What do you think?
Rate this book
Karelia Noir #1
En blå död
Viborg 1920: Det finska inbördeskriget och den ryska revolutionen har nyss satt sin prägel. Staden kryllar av liv - ryska emigranter, kommunister, hemliga kurirer och föräldralösa barn som försörjer sig genom småbrott. Men förbudslagarna lockar framför allt till sig smugglarna.
Spritsmuggling har blivit den viktigaste inkomstkällan längs den Finska vikens stränder och poliskommissarierna Jussi Kähönen och Salomon Eckert tar sig självsvåldigt an utmaningen att, med fara för sina liv, jaga organiserade smugglare.
En blå död är den första delen i trilogin Karelen noir - en livsbejakande skildring av Finland under mellankrigstiden med förbudslagar, spritsmuggling och gränslöst supande. Det är en våldsam och fartfylld skröna i Arto Paasilinnas anda.
Spritsmuggling har blivit den viktigaste inkomstkällan längs den Finska vikens stränder och poliskommissarierna Jussi Kähönen och Salomon Eckert tar sig självsvåldigt an utmaningen att, med fara för sina liv, jaga organiserade smugglare.
En blå död är den första delen i trilogin Karelen noir - en livsbejakande skildring av Finland under mellankrigstiden med förbudslagar, spritsmuggling och gränslöst supande. Det är en våldsam och fartfylld skröna i Arto Paasilinnas anda.
350 pages, Hardcover
First published January 1, 2015
2 people are currently reading
55 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 17 of 17 reviews
February 8, 2017
Puitteet olivat kyllä mielenkiintoiset, Viipuri ja Kannas 1920-luvulla on mainio asetelma. Kieltolakikin tarjoaa poliiseille tekemistä, jota poliitikot tietysti torppaavat yhtenään, kieroja kun ovat.
Ei nyt ihan täydellinen suoritus kuitenkaan, vaan tuntui jotenkin aika kömpelöltä. Juoni ei oikein vedä, eikä tässä oikeastaan olekaan kovin napakkaa juonta, vain epämääräisiä tapahtumia silloin ja tällöin, sitten hypätäänkin jo toisaalle. Tiiviimpi juoni olisi tehnyt kirjalle hyvää.
Kirjoitustyylissäkin oli epätasaisuutta, aina silloin tällöin töksähteli vähän. Sellaista vähän vaikeasti selitettävää, mutta kuitenkin silmiinpistävää heikkoutta.
Puitteista kuitenkin kolmas tähti ja päästetään jatkoon. Pääasiassa luin tämän, koska kakkososa Veri ei vaikene voitti Vuoden johtolangan. Jatketaan siis kakkososaan, mutta sen pitää kyllä parantaa menoa tuntuvasti.
Ei nyt ihan täydellinen suoritus kuitenkaan, vaan tuntui jotenkin aika kömpelöltä. Juoni ei oikein vedä, eikä tässä oikeastaan olekaan kovin napakkaa juonta, vain epämääräisiä tapahtumia silloin ja tällöin, sitten hypätäänkin jo toisaalle. Tiiviimpi juoni olisi tehnyt kirjalle hyvää.
Kirjoitustyylissäkin oli epätasaisuutta, aina silloin tällöin töksähteli vähän. Sellaista vähän vaikeasti selitettävää, mutta kuitenkin silmiinpistävää heikkoutta.
Puitteista kuitenkin kolmas tähti ja päästetään jatkoon. Pääasiassa luin tämän, koska kakkososa Veri ei vaikene voitti Vuoden johtolangan. Jatketaan siis kakkososaan, mutta sen pitää kyllä parantaa menoa tuntuvasti.
September 30, 2017
It's an interesting theme, Finland right after liberation, and with a total ban on alcocohol. The author does a terrible job. The book stretches out over far too many years. By the end, I could not remember the crimes. No satisfactory solution was presented. So for all the fascinating historical details, this was a total dud. Not recommended.
