Marco is the bassist-soloist of Nightwish's most internationally successful band in Finland. As the founder of the legendary Tarot band, he has lived a really haunting rock'n'roll youth in Finland and around the world. Youth, which included such scattered hotel rooms as well as gigs and recordings.
The back side of the story has been the feeling of outsider, depression and alcoholism. With his perseverance Marco has translated his sensitivity into the resource and his life from "the rich to the riches".
A person in the picture Marcosta is very familiar with familiar names. Kirka, Sleepy Sleepers, Iron Maiden and Tony Iommi are examples of people and bands with whom Marco's path meets. The book also includes a profound reflection on various institutions, The human race and the present state of the world.
Author Timo Kangasluoma writes in his own words only such pictures and biographies that matter! He is interested in complex and open people who dare to speak of both their strengths and weaknesses.
Kuuntelin äänikirjana automatkoilla. Oli sekä kielellisesti että sisällöllisesti aikamoinen pettymys, kuvaukset viinanhuuruisesta ja sekoilevasta rokkarielämästä ja Hietalan persoonasta jäivät jotenkin ohuiksi, ärsyynnyinkin. Vähän surullinenkin fiilis tästä jäi - pullistelevan egon taustalla oli toistuva masennus, ja pyrkimys selitellä päihde- ja ihmissuhdeongelmia itsen ulkopuolisilla asioilla jätti olon, että henkilökohtaisia ongelmia ei todellakaan ole vielä selätetty.
Kirja oli aivan huippu ja tuli paljon uutta informaatiota Marcon elämästä, sekä niitä hyviä että huonoja. Kirja oli humoristinen, koskettava ja erittäin otteessaan pitävä ja mielenkiintoinen. Hyvää oli myös että enemmän oli painotettu Tarotin yms. aikoihin, on totta että Nighwishista on kirjoitettu niin paljon muutenkin että siitä löytyy muutenkin tietoa joten sen osuuden vähäisyys ei haitannut minua. Oli hienoa lukea sekä henkilökohtaisesta että julkisesta Marcosta ja nykyiset päätökset saivat enemmän pohjaa ja tuli ymmärrystä asioihin. En löydä oikeastaan mitään vikaa kirjasta.
Helmet haasteen toinen kierros: kohta numero 26. Elämänkerta henkilöstä, joka on elossa. Teen siis Helmet- haastetta nyt toisen kerran, ensimmäisen kerran sain valmiiksi jo.
Nightwish has been part of my life for 14 years now (that's more than half of my life, oh how time flies) so of course I needed to get my hands on this.
This was a nice biography that tells everything in the best way; not spending too much time on details but still managing to be engaging. Especially nice was that I still got lots of new information from this, even though as a huge Nightwish-fan my knowledge was already vast. And also the mentions of some names I haven't thought in years warmed my heart. And then I got lots of flashbacks from Nightwish's End of Innocence -dvd which made it more fun. Okay, back to the review now.
I have huge respect for Marco. He has had an eventfull life and he isn't ashamed to tell about it or the struggles he has had. I appreciate how he has opened up about his mental health problems as that is something I can relate to. Marco is an intelligent man and it was interesting to read his thoughts. He surely understands life in a way I can appreciate.
Tämä oli harmillinen tapaus. Hietala tuntuu puhuvan elämästään ja ajatuksistaan avoimesti, mutta missään asiassa ei vain päästä pintaa syvemmälle. Se on sääli, sillä kuten kirjan esipuheessakin todetaan, Hietalan tarinassa olisi aineksia hyväksi kirjaksi. Nyt kirja jää pintapuoliseksi kyhäelmäksi sekalaisia tarinoita vuosien varrelta vailla minkäänlaista suuntaa tai draaman kaarta.
Kangasluoman kieli on poskettoman huonoa ja itsetoisteista, ja koko kirja tuntuu muutenkin hyvin hätäisesti kasatulta.
En haluaisi antaa tälle vain kahta tähteä. Kirja on koottu Marco Hietalan kerronnasta ja puhekielisyyteen tottuu nopeasti. Kuitenkin tuntuu, että kirjaa olisi voitu viimeistellä enemmän. Tapahtumat vyörytetään vauhdilla läpi, mistä tulee vaikutelma, että kirja on tehty melkoisella kiireellä. Kunnollisella toimittamisella tästä olisi voitu tehdä ihan hyvä kolmen tähden muistelmat.
