... Aloin myös miettiä, mikä kaikki omassa vanhemmuudessa on lähtökohtaisesti omaa ja mikä ympäristön, perimän ja kulttuurin tulosta? Hyvä kirja, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta.
Displaying 1 - 30 of 69 reviews