July 3, 2019
Karelia Noir -sarjan avaus vie lukijan 1920-luvun Viipuriin, jossa vast'ikään perustetut poliisivoimat käyvät muun muassa alkoholin salakuljettajien ja luvattomien rajanylittäjien jäljille. Kieltolaki jyllää eli salakapakat ovat yleisiä, samoin yläluokan kosteat juhlat. Ja maistuu se viina poliisiväellekin. Poliiseja kuolee myös melkoisen tiheään tahtiin erilaisissa välikohtauksissa. Näitä kuolemia (ja muitakin) selvittävät nuoret komisariot Kähönen ja Eckert. Kähönen on kirkasotsainen ja uskoo oikeuteen ja lakiin kun taas Eckert ei kaihda kyseenalaisiakaan keinoja rikosten selvittämiseksi. Päähenkilöt ovat kohtuullisen toimivia ja mielenkiintoisia.
Porvali on valinnut hienon ajankuvan tapahtumien kehykseksi. Punaisiin ja valkoisiin jakautunut nuori valtio on kansalaisilleen varsin tulenherkkää asuttavaa. Näin myös Viipurissa, mikä oli yksi tuolloisen Suomen suurimmista kaupungeista.
Puitteista huolimatta Sinisen kuoleman kuva ei oikein kulje. Kirja on toki hyvin kevyttä luettavaa, mutta juoni on töksähtelevä ja episodimainen. Siinä ei ole kummoista kaarta. Hyviä ideoita kuitenkin löytyy. Katulapsien kouluttaminen urkkijoiksi oli varsin mukavasti kirjoitettu kohta. Silti kokonaisuus kaipaisi eheyttämistä ja jotain kirkkaamman punaista lankaa.
Siinä kinttaalla, että haluanko antaa sarjan seuraavalle osalle mahdollisuuden.
Porvali on valinnut hienon ajankuvan tapahtumien kehykseksi. Punaisiin ja valkoisiin jakautunut nuori valtio on kansalaisilleen varsin tulenherkkää asuttavaa. Näin myös Viipurissa, mikä oli yksi tuolloisen Suomen suurimmista kaupungeista.
Puitteista huolimatta Sinisen kuoleman kuva ei oikein kulje. Kirja on toki hyvin kevyttä luettavaa, mutta juoni on töksähtelevä ja episodimainen. Siinä ei ole kummoista kaarta. Hyviä ideoita kuitenkin löytyy. Katulapsien kouluttaminen urkkijoiksi oli varsin mukavasti kirjoitettu kohta. Silti kokonaisuus kaipaisi eheyttämistä ja jotain kirkkaamman punaista lankaa.
Siinä kinttaalla, että haluanko antaa sarjan seuraavalle osalle mahdollisuuden.
February 25, 2018
Miljön och tiden – Viborg på 1920-talet – är enormt intressant, men spänningen tar aldrig riktigt fart. Det här är en tid långt från det stabila Finland som jag har vuxit upp i, en tid där självständigheten, inbördeskriget och ryska revolutionen alldeles nyss inträffade och fortfarande påverkar tillvaron i allra högsta grad. Mina några timmars turistande i Viborg gör också att det är väldigt intressant att läsa om staden på 1920-talet. Mikko Porvali verkar ha gjort ett gediget arbete när det gäller att läsa in sig på den här tiden, och mordfallet i boken har verklighetsbakgrund. Jag antar att många av de övriga händelserna inom polisväsendet och jakten på spritsmugglarna också har verklighetsbakgrund och min gissning är att det här bidrar till att förstöra de försök till spänning som trots allt finns i boken. Det känns som om Porvali varit så ivrig när det gäller att inkludera så mycket material ur de historiska arkiven som möjligt att det blir svårt att se skogen för alla träd. I stället för att mejsla fram en huvudhandling med ett par bihistorier består stora delar av boken av en kavalkad av små, om än ganska dramatiska händelser. Det är synd att Porvali sjabblar bort spänningen när det nu en gång skulle ha funnits ett rikt material att ösa ur.