For a reportedly down to Earth, genuinely wholesome person, Hietala sure is full of himself and seems to think everyone he's ever played with is bitter and jealous of him, or a plain dumb, blind sucker,
Enjoyed it immensely, but a couple of comments. While I appreciate his admitting to mistakes and living a little too wildly, that sort of crap has been done to death by most rock stars in their autobiography or biographies about them and i don't want to sound like a snob, especially since I'm a fan of the band and of him, but let's be honest -- they're big in a very minor sub-genre of one type of music that is not remotely as popular as many other types. So let's just say i think a Finnish "rock star" in a symphonic metal band -- music that isn't played virtually anywhere in America and a genre which none of the thousands of US friends i have have ever even heard OF -- doesn't carry the same weight as, oh, Keith Richards. Or Jimmy Page. Or Freddie Mercury. Or hell, even INXS! No one outside of northern Europe has ever heard of them or symphonic metal in general, except for those few who enjoy delving into styles of music that aren't heard of or from and get no attention or airplay, etc. So the fact that I was listening to Theater of Tragedy, one of the true originators of this style, as well as The Sins of Thy Beloved, and then Within Temptation, Nightwish and on to Delain, Epica, Sirenia, Leaves Eyes and so many more means NOTHING because I'm the only person i have ever met in my travels and moves across this continent who not only enjoys this music, but has even heard of it! I'm certainly not justifying that. I think Americans have traditionally had horrible musical preferences, especially over the past two decades. I'm just talking reality. So let's just say tales of debauchery from the bass player of a tiny Finnish band much of the world has never heard of and virtually none of the US has ever heard of, doesn't impress me much. Maybe it does in Finland. Big fish in a tiny pond. I guess that brings me to point number two: I would have liked less drinking and screwing around and more on the creation of many more songs and albums, as well as more details on band dynamics, which are left pretty vague - possibly for fear of a lawsuit? - but which left me frustrated because I wanted serious DIRT on real specifics of what led up to the band parting ways with their first two lead singers. Not just that they were egomaniacal divas with male companions giving them bad advice, but how and when did the rest of the band bring these problems up, was it controversial, we're they unified, how did they arrive at the decision of how to let the first singer know she was no longer in the band, who originated that idea, do they still think that was the right strategy, etc. That is the kind of detail i would have preferred over what the book contains. However, because of my appreciation of and professional respect for Marco, I'm cutting the book some slack and giving it 4 stars, because if this were about a similar musician who i don't like as much, I'd probably give it 3. I think this book will appeal to Nightwish fans and no one else, but I still cautiously recommend it...
3,5/5. Varsin kiinnostava, joskin yllättävän lyhyt kirja, jonka kuuntelin äänikirjana (lukija Antti Jaakola, oikein jees). Perinteinen rokkarikirja känni- ja naissekoiluineen. Avioliittoa ja sittemmin eroakin tuli ruodittua, mistä en niin välittänyt kuulla. Tulee turhan tirkistelyolo. Eniten minua kiinnosti bändielämä, musiikkikokeilut ja tietysti Nightwishin laulajavaihdokset. Olen edelleen tosi yllättynyt siitä, että Marco(kin) seisoo niin tiukasti Anetten valinnan takana nimenomaan musiikillisesti. Ei voi käsittää. Iloinen yllätys oli Marcon intohimoinen suhtautuminen lukemiseen. En tiennytkään, että hän on nimenomaan spefiharrastaja. Miinusta annan jatkuvasta "alkaa tekemään" -rakenteen käytöstä, joka todella otti korviin. Rakennehan on nykyään kieliopillisesti ok, mutta ei auttanut. Ärsytti silti. Teksti on toki puhekielistä, koska se on Marcon minäkerrontaa. Puhekielisyys sopi kokonaisuuteen kyllä kirosanoineen päivineen. Nopeasti tämä oli kuunneltu, alle viisi tuntia meni.
I enjoyed this insight into Marco's personal life and musical evolution over the years. Growing up in Finland seemed bleak with not much to do but drink. A lot of the anecdotes involve drinking, so it's no surprise he had a problem with alcoholism. He doesn't talk a whole lot about Nightwish, but there were some interesting stories about the drama with Tarja and Anette that was new to me. It was an enjoyable read, although it felt quite amateurish despite being written by another person who is a known author and journalist. Perhaps something was lost in the translation. It also felt a little repetitive at times when talking about the drinking. I understand this was an issue for him and played a big part in his life, but he could have cut some of it out and the reader would still get the picture. Still an interesting life and worth reading about.
