Maria Kallio joutuu selvittämään seksuaalirikollisen surmaa. Onko kyseessä uhrin kosto?
Vankilatuomion seksuaalirikoksista kärsinyt nainen surmataan heti hänen vapauduttuaan. Tapaus ohjautuu lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rikosten osastoa johtavan Maria Kallion pöydälle. Marialla on tiimissään kaksi uutta työtoveria, tositelevisiosta tuttu Kristo Pohjola sekä pitkään Englannissa työskennellyt Johanna Al-Sharif.
Maria Kallio joutuu kosketuksiin asian kanssa, joka on hänelle teinipojan äitinä tuskallinen ja vastenmielinen. Tilannetta pahentaa se, ettei surmatyö jää ainoaksi.
Leena Katriina Lehtolainen is a Finnish crime novelist, best known for her series of novels about the policewoman Maria Kallio.
Lehtolainen was born in Vesanto, Northern Savonia. Her first novel was released when she was only 12 years old. She studied literature in Helsinki until 1995 and wrote crime novels from 1993 on. Since about 2007 she has written other genres of books. Her works have been translated into various languages: Spanish, Dutch, Chinese, Lithuanian, Polish, French, Swedish, German, Estonian, Czech.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut kansainvälisissä - ja pohjoismaisissa - dekkareissa hittiaihe jo vuosia. Käsittelytapa on ollut yksisilmäinen, helpon tuomitseva ja yleensä järjettömyyksiin menevän vastenmielisen hekumoiva (vrt. Slaughter, jonka lukemisen lopetin tyystin erään tällaisen dekkarin jälkeen).
Lehtolaiseen voi luottaa <3. Aihetta rohkean monipuolisesti tutkaileva tarina, jossa ei ihan loppua lukuunottamatta langeta ylilyönteihin, kysytään moraalia, mietitään syitä ja seurauksia. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, ja rakastan Lehtolaisen vivahteikasta, rikasta arjen kuvausta.
Mukana nykyhetken ongelmia pakolaisista rajatkiinneihin, mutta sordiinolla nekin. Ajatteluttava, viihdyttävä dekkari.
Muutamat Maria Kallio-dekkarit ovat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ainoa syy miksi sinnittelin ne läpi, oli Marian ja hänen perheensä tarinan kaari.
Onnekseni tämä osa loikkasi monta tasoa paremmaksi, tai ainakin siltä tuntui. En tiedä johtuuko minusta vai mistä, mutta kuuntelin äänikirjaa malttamattomana lähes yhdeltä istumalta. Aihetta myöten Lehtolaisen ote tuntuu tuoreelta ja hyvällä tavalla uudistuneelta.
Maria Kallio-sarjan kirja. Pikkupoikien seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankilassa ollut nainen murhataan samana päivänä, kun hän vapautui vankilasta. Onko syyllinen joku hänen uhreistaan tai uhrien omainen? Uhreista yksi on tehnyt itsemurhan, toinen asuu Espanjassa ja muilla näyttäisi olevan varsin hyvät alibit. Lähistöllä tunnetun laulajan ex-vaimo, joka oli toiminut pitkään perhepäivähoitajana, tekee itsemurhan. Onko näillä tapauksilla jotain yhteyttä keskenään?
Kirja oli ihan kohtalainen, sen alkupuoli on hitaahko ja lopussa sitten vauhtia tuli ihan riittävästi. Kirjassa on useampia ihan tolkuttoman epätodennäköisiä sattumia, eikä kahden kuolemantapauksen yhdistämisessä toisiinsa ei ollut vähäisintäkään logiikkaa. Toinen on käyttänyt esimurrosikäisiä poikia hyväkseen, toinen on toiminut vuosia sitten perhepäivähoitajana, tietenkin viisas Maria Kallio heti keksii, että asiat saattavat liittyä toisiinsa. Hah hah. Myös se, että hyväksikäytetty poika ihan sattumalta sattuu netistä löytämään oman kuvansa pornosivustolta ja vielä hyvin nopeasti sen jälkeen, kun sinne oli ladattu, oli sen verran suuri sattuma, että oletin asian liittyvän jotenkin juoneen, mutta ei, tämä oli oikeastikin sattuma, mitäs siitä, että todennäköisyys olisi noin 1:100 miljoonaan.