August 22, 2016
Mielenkiintoinen aihe ja Porvali on sinänsä perehtynyt Viipuriin, Karjalan kannakseen ja aiheeseen, mutta kirja on jotenkin "kypsymätön". Ilmeisesti Karjalassa ainoat karjalan murteella puhuneet olivat viipurilaisia katulapsia. Ajankuva on kyllä mainio mutta poliisin osalta joiltakin kohdin liian moderni ja joitakin epätasaisuuksia aikalaiskuvauksessa on.
Alku oli hieman kankea ja loppu jotenkin "epäkypsä", kirjan puoliväli oli mielenkiintoisin ja parhaiten kirjoitettu osa.
Alku oli hieman kankea ja loppu jotenkin "epäkypsä", kirjan puoliväli oli mielenkiintoisin ja parhaiten kirjoitettu osa.
August 2, 2019
Mikko Porvali (s. 1980) on jyväskyläläinen poliisi ja juristi, joka on aikaisemmin kunnostautunut tietokirjailijana. Myös Porvalin Karelia Noir -nimisen historiallisen dekkarisarjan avausosassa näkyy tietokirjailijamainen ote. Taustatyöt on tehty, ja Sinisen kuoleman kuvassa sekoitetaan faktaa ja fiktiota niin taitavasti, että välillä joutui tarkastamaan, mitkä tapahtumat ja henkilöt ovat todellisia ja mitkä Porvalin keksintöä. Esim. Viipurin raitiovaunuonnettomuus vuonna 1920 on todellinen tapahtuma, mutta Porvali on muuttanut onnettomuudessa menehtyneen lapsen iän.
Sinisen kuoleman kuvassa kertojana on Jussi Kähönen -niminen keskisuomalainen poliisi, joka saa viran Viipurista. "Vanha poliisimies muistelee" -kertojanääni on toimiva sinänsä ratkaisu. Porvalin kirjoitustyyli todella kuulostaa siltä, kuin kyseessä olisivat iäkkäämmän poliisin muistelmat – hyvässä ja pahassa. Kaunosieluista sanataiteilua ei esiinny, mutta toisaalta ei voi myöskään sanoa, että Porvali häikäisisi erityisen sujuvalla kielenkäytöllä.
Kirjan viehätys perustuu miljööseen ja historiallisiin yksityiskohtiin, jotka ovat sadassa vuodessa päässeet unohtumaan. Poliisimiesten henki on herkässä, kun puukot heiluvat ja pyssyt paukkuvat. Moni kirjassa surmansa saavista poliiseista pystyttäisiin nykyisin epäilemättä pelastamaan, mutta esim. antibiootit tulivat laajempaan käyttöön vasta 1940-luvulla. Dekkarista puuttuu kenties whodunit, mutta sen asemesta päästään jännäämään, koska sormenjäljet aletaan kelpuuttamaan todisteiksi suomalaisissa tuomioistuimissa.
Jussi Kähösen ja Salomon Eckertin seikkailuja on olemassa kaksi kirjaa lisää. Aloitusosan perusteella täytyy nekin pistää lukulistalle.
Sinisen kuoleman kuvassa kertojana on Jussi Kähönen -niminen keskisuomalainen poliisi, joka saa viran Viipurista. "Vanha poliisimies muistelee" -kertojanääni on toimiva sinänsä ratkaisu. Porvalin kirjoitustyyli todella kuulostaa siltä, kuin kyseessä olisivat iäkkäämmän poliisin muistelmat – hyvässä ja pahassa. Kaunosieluista sanataiteilua ei esiinny, mutta toisaalta ei voi myöskään sanoa, että Porvali häikäisisi erityisen sujuvalla kielenkäytöllä.
Kirjan viehätys perustuu miljööseen ja historiallisiin yksityiskohtiin, jotka ovat sadassa vuodessa päässeet unohtumaan. Poliisimiesten henki on herkässä, kun puukot heiluvat ja pyssyt paukkuvat. Moni kirjassa surmansa saavista poliiseista pystyttäisiin nykyisin epäilemättä pelastamaan, mutta esim. antibiootit tulivat laajempaan käyttöön vasta 1940-luvulla. Dekkarista puuttuu kenties whodunit, mutta sen asemesta päästään jännäämään, koska sormenjäljet aletaan kelpuuttamaan todisteiksi suomalaisissa tuomioistuimissa.