An interesting, honest and blunt look into the life of Marco Hietala and his life. Both the struggles and the triumphs along with everything in between. As a Nightwish fan I got decent insight into the band on things I previously have not known about but make no mistake, this is not Nightwish’s autobiography. It is Marco’s. A decent read about life in Finland, touring, music, friendship, struggles, loss and so much more. Some may have problems with how blunt he can be but I admire this man so much more after getting to know him a little better through this book. Rock on Marco!
Omasta mielestäni mukiinmenevä elämänkerta, vaikkakin liian lyhyt ja pintapuolinen. Lisäksi fyysisessä kirjassa (jonka olen lukenut), kummastutti miten valokuvat veivät paljon tilaa ja kirjan iso koko, sellainen joka ei mahdu välttämättä laukkuun. Perus äijämäinen teos kieltämättä, juuri tyypillinen "heviä, naisia, viinaa ja hotellihuoneiden tuhoamista" mutta tätä lajia olen lukenut aikaisemmin, joten siinä ei ollut uutta eikä yllättävää. Lyhykäisyydestään ja pintapuolisuudestaan huolimatta pääsin kovana Nightwish fanina Markon kirjaan sisälle ja väljyydestään huolimatta, kirja avasi (Markon näkökulmaa) mediaa ja faneja kummastuttaneita ja kohauttaneita Tarja ja Anette draamoja. Erityisesti oli mielenkiintoista lukea Aneten ajoista ja mitä tapahtui, sillä mitään kunnon dokumenttia ja tietokirjaa ei noista ajoista ole tehty.
Ruostumaton kirjassa Marko kertoo häpeilömättömästi masennuksestaan, uskottomuudestaan, nuoruuden viinanhuuruisista sekoiluista ja alkoholiongelmastaan, mikä on suht urheaa, mutta samalla sivuilta kykenee lukemaan myös pientä omakehua kuin paasailua maailmasta. Kieltämättä myös samaistuin Markon kertomaan kokemaansa mustalampauteen ja päämäärättömyyteen.
Olen lukenut kirjan kerran kovakantisena kuin myös äänikirjaa kuunnellut. Äänikirja version lukijana toimii Antti Jaakola, joka on omasta mielestäni kelpo ja teknisesti hyvä lukija, mitä varsinkin tulee pitämään taukoja oikeissa kohdissa kuin lausumaan ärräpäät huvittavalla teholla ja eläytymisellä.
Sanoisin, että jos tyypilliset naiset-viina-hotelli huoneet maan tasalle - rokkiäijien elämänkerrat ei kiinnosta niin älä tartu tähän, mutta pakollista luettavaa tämä on kaikille Nightwish ja Marko-faneille. Ihan okei kirja tämä oli, mutta ehkä hieman etäiseksi ja vaisuksi jäi. Jäi myös fiilis, että toivottavasti Markolla olisi oikeasti elämä kondiksessa nyt.
Marco Hietalan elämäkerta on isoin kuvin taitettu ja kevyt muisteloteos vahvaäänisen basistin musiikillisesta taipaleesta. Painopiste on Nightwishin ulkopuolisissa seikkailuissa, koska ne on Hietalan mukaan dokumentoitu jo useammallekin niteelle. Aivan perusteltu päätös. Toki Nightwishin oleellisimmat kuviot käydään tässäkin teoksessa. Marcon näkövinkkelistä luonnollisesti.
Marco kertoo suht avoimen tuntuisesti parisuhde- ja päihdeongelmistaan, bändien erilaisista haasteista ja jokusella sanalla kertoo myös kaksoispojistaan.
Mutta jotenkin minulle jäi tunne, että vaikka puhutaan hankalista asioista, niin silti niistä kerrotaan pintapuolisesti ja hyvin vähäeleisesti. Hietala ei oikeasti päästä ihonsa alle, toisin kuin esimerkiksi Marko Annala omassa kirjassaan.
Ei voi mitään, mutta minulle jäi hieman lattea kuva Ruostumattomasta. Rockin Gandalf olisi ansainnut tuhdimman ja syvemmän kohtelun. Melko iso miinus kirjan kirjoittaneelle Timo Kangasniemelle.
