I dag är det Glitterinas begravning. Burman vinkar farväl till gammelmormor. Han torkar sina tårar i en av Glitterinas brokiga näsdukar. Hemma hos Glitterina är det fullt av prylar som hon har samlat under sitt långa liv. Det känns bra att ordna grejerna. Burman ordnar dem först i färgordning, sen i storleksordning. Men då ringer det på dörren. Där står den nya familjen som ska flytta in. Raskt stoppar Burman Glitterinas finaste grejer i sina hamsterkinder. Sen vandrar Burman iväg, utan att veta vart. I kvällningen får Burman syn på nåt konstigt i skogsbrynet. Det verkar vara en cirkus. Men artisterna har stött på problem. De har tappat viktiga grejer som de behöver då de uppträder. Tack vare Burmans uppfinningsrikedom och Glitterinas saker ordnar allting sig till slut. Det blir en fin kväll på cirkusen.
Härmälä berättar lågmält om att möta sorg och om att gå vidare. Hennes visuella uttryck är personligt och betagande i mjuka färger.
Pff, taas teksti katosi... Mutta siis hyvin lyhyesti: en tykkää ajatuksesta että poskeen sullotaan lankakerä ja kukkaruukku ja puuhaarukka ja kenkä ja pallo. Vaikka olisivatkin muistoja rakkaasta isomummosta. Muuten ihan kiva ja kauniisti kuvitettu kirja.
Kuvitus oli paljon parempi kuin itse tarina. Varmasti hyvä tarina niille kuoleman kohdanneille lapsille, jotka eivät osaa päästä irti. Ymmärtävätköhän lapset, jos eivät tunne hamsterin käyttäytymistä, että miksi poskiin tungetaan tavaroita?
Ajattelin tämän Suruposki-kuvakirjan sisältävän enemmän tunnetyöskentelyä surutyön kanssa, mutta varsin hataraksi jäi surun selittäminen ja siitä irti päästäminen. Itselleni minulle jäi varsin kökkö olo tämän kirjan jälkeen.
Liikuttava kuvakirja surusta ja siitä, kuinka siitä pääsee eteenpäin. Heimo-hamsterin rakas isomummo on kuollut. Kun uusi perhe on muuttamassa isomummon asuntoon, Heimo täyttää hädissään poskensa niillä mummon tavaroilla, joista hänellä on rakkaita muistoja.
Samastuin surulliseen hamsteriin, sillä tiedän, millaista on kiintyä tavaroihin, joihin liittyy rakkaita muistoja. Ja etenkin, kuinka vaikea sellaisista tavaroista on luopua. Mutta kirjan sanoma on lopulta positiivinen, sillä Heimon tavaroista on lopulta suuri ilo lähellä olevalle sirkukselle.
Tekisi mieli sanoa kauniisti, mutta sanonkin että kivasti kerrottu sekä kuvitettu tarina, jossa tavarat hamsteriparan poskissa vertautuvat suruun ja kuinka suru hellittää ja voi taas puhua, kun tavarat löytävät uudet käyttäjät ja posket tyhjenevät.
Hamsteri hamstraa poskensa täyteen kuolleen isomummonsa hamstraamia tavaroita ja lähtee ulos olemaan surullinen. Tapahtuu asioita ja Hamsteri ei ole surullinen vaikka isomummo onkin poissa. Vähän tyhmä idea, mutta on sitä paskempiakin nähty. Tärkeään tarpeeseen tehty eikä kuvitus ole hassumpi ainakaan jos isojen esineiden suuhun tunkeminen on sun juttu. Reetta! *släp*