Jussi Kähösen ja Salomon Eckertin seikkailuja on olemassa kaksi kirjaa lisää. Aloitusosan perusteella täytyy nekin pistää lukulistalle.
September 23, 2017
Juonivetoisen dekkarin ystävälle kirjan sirpaleiset ja poukkoilevat rikosselvitykset eivät varmaan paljoa anna. Ajankuvaus ja etenkin suomalaisten poliisivoimien historia olivat kovin kiehtovia. Dekkarilukupiirissä herätti mielenkiintoisia muisteloita Viipurista ja karjalaisista juurista. Ja kyllä kuulemma tältäkin seudulta tiedettiin Imatran koskille väkeä lähteneen.
August 27, 2018
No nyt! Lähes seitsemän vuoden tauko alunperin suomeksi kirjoitettujen kirjojen lukemisessa selkeästi kannatti, sillä viime aikoina vastaan on tullut vain hyviä kirjoja – ja usein ihan sattumalta.
Porvalin tausta tietokirjailijana puskee läpi vahvasti, ja Sinisen kuoleman kuva ei ole perinteinen juonivetoinen dekkari, jossa ravataan pimeillä kujilla ja poltetaan piippua ja huijataan lukijaa, vaan jokaisella kohtauksella on selkeä merkityksensä aikahyppyineen kaikkineen. Tyyli muistuttaa monin paikoin enemmän rikosraporttia kuin kaunokirjallisuutta, mutta mielestäni se sopi tarinaan.
Aiemmat arvostelut moittivat juonen vetämättömyyttä, mutta minusta oli kiinnostavaa lukea Viipurista ja poliisitoimen alkuvuosista ja Suomen itsenäistymisen jälkeisistä vuosista ilman liiempää kiihkoilua. Tarinan Karjala ei ole nousuhumalan ja nostalgian värittämä lintukoto, jossa kaikki oli hyvin eikä pahaa tapahtunut, vaan paikka siinä missä muutkin. Kieltolain lisäämillä rikoksilla ei myöskään mässäilty ylenmäärin eikä kuolleita kuvattu graafisesti vaan enemmän välittyi kenties sotilaille ja poliiseille tyypillinen faktojen kautta lähestyminen.
Lukiessani ensimmäistä kuvausta Kähösen ja Salomon Eckertin kohtaamisesta kirjastossa, irvistin ajatukselle siitä, että Ekusta tehdään uusi Rokka, ja yritetään ratsastaa vanhalla klassikolla. Onneksi ei. Monien mainitsema kirjan laimeus voinee johtua juuri siitä, että kertoja on Kähönen: tasainen, korkeamoraalinen ja fiksuudestaan huolimatta (tai kenties juuri siitä johtuen) konflikteja välttelevä. Kähönen seuraa yleensä hiljaa vierestä Ekun kiihkeän temperamentin aiheuttamia tilanteita ja päätyy lopulta lähes poikkeuksessa suojelemaan työpariaan tavalla tai toisella. Kähösestä on vaikea pitää, sillä hän tuntuu häilyvän juuri selkärangattomuuden ja liiallisen sääntöjen noudattamisen välimaastossa, eikä ikinä tiedä kummalle puolelle rajaa hän laskeutuu. Ekku taas on temperamenttinen ja omaa hyvin omintakeisen mutta selkeän moraalisen näkemyksen oikeasta ja väärästä, ja toimii sen puitteissa järkähtämättömästi.
Toisaalta taas Ekusta on vaikea saada päähenkilöä ilman, että tarinasta tulee täysin toisenlainen, joka melodraamaan vivahtava. Päähenkilöt tukevat toisiaan, eikä kumpikaan ole liian täydellinen.