Olisin ehkä kaivannut hieman syvällisempää otetta tähän kirjaan, mutta ihan kiva peruskatsaus kuitenkin Hietalan elämään. Monenlaista asiaa on ehtinyt tapahtua ja monenlaista varmaan vielä ehtii tapahtua tämän herran elämän aikana, se on kyllä selvää. Kirjaan valitut kuvat ovat komeita, mutta olisivat ehkä vaatineet hieman yhtenäisempää linjaa kuvatekstityksen suhteen: joko oma tekstinsä joka kuvalle tai ei yhtään tekstiä millekkään kuvalle, sillä ne kuvat, mitkä tekstiä olisivat ehkä kaivanneet olivat sitä usein vailla, mikä oli vähän harmillista.
Kokonaisuutena ihan kiva, joskin hieman ehkä vähän pintaraapaisuksi jäävä kirja, joten tällä kertaa 3,5 tähteä menee alaspäin 3 tähteen. Tarot ja Nightwish -faneille kuitenkin suositeltavaa, ehkä pakollistakin, luettavaa.
Työmatkalukemistoa, eli äänikirjana. Hyvä lukija. Oliko mielenkiintoinen? Oli, jos ja kun tiesi bändejä, niiden soittajia, ja kaikenlaisia käänteitä jo ennestään. Mutta kirjana? Tämä oli kokoelma blogiteksteiksi kelpaavia hajatelmia. Onhan kovin nykyaikaista, että tekstilajien rajoja hämärretään ja tyyleillä kikkaillaan "ja muuta vastaavaa", mutta olisi tämä teos kaivannut kustannustoimittajalta raskasta kättä. Turhan harvoin tuli olo, että kerronta on minkäänlaisessa kontrollissa, ja poukkoilu oli pahimmillaan jopa vaivaannuttavaa. Vahvin teema oli kaikenlaisten menneiden toilailujen ja käyttäytymisen oikeuttaminen. Pakkohan tätä oli verrata Marko Annalan omaelämäkerralliseen Värityskirja-romaaniin, ja kyllä Annala voittaa Markojen taistelun ihan kirkkaasti.
Varsin mielenkiintoinen katsaus Marco Hietalan elämään ja uraan. Etenkin tilanteessa kuten omani, että vaikka Nightwish on kulkenut mukana ensimmäisestä levystä saakka, niin kiinnostukseni on keskittynyt enemmän musiikkiin kuin henkilöihin sen takana. Täten siis alkoholiongelmat, masennus, parisuhdekriisit yms. tulivat ikään kuin puun takaa, vaikka toki selvää on ollut aina että ihmisiähän nuokin toki ovat. Miellyttävän avointa kerrontaa... ja vähän sellaista toivoa antavaa vaikeuksien kautta voittoon tarinaa myös.
Ainakin äänikirjana toimi itelle. Periaatteessa hyvinkin paljon sellainen, mitä oletinkin. Jopa niin vähän yllätyksiä, et se menee tylsyyden puolelle. Julkinen Marco Hietala tunnistettavissa ja valitettavasti siihen kirjan anti myös jää. Ei mennä kovinkaan syvälle kirjan päähenkilön oikeisiin tuntoihin ja isot sekä vaikeatkin asiat selitetään aika "kepeästi". Koska kyseinen maailma on täynnä mielenkiintoisia hahmoja, niin niistä kuulisin mielelläni enemmän tarinoita tai sitten vastaavaa humaania pohdintaa enemmän, mitä ihan kirjan lopetus tarjosi. Viihdyin hyvin koko kirjan verran.
Hiukan sekalainen soppa tämä oli. Nightwish-fanina tämä toki ensisijaisesti kiinnosti, mutta ajattelin kirjan olevan muutenkin mielenkiintoinen, ja olihan se. Minä-muotoinen kerronta ei itselleni tässä kuitenkaan toiminut, ja henkilökohtaisten asioiden käsittelystä huolimatta Hietala henkilönä jäi etäiseksi, jonkinlainen syväluotaus ja reflektointi puuttuivat. Mielenterveydestä avoimesti puhuminen oli kuitenkin ehdottomasti plussaa — kiinnostavaa olisi, jos tämän kanssa olisi maltettu muutama vuosi ja Hietala olisi ehtinyt käsitellä myös esim. AHDH-diagnoosin jälkeistä aikaa.