Maria Kallio ei jostain syystä ei myöskään näytä olevan perillä suomalaisesta kotietsintäluvista, eli siitä, että sellaista ei pääsääntöisesti tarvita. Ruumiinavauksia koskevissa asioissa ehkä olisi voinut konsultoida jotain asiasta tietävää: ei ruumiinavauksessa pysty näkemään aikaisempia abortteja ja veren hiilidioksidipitoisuuden määritys olisi hieman haasteellista, sillä myrkytyskuolemassa tukehtuminen ja hengityksen lamaantuminen on yleensä se viimekäden kuolinsyy ja hiilidioksidi koholla joka tapauksessa.
Sinällään kyseessä oli kuitenkin ihan viihdyttävä kirja nopealukuinen, ainakin jos ei liikaa mieti asioita tai edellytä suurta loogisuutta tapahtumilta.
Luotettavaa ja sujuvalukuista Lehtolaista, mutta ei aivan parhaimmillaan. Teemana lasten hyväksikäyttö ja sen pitkät jäljet ja lonkerot. Maria Kallion perhe oli tässä vain pakollisena yöpymisten taustoina, ja bänditreenit jokseenkin ylimääräisenä lisänä. Näissä romaaneissa on aina ns. pakollisia kuvioita, jotka ehkä tuovat lukijoille tuttuutta ja turvallisuutta, mutta jotka juonen kannalta ovat ylimääräisiä.
Ei parasta Lehtolaista, mutta ihan jees. Vähän.hidastempoinen, mutta lopun action pelaasti jonkun verran.
Tykkään Lehtolaisen tyylistä ja siitä, että aina hän onnistuu jollain tapaa yllättämään lukijan. Aihe oli aika ajoin todella ahdistava ja kokonaisuudessaankin vastenmielinen.
Koivua ikävöin ja toivon, että seuraavassa kirjassa saa taas lukea hänenkin toimistaan.
Viattomuuden loppu on Leena Lehtolaiselta harppaus poliisiromaanin suuntaan, jossa lukija vain passiivisesti seuraa tapahtumien kulkua eikä kirjoittaja haasta lukijaa ratkaisemaan rikosta ripottelemalla vihjeitä ja johtolankoja tarinan sekaan. Henkilökaarti on massiivinen; vähempikin olisi riittänyt.
Ensimmäinen Maria Kallio josta en pitänyt. Aiheenakin tietysti ei niin kovin houkutteleva, mutta ei se ollut todellakaan syy siihen, että lukeminen tökki. Kieli oli jotenkin kökköä, ihmeellisiä sivujuonia jotka ei kuitenkaan lähteneet mihinkään. Kovin sekava. Ja loppu aivan surkea.
Ei parasta Maria Kalliota. Aika hitaasti etenevä ja paikallaan junnaava. Irrallisia juonenpätkiä, joilla ei ollut juuri merkitystä. Loppuratkaisun toiminta oli erittäin tervetullutta hitaan polkemisen jälkeen. Pekka Koivua kaipasin menoon mukaan.
Hieman hidastempoinen ja vähän sekava. en oikein saanut mistään kiinni tarinassa. Äh, Maria Kallio on seikkaillut paremmissakin tarinoissa, toivottavasti tämä oli vain pikku notkahdus hyvältä kirjailijalta.
Kuuntelin äänikirjana, toimi hyvin viihdykkeenä automatkoilla, vaikkei aihepiiri niin viihteellistä ollutkaan. Maria Kallio -dekkareihin tuntuu aina kotoisalta palata, vaikka isoin innostukseni Lehtolaisen kirjoihin on hiipunut vuosien varrella.
Pitkästä aikaa luin Lehtolaista, ja pidin. Tykkään Maria Kalliosta hahmona ja vaikka tämä(kin) tarina oli aika karmiva, niin tykkäsin kirjoitustyylistä ja juonen kuljetuksesta. Oikein hyvä lomanaloituslukeminen!
2,5 tähteä. Nopeasti etenevä, kiinnostava juoni. Hahmoja oli vähän liikaa ja harmitti että Koivu oli normijengistä poissa. Lopussa tarinan uskottavuus vähän horjui.