Luulen/toivon/oletan, että tarina aukenee paremmin, kun on lukenut sarjan kaikki osat. Toivon, että sarja on toimiva kokonaisuus, ja jollain tapaa avonaisiksi jääneet tilanteet tai tapahtumat lomittuvat yhteen ja muodostavat viimein jonkin toimivan kokonaisuuden. Tai ehkä kyse on nimenomaan realistisemmasta fiktiosta: kaikkia rikoksia ei ratkota tosielämässäkään, eikä poliisin työ aina ole helppoa tai saa tarvitsemaansa tukea niin yleisöltä kuin ylemmiltä tahoiltakaan.
3.5-4 tähteä.
Porvalin tausta tietokirjailijana puskee läpi vahvasti, ja Sinisen kuoleman kuva ei ole perinteinen juonivetoinen dekkari, jossa ravataan pimeillä kujilla ja poltetaan piippua ja huijataan lukijaa, vaan jokaisella kohtauksella on selkeä merkityksensä aikahyppyineen kaikkineen. Tyyli muistuttaa monin paikoin enemmän rikosraporttia kuin kaunokirjallisuutta, mutta mielestäni se sopi tarinaan.
Aiemmat arvostelut moittivat juonen vetämättömyyttä, mutta minusta oli kiinnostavaa lukea Viipurista ja poliisitoimen alkuvuosista ja Suomen itsenäistymisen jälkeisistä vuosista ilman liiempää kiihkoilua. Tarinan Karjala ei ole nousuhumalan ja nostalgian värittämä lintukoto, jossa kaikki oli hyvin eikä pahaa tapahtunut, vaan paikka siinä missä muutkin. Kieltolain lisäämillä rikoksilla ei myöskään mässäilty ylenmäärin eikä kuolleita kuvattu graafisesti vaan enemmän välittyi kenties sotilaille ja poliiseille tyypillinen faktojen kautta lähestyminen.
Lukiessani ensimmäistä kuvausta Kähösen ja Salomon Eckertin kohtaamisesta kirjastossa, irvistin ajatukselle siitä, että Ekusta tehdään uusi Rokka, ja yritetään ratsastaa vanhalla klassikolla. Onneksi ei. Monien mainitsema kirjan laimeus voinee johtua juuri siitä, että kertoja on Kähönen: tasainen, korkeamoraalinen ja fiksuudestaan huolimatta (tai kenties juuri siitä johtuen) konflikteja välttelevä. Kähönen seuraa yleensä hiljaa vierestä Ekun kiihkeän temperamentin aiheuttamia tilanteita ja päätyy lopulta lähes poikkeuksessa suojelemaan työpariaan tavalla tai toisella. Kähösestä on vaikea pitää, sillä hän tuntuu häilyvän juuri selkärangattomuuden ja liiallisen sääntöjen noudattamisen välimaastossa, eikä ikinä tiedä kummalle puolelle rajaa hän laskeutuu. Ekku taas on temperamenttinen ja omaa hyvin omintakeisen mutta selkeän moraalisen näkemyksen oikeasta ja väärästä, ja toimii sen puitteissa järkähtämättömästi.
Toisaalta taas Ekusta on vaikea saada päähenkilöä ilman, että tarinasta tulee täysin toisenlainen, joka melodraamaan vivahtava. Päähenkilöt tukevat toisiaan, eikä kumpikaan ole liian täydellinen.
Luulen/toivon/oletan, että tarina aukenee paremmin, kun on lukenut sarjan kaikki osat. Toivon, että sarja on toimiva kokonaisuus, ja jollain tapaa avonaisiksi jääneet tilanteet tai tapahtumat lomittuvat yhteen ja muodostavat viimein jonkin toimivan kokonaisuuden. Tai ehkä kyse on nimenomaan realistisemmasta fiktiosta: kaikkia rikoksia ei ratkota tosielämässäkään, eikä poliisin työ aina ole helppoa tai saa tarvitsemaansa tukea niin yleisöltä kuin ylemmiltä tahoiltakaan.
3.5-4 tähteä.