Avoimesti ja rehellisesti kerrottu elämänkerta Suomen parhaasta hevilaulajasta kautta aikojen. Muusikkoporinaa, ihmissuhteita, keikkakertomuksia, studiotyöskentelyä, ja myöskin maailmallisten asioiden puintia. Kaikki suollettuna Hietalan humaanin ja nöyrän, mutta silti suorapuheisen, filtterin läpi. Kirjan ainoa puute on pieni tynkäisyys; monista äänityksistä, keikoista, sävellystyöstä jne olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Ei muuta kuin Suffer Our Pleasures soimaan. I rule!
Tästä viinanhuuruisesta teoksesta jäi kyllä pahasti rahastuksen maku. Kännipäissä örveltäminen ja ihmissuhdesekoilut saavat näin musiikinystävän mielestä aivan liikaa tilaa jo muutenkin vähäisessä tekstimäärässä. Kuvia on kyllä ylenmäärin, mutta tässä tapauksessa olisin mieluummin ottanut ne tuhat sanaa. Kaikenlaiset hakemistot ja diskografiat loistavat myös poissaolollaan. On tämä tietysti parempi kuin ei mitään, mutta loistava muusikko olisi ansainnut parempaa.
Viihdyttävä, mutta pysyi pintatasolla. Toivoin, että itsereflektiota olisi ollut enemmän, kuvausta kappaleiden tekoprosessista ja miehen luovuuden kuvauksista, ja nyt jäi vähän olo, että oli turvallista kuvailla vähän kaikkea ajautumisenkin näkökulmasta. Mikä on ymmärrettävää, ehkä viihdevivahteen takia myös ihan tietoinen valinta lähinnä kuvata tapahtumia, mutta jäin miettimään, olisiko kirjasta myöhemmin toteutettuna tullut toisenlainen.
Perusrokkarimeininkiä; viinaa, hajotettuja hotellihuoneita jne. Teksti tuntui alussa hieman yksinkertaiselta, niinkuin kirjailija olisi vain suoraan pistänyt paperille sen, mitä Marco on sanonut. Virkkeet olivat lyhyitä, ja olisivat ne saaneet olla hieman kuvailevampia. "Rytmiin" pääsi kuitenkin aika nopeasti kiinni, ja kirja tulikin luettua päivässä.
3,5 ⭐ I think this was an interesting and enlightening book, I really liked that I knew the other bands and artists mentioned here😁 Because of some information, I lost my respect for Marko a little, but he has good points and thoughts about the world. He's gone throught a lot, and he talks well about mental healt problems.
Nopeasti luettava, viihdyttävä elämäkerta. Pidin siitä, että keskityttiin enemmän Tarotin aikoihin kuin Nightwishin; onhan jälkimmäisestä tosiaan jo kirjoitettukin. Ehkä itse musiikkiin liittyviä aiheita olisi voinut avata vielä enemmänkin. Oli ihan mielenkiintoista verrata kirjan kuvaa Marcosta siihen, joka itselle on aiemmin syntynyt.
Mikä näissä elämäkerroissa on, että ne pitää kirjoittaa niin tolkuttoman huonosti? Antaisin enemmän anteeksi, jos kirjoittajana olisi henkilö itse, mutta tässäkin tapauksessa joku muu, suomea huonosti osaava henkilö on päättänyt sabotoida tilanteen. No joo, kolme tähteä siks että tykkään Marcosta.
Hieno antologia suomalaiseen metallimusiikkiin. Myös suomalaisen mielenmaiseman kuvaukseen ja rock elämän karumpaan puoleen annetaan hieman valaistusta Ja siihen elämän suureen kysymykseen miksei Tarotista ikinä tullut niin suurta kuin se olis ansainnut.
Olisin niiiiin paljon halunnut tykätä kirjasta enemmän. Mutta ei. Yhdyn monen muun mielipiteeseen pinnallisesta fiiliksestä. Tässä avataan kantta vähän ja juuri kun luulet pääseväsi sisään, se lyödään näpeille.
Älyttömästä alkoholin käytön kertomisesta huolimatta hyvä kirja Herra Hietalasta. Ei mennä liian tarkalla tasolla sekoiluun vaan pysytään itse aiheessa eli musiikin teossa.
Pidin Marcon huumorista ja kunnioitan sitä, miten avoimesti hän pystyi monista asioista kertomaan. Olisin mieluusti kuullut lisää, ostin siis äänikirjana.