August 31, 2025
En intressant bok, kanske inte den bästa jag läst, men den belyser en del av historien som jag aldrig hört om. Boken utspelar sig i gränslandet mellan historisk och modern tid, i gränslandet mellan tsardömet och ryska revolutionen, under den finska självständighetens första stapplande år. Inbördeskriget är slut, men såren finns fortfarande kvar i den unga staten. I Viborg, med sin historia som gränsutpost mellan det svenska och ryska imperierna, mellan öst och väst, är det ännu mycket som pågår som förr. När strukturen försvunnit, har den illegala ekonomin växt, och i dess spår finns de som ser möjligheterna. Boken beskriver rätt väl hur polisernas mer eller mindre omöjliga kamp pågår, och kanske är det rätt talande att det till slut är enkelt hamna på fel sida om både gränsfloden till Sovjet, men också på fel sida om lagen.
September 2, 2020
1920-luvun Viipuri, kieltolaki, viinatrokareita, kaduilla asuvia sotaorpoja, itärajan yli kulkevia Venäjän vastavallankumouksellisia jne. Kaksi nuorta poliisia, joista minäkertoja Jussi Kähönen noudattaa sääntöjä ja Salomon Eckert taas oikoo mutkia tunnontuskitta.
Kiinnostavinta on aikakauden ja Viipurin seudun kuvaus. Nuoren tasavallan yhteiskuntarakenteet ovat vasta kehittymässä, eivätkä olot ole kovin vakaat. On poliisimurhia, poliittista suhmurointia ja meno välillä kuin villissä lännessä.
Murhien ja viinan salakaupan tutkinta on hidasta ja haparoivaa. Päähenkilöihin ei oikein saa otetta, ja pitkiksi pätkiksi eksytään lähinnä kuvaamaan usein suht tuloksetonta tai pitkäpiimäistä poliisiarkea. Siksi vain kaksi tähteä.
Kiinnostavinta on aikakauden ja Viipurin seudun kuvaus. Nuoren tasavallan yhteiskuntarakenteet ovat vasta kehittymässä, eivätkä olot ole kovin vakaat. On poliisimurhia, poliittista suhmurointia ja meno välillä kuin villissä lännessä.
Murhien ja viinan salakaupan tutkinta on hidasta ja haparoivaa. Päähenkilöihin ei oikein saa otetta, ja pitkiksi pätkiksi eksytään lähinnä kuvaamaan usein suht tuloksetonta tai pitkäpiimäistä poliisiarkea. Siksi vain kaksi tähteä.
March 6, 2018
Mikko Porvalis thriller En blå död utspelar sig i finska Karelen, mitt under spritförbudstiden på 1920-talet, polisiärt och tekniskt sett oändligt långt ifrån vår tid, och den känns ganska långsam och rentav sävlig i tempot, men håller trots det en ganska jämn spänningsnivå genom hela boken, till det bittra slutet.
March 31, 2021
Lagom rafflande storys, inget att direkt skriva hem om. Men det är en spännande tid och en spännande plats allt utspelas i och kring: Viborg på 1920-talet. Skärningspunkten för finskt, ryskt, tyskt och svenskt - Nordens mest mångkulturella stad när det begav sig. Och så spritförbudet på det, som leder till smuggling, som leder till ond bråd död. Mumma för den historieintresserade skulle jag säga.
February 7, 2022
Ihan mielenkiintoinenhan tämä oli. Plussaa mielenkiintoisesta miljööstä, miinusta paikoitellen kiireellisesti ja hypähdellen etenevästä juonesta.
Kohtuullinen alku kuitenkin trilogialle, ei ärsytä siirtyä jatkoa lukemaan.
Kohtuullinen alku kuitenkin trilogialle, ei ärsytä siirtyä jatkoa lukemaan.
January 18, 2018
Kyllä tämä aivan kelvollinen esikoisdekkari on.
May 5, 2018
Pienistä puutteistaan huolimatta ihan viihdyttävä esikoisdekkari, jossa rikosjuonta merkittävämpään rooliin nousee 1920-luvun alkupuolen Viipurin kuvaus.
February 7, 2026
Hieno historiallinen poliisiromaani, dekkarimainen mutta samalla päähahmon omaelämänkerrallinen.
January 23, 2021
Väldigt spännande och intressant med en deckare som utspelar sig på en så udda plats.
Displaying 1 - 17 of 17